Seksityö on ammatti

Seksityö on työtä,elinkeino, ammatti. Saksassa ja Hollannissa, Belgiassa se on lallistettu ammatti muiden ammattien joukossa. Saksassa on n. puoli miljoonaa seksipalvelutyöntekijää, jotka tekevät tätä työtä vapaaehtoisesti yksityisyrittäjinä tai työsuhteessa seksiyrityksissä. Näiden naisten ja miesten palveluja ostaa päivittäin miljoonasta puoleentoista miljoonaa saksalaista. Alan liikevaihto on noin 15 miljardia euroa vuodessa. Joillekin seksityö on tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joillekin se voi olla mielenkiintoinen ja inspiroiva työ, joillekin se voi taloudellisen pakon takia tehtävää työtä samalla tavalla kuin kaupan kassalla Siwassa. Monelle miehelle seksityö voi olla ihanne ammatti. Myytti "onnellisesta huorasta" ei siis olekkaan välttämättä myytti. Saksassa seksipalvelujen myyntiä ei nähdä epätasa-arvokysymyksenä miehen ja naisen välillä vaan nimenomaan elinkeinonharjoittamisen vapautena ja naisen emansipaatioita lisäävänä ilmiönä ja tasa-arvoa lisäävänä asiana työelämässä. Miten laillinen ammatti loukkaa ihmisoikeuksia? Seksityön ja seksitöläisten asiakkuuden kriminalisoiminen on ihmisarvon ja ihmisoikeuksien väheksymistä.

Nykyisin Ruotsiin ja Suomeen pesiytynyt "poliittisesti ainoa oikea" diskurssi prostituutiosta lepää tyhjän päällä ilmassa äärifemistisen naistutkimuksen retoriikan ja argumentaation ja kielikuvien ja mielikuvien ja epäjohdonmukaisen logiikan varassa.Tällä diskurssilla ja kielipelillä yritetään poliittisesti ja ideologisesti tarkoitushakuisesti tuottaa lainsäädännön pohjaksi harhanjohtavia kielen merkityksen siirtymiä, joilla seksipalvelujen ostoa ja myyntiä määritetään negatiiviseksi ja vähemmän hyväksyttäväksi ja yritetään tehdä ostajista ja asiakkaista rikollisia. Seksiä ostavien miehiä nimitellään ja solvataan eläimiksi ja sairaiksi pervertikoiksi, raiskaajiksi. Kaikki seksipalvelujen myyjät yleistetään, leimataan ja mustamaalataan ja tuomitaan syrjäytyneeksi, henkisesti tasapainottomiksi, mielenterveysongelmaisiksi, päihderiippuvaisiksi ja omaa elämäänsä hallitsemattomaksi, omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupan/naiskaupan uhreiksi ja ihmisoikeuksia vailla oleviksi ei autonomisiksi epähenkilöiksi, ei-täysjärkisiksi holhokeiksi. Rikollisuutta liioitellaan ja naiskauppa-sanasta yritetään tehdä synonyymi prostituutio-sanalle. Prostituution vertaaminen orjakauppaan on retorista kikkailua. Vähänkin objektiiviset tutkijat ja eri mieltä olevat mustamaalataan "seksiteollisuuden edustajiksi". Tässä propagandassa, jota Halonen, Rahkonen, Brax, Biaudet, Haatainen, naisjuristit ry, naisjärjestöt, osa naistutkimuksesta, TANE jatkuvasti suoltaa ja syöttää rähmällään olevan valtamedian kautta, seksipalvelujen ostoon ja myyntiin liitetään kritiikittä aina vähintään hyväksikäyttö,uhrius, väkivalta, pakottaminen, järjestäytynyt rikollisuus, paritus ja ihmiskauppa, porno, pedofilia ja tuhat ja yksi muuta absoluuttista pahaa jotka eivät siihen kuulu.

Seksialalle ja Suomeen ei tarvita ruotsin malliin liittyvää kaksinaismoralismia ja epähumaanisuutta ja ihmisoikeusloukkauksia, joilla luodaan yhteiskunnallista ja seksuaalista eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja elinkeinonharjoittamisen vapauden rajoittamista ja ihmisten seksielämän kyttäämistä ja holhoamista.
Seksialalle ja Suomeen ei tarvita keinotekoisesti määriteltyä imaginaarista ja ideologista "ostajarikollisuutta" eikä keinotekoiseti keksittyä "uhriutta"ja "pakottamista"ja "hyväksikäyttöä".Seksialalle ei tarvita myöskään suomen mallin mukaista kieroutuneesti ja ympäripyöreästi muotoiltua keksimällä keksittyä "paritusta" (Rikoslaki 20:9 momentti 3 Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä, yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen korvausta vastaan tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon ryhtymistä, tietäen että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista, on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.)

Suomen verottajakin on tunnustanut seksipalvelujen myynnin ammatiksi.Tästä on olemassa KHO:n päätös.Tässä on verottajan kanta asiaan:
Seksipalveluista saatu tulo on veronalaista ansiotuloa. Asiasta on KHO:n verovuotta 1976 koskeva päätös vuodelta 1984/3253 II 560, jonka mukaan prostituoidun tuosta toiminnastaan saama tulo oli veronalaista.Seksipalvelujen käsite sisältänee nykyisin paljon muutakin, esim. hieronta- ja tanssipalveluja, kuin tuo vanha ammattinimike, verokohtelu on kuitenkin yksiselitteinen; näitä tuloja ei ole säädetty verovapaaksi.
Kun vielä lisäksi EU on tunnustanut seksipalvelujen myynnin elinkeinoksi elinkeinojen joukossa( EN:n ihmisoikeustuomioistuimen päätöksellä Jany -tapaukseen liittyen vuonna 1999 on todettu, että seksipalvelujenmyynti työ on EU:n perustamissopimuksen mukaista elinkeinotoimintaa, jota taas ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikilla EU:n kansalaisilla on lupa harjoittaa) niin miten seksin oston kriminalisointi ja suomen RL 20:9 momentti 3 edistää seksipalvelujen myyjän perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta lain edessä koskien elinkeinon harjoittamista?

Seksialalle tarvitaan Suomessakin lainsäädäntöä, joka turvaa ja mahdollistaa alalla vapaaehtoisesti oleville tasavertaisen kohtelun perus-, kansalais- ja ihmisoikeuskysymyksissä ja elinkeinonharjoittamisen vapauden ja oikeusturvan ja hyvät ja turvalliset työskentelyolosuhteet. Seksin myynnin legalisoimisella voidaan aloittaa asennemuutos, jonka positiiviset kerrannaisvaikutukset heijastuvat yhteiskuntaan vielä vuosikymmenien kuluttua. Se on myös paras keino parantaa seksipalvelujen myyjien asemaa ja torjua oikeata ihmiskauppaa ja pakkoprostituutiota, mikä on suomessa hyvin harvinaista jo muutenkin.Ihmiskauppa ja seksipalvelujen myynti ja osto kaksi eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. Pitää erottaa pakkoprostituutio ja vapaa-ehtoinen prostituutio toisistaan - omenat eivät ole päärynöitä. Vapaaehtoinen seksipalvelujen osto ja myynti on aikuisten välistä kanssakäymistä, joka ei vahingoita kumpaakaan osapuolta, ikä siitä aiheudu mitään haittaa muillekaan ihmisille (ellei oteta huomioon äärifeministien närkästystä). Meidän pitäisi säätää sellaisia lakeja ja luoda sellaisia käytäntöjä ja mahdollisuuksia, joilla helpotetaan aikuisten ihmisten välistä seksuaalista kanssakäymistä, eikä sellaisia joilla sitä vaikeutetaan ja rajoitetaan.Yhteiskunnan tulisi nimenomaan luoda hyvä kasvualusta erilaiselle seksuaalisuudelle. Länsimaisessa sivistys- ja hyvinvoitivaltiossa pitäisi olla erilaisia tapoja harrastaa seksiä. Maksullinen seksi voidaan myös nähdä yhtenä eriarvoisuutta vähentävänä käytäntönä, joka tasoittaa miehen ja naisen biologista erosta johtuvaa "eriarvoisuutta".