Babylonin uskonto elää vielä tänä aikana miljoonien ihmisten elämässä. Babylon oli aikanaan valtakuntien kuningatar. Sen vaikutus oli suunnaton. Se oli kaiken epäjumalanpalveluksen alku ja äiti. Babylonin maljasta ovat kaikki kansat juoneet.
Miljoonat ihmiset noudattavat kristinuskoon kuuluvia tapoja ja oppeja, joista Raamatussa ei puhuta sanaakaan. On viisi tärkeää oppia, joita Raamattu ei tunne, mutta joihin kristikunnassa uskotaan yleisesti:(tässä vain kaksi ensimmäistä)
Ensimmäinen on sielunkuolemattomuus-oppi. Onko Raamatussa kertaakaan sanottu, että sielu on kuolematon?. Hämmästyttävä tosiasia on, ettei tällaista käsitystä ole sen lehdillä. Kuolemattomuus voidaan saada ainoastaan Kristukselta, iankaikkisen elämän antajalta, uskon kautta. Mistä sielunkuolemattomuusoppi on päässyt kristikuntaan? Luterilainen teologi Stange sanoo: "pakanallinen oppi sielun kuolemattomuudesta ei sodi ainoastaan kaikkea kokemusperäistä tietoa vastaan ihmisen luontoon nähden, vaan vieläpä kristillisen uskon etuihin kuuluu, ettei tälle ajatukselle anneta sijaa." Sielunkuolemattomuus-oppi on pakanuudesta, joka syrjäyttää Kristuksen elämän antajana. Se on spiritismin, teosofian ja lukuisten harhaoppien perustuksena. Siitä huolimatta siitä pidetään sitkeästi kiinni, vaikka osa aikamme jumaluusoppineista on sen hylännyt.
Toinen tällainen käytännössä oleva oppi on sunnuntainvietto. Onko Raamatussa käsketty viettää sunnuntaita lepopäivänä? Siinä ei ole missään tällaista kehoitusta annettu. Jälleen saamme todeta merkillisen seikan: Raamatun tukea vailla olevaa lepopäivää puolustetaan mitä innokkaimmin, ja kaikki ne, jotka evankelisina kristittyinä haluavat pitää Raamatun käskemää, Jeesuksen pitämää, seitsemättä viikonpäivää, sapattina, lepopäivänään, joutuvat ankarien hyökkäysten ja vääristelyjen kohteeksi. Tämä siitä huolimatta, että sunnuntai ammoisista ajoista lähtien on ollut auringolle pyhitetty päivä. Jo toisella vuosisadalla viettivät Rooman valtakunnassa persialaista auringonjumalaa Mitraa palvovat pakanat sunnuntaita pyhäpäivänä. Konstantinus Suuri, joka tunsi mitraismin hyvin, määräsi koko valtakunnan lepopäiväksi sunnuntain eli auringonpäivän. Raamattu ei kehota viettämään sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska kristillinen kaste ja jokapäiväinen oman minän kuolettaminen ja uuteen elämään nouseminen oli asetettu sen muistoksi.
Miljoonat ihmiset noudattavat kristinuskoon kuuluvia tapoja ja oppeja, joista Raamatussa ei puhuta sanaakaan. On viisi tärkeää oppia, joita Raamattu ei tunne, mutta joihin kristikunnassa uskotaan yleisesti:(tässä vain kaksi ensimmäistä)
Ensimmäinen on sielunkuolemattomuus-oppi. Onko Raamatussa kertaakaan sanottu, että sielu on kuolematon?. Hämmästyttävä tosiasia on, ettei tällaista käsitystä ole sen lehdillä. Kuolemattomuus voidaan saada ainoastaan Kristukselta, iankaikkisen elämän antajalta, uskon kautta. Mistä sielunkuolemattomuusoppi on päässyt kristikuntaan? Luterilainen teologi Stange sanoo: "pakanallinen oppi sielun kuolemattomuudesta ei sodi ainoastaan kaikkea kokemusperäistä tietoa vastaan ihmisen luontoon nähden, vaan vieläpä kristillisen uskon etuihin kuuluu, ettei tälle ajatukselle anneta sijaa." Sielunkuolemattomuus-oppi on pakanuudesta, joka syrjäyttää Kristuksen elämän antajana. Se on spiritismin, teosofian ja lukuisten harhaoppien perustuksena. Siitä huolimatta siitä pidetään sitkeästi kiinni, vaikka osa aikamme jumaluusoppineista on sen hylännyt.
Toinen tällainen käytännössä oleva oppi on sunnuntainvietto. Onko Raamatussa käsketty viettää sunnuntaita lepopäivänä? Siinä ei ole missään tällaista kehoitusta annettu. Jälleen saamme todeta merkillisen seikan: Raamatun tukea vailla olevaa lepopäivää puolustetaan mitä innokkaimmin, ja kaikki ne, jotka evankelisina kristittyinä haluavat pitää Raamatun käskemää, Jeesuksen pitämää, seitsemättä viikonpäivää, sapattina, lepopäivänään, joutuvat ankarien hyökkäysten ja vääristelyjen kohteeksi. Tämä siitä huolimatta, että sunnuntai ammoisista ajoista lähtien on ollut auringolle pyhitetty päivä. Jo toisella vuosisadalla viettivät Rooman valtakunnassa persialaista auringonjumalaa Mitraa palvovat pakanat sunnuntaita pyhäpäivänä. Konstantinus Suuri, joka tunsi mitraismin hyvin, määräsi koko valtakunnan lepopäiväksi sunnuntain eli auringonpäivän. Raamattu ei kehota viettämään sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska kristillinen kaste ja jokapäiväinen oman minän kuolettaminen ja uuteen elämään nouseminen oli asetettu sen muistoksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ellen G White (1827-1915) jonka kautta profetian lahja toimi Adventtikirkossa sanoi ettei 1844 jälkeen voida enää profeetallista aikaa täsmällisesti kartoittaa. (EGW Manuscript 59, 1900) Siksi emme voi yrittää sijoittaa näitä tapahtumia tulevaisuuteen. Ne kuuluvat menneisyyteen.
Ennustukset toteutuvat.
Muhammed ja Johannes
Uskotko Johanneksen todistuksen Jeesuksesta vai Muhammedin? Johannes oli Jeesuksen lähin opetuslapsi ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen silminnäkijä. Muhammed eli noin 600 vuotta Jeesuksen jälkeen ja sai tietonsa Jeesuksesta enkelin antamasta ilmestyksestä.
Johannes vastaan Muhammed
Olen koonnut Raamatusta ja Koraanista Apostoli Johanneksen ja Profeetta Muhammedin välisen väittelyn. Annetaan Johanneksen aloittaa.
-
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. ... Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh.1:1-3,14
Myös 1335 vuoden aikajakso alkaa vuodesta 508 ja vie vuoteen 1843 joka on merkittävä adventtiherätykseen liittyvä vuosiluku. Ensimmäisen Enkelin sanoma julistettiin, ja joukko William Millerin saarnojen vaikutuksesta ajattelivat maan olevan pyhäkkö ja odottivat Kristusta puhdistamaan pyhäkön.
Huomattiin kuitenkin virhe ja odotus siirtyi vuoteen 1844.
Jälleen huomattiin virhe kun Jeesus ei tullutkaan ja todettiin ettei maa ollutkaan pyhäkkö, vaan Jeesus siirtyi taivaallisessa pyhäkössä kaikkein pyhimpään suorittamaan ylimmäispapillisen palveluksensa viimeistä vaihetta. (Hepr 8: luku) (RS 2004/4/95)
Aikamme profeettoja
VÄÄRÄT PROFEETAT ja E.G.WHITE
Raamatusta tunnemme monia suuria profeettoja. Kuitenkin Raamattuun ovat päässeet vain hyvin harvat profeetat aikojen alusta asti.
Monessa mielisairaudessa valheelliset mielikuvat ovat oleellinen osa sairautta. Kun joku alkaa pitää mielikuvituksensa tuotetta todellisuutena, niin se merkitsee sitä, että valheen henki on alkanut elää loiselämäänsä hänessä. Katso ympärillesi ja huomaa, kuinka kevyesti useimmat ihmiset suhtautuvat valheeseen. He viihdyttävät itseään valheilla. Monet esimerkiksi pitävät sitä viihdyttävänä, kun ihmisten todellisuudentaju on hypnoosiesityksissä sekaisin.
On vaarallista mielistyä valheisiin. Aina ensin harrastetaan tietoisia valheita. Lopulta valhetta ei enää tiedosteta valheeksi ja silloin ollaan jo lumottuja. Moni uskoo voivansa olla itse uskomatta valheisiin, vaikka valehteleekin muille. Heille valhe on kuin käärme, jonka he uskovat lumonneensa, niin ettei se pistä heitä. Voi mikä väärä turvallisuuden tunne ja kuinka suuren turmion se tuokaan heille!