Täällä niin ihanasti hoitajia mollataan ja haukutaan.
Tätä palstaa lukiessa tulee olo kuin me hoitajat olisimme olemassa vain asiakkaiden kiusaksi.
Me tieten tahtoen olemme opiskelleet useita vuosia vain päästäksemme vanhainkotiin tai muuhun vastaavaan paikkaan kiduttamaan asiakkaitamme mielivaltaisesti.
Ongelmia on vanhustenhoitotyössä niin kuin monissa muissakin paikoissa. Kaikki ei vain nyt mene niin kuin jokainen haluaisi. Miksi?
Päivä vanhainkodissa:
Tulet töihin vaille seitsemän jotta kerkeät kuulla yövuorolaisen raportin (ja kyllä työvuorosi alkaa vasta seitsemältä).
Lähdet siipeen ja huolehdit TUNNISSA n. kahdeksasta vanhuksesta (tai enemmästä)ja sehän tekee vanhusta kohti n. 6-8min. Toivottelet hyvät huomenet, nostat sängystä ylös (ilman apuvälineitä), käytät vessassa, peset, laitat vaipat ja puet.
8:00 Aamupala
Käyt ruuat, teet leivät, katat pöydät, jaat ruuat, syötät useamman vanhuksen ja toivot ettei vanhus vedä ruokaa henkeensä. Ja hupsis kun kaikki ovat saaneet ruokaa ja paikat on siivottu onkin kello yli kymmenen.
Käyt itse kahvilla ja vessassa(n.5min)
Kävelytät vanhuksia, käytät vessassa, mittaat verenpaineita, luet heille ehkä lehden ja seurustelet heidän kanssaan JOS kerkeät.
11.30 oma ruokatauko.
12.00 Lounas, samat jutut kuin aamulla.
sen jälkeen vessat, joillakin ehkä suihku, päivälepo useammilla. Ja kappas kello onkin jo 14:sta.
14.00 iltavuoro saapuu, pidät raportin. Keskustelet työtovereiden kanssa ja yleensä keskustelu koskee työasioita ei niitä omia. Tosin kahvitauko kun on samaan aikaan niin on se ihan terveellistä puhua niitä omiakin asioita... on lapsi päässyt ripille, tai kotona menee huonosti, auto hajosi, joku menee naimisiin jne.
Ja illalla sama homma, mutta nurinpäin...
Vanhus on ihminen, hoitaja on ihminen, omainen on ihminen. Jokaisella on huonoja päiviä. Jokainen tekee elämässään virheitä. Ja kuolema on monelle pelottava asia.
Sinä joka haukut hoitajaa, se voi olla aivan aiheellista, hän on tehnyt ehkä virheen tai on oikeasti huono hoitaja, sillä niitäkin löytyy.
Mutta mieti tuota päivää mitä minä kirjoitin, kuinka monta päivää itse jaksaisit?
Kuinka moni teistä haluaisi pitää sen ruoka/kahvitaukonsa ilman häirintää, rauhassa niin että saisi hetken levähtää?
Ja miettikää emmekö me hoitajatkin haluaisi tehdä ihmisystävällisempää työtä? Että meillä olisi aikaa vanhukselle? Luuletteko te, että meidän unelmamme hyvästä hoitotyöstä on nykyhetkinen tilanne?
Ja sitten aivan pakollinen sana. Kuinka moni käy usein katsomassa omaistaan??? Kuinka moni hänet viitsii viedä kävelylle ulos???
Kyllä vain. Moni omainen käy katsomassa kerran vuodessa omaistaan, silloin me hoitajat keitämme kahvit ja järjestämme pikkuleivät jopa kakunkin, tarjoilemme ja niin edelleen... riippuu tietenkin paikasta.
Meillä on osastolla 42 vanhusta, heistä KOLMEA käy omainen katsomassa useammin kuin kerran kuussa. Yli puolen omaisia en ole koskaan edes nähnyt!
Ymmärrän että on pitkä välimatka, ymmärrän että teilläkin on raskas työ, perhe ja vähän vapaa-aikaa. Jokaisella vanhuksella ei edes ole omaista.
Mutta kun kirjoitat tänne, tai haukut hoitajaa muuten vain niin mieti ensin miksi olet vihainen, olisitko sinä voinut tehdä jotain toisin ja se tärkein KENELLE sinä valituksesi kohdistat?
Kiitos ja hyvää sunnuntain jatkoa. Minä lähden YKSIN valvomaan ettei kukaan vanhuksistani kuolisi tai jos niin käy niin olisi kuolema edes säällinen.
~Hoitaja~
Tätä palstaa lukiessa tulee olo kuin me hoitajat olisimme olemassa vain asiakkaiden kiusaksi.
Me tieten tahtoen olemme opiskelleet useita vuosia vain päästäksemme vanhainkotiin tai muuhun vastaavaan paikkaan kiduttamaan asiakkaitamme mielivaltaisesti.
Ongelmia on vanhustenhoitotyössä niin kuin monissa muissakin paikoissa. Kaikki ei vain nyt mene niin kuin jokainen haluaisi. Miksi?
Päivä vanhainkodissa:
Tulet töihin vaille seitsemän jotta kerkeät kuulla yövuorolaisen raportin (ja kyllä työvuorosi alkaa vasta seitsemältä).
Lähdet siipeen ja huolehdit TUNNISSA n. kahdeksasta vanhuksesta (tai enemmästä)ja sehän tekee vanhusta kohti n. 6-8min. Toivottelet hyvät huomenet, nostat sängystä ylös (ilman apuvälineitä), käytät vessassa, peset, laitat vaipat ja puet.
8:00 Aamupala
Käyt ruuat, teet leivät, katat pöydät, jaat ruuat, syötät useamman vanhuksen ja toivot ettei vanhus vedä ruokaa henkeensä. Ja hupsis kun kaikki ovat saaneet ruokaa ja paikat on siivottu onkin kello yli kymmenen.
Käyt itse kahvilla ja vessassa(n.5min)
Kävelytät vanhuksia, käytät vessassa, mittaat verenpaineita, luet heille ehkä lehden ja seurustelet heidän kanssaan JOS kerkeät.
11.30 oma ruokatauko.
12.00 Lounas, samat jutut kuin aamulla.
sen jälkeen vessat, joillakin ehkä suihku, päivälepo useammilla. Ja kappas kello onkin jo 14:sta.
14.00 iltavuoro saapuu, pidät raportin. Keskustelet työtovereiden kanssa ja yleensä keskustelu koskee työasioita ei niitä omia. Tosin kahvitauko kun on samaan aikaan niin on se ihan terveellistä puhua niitä omiakin asioita... on lapsi päässyt ripille, tai kotona menee huonosti, auto hajosi, joku menee naimisiin jne.
Ja illalla sama homma, mutta nurinpäin...
Vanhus on ihminen, hoitaja on ihminen, omainen on ihminen. Jokaisella on huonoja päiviä. Jokainen tekee elämässään virheitä. Ja kuolema on monelle pelottava asia.
Sinä joka haukut hoitajaa, se voi olla aivan aiheellista, hän on tehnyt ehkä virheen tai on oikeasti huono hoitaja, sillä niitäkin löytyy.
Mutta mieti tuota päivää mitä minä kirjoitin, kuinka monta päivää itse jaksaisit?
Kuinka moni teistä haluaisi pitää sen ruoka/kahvitaukonsa ilman häirintää, rauhassa niin että saisi hetken levähtää?
Ja miettikää emmekö me hoitajatkin haluaisi tehdä ihmisystävällisempää työtä? Että meillä olisi aikaa vanhukselle? Luuletteko te, että meidän unelmamme hyvästä hoitotyöstä on nykyhetkinen tilanne?
Ja sitten aivan pakollinen sana. Kuinka moni käy usein katsomassa omaistaan??? Kuinka moni hänet viitsii viedä kävelylle ulos???
Kyllä vain. Moni omainen käy katsomassa kerran vuodessa omaistaan, silloin me hoitajat keitämme kahvit ja järjestämme pikkuleivät jopa kakunkin, tarjoilemme ja niin edelleen... riippuu tietenkin paikasta.
Meillä on osastolla 42 vanhusta, heistä KOLMEA käy omainen katsomassa useammin kuin kerran kuussa. Yli puolen omaisia en ole koskaan edes nähnyt!
Ymmärrän että on pitkä välimatka, ymmärrän että teilläkin on raskas työ, perhe ja vähän vapaa-aikaa. Jokaisella vanhuksella ei edes ole omaista.
Mutta kun kirjoitat tänne, tai haukut hoitajaa muuten vain niin mieti ensin miksi olet vihainen, olisitko sinä voinut tehdä jotain toisin ja se tärkein KENELLE sinä valituksesi kohdistat?
Kiitos ja hyvää sunnuntain jatkoa. Minä lähden YKSIN valvomaan ettei kukaan vanhuksistani kuolisi tai jos niin käy niin olisi kuolema edes säällinen.
~Hoitaja~
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ehkä sinä et ole työssä sillä osastolla, jolla omaiseni on. Silläkin on niitä ,joiden toiminta on mallikelpoista, siis joiden mielestä ei ole paljonkaan ongelmia näiden dementoituneiden kanssa ja joille ei ole tarvinnut huomautella. Sitten on niitä, joiden mielestä osastolla vierailevat omaiset ovat aivan hirveitä, kun kehtaavat mainita jopa henkilökunnalle tuntikausia lattialla olleista ruuantähteistä ja kaikista eritteistä, esimerkiksi. Ja he eivät kykene tekemään työtään, jos siellä joku levoton seikkailee vaan hänet on sidottava kiinni.
"Mutta kun kirjoitat tänne, tai haukut hoitajaa muuten vain niin mieti ensin miksi olet vihainen, olisitko sinä voinut tehdä jotain toisin ja se tärkein KENELLE sinä valituksesi kohdistat? "
Minä en todellakaan hauku, vaan kerron tosiasiat,joita olen omin silmin nähnyt ja joista olen myös henkilökunnan kanssa keskustellut. Jos joku sitten tulkitsee tyytymättömyyteni haukkumiseksi, niin se on hänen virheensä. Sen sijaan hänen tulisi ajatella niin kuin sinäkin kirjoitit: ... mieti ensin miksi olet vihainen (tyytymättömälle omaiselle), olisitko sinä voinut tehdä jotain toisin ..."
Minäpä mietin, mitä minä olisin voinut toisin tehdä ja kenelle valitukseni kohdistaisin.
Kotona en olisi voinut hoitaa. Siihen vaikutti monta asiaa: potilaan heikentynyt kunto,joka vaati jo ammattitaitoisempaa hoitoa; oma sitoutuminen, onhan minulla muutakin elämää; taloudellinen tilanne,sillä omaishoitotuella ei elä. Laitokseen laitettiin todella viimeisessä hädässä.
Käymme katsomassa useamman kerran viikossa, ulkoilutamme ja käytämme joskus jossain hauskassa paikassa. Siksi siellä osastolla näkeekin paljon sellaista, jota harvemmin käyvät eivät huomaa.
Valituksia olemme kohdistaneet tietenkin ensin henkilökunnalle, mukaanluettuna johto ja lääkäri. Ei merkitystä, vain käytäntöä on puolusteltu. Sen jälkeen on tehty kantelu lääninhallitukseen, muitakin vaihtoehtoja on kyllä harkittu. Jo aikaisemmin asiaa käsittellyt paikallinen perusturvalautakunta, minkä seurauksena laitokseen lisättiin henkilökuntaa. Lisäksi on konsultoitu alan asiantuntijoita, paikallisesta dementianeuvojasta tunnettuun professoriin. Eduskunnan oikeusasiamies ja poliisi on vielä käyttämättä, mutta asianjajan kanssa on jo keskuteltu. Ehkä viranomaisten julkiset ratkaisut toisivat asialle näkyvyyttä, sillä tälläkin palstalla monet niin tutut tilanteet leimataan provoiksi ja henkilökunnan haukkumiseksi.
On olemassa tosiaan paikkoja missä asiat eivät toimi. Valitettavaa että sinun omaisesi on tällaisessa paikassa. Ja onneksi minä en ole töissä kyseisessä paikassa...
On monesti rankkaa kun omaiset huomauttelevat. Jotkut asiasta, jotkut turhasta. Kun itse yrität vain tehdä parhaasi, sen mihin olet kokemuksella ja koulutuksella rahkeet saanut.
On ihanaa kun on näitä omaisia jotka käyvät katsomassa, he antavat kuitenkin vanhukselle sitä oikeaa lämpöä jota he tarvitsevat. Mekin yritämme sitä antaa mutta läheisen lämpö on aina eri asia kuin tuntemattoman ihmisen. (dementoituneelle varsinkin hoitaja on aina se vieras ihminen vaikka olisi kuinka pitkään ollut siinä lähellä)
Dementoituneen ihmisen hoitaminen on vaikeaa. On niin paljon asioita joihin kiinnittää huomiota. Haluaisi olla vieressä "koko ajan" ja olla tueksi, mutta kun aika ei riitä.
Väkivaltainen, levoton, harhainen dementoitunut vanhus... mitä hänen kanssaan tekisi... kun et voi oikein sulkea minnekään, lääkitä turraksi??? vahtia vieressä koko ajan?
On tullut nähtyä niitäkin paikkoja joissa lääkitetään/eristetään.
Sinä olet sentään jotain hyötyä tekemiselläsi saanut. Osastolle on lisätty henkilökuntaa ja se on todella harvinaista.
Jos hoito on huonoa sitä on vaadittava paremmaksi, monessa paikassa vain se hoitajille annettu palaute ei auta mitään. Parempi valittaa suoraan ylöspäin, sillä se on nähty mitä tapahtuu kun hoitaja kritisoi johdolle = ei tule enää töitä. (kuten eräs tv-dokumentaristi)
Onneksi minä olen vielä niin nuori alalla, että jaksan välittää ja tehdä ylimääräistä. Jos asiat eivät muutu niin voin vain kuvitella millaista on muutaman kymmenen vuoden päästä. Lupaan tosin silloin vaihtaa alaa, jos työni tympii. Kauhukuvani on se omaisten huono hoitaja, joka ei enää jaksa välittää...
Kuinka se on mahdollista, että olet nähnyt väkivaltaisia ja harhaisia eristettävän? Minulle ainakin sitä sitomista ja lääkitystä lievempänä keinona ehdottaessani sanottiin , että sosiaalitointa ja laitoshoitoa koskevassa laissa kielletään eristäminen ovet lukitsemalla - paloturvallisuussyistä. Samasta syystä ovista on päästävä ulos, mutta ei sisään, ja siinähän sitten on muutama vanhus aina silloin tällöin livahtanut ulos ja jäänyt sinne paleltumaan.
Sovelletaanko samaa lakia eri paikoissa eri tavoin?
Juuri tätä minä tarkoitan sillä, että kaikissa paikoissa ei ole järki ja ymmärrys vallalla vaan siellä tehdään niin kuin on ennenkin tehty riippumatta siitä, onko se tarkoituksenmukaista vai ei. Suuria ongelmia olen havainnut varsinkin niillä osastoilla, jotka on suin päin muutettu dementiaosastoksi vain vaihtamalla nimi ja laittamalla oveen lukko. Ei tavallinen osasto ole toimiva dementiaosasto, jos siellä ei ole otettu huomioon potilaiden eritysvaatimuksia.
Jos esimerkiski potilas on vähällä polttaa talon laittaessaan yöllä levyn päälle, onko se potilaan syy? Olisiko hänet todella lääkittävä sen vuoksi vahvalla psykoosilääkkeellä, jonka silloinen lääkäri oli havainnut hyväksi psykiatrisessa sairaalassa? Eihän tämä potilas ollut harhainen eikä psykoottinen , hän vain erehtyi ajassa, paikassa ja kahvipannussa, kun ryhtyi tapansa mukaan aamukahvia aamuyöstä keittämään.
Vai erehtyi kahvinkeitossa aamuyön tunneille...ei saa lukita ovia..käsitinkö oikein.Oletko hoitanut tai hoidatko dementikkoa yötäpäivää?olisi kiinnostavaa tietää miten toimit...ja oletko vienyt niksejäsi eduskunnan asiamiehelle eteenpäin jalostettavaksi...haluun tietää....miten ??? tästä eteen päin!!!Kerro ny ihmeessä meille kaikille....hoidammehan mekin omaisiamme...tieto ei tee kipeää
Et ymmärtänyt oikein.
Toimimme kotona toisin kuin laitoksissa toimitaan. Oli ovi lukittu, siis kotona, että ei karkaa. Niksejä voin kyllä sinulle kertoa jos niitä tarvitset: ota käyttöön vauvan itkuhälytin, kauppojen ovissa käytettävä ovihälytin, ajastimet ym.
Minulle on kerrottu, että joku sosiaalihuoltolaki kieltää (paloturvallisuuden vuoksi) pitämästä potilashuoneiden ovia lukittuina = eristämästä . Mielelläni minä menisin edeuskuntaan kertomaan, että ei dementoitunut kuitenkaan ymmärrä lähteä tulipaloa karkuun, kyllä jonkun on häntä opastettava. Toiseksi ovien on samasta syystä oltava sellaisia, että ulos pääsee, mutta ei sisään, jotta ulkopuliset eivät tunge osastolle. Siksi aina silloin tällöin joku potilas livahtaa ulos mutta ei enää pääse sisällä ja paleltuu pakkaseen.
Minä olen dementikkoa yötä päivää hoitanut vuosikausia. Nyt vaadin, että laitoksessakin hänestä vähintään huolehditaan yötä päivää! Muuten hän on vieläkin melko hyväkuntoinen eikä siinä merkityksessa hoitoa tarvitse kuin fyysisesti sairaat, mm. liikuntakyvyttömät.
On aina yhtä suuri ilo minulle lukea sinun kommenttejasi täällä palstan hullunmyllyssä, jossa jotkut "hoitajat" ovat sitä mieltä, että omaiset ovat kaiken pahan alku ja juuri ja vanhukset pitäsi tappaa pois kuluttamasta yhteiskunnan varoja.
Nuuo vinkitkin olivat mitä parhaita dementoituneen hoitamiseen.
Tiedän, koska olen myös hoitanut dementoitunutta monta vuotta.
On se kumma, ettei omaisilla saisi olla sananvaltaa edes täällä, vanhustenhoitoa käsittelevällä palstalla!
Kukaan ei ole sanonut, että KAIKKI hoitajat ovat ilkeitä tappajia.
Jotkut ovat ja heistä pitääkin valittaa.
Hyvät hoitajat ovagt asia erikseen.
Heistä ei valitetakaan.
Olen aina yhtä yllättynyt tästä hoitajien herkkähipiäisyydestä pienintäkin kritiikkiä kohtaan.
Nyt sait kyllä kaiken kuulostamaan siltä että olet yksin tekemässä noita aamutoimia.
Ja aina tuo hyökkäys omaisten poissaolosta laitoksen työnteosta!
Minä olin omainen joka todella hoiti läheistään ja teki siellä laitoksessa töitä ja mikä oli seuraus!
Koska meillä oli niin eri ajatukset siitä mikä on hyvää hoitoa, niin vihat sain vain niskaani vuosikausia.
Hoitajat voivat olla todella julmia myös omaista kohtaan.
Turhaa sitä on kieltää.
Sen on moni omainen kokenut.
Miksei tuollaisista vaikeista asioista saisi keskustella?
On jopa kirjailijatkin kirjoittaneet kirjoja kun ovat joutuneet henkilökunnan kiusaamiksi, esim. Saara Finnin kirjoittama kirja: SURUVAIPPA.
Lukekaa tekin hoitajat se.
Tulee vain itselle useasti paha mieli kun kaikkensa yrittää ja täällä ei tule kuin paskaa niskaan.
Aamutoimista puheenollen niin tämä oli kertomus siitä minkä verran aika useassakin paikassa hoitajia on per asiakas. Eli jos osastolla on 42 asiakasta ja yksi hoitaa n.8 niin paljonko se tekee.
Toivoisi itsekin että olisi aikaa perehtyä enemmän ja olla läsnä. Tiedän, ammatinvalintakysymys, mutta tämä on oikeasti minun kutsumusammattini.
Toisaalta kun miettii omia opiskeluaikojaan niin tuli kyllä ihmeteltyä niitä jotka veti koulun ykkösillä/kakkosilla (matalimmat arvosanat) läpi ja nyt ovat sitten varmaankin töissä... hyvää hoitoa varmaankin heiltä, sillä tiedän että se koulutustaso tuottaa juuri näitä huonoja hoitajia joilla ei ole tarpeeksi koulutuspohjaa, kokemusta eikä varsinkaan sitä luonnetta mitä tämä ammatti vaatii. Kun heitä ei kouluaikaan kiinnostanut niin miksi kiinnostaisi nyt?
Ehkä virheellisesti osoitin ensimmäisen pelkästään omaisille, olisi myös pitänyt kohdistaa se myös niille hoitajille jotka eivät välitä...
Ja ehkä vielä pitäisi olla lukematta tätä palstaa ja kuunnella vain niitä omaisia joita itse töissä tapaa ja joilta saa sitä elävää palautetta. Niin saisi sitä palautetta joka on itselle oikeutettua.
Ja jaksamista niille omaisille jotka jaksavat käydä katsomassa laitoksessa läheistään, antaa sitä elämän tarkoitusta viimeisillekin vuosille.
Täytyyhän omaistenkin saada kertoa kokemuksistaan sielät oman läheisensä hoitopaikasta ja niistä hoitajista ja lääkäreistä joita hän on tavannut.
Älkää hyvänen aika ottako aina henkilökohtaisesti joka kertomusta.
Eihän ketään täällä ole henkilökohtaisesti syytetty.
Ja varmaankin äitinikin hoitopaikassa oli noin 4-5 oikein loistavan hyvää hoitajaa 30:stä.
Valitettavasti nämä vain useimmiten eivät olleet juuri siinä läheiseni hoidossa, koska osasto oli jaettu neljään pienempään tiimiin.
Sitten oli tasapaksua hoitoporukkaa semmonen 10 hoitajaa ja 15 sitten ainakin kovin välinpitämätöntä,
ja niistä 3-5 oikein hirviömäisiä.
EIköhän se vähän niinkuin näin mene joka
Yksi lääkäri 4:stä oli hirviömäinen, ylihoitaja oli huono manipuloiva juoruileva hajota ja hallitse-tyyppinen johtaja.
Olisi tärkeää kiinnittää johtoon enemmän huomiota jo senkin takia että kiusaamista on niin paljon juuri laitostyyppisissä hoitopaikoissa.
Ja usein johto osallistuu kiusaamiseen.
Jopa omaisen kiusaamista he voivat pönkittää.
Kokemusta on.
Siis tämä ei nyt ole kenellekään palstalaiselle henkilökohtainen syyllistäminen.
Minua omaisparkaa on sitävastoin aivan avoimesti ja raasti täällä haukkumalla haukuttu henkilökohtaisesti, useimmiten kun olen puhunut jostakin epäkohdasta, olen saanut persoonaan menevän haukkumisryöpyn päin pläsia.
Niin se vain on ollut.
En voi juuri ottaa vakituista nimimerkkiäkään enää, koska täällä eräs keskustelija on alkanut häiriköimään nimimerkeillänikin.
Tämä oli nyt sävyltään asiallinen kirjoitus, kiitos tästä.
Kyllä kritiikkiä saa antaa, jos siihen on aihetta, sitä ei ole kielletty missään vaiheessa.
Kiitos hyvästä ja asiallisesta, erittäin selkeästä toimenkuvasta.
Toivottavasti joku tajuaa mitä työmme on. KIITOS ja huvää jatkoa kaikille, omista tai toisten läheisistä välittäville!!!!
Aina noinkin tiukkaan aikatauluun mahtuu tiuskintaa ja ilkeilyä, jopa panettelua selän ttakana työkavereista ja omaisista, potilaista puhumattakaan.
Huomaan, että tuolla sinun osastollasi on täysin toisenlainen päiväohjelma kuin sillä, jolla on omaiseni. Se tosin on dementiaosasto eikäs elalinen liikutnakyvyttömien osasto, jolla sinä ilmeisesti työskentelet.
Ensinnäkään aamulla ei huolehdita tunnissa (klo 7-8) kaikista vanhuksista, joita tällä osastolla on noin kymmenen (10). He saavat nukkua niin pitkään kuin haluavat, jos toisinaan aamutoimet ovat olleet kesken vielä n. ko 10 aikaan, kun on tullut joku vieras. Aamuvuorossa hoitajia on ollut parhaimmillaan jopa 4, joten ei se valituksia aiheuttanut hoito ainakaan henkilökunnan vähyydestä voi johtua. Siis 10 potilasta, 4 hoitajaa, aamutoimiin kuluu noin 3 tuntia,laske siitä potialsta kohti käytettävä aika. Olenko minä nyt aivan liian vaativa, kun toivon, ettei silloin aamukymmeneltä olisi ainakaan edellisen päivä ulosteet enää lattialla?
Eikä läheskään kaikkia tarvitse pukea, he kun ovat dementoituneita ja taudin kuvaan kuluu toisinaan jopa ylenpalttinen pukeutuminen.
Verenpainetta siellä ei yhtenään mittailla, koska siitä tuli yksi koflikti. Omaiset sitä vaativat, kun potilas on ikänsä verenpaineongelmista kärsinyt ja lääkityskin voi siihen vaikuttaa.
Et kerro, kuinka pitkä aika teillä menee siellä raportti-kahvitauolla. Päättelen, että potilaanne ovat sillä aikaa päivälevolla. Joudutteko sitomaan heidät kiinni, jotta suostuvat lepäämään? Näin tehtiin meillä, ja me todella moitimme siitä henkilökuntaa varsin selväsanaisesti emmekä suinkaan aiheetta. Kyseinen potilas ei nimittäin liikuntakyvytön ollut vaan päin vastoin, olisi touhunnut kaikkea hauskaa sillä aikaa.
Vaikuttaa jokseenkin hyviäkin paikkoja ja järkevää työskentelyä vielä löytyvän jostakin "piilosta".
Onkohan kyseessä tuo Kuhmoisten terveyskeskus, joka sai palkinnon vasta kuntouttavan työotteen käytännön toteuttamisesta.
Samalla vähällä rahalla kuin muutkin terveyskeskukset toimi, mutta aivan erinomaisella hoitolaadulla.
Paljon on ylihoitajasta kiinni mitä arvoja käytännössä toteutetaan.
Tarkoititko vastauksesi todella minulle?
Voi olla, että tähän kirjoitettuna näyttää hyvältä, mutta valitettavasti arki on ollut aivan toinen. Siihen sisältyy ylimielistä suhtautumista läheisensä kunnosta huolestuneita omaisia kohtaan,jopa uhkailua. Se, että osastolla on paljon henkilökuntaa ei suinkaan takaa sitä, että potilaat hoidetaan paremmin = työaika käytetään potilastyöhön.
Kuntouttavasta työotteesta ei ollut tietoakaan, vaan potilas pistettiin g-tuoliin eikä tietenkään kenellekään tullut edes mieleen, että käytetäänpä ulkona. Vedottiin siihen,e ttä tämä sairaus on sellainen, että se etenee. Nyt potilas on saatu samaan kuntoon kuin ennen sitä g-tuoliin johtanutta kohtausta, mikähän se sitten lie olikin. Ei sitä katsottu tarpeelliseksi selvittää vaan aloitettiin saattohoito erittäin raskaasti lääkittynä.
Viittaan aloittajaan, joka kertoo raportti-kahvitaukojen keskusteluista: epäilen, että jos raportilla on kahden (yhden ilta-ja yhden aamuvuorolaisen) sijasta 6 (4 aamu- 2 iltavuorolaista), menee "henkilökohtaisista asioista" keskusteluun vähintään kolminkertainen aika. Voin olla asiassa täysin väärässä, mutta tällä osastolla potilaat ovat olleet meidän mielestämme täysin heitteillä hoitajien raportín/tauon aikana, ja jopa siitä syystä kiinni sidottuina, kun ei ole ehditty valvomaan heitä. Siis sidottuna valvomatta, mikä on laitonta.
Uhkailu tuli nimenomaan joltakin ylihoitajan asemassa olevalta henkilöltä. Johtavassa asemassa olevat henkilöt olivat autuaan tietämättömiä mm. yksilön vapautta koskevasta lainsäädännöstä. He vaan totesivat, että kun tätä koskevaa lainsäädäntöä ollaan vasta laatimassa, niin me nyt sitten lakien puutteessa toimimme näin.
Muuan hoitoalalla harjoittelijana työskennellyt tuttavani oli ensimmäiseksi joutunut opettelemaan vaitiololupauksen ulkoa. Perustuslain mukaiset ihmisoikeudet ja periaatteet pitäisi kyllä olla tiedossa.
Olet hyvä hoitaja, koska tiedostat rehellisesti kaikki puutteet työpaikallasi ja omassa työssäsi.
Ennemmin minä omaisenakin sinunkaltaisesi rehellisen ihmisen hyväksyisin kuin jonkun tekopyhän valehtelijan.
Vaikka tuo teidän osastonne käytäntö on aivan kauheaa, en voinut olla nauramatta, koska tiedän että juuri noin tuo hoitohomma käytännössä toimii ilman pienintäkään kuntouttavaa otetta ja ilman pienintäkään osaamista potilasten ja omaisten laillisista oikeuksista.