Mitenhän kävisi meidän, jos me uskovat joutuisimme tosi vainoihin, niin, että saisimme pelätä henkemme edestä, koska uskomme Jeesukseen? Loppuisikohan nämä oppiriidat ja toistemme vähättelyt, sekä toistemme kovakätinen kohtelu?
Minäpä arvelen, että olisimme auliisti tukemassa toisiamme, vähät välittämättä siitä, mihin kirkkokuntaan tai suuntaan kuulumme. Rukoilisimme toistemme puolesta ja auttaisimme konkreettisesti toisiamme hädässä.
Onkohan Jumalan sallittava osaksemme tällaiset vainot, jotta heräisimme rakastamaan toisiamme, inhottavan syyttelyn ja panettelun sijaan? Näin ajateltuna vaino olisikin siunaus. Tapahtukoon Jumalan tahto!
1Piet.1:22,23
"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta".
Minäpä arvelen, että olisimme auliisti tukemassa toisiamme, vähät välittämättä siitä, mihin kirkkokuntaan tai suuntaan kuulumme. Rukoilisimme toistemme puolesta ja auttaisimme konkreettisesti toisiamme hädässä.
Onkohan Jumalan sallittava osaksemme tällaiset vainot, jotta heräisimme rakastamaan toisiamme, inhottavan syyttelyn ja panettelun sijaan? Näin ajateltuna vaino olisikin siunaus. Tapahtukoon Jumalan tahto!
1Piet.1:22,23
"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta".
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen ollut seuraamassa kahden uskonasioista kiistelemistä joka oli muuttua käsikähmäksi.
kyllä siinä tilanteessa olin sitä mieltä, että ystäväni oma käytös oli suurin syy tilanteen kuumentumiseen.
Jos nyt olisi ollut tilanne niin vakava, että olisi pitänyt tehdä valintaa puolesta. olisi ollut viisainta jättää nuo nahistelijat hoitamaan oman riitansa.
Lopputulos on, että ei pidä sekaantua mukaan sellaiseen, jossa on valittava se puoli joka on osallinen kohtelun syntymiseen väärän menettelynsä vuoksi.
Yhteinen uhka tässäkin tilanteessa, jota kuvasit olisi voinut saattaa nämä pukarit järkiinsä.
Riittävän autoritäärinen henkilö olisi ehkä myös kyennyt sovittelemaan tilanteen. Se on ainakin varmaa, että tällaiset oppiriidat eivät tuo Jeesukselle kunniaa.
Voi olla myös niin, että yhteinen uhka syntyy joidenkin väärästä toiminnasta.
Kyllä siihen on esimerkkejä sotienkin muodossa.
Virheet yleensä koituvat heikoimpienkin kannettavaksi.
Uhkan syntymisen syistä olisi hyvä myöskin saada luotettavaa taustatietoa.
Hengellinen toiminta on niin monisisältöistä, että mikäli uskoa ryhdyttäisiin vainoamaan, olisi perin vaikeaa tietää sen todellista alkusyytä.
voimme kuvitella vaikka maailmanpolitiikkaa ja nykyisen suurvallan toimia.
Jos sen sotatoimet ulottavat koston koskemaan koko kritillistä maailmaa vastaan, olisi syyllisyys ja syyttömyys melko vaikeasti erotettavissa.
Niinhän tuota on kuullut sanottavan, että vainojen keskellä usko Jumalaan nousee hyvin merkittäväksi, aletaan pitää salassa hengellisiä tilaisuuksia ja seurakunnat kasvavat. Kunpa hyvinäkin aikoina etsisimme yhtä lailla Jumalan tahtoa elämässämme!
Varmasti myös erilaiset katastrofitilanteet vaikuttavat siten ihmisten elämässä, että voidaan auttaa jopa vihamiestä joka on avun tarpeessa. Ihmiset voivat etääntyä toisistaan väärinkäsityksistä johtuen ja alkaa välttää toisiaan. Jokin onnettomuus voi lähentää toisistaan etääntyneitä ihmisiä. Mutta olisi hyvä jos ihmiset voisivat sopia asioitaan, elää sovussa ilman että tarvitsee kokea katastrofeja sen vuoksi että ihmiset taas löytäisivät yhteyden toisiinsa.
Hyvänä ja kirkkaana maallisena esimerkkinä tästä ahdistuksen yhdistävästä voimasta voisi mainita armaan isänmaamme kokeman talvisodan. Silloin poliittiset jyrkät vastakkaisuudet ja vihanpidot väistyivät ainakin hetkeksi yhteisen suuren vihollisen painaessa päälle.
Meidänkin pitäisi muistaa, että meillä on vain yksi vihollinen, Saatana nimeltään, joka vihaa meitä kaikkia Jeesukseen uskovia ja tahtoo varastaa, tappaa ja tuhota sen, mikä meissä on arvokasta ja kaunista, Jeesuksen vaikuttamaa, eli uskon, toivon ja rakkauden.
Jeesuksen siunausta sinulle!
Suni jo kirjoitti yhdistymisestä, mutta hyvä muistaa erotkin.
Ehkä hyvinkin mielessä oleva sota ent. Jugoslavia, jossa ystävyydet hetkessä repesivär verisiksi taistoiksi.
Olen tavannut tälläisiä ihmisiä, jotka nyt ovat täällä pakolaisiana jääneet asumaan, eivätkä rakkaudelle löydä sijaa, kun muistelevat kotimaataan ja sitä aikaa.
Totuus varmaan on sekin, että niin on voimasi, kuin on päiväsi, muuten emme varmaan käsitä näiden hirvittävien vainojen kohdeltuja uhreja.
Niinhän niitä Kristittyjä areopaakilla lahdattiin petoeläinten saattelemana ja välillä vaihdettiin vain veriset sahajauhot uusiin, että esitys sai jatkua ja silti uskonsa säilyttivät.
Kiinassa on erittäin voimakas herätys, joka leviää suusta korvaan-menetelmällä. Siellä ei valtiovalta suvaitse kristillisyyttä, muuta kuin kontrolloituna versiona ja vankila ja vainot ovatkin arkipäivää Kiinan uskovien elämässä. Siellä kuitenkin herätys etenee voimakkaasti, ehkä juuri vainojen ajamana. Vainonkin Jumala kääntää siunaukseksi ja varsinkin iankaikkiseksi hyväksi. Me silkkihansikkain kohdellut uskovat saamme elää tosin rauhaisia aikoja, mutta hengellisesti ottaen olemme kiinalaisiin uskoviin nähden heikommassa osassa.
Samaa mieltä kanssasi. Uskon vahvasti, että vainoja kohti olemme mekin menossa ja myöskin siihen, että seurakuntaerot tietyssä mielessä häviävät silloin, kun ei ole enää mahdollisuutta istua netin ääressä ja saivarrella jostain (vähemmän tärkeästä) uskon kappaleesta uskosta osattomien kanssa. Tosin itsekin ikäväkseni joskus siihen sorrun.
Tuskin meitä tosiaan pumpulissa loppuun asti pidetään. Muistettava on kuitenkin, että niin kuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva, eli Jumala varustaa meitä tarpeen mukaan ja jos marttyyrius on edessä, niin sitten se on niin. Tapahtukoon Jumalan tahto.
ja konkreettinen hätä laukaisee ihmisestä pahuutta pois. Luonnonkatastrofit nostavat ihmisten henkistä kapasiteettia ja vastuuntuntoa
toisista ihmisistä. Siinä on jo paljon miettimisen aihetta
Me-henki kummasti löytyy hädän hetkellä. Yhteenkuuluvaisuus on arvossaan yhteisen vihollisen ahdistaessa tai vaaran uhatessa.
Olen juuri lukemassa Pentti Heinilän kirjaa "Erittäin salainen". Se kertoo edesmenneen rajanaapurimme Neuvostoliiton tilanteesta pari - kolme vuosikymmentä sitten. Kirjassa kuvataan pääasiassa sitä raamattulähetystyötä, jota suomalaiset harjoittivat naapurimaan vainotun seurakunnan hyväksi. Kirjassa kuvataan hyvin elävästi vainotun, kärsivän ja maanalaisen seurakunnan elämää Neuvostoliitossa. On ihmeellistä kuinka seurakunta säilyi ja kasvoikin ankaran vainon alla. Suomalaiset toimittivat raamattuja monille Neuvostoliiton ja entisen itäblokin maiden kristityille. Vainon alla todella kävi niin, että kristityt auttoivat toisiaan yli kirkkokuntarajojen. Suosittelen kirjaa jokaiselle luettavaksi. Liian helposti alamme hyvinvoivassa Suomessa pitää asioiden nykytilaa "itsestäänselvyytenä", emmekä ymmärrä miten vaikeassa tilanteessa monet kristityt ovat eläneet ja edelleen elävät esim. muslimimaissa.
Ko. kirja on parhaillaan tarjouksessa Dei kaupassa:
http://www.deikauppa.fi/index.html?target=p_754.html&lang=fi
Kai sitä kirjastoistakin löytyy...?