Tähän kirjoitukseen valitsin sellaiset aiheet kuin 'automaattiset ajatukset', 'luonnollinen reaktio', ja 'valinnanvapaus',...
Kun ihminen näkee mainoksen, mainoksen todellinen merkitys on hänessä herätetyillä tuntemuksilla.
Kun menet kouluun ja sinulle esitetään uusi asia, et kyseenalaista sitä vaan suurin merkitys on juuri heränneellä reaktiolla.
Toisin sanoen automaattisilla ajatuksilla. Luonnollisella reaktiolla... heränneillä tuntemuksilla asian yhteydessä.
On helpompaa myöntyä enemmistön mielipiteisiin, säilyttää kasvonsa, olla taustalla, ei ottaa kantaa onko asia totta vai ei.
Toisin sanoen on paljon helpompaa hengata mukana.
Tätä helppoa mukana hengaamista jatkamme koulussa, työpaikalla, ja läpi elämän.. mikäli emme kyllästy tällaiseen olotilaan.
Onnellisuus astuu mukaan monimutkaisine vaatimuksineen. Ei välttämättä oma onnellisuus, saattaa olla käynyt niin mukavasti että olet onnellinen elämääsi ja toiset eivät ole... vaan ystävän onnettomuus ja tai yhteiskunnalliset roolit vaativat muutosta.
Traditio, perinteet, roolit, auktoriteetit ja käytännöt.
Näissä kaikissa on paljon kumottavaa, mutta sitäkin enemmän mielenkiintoista pohdittavaa.
Kenen mielestä koululaitos on tehdas jossa tukahdutetaan ensin itsenäiset ajatukset ja sen jälkeen kaadetaan valmiita totuuksia suoraan nuppiin?
Kenelle yhteiskunta on organisaatio jossa suurin merkitys lienee rutiinilla ja käytännöllä ja automaattisella tiedolla, kuten päässä laskeminen ja tieto 'totuudesta'?
Tässäpä tämä, on itse pohdittava miten pitkälle annamme periksi 'totutulle' käytännölle, siis automaattisille ajatuksille.
Automaattiselle suunnitelmalle , mitä olemme isona, suunnitelmalle mihin kuljemme ja mitkä ovat päämäärämme ja niin edelleen.
Ajattelussa erotan siis muutamat olennaiset seikat.
Automaattinen ajattelu on valmisteltu idea , joka sisäistetään koska se kuuluu yleissivistykseen tai se kuuluu kulttuuriin tai se muuten vaan on sisällytetty opintosuunnitelmaan jonka tavoitteena on valmistaa suuresta osasta kouluja käyvistä työntekijöitä.
Automaattinen ajatus. Mielenkiintoinen ilmiö?
No mainokset käyttävät ilmiötä siekailematta hyväkseen ja tuijottaessasi aivot narikassa mielenkiintoista elokuvaa, mainoksilla kikkaillaan automaattisen osan aivojesi kanssa.
Toisin sanoen tarjotaan mahdollisuuksia, mutta vain tietyissä rajoissa.. sillä mainokset tähtäävät tuotteiden myyntiin eli rahan kanssa pelaamiseen.
Mitä olisi tämä automaattisten ajatusten rinnalla oleva 'itsenäinen' pohdinta? Valinnan vapautta?
Automaattinen ajatus mekanismi pohjautuu melkein täysin heränneille reaktioille, luontaiselle taipumuksellemme reagoida ärsykkeisiin. Jos opettaja kysyy vastausta, aivomme etsivät vastausta. Toisin sanoen myöntyvät tilanteeseen. Mukautuvat.
Miten on valinnan vapauden laita? Millaisissa asioissa tahdomme valita vapaasti? Missä tilanteessa valitset aidosti? Ilman yhteiskunnallisen rooliemme painostusta?
Niin.. asia on hyvin yksityinen, kukaan ei osaa vastata teemmekö valintoja rooliemme ulkopuolella vai elämmekö yhden roolin elämää.
Omasta mielestäni roolit ovat juuri näytelmän rooleihin verrattavissa, jokaisella on tilanteen suomat automaattiset kannanottonsa, henkiset harjoitellut välineensä , repliikkinsä, jonka kautta toimia roolistaan käsin.
Milloin ajattelemme itse? Tuskin meidän tarvitsee ajatella itse, reagoimme vain meille eteen tuleviin ilmiöihin ja päästämme suustamme latteuksia, tai mukaudumme yhteisen mielipiteen taakse.
Mikä tässä on ärsyttävää? Se että olemme mukautuneet yhteiskunnallisen koululaitoksen oppilaan rooliin ,jossa auktoriteetti sanelee miten asiat ovat? Aivan niin.
Missä saamme valita asioita itse? Mainosten mieleen tuomissa vaihtoehdoissa? Tuskimpa.
Jos sen sijaan pääsisimme hetkeksi kaiken ulkopuolelle, tajuasimme ratkaisun olevan yksinkertainen?
Automaattinen ajattelu on yksi suojakeino jatkuvaa informaatiotulvaa vastaan. Voimme järjestää itselle omaa aikaa, sulkea puhelimet ja tehdä vapaita valintoja.
Toteuttaa omaa illuusiota vapaasta tahdosta?
Mutta aivot toimivat, ne on automaattisella toiminnoillaan saaneet aikaan torkkumistilan ,josta taas heräämme kiireen keskellä suorittaessamme vaativia työtehtäviä ja pyrkiessämme olemaan mahdollisimman päteviä ja turvattuja työntekijöitä.
Päteviä siis.Ja turvattuja.
Tämä automaattinen ajattelu, mukavuuden halu luo myös takertumisen uskonnollisiin traditiohin. Kaavoihin jotka lupaavat rauhaa, lepoa, siunausta ja lepoa.
Kaavat jotka karkoittavat pahuuden, vetävät ympärille suojamuurin ja jonka sisällä alkavat luontaiset palvonnalliset menot.
Tässä uskonto palvelee automaattista näkemystä.
Tässä koulustus palvelee automaattista elämystä.
Synnyt, saat nimen, käyt kouluja, menet töihin, menet naimisiin, saat lapsia, jäät eläkkeelle, käyt ystäväsi haudalla, lopulta kuolet itse.
Heräät aamulla, syöt aamiaisen, menet töihin, tulet töistä, luet kirjaa, katsot televisiota, menet nukkumaan ja aamulla taas töihin.
Tämän näkemyksen mukaan elämä on 99,9%:ia rutiinia. Harvoilla on 'etuoikeus' tai pakottava tarve luopua rutiineista. Automaattinen ajattelu ahdistaa, vaikka sen tuoma yhteisyyden tunne on sen palkitsevin sosiaalinen jäänne.
On siis valinta 'helpon' ja 'vaativan' välillä.
Helppo on kulkea automaattista linjaa kohti syntymästä kuolemaan, vaativan matkasta tekee jos kyseenalaistat totuuksia ja pyrit elämässä valitsemaan aidosti itsenäisen suunnan.
Loppujen lopuksi tehoaako salaliitto automaattisista ajatuksista riippuu omasta tulkinnastasi. Oma tulkinta on juuri ehkäpä ainoa todellinen ajattelun vapaus, vapaus jossa voit valita. Millaiset ovat tilanteen jakamat vaihtoehdot? Sellaiset ovat kortit joilla pelaat.
Sen pituinen se....
Kun ihminen näkee mainoksen, mainoksen todellinen merkitys on hänessä herätetyillä tuntemuksilla.
Kun menet kouluun ja sinulle esitetään uusi asia, et kyseenalaista sitä vaan suurin merkitys on juuri heränneellä reaktiolla.
Toisin sanoen automaattisilla ajatuksilla. Luonnollisella reaktiolla... heränneillä tuntemuksilla asian yhteydessä.
On helpompaa myöntyä enemmistön mielipiteisiin, säilyttää kasvonsa, olla taustalla, ei ottaa kantaa onko asia totta vai ei.
Toisin sanoen on paljon helpompaa hengata mukana.
Tätä helppoa mukana hengaamista jatkamme koulussa, työpaikalla, ja läpi elämän.. mikäli emme kyllästy tällaiseen olotilaan.
Onnellisuus astuu mukaan monimutkaisine vaatimuksineen. Ei välttämättä oma onnellisuus, saattaa olla käynyt niin mukavasti että olet onnellinen elämääsi ja toiset eivät ole... vaan ystävän onnettomuus ja tai yhteiskunnalliset roolit vaativat muutosta.
Traditio, perinteet, roolit, auktoriteetit ja käytännöt.
Näissä kaikissa on paljon kumottavaa, mutta sitäkin enemmän mielenkiintoista pohdittavaa.
Kenen mielestä koululaitos on tehdas jossa tukahdutetaan ensin itsenäiset ajatukset ja sen jälkeen kaadetaan valmiita totuuksia suoraan nuppiin?
Kenelle yhteiskunta on organisaatio jossa suurin merkitys lienee rutiinilla ja käytännöllä ja automaattisella tiedolla, kuten päässä laskeminen ja tieto 'totuudesta'?
Tässäpä tämä, on itse pohdittava miten pitkälle annamme periksi 'totutulle' käytännölle, siis automaattisille ajatuksille.
Automaattiselle suunnitelmalle , mitä olemme isona, suunnitelmalle mihin kuljemme ja mitkä ovat päämäärämme ja niin edelleen.
Ajattelussa erotan siis muutamat olennaiset seikat.
Automaattinen ajattelu on valmisteltu idea , joka sisäistetään koska se kuuluu yleissivistykseen tai se kuuluu kulttuuriin tai se muuten vaan on sisällytetty opintosuunnitelmaan jonka tavoitteena on valmistaa suuresta osasta kouluja käyvistä työntekijöitä.
Automaattinen ajatus. Mielenkiintoinen ilmiö?
No mainokset käyttävät ilmiötä siekailematta hyväkseen ja tuijottaessasi aivot narikassa mielenkiintoista elokuvaa, mainoksilla kikkaillaan automaattisen osan aivojesi kanssa.
Toisin sanoen tarjotaan mahdollisuuksia, mutta vain tietyissä rajoissa.. sillä mainokset tähtäävät tuotteiden myyntiin eli rahan kanssa pelaamiseen.
Mitä olisi tämä automaattisten ajatusten rinnalla oleva 'itsenäinen' pohdinta? Valinnan vapautta?
Automaattinen ajatus mekanismi pohjautuu melkein täysin heränneille reaktioille, luontaiselle taipumuksellemme reagoida ärsykkeisiin. Jos opettaja kysyy vastausta, aivomme etsivät vastausta. Toisin sanoen myöntyvät tilanteeseen. Mukautuvat.
Miten on valinnan vapauden laita? Millaisissa asioissa tahdomme valita vapaasti? Missä tilanteessa valitset aidosti? Ilman yhteiskunnallisen rooliemme painostusta?
Niin.. asia on hyvin yksityinen, kukaan ei osaa vastata teemmekö valintoja rooliemme ulkopuolella vai elämmekö yhden roolin elämää.
Omasta mielestäni roolit ovat juuri näytelmän rooleihin verrattavissa, jokaisella on tilanteen suomat automaattiset kannanottonsa, henkiset harjoitellut välineensä , repliikkinsä, jonka kautta toimia roolistaan käsin.
Milloin ajattelemme itse? Tuskin meidän tarvitsee ajatella itse, reagoimme vain meille eteen tuleviin ilmiöihin ja päästämme suustamme latteuksia, tai mukaudumme yhteisen mielipiteen taakse.
Mikä tässä on ärsyttävää? Se että olemme mukautuneet yhteiskunnallisen koululaitoksen oppilaan rooliin ,jossa auktoriteetti sanelee miten asiat ovat? Aivan niin.
Missä saamme valita asioita itse? Mainosten mieleen tuomissa vaihtoehdoissa? Tuskimpa.
Jos sen sijaan pääsisimme hetkeksi kaiken ulkopuolelle, tajuasimme ratkaisun olevan yksinkertainen?
Automaattinen ajattelu on yksi suojakeino jatkuvaa informaatiotulvaa vastaan. Voimme järjestää itselle omaa aikaa, sulkea puhelimet ja tehdä vapaita valintoja.
Toteuttaa omaa illuusiota vapaasta tahdosta?
Mutta aivot toimivat, ne on automaattisella toiminnoillaan saaneet aikaan torkkumistilan ,josta taas heräämme kiireen keskellä suorittaessamme vaativia työtehtäviä ja pyrkiessämme olemaan mahdollisimman päteviä ja turvattuja työntekijöitä.
Päteviä siis.Ja turvattuja.
Tämä automaattinen ajattelu, mukavuuden halu luo myös takertumisen uskonnollisiin traditiohin. Kaavoihin jotka lupaavat rauhaa, lepoa, siunausta ja lepoa.
Kaavat jotka karkoittavat pahuuden, vetävät ympärille suojamuurin ja jonka sisällä alkavat luontaiset palvonnalliset menot.
Tässä uskonto palvelee automaattista näkemystä.
Tässä koulustus palvelee automaattista elämystä.
Synnyt, saat nimen, käyt kouluja, menet töihin, menet naimisiin, saat lapsia, jäät eläkkeelle, käyt ystäväsi haudalla, lopulta kuolet itse.
Heräät aamulla, syöt aamiaisen, menet töihin, tulet töistä, luet kirjaa, katsot televisiota, menet nukkumaan ja aamulla taas töihin.
Tämän näkemyksen mukaan elämä on 99,9%:ia rutiinia. Harvoilla on 'etuoikeus' tai pakottava tarve luopua rutiineista. Automaattinen ajattelu ahdistaa, vaikka sen tuoma yhteisyyden tunne on sen palkitsevin sosiaalinen jäänne.
On siis valinta 'helpon' ja 'vaativan' välillä.
Helppo on kulkea automaattista linjaa kohti syntymästä kuolemaan, vaativan matkasta tekee jos kyseenalaistat totuuksia ja pyrit elämässä valitsemaan aidosti itsenäisen suunnan.
Loppujen lopuksi tehoaako salaliitto automaattisista ajatuksista riippuu omasta tulkinnastasi. Oma tulkinta on juuri ehkäpä ainoa todellinen ajattelun vapaus, vapaus jossa voit valita. Millaiset ovat tilanteen jakamat vaihtoehdot? Sellaiset ovat kortit joilla pelaat.
Sen pituinen se....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Automaattiset ajatukset, mallit ja uskomukset liittyvät lähes täysin uskontoihin. Ei täysin.. vaan muihinkin ihmis'tieteisiin'.
Uskonto opettaa oman näkemyksensä, ja usein uskonto myös sisältää opin jossa karsitaan valinnan vaihtoehtoja. Kapeutetaan näkökulmaa ja karsitaan pois vaihtoehtoja.
Yleistetään, pelkistetään, käsitteistetään. Toisin sanoen rutinoidutaan ja automatisoidaan kielteisiä ajatustapoja demonisoimalla.
Lisäksi uskonto opettaa että kaikenlaiset muut näkemykset ovat väärin ja ne johtavat kadotukseen. Lisäksi se määrittelee kadotuksen.
No.. tieteellinen näkemys sen sijaan murtaa uskomuksia. Tosin sekin sisältää mahdollisuuden samanlaiseen automaatioon. Jonka jälkeen kaikki onkin sitten itsestään selvää.
Mielenkiintoista sinänsä että ihmisessä on tuo automaattinen, vaistonvarainen puoli ja sitten erikoiseksi kehittynyt itsekseen lörpöttelevä mieli.
Eläin toimii vaistojensa ohjaamana, hakee ruokaa jos on nälkä ja niin edelleen. Eli täysin automaattisesti.
Luontonsa mukaan. Ihminen on kehittänyt itselleen ns'vapauden' tunteen. Koska käsittäessään ja käsitellessään ympäristöään hän on vakuuttunut kyvystään päätellä ja toimia itsenäisesti, mutta sisimmällä tasollaan, uskomuksien tasolla hän uskoo niin kuin muutkin.
Vai uskooko?