Iljusin 2m3 "Sturmovik", paras Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikana tuottama lentokone kuuluu sotilasilmailun historian klassikoihin. Suuniteltu pelkästään maataisteluihin ja otettiin yksipaikkaisena käyttöön vuonna 1941. Aseistuksena 600 kiloa pommeja tai kahdeksan 82mm rakettia ja 400 kiloa pommeja, kaksi 20 mm tykkiä ja kaksi 7.62 konekivääriä. Koska saksalaiset alkoivat hyökätä takaapäin tehtiin koneesta kaksipaikkainen versio jossa taka-ampujalla oli 12.7 mm raskas konekivääri. Natsi kun yritti tulla taas takaa saikin lyijyä silmille!
Koneen tärkeimpiä ominaisuuksia oli se että rungon etuosa oli valmistettu 680 kiloisesta panssarilevystä. Kesti kevyiden it-aseiden tulen!
Kun ilmaherruus Kurskin jälkeen kesällä 1943 siirtyi pysyvästi Neuvostoliitolle oli Sturmovik alituiseen saksalaisten kauhuna. Tusina tai kaksi kun hyökkää saksalaisen jalkaväki, huolto tai panssarikolonnan kimppuun on verilöyly valmis!
Koneen tärkeimpiä ominaisuuksia oli se että rungon etuosa oli valmistettu 680 kiloisesta panssarilevystä. Kesti kevyiden it-aseiden tulen!
Kun ilmaherruus Kurskin jälkeen kesällä 1943 siirtyi pysyvästi Neuvostoliitolle oli Sturmovik alituiseen saksalaisten kauhuna. Tusina tai kaksi kun hyökkää saksalaisen jalkaväki, huolto tai panssarikolonnan kimppuun on verilöyly valmis!
Vastaukset 13
Vanhimmat
oli Republic P-47N Thunderbolt. Alunperin suunniteltu torjuntahävittäjäksi, mutta käytettiin laajamittaisesti myös saattohävittäjänä, ilmaherruushävittäjänä, hävittäjäpommittajana ja maataistelukoneena.
Aseistuksena 8 raskasta konekivääriä, 2000 kg pommeja, 12 kpl 127 mm raketteja ja N-mallissa 8 tunnin lentoaika. P-47N suunniteltiin ensisijaisesti Tyynenmeren oloihin, ja se oli sileänä nopeampi kuin yksikään japanilainen hävittäjä ja pystyi kurvatappeluun jopa Zeron kanssa.
Eniten ilmavoittoja Thunderboltilla oli Francis Gabreskyllä ja Bob Johnsonilla, molemmilla 28.
---
Sturmovikistä suomalaiset lentäjät sanoivat, että se oli hidas ja liikuntakyvytön lotja, mutta hyvin panssaroitu, ja putosi alas parhaimmin ampumalla sitä takavistosta siiven kainalopeltiin. Silloin ammukset alittivat ohjaamoammeen ja osuivat moottoriin tai jäähdyttäjään, ja se putosi yhdestä Mersun sarjasta: Antti Tani ampui kolmitykkimersulla Sturmovikin alas yhdellä yhteislaukauksella (kolme 20 mm kranaattia). Suomalaisista eniten Shturmovikejä on ampunut alas Ilmari Juutilainen, 18 kpl.
Shturmovikin ansio oli siinä, että se oli helppo ja halpa valmistaa ja sitä saatettiin tuottaa sarjatuotantona valtavat määrät. Taka-ampuja oli lähinnä moraalisena tukena, kuten maataistelukoneissa yleensäkin.
Itse pruukaan tiputella turmovikkejä ampumalla niitä ylhäältä peräsimen eteen tai alhaalta suoraan syyläriin.
7,62:lla ja 13:lla saa ropsutella aikalailla, mutta kyllä ne 20mm:sta uskoo.
Tuo on totta, että ei siitä taka-ampujasta oon mitään vaaraa.
Omassa käytössä on ollut lähinnä 109 ja 190.
ME-262:en nähdessään turmukat räjähtävät kuin säikähdyksestä.
... näin ainakin IL-2 Sturmovik Forgotten Battles Ace Expansionisa.
Eikös siihen sturmovikien tiptukseen liity, joku ennätyskin?
Äkkiseltään googlettamalla ainakin Emil Langilta löytyy tulos 3 sturmovikkia ja 3 minuuttia, mutta olikos jollakin maataistelulentäjällä joku viellä kovempi haamuaika niiden tiputuksessa?
pudotti Sturmovikin vähimmällä ammusmäärällä, mikä on koskaan tarvittu viholliskoneen pudottamiseen.
Hän ampui kolmitykki-Mersulla täsmälleen yhden yhteislaukauksen (kolme kranaattia), jonka jälkeen aseet kanittivat. Shturmovik putosi.
Tanilla oli 18 ilmavoittoa, joista 4 Shturmovikeja.
Sekä Eino Ilmari Juutilainen (Punalentäjien kauhuna) että Saburo Sakai (Samurai) kertovat kirjoissaan pudottaneensa viholliskoneen yhdellä ammuksella. Sakailla muistaakseni vielä yhdellä konekiväärin kudilla. Harmi kun olen hukannut kirjan.
Saburo Sakai pudotti Airacobran yhdellä yhteislaukauksella. Hänen aseistaan lähti kaksi tykinkuulaa ja kaksi konekiväärin ammusta, jonka jälkeen aseet vaikenivat.
Kyseessä oli USAAFin 5. ilmavoimien 8. Fighter Groupin P-39F.
Unkarin ilmavoimien luutnantti Kálmán Szeverényi (myöhemmin 5 ilmavoiton ässä) hyökkäsi La-5 kimppuun takaa päin ja juuri kun oli avaamassa tulen niin vihollispilotti huomasi hänet ja hyppäsi ulos koneesta.
Suomeen ostetuista ME 109/ G-6 koneista oli tosiaan 14 varustettu kolmella 20mm ( mg151/20) tykillä. Lisäksi koneessa oli kaksi 13mm mg 131 konekivääriä.
lapsena leikin airfix in muovisotilailla.
mm. kannaksen - 44 alikersanttina kokenut setäni pyyhkäisi nuo muovisotilaani ohimennen jalallaan kumoon sanoen "turmovikin" hyökänneen.
Kyllä veteraanit jotka 1944 kaoottisesta halkijuoksusta hengissä selvisivät ovat puhuneet
perin kunnioittavaan sävyyn turmoviikeista,maataistelukoneista joille ei voinut mitään!
-Ja aika tehokas peli se olikin velivenäläisen laite,parasta oli sen hyökätessä suukotella pienenevää suursuomea mahdollisimman lättynä ojan pohjilla ettei tapettaisi.
Niin, ei luonnollisesti yksittäinen jalkaväen sotilas voinut kyseiselle koneelle paljoakaan muuta, kuin väistellä. Eli, siinä mielessä Bubin hurmion ymmärtää. Kaikki Bubia seuranneet luonnollisesti ovat huomanneet, että tämän vastenmielisen kommarin "historiantieto" kesästä -44 käsittää kesäkuun.9 -20 välisen ajan ja senkin kovin väärin. Uskon, että hän alitajunnassaan tietää että hänen niin kovasti fanittamansa muna-armeija listittiin melko tehokkaasti sen jälkeen niille sijoilleen. Eivät päässeet levittämään kauhua ja kurjuutta vuosikymmeniksi, kuten muualla itä-euroopassa kävi. Siitä kiitos veteraanit! Ja aiheeseen liittyen, kiitos ilmatorjunnan ja hävittäjälennoston miehet. Pudottelitte Bubin voittamattomia vempeleitä kuin savikiekkoja.
Nyt kädet korville, kun kiukkuinen Bubi-komu alkaa vihellyskonsertin ko. sankareita kohtaan :)
Bupi suoltaa taas silkkaa neukkupropagandaa?
Kesällä 1944 Suomi vetäytyi vihollista kuluttaen Viipurin tasolle, jossa puolustus vihdoin alkoi pitämään! Vihollinen pysäytettiin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella. Saksalaisilta saadut jokamiehen pst-aseet alkoivat purra! Tali-Ihantalassa onnistuttiin muodostamaan Suomen oloissa mahtava tykistöryhmä. jossa oli peräti 21 patteristoa eli 250 tykkiä ja niistä jokainen pystyi ampumaan Ihantalaan. Niinpä Stalinin nuorien iskudivisioonien miesten suolenpätkiä saatiin kerätä kuusten oksilta ja hyökkäys tyrehtyi! Lisäksi Tali-Ihantalassa opittiin käyttämään saksalaisia uusia pst-aseita (panssarinyrkki ja –kauhu) ja se koitui useiden kymmenien neukkupanssarien tuhoksi! Suurhyökkäys hyytyi saavuttamatta tavoitteitaan ja Stalin katsoi, ettei Suomen suuntaan enempää väkeä keskitetä!
Torjuntavoittojen ansiosta maa pelastui!
Mitä tulee Sturmovikiin niin se oli toki kiusallinen, mutta myös varsin epätarkka ase. Painava panssarointi teki siitä kömpelön liikehtijän ja kesällä 1944 niitä tiputettiin Kannaksella kymmenittäin.
Bupin iloksi ltn Karhila pudotti yhdessä ainoassa ilmataistelussa viisi Sturmovikiä. Määrä on vahvistettu tilastoista sodan jälkeen!
Aika velikultia meillä!
Hullu kaivaa jo yli kymmenen vuotta vanhoja avauksia esille.