Vapaan Suomen liitosta

Vapaan Suomen liitosta koskeva tiedonhaku menee mönkään, koska siitä on niin vähän tietoa.

Ehdokkailla ei ole verkkosivuja, puolue ei näytä ryhtyvän vaaleihin tosissaan, vaikkei sillä juuri ole kaikissa vaalipiireissä edes yhtä ehdokas-ehdokasta.

Kyllä iVSL pystyisi parempaan, jos se edes yrittäisi.

Datamainari kirjoitti:

Vapaan Suomen liitosta koskeva tiedonhaku menee mönkään, koska siitä on niin vähän tietoa.

Ehdokkailla ei ole verkkosivuja, puolue ei näytä ryhtyvän vaaleihin tosissaan, vaikkei sillä juuri ole kaikissa vaalipiireissä edes yhtä ehdokas-ehdokasta.

Kyllä iVSL pystyisi parempaan, jos se edes yrittäisi.

Tahtoa tuntuu olevan herättää kansalaisissa tyytymättömyyttä suurten linjojen Eurooppa-politiikkaan, mutta riittääkö se... miten pitkälle.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=%22Vapaan+Suomen+Liitto%22&btnG=Google-haku&meta=

Integraatiopolitiikan taistelu, identiteetti- ja geopoliittinen kilpailu lännettäjien ja traditionalistien välillä talouselämän, maatalouden, hyvinvointipolitiikan sekä kaikkien EU:n hyötyjen ja haittojen sekä ominaisuuksien pohjalta ansaitsisi kohta puoliin jo kattavan historiallisen tutkimuksen, vaikka se todennäköisesti kaikkina aikoina kiinnostaisi vain harvoja. Kumma kyllä. EU-kysymys on maamme poliittisen historian suurin kysymys. Kaikkia kiinnostavat Stasit ja suomettumisen ajat, Kekkoset, Mannerheimit mutta tuskin populäärihistoriaan pääsee kovin korkealle tasolle mikään poliittisen historian kertomus. Ja mahdollista on, että EU-jäsenyyden vastustajien "kolmas itsenäisyystaistelu" jää mielenkiintoiseksi kappaleeksi maamme historiaa siltä osin, mitä ei olla kirjoitettu eikä koskaan kirjoitettaisi :)

Kaikki mitä VSL:stä tarvitsee tietää lienee siinä, että se perustettiin tilanteessa, jossa oli vielä kansanäänestysdebatin jälkeisiä kuohuja ja yleistä aktiivisuutta EU-kysymysten suhteen. Ei-puolen edustajat taistelivat toisiaan vastaan, mikä ilmeni mm. että lähes jokaisella ei-EU ryhmällä oli oma presidenttiehdokkaansa. EU-kriittisiä ehdokkaita olivat ainakin Pekka Tiainen, Paavo Väyrynen ja Keijo Korhonen. Presidenttiehdokkaita oli tuolloin muutenkin aivan mahdottoman paljon. Oli Veltto, Sulo Aittoniemi, Toimi Kankaanniemi ym.

EU-kriittisillä oli traditionalistisen kantansa puolesta tukena suhteellisen isoja nimiä, kuten entinen rkp:n puheenjohtaja, professori, päätoimittaja Jan-Magnus Jansson, Keijo Korhonen ja Juhani Suomi. Leo Meller bisneksineen ja illasta toiseen täpötäysine kokoussaleineen oli ja on suggestiivinen puhuja ja älykäs vaikuttaja, jolla ei kuitenkaan ole ollut näkyvää vaikutusta politiikkaan, vaikka yritystä on ollut (kannatti mm. viime eurovaaleissa Pekka Reinikaista ja presidentivaaleissa Sauli Niinistöä). Hänen yleisönsä lienee siis pääsääntöisesti niitä uskovaisia, jotka eivät äänestä poliittisissa vaaleissa tai hengellisen johtajansa kannasta huolimatta tukevat maallisia johtajia valtapuolueista. Ilkka Hakalehto on mainittava tässä, missä puhutaan alkuaikojen, vielä suhteellisen hyvin organisoituneiden ja verraten suurilukuisten EU-vastustajien joukkoon. Hän julkaisi kirjoituksiaan ja kirjojaan, ainakin 'Epäluottamuslauseen' ja Itsenäisys vaarassa-teoksen sekä puhui samoja juttuja kaseteillekin. Kristillinen kustantaja Kuva ja Sana julkaisi Keijo Korhosen ja Hakalehdon kirjoja ja kasetteja, kirjallisuutta siis ainakin Korhosen kohdalla.

Keijo Korhosen kansalaisliikkeen raunioista osa jatkoi järjestäytynyttä EU-debattia pohtimalla uuden puolueen perustamista. Jossakin välissä tässä, kenties jo ennen kansanäänestystä, oli joukossa melkoista riitaa ja hajaannusta. Monenlaisista eri asioista taisi olla kiistaa kuten aina uusien kansanliikkeiden alkuvaiheissa on mutta sitä arvioidaan vähän tuonnempana kun pari sanaa VSL:n ensimmäisistä vaaleista kuuluisi kai tähän paikkaan.

Sen verran tiedetään että Vapaan Suomen Liitolla oli paljon ehdokkaita. Pitkät rivit nimiä joka vaalipiirissä. Eduskuntavaaleissa 1995 se sai n. prosentin kannatuksen. Tämän jälkeen puolue mureni murenemistaan.

Milloin lie perustettiinkaan yhdenasian liike Suomi: Ei-EU ry, jota johti turkulainen Viljo Vuoristo, niin se katkaisi EU:n vastustajien aikaisemmista kamppailuista vielä jäljelle jääneet rippeet kahtia. VSL ja Suomi: Ei-EU menivät 1999 vaaleihin eri listoilla. Tämän sisällissodan taistelun nämä kävivät päällisin puolin sen ongelmansa kohdalla, että siinä missä VSL ja Ilkka Hakalehto tahtoivat irrottaa Suomen EU:sta, Suomi: Ei-EU ja Viljo Vuoristo olivat sitä mieltä, että Suomi ei ensinkään ollut EU:n jäsen. Molemmat kai uskoivat unionijäsenyyden tulleen solmituksi perustuslakia venyttäen tai miten karkeammin he tahtovat sen ilmaistakaan, mutta vetivät eri johtopäätökset ja jakaantuivat kahteen leiriin.

VSL eduskuntavaaleissa 1999: 10104 ääntä, osuus 0,4%. Suomi: Ei-EU meni vaaleihin valitsijayhdistysten ehdokkailla.

VSL:n ehkä hienoin esilletulo tai sellaisen mahdollisuus tapahtui vuoden 2000 presidentinvaalikamppailuun, johon puolue sai oman presidenttiehdokkaan. Ilkka Hakalehdon taakse yhdistyi pienen pieni murena kaikista aiemmissa koitoksissa mukana olleista ei-EU-kansalaisista. Perussuomalaiset eduskuntapuolueena saattoi asettaa presidenttiehdokkaaksi kenet tahansa.

Hakalehto sai runsaat 31 000 ääntä. Heikko menestys kuitattiin sillä, kuinka "puolue- ja rahavallan liitto hoiti nämä vaalit mielensä mukaisesti", etteikö EU-kriittisten omalla osallistumisella, kyvykkyydellä tai osallistumattomuudella ja kyvyttömyydellä ollut myös jotakin tekemistä asian kanssa.

Huolimatta presidenttiehdokas Ilkka Hakalehdon ja Vapaan Suomen Liiton komeasta esilletulon mahdollisuudesta puolue kävi aallonpohjalla vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Tyylikkäät ammattinimikkeet ja akateemiset oppiarvot eivät auttaneet enempää kuin pakostakin olemassa oleva VSL:n aikaisempia koitoksia parempi tunnettavuus.

VSL:n kannatus oli 0,0.

Seuraavat vuodet merkitsivät neuvotteluja Euroopan unionia vastustavien pienryhmien yhdistämisen puolesta eduskunnassa suunnitteilla olleen äänikynnys- ja vaaliliittokieltokysymyksen pelosta.

Hanke jäi torsoksi, kaikki eivät lähteneet mukaan ja paiskoivat ovia mennessään. Ulkopuolelle jääneet kommunistit, SKP ja valtaosa KTP:stä sekä marxilaiset työväenliitot tms. sadattelivat, että kummallahan puolella äärioikeiston vastaista mielenosoitusta Helsingin KTP:n muutosvoimiin osallistuneet ovat.. Marxilainen Työväenliitto siis totesi järjestelevänsä mielenosoitusta, jos "äärioikeisto" siis Vapaan Suomen Liitto pääsee eduskuntaan - ja vielä kommunistien kannattajien äänillä. Sellainenkin vastus lienee IPU:lla odotettavissa, että kommunistit järjestävät mielenosoituksen, jos se saa kansanedustajan.

Muutosvoimat eivät saaneet eduskuntavaaleissa mainittavaa osuutta äänistä.

Edelleen kunnallisvaaleissa 2004 kaikui sama laulu, vaikka lähes tuplaten paremmin menivät vaalit VSL:n osalta kuin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Puolue oli eduskuntavaalien jälkeen muuttanut nimensä Itsenäisyyspuolue VSL:ksi.

Muutosvoimien ja 2004 kunnallisvaalien välistä ja jälkeistä aikaa on VSL-IPU käyttänyt uudistumishankkeisiinsa. Osoituksena tästä mm. puolueen nimen muutos ja nettisivujen uudistus.

Tilanne tänään, tässä ja nyt: Itsenäisyyspuolue on vihdoin alkanut tulemaan kirjoituspalstoilla esille, hienosti omilla nimillään vielä. Puolue on uudistunut ja saanut jostakin itseensä uutta puhtia. Mutta ulkona leijailevat eriväriset lehdet, puhaltaa kylmä tuuli, kansa täyttää isojen puolueiden kahvikojut... IPU loistaa poissaolollaan.