Olen ihmetellyt seuraavaa asiaa:
Miksi kirpparimyyjät vievät valtaosan paskasta ja huonoa ja rikkinäistä tavaraa kirpparille.
Kävin eräänä viikonloppuna Tampereella Lielahdessa ja siellä myyjät olivat itse myymässä lauantaina. Kävimme heti aamulla 10 aikaan. Miksei myyjät käyttäneet tilaisuutta hyväkseen vaan myivät tavaraa joka ei kelpaa edes venäjälle, thaimaahan, bangladeshiin tai kongoon. Jos ei kelpaa köyhiin maihin niin mikä aivojen välähdys myyjillä on jos luulee, että suomeen kelpaa. Miksei myyjät tuo hyvää tavaraa, joista saisi hyvät kassatulot. Olen kuullut mm. Helsingin Valtterin kirpparilla käyvän valtavasti asiakkaita viikonloppuna ja siellä on tehty suuria tilejä. Myös Lielahdessa käy porukkaa ja myyjillä olisi mahdollisuus.
Miksi kirpparimyyjät vievät valtaosan paskasta ja huonoa ja rikkinäistä tavaraa kirpparille.
Kävin eräänä viikonloppuna Tampereella Lielahdessa ja siellä myyjät olivat itse myymässä lauantaina. Kävimme heti aamulla 10 aikaan. Miksei myyjät käyttäneet tilaisuutta hyväkseen vaan myivät tavaraa joka ei kelpaa edes venäjälle, thaimaahan, bangladeshiin tai kongoon. Jos ei kelpaa köyhiin maihin niin mikä aivojen välähdys myyjillä on jos luulee, että suomeen kelpaa. Miksei myyjät tuo hyvää tavaraa, joista saisi hyvät kassatulot. Olen kuullut mm. Helsingin Valtterin kirpparilla käyvän valtavasti asiakkaita viikonloppuna ja siellä on tehty suuria tilejä. Myös Lielahdessa käy porukkaa ja myyjillä olisi mahdollisuus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kama on hyvää, sille löytyy todennäköisesti käyttöä omassa taloudessa tai sen voi myydä/lahjoitaa tuttavalle, ystävälle, työkaverille.
Jos kama on tarpeetonta ja huonoa, siitä yritetään päästä eroon. Aina on joku joka ostaa jos ei liikaa pyydä. Pvän päätteeksi voi sitten viskata pahimman rääsyt lumppukeräykseen.
Mutta onko mitään järkee jos ei saa edes paikanmaksua kokoon eli silloin on mennyt tappiolla. Onko niin, että kirpparimyyjät ovat siis laskutaidottomia työttömiä?
Näinkin voi olla. Luulen, että kirpparilla käy myymässä pääasiassa työttömiä ja varattomia ihmisiä, jotka ovat tuttuja Pelastusarmeijan leipäjonoista. Useinkaan ei ole laskutaitoa koska koulukin on jätetty kesken ja jos on vanhemmista kirpparimyyjistä kyse niin useat ovat joutuneet jättää kesken koulunsa nuorena 15 vuotiaina ja elättää kovalla työllä vanhempansa ja sisaruksensa. Nuoret kirpparimyyjät ovat tänä päivänä ns. luusereita ja jättävät mielellään koulunsa kesken ja sitten päätyvät kerjuulle tai kirpparille.
aavistukset nuorista kirpparinpitäjistä. Ei kai koulua ole varaa kesken jättää, kun vanhemmat sen ovat kovalla vaivalla kustantaneet. Ja voihan sitä opiskelija saada lisäansionsa pieneksikäyneistä vaatteistaan. Eihän nyky-yhteiskunnassa ole varaa olla ilman ammattia, kun ei kaikki koulutetutkaan tahdo työtä saada.
Itse olen opiskelija ja toisinaan myyn kirpparilla tarpeetonta tavaraa pois. Syy siihen on yksinkertainen, parempi yrittää saada edes pieni hinta kun heittää pois tai jättää turhaan kaappeihin lojumaan.
Mitään suurta tiliä en kuvittele pvässä tekeväni, mutta aina ollaan jotain myyty ja yleensä jopa enemmän saatu rahaa kun aluksi uskotiin.
Vuokraamme paikan aina myös yhdessä ystävien kanssa (2-3), jolloin tavaraa on runsaammmin ja paikkamaksun voimme jakaa kahteen/kolmeen osaan. Näin ei kukaan jää ainakaan tappiolle.
Myynnit (kenen tavara myyty) merkkaamme vihkoon/jokaiselle oma sarake ja pvän päätteeksi jaamme rahat jokaisen osuuden mukaan.
Myyntipvä on osaksi myös hauska tapa viettää ystävien kesken, näkee muita ihmisiä ja lähes joka kerta tulee hauskoja juttuja asiakkaiden kanssa. Tylsäähän siellä yksinään olisi muutenkin seistä pitkää pvää.
Otamme myös mukaan omat telineet (tai lainamme kellä sellainen on) vaatteille, samoin aina joltakin löytyy joku koottava klaffipöytä tai pihapöytä, joka on helppo pysytyttää myyntipöydäksi. Näin säästyy taas pari euroa vuokratelineistä.
Ainoa mikä välillä "ottaa kaaliin" ovat kirpputorien vakiomyyjät, nämä yleensä ennen kun edes tavarat ja myyntipöytä on kunnolla pystyssä, tulevat röyhkeästi (ja yleensä lupaa kysymättä) penkomaan tavaroitamme ja yrittävät ostaa heti kaiken vähänkin paremman tavaran alihintaan (jotta voivat itse myydä sen pvän aikana ylihintaan). Näitä sitten hätistelemme pois, emmekä myy. Nopeasti tosin naamat tulevat tutuksi ja jäävät muistiin, yksiä korvakoruja myyjätrokari yritti ostaa vielä 2v kuluttua (emme käyneet kun kerran aiemmin ko.kirpparilla) ja haukkuja tuli perään kun emme edelleenkään hänen tarjoustaan noteeraaneet (koruja emme lopulta myyneet ollenkaan,vaan niille löytyi käyttäjä tuttavapiiristä).
Tälläisiä ovat omat tapamme ja kokemuksemme kirppareilta.