..siis koko sana on harhaan johtava, paitsi tietysti silloin kun on syvästi rakastunut itseensä.
Minusta kyse on lähinnä siitä että tehdään yhdessä töitä saman päämäärän eteen, eli ymmärretään että olemme molemmat matkustajia samassa onnikassa ja matkaa on mukavampi taittaa miellyttävissä merkeissä...
Taas tietysti joku on erimieltä..
Minusta kyse on lähinnä siitä että tehdään yhdessä töitä saman päämäärän eteen, eli ymmärretään että olemme molemmat matkustajia samassa onnikassa ja matkaa on mukavampi taittaa miellyttävissä merkeissä...
Taas tietysti joku on erimieltä..
Vastaukset 19
Vanhimmat
eri mieltä. Kun kohtaa jonkun ihmisen ja siihen tuntee vetoa on se mielestäni verrattavissa kuin auton hankintaan. Tuntee hitonmoista vetoa siihen ja se on pakko saada, vähitellen tunne muuttuu kiintymykseksi ja et millään ehkä raaskisi siitä luopua.
Ihmisten välisessä rakkaudessa on ehkä samanlaisia tuntemuksia, ihastutaan "rakastutaan" ja loppujen lopuksi hänet on saatava vaikka henki menisi.
Vuosien saatossa intohimo laantuu ja ollaan vain tottumuksesta yhdessä. Helpompihan se on saman ihmisen kanssa johon on tottunut, niin hoitaa kaikki arkisetkin asiat, kuin aloittaa uuden kanssa taas samat rulijanssit.
Tuskin vuosikymmeniä yhdessä olleella pariskunnalla lempi leiskuu kuin juuri tavanneella parilla.
Kirjoitin tämän sen kummempaa miettimättä, joten voi olla että jotkin saavat väärän kuvan, mutta en nyt sen kummemmin selittele. Taisipa mennä sivuraiteille mun juttu, mutta menköön.
tutkittu asia, rakastumisella ja rakastamisella on ihan eri kemiallinen kaava :)
joka oli samaa mieltä kanssani, ja uskalsi jopa vastata.
se kulkee ei siinä mielipiteillä ole pal tekemistä.
Toki kukin omalla kohdalla asiat kokee omalla tavallaan joten erimielisyyttäkin varmaan esiintyy :)
Me koemme asian samalla tavoin, itse voin vedota vain ikääni, kokemukseeni ja tutkimustietoihin =D
vähän kuupassa kolahtaa ennen kuin haluaa jonkun tietyn kanssa ruveta töitä tekemään. Ja aika hyvä ajatus sellainen minkä jostain luin, siitä ihmisestä täytyy myös pitää rakastumisen huuman jälkeen. Rakastunut ei näe toisessa juuri mitään vikaa, minä ainakaan, mutta jos tykkää hänestä vielä sittenkin kun pääparka selkenee, pystyy toisen vikoja sietämään (itsessä niitä ei tietty ole). Sen jälkeen voi alkaa harkitsemaan pitempää taivalta.
..jos ajattelen itseäni niin saatan toisinaan ihastua johonkin naisimmeiseen, sitten jo aika pian saatan huomata ettei tuo ole minulle tarkoitettu yksilö ja homma on sitten siinä, yleensä kypsähdän hänen tapaansa käsitellä asioita...
Koitan tietoisesti välttää rakkaudentunteen hiipimistä tajuntaani,kokemuksesta tiedän ettei se ole järkevää koska se humalan tavoin sumentaa ja alentaa päätöksentekokykyäni, siispä etsiskelyssäni kiinitän huomiotani enemmän siihen että mahdollisessa kumppanissa olisi vähiten niitä vikoja joita en voi sietää..
ei rakkauvvelle mitään voi kun se hiipii päähän. Tai oikeastaan pitäisi puhua nimenomaan ihastumisesta, joka joko häipyy tai muuttuu rakkaudeksi. Suhtaudun eriiitttäin suurella varauksella sellaiseen, että mennään naimisiin muutaman päivän, viikon, kuukauden kuluttua tapaamisesta. Siinä ajassa ei tiedä ihmisestä yhtikäs mitään, vaikka kyllähän on liittoja jotka ovat silloinkin onnistuneet.
..se on koittaa vältellä, jos en olisi edes hieman yrittänyt niin tiedä miten pahasti olisin tossunalla juuri nytkin? ;)
Kyllä minä uskon että se ihastumisvaihe pitää saada ylitettyä suhteellisen nopsaan, sitten alkaa selviämään onko suhteessa potkua jatkoa ajatellen.
Naimisiin meno tai edes yhteiseen asuntoon muuttamisen aika on joskus vuoden parin päästä tutustumisesta...aikaisintaan..
kannattais laatia sellainen hakemus jonka vois ain lykätä "naisimmeisen" käteen kun tuntuu kiinnostavalta, siihen vois sen vikalistan ympätä mukaan *ruksi kohtiin jotka kuvaavat sinua*, nopeuttais ja helpottais käsittelyä...
Rakastuminenhan on yksi ihanimmista immeiselle luoduista iloista, sen kokonaisvaltaisempaa tunnetta tuskin on (paitsi erittäin läheinen veljensä viha joka taas ei edistä kenenkään hyvinvointia).
Järkevä kerkiää olla suurimman osan elämäänsä kuitenkin joten miksi ehdoin tahdoin luopua hyvistä tunteista, ei ne koskaan pitkään kestä
Asennoitumiskysymys kyllä, miekin ottaisin rakastumisesta vain hyvät puolet enkä sitä laskuhumalan osuutta ollenkaan jolloin toisesta löytyy pelkkiä vikoja =D
se, immeisten yhteistaival perustuu sille että hui kauhia mikä tuo otus on mutta ei näe syytä karistaa sitä poiskaan =D
Ei vaan aika hyvin ajateltu siulla
...rakastumisen tunne kertakaikkisen ihana olotila, sillä saralla minulla on ollut elämässäni kiitettävä hyvä tuuri, tiedän myös miltä tuntuu henkisesti maksella sitä laskua niistä onnellisista kuukausista...
Minä saan suhteesta enemmän irti kun muuten synkkaa jutut yksiin..
maksupuolesta meillä on varmaan kaikilla omat kokemuksemme. Silti miusta ois ihana pitkästä aikaa taas rakastua ihan päättömästi...
Ja pitkäaikaista suhdetta hakiessa toki tulee esille tuo synkronointi mutta vaikia on varmaan löytyä kumppani josta ei mitään vikaa löytyisi.
Muutenkin ihmissuhteet taitaa olla systeemi jossa poukkoillaan pimeässä ja satutaan jos satutaan, onnellinen saa olla hän joka koko loppuelämänsä kykenee yhden immeisen vierellä tallustamaan. Tai näin miusta, muista en tiijä.
Jo vuosia minä olen uskonut sinun lupauksiisi yhteisestä elämästä ja sankaruudesta. Kuitenkin joudun jatkuvasti katsomaan elosteluasi vierestä ja nielemään kiukkuni. Minä luulin, että meillä oli yhteinen päämäärä, rikollisuuden kitkeminen ja Batmanin syrjäyttäminen. Kuitenkin näin sinun suutelevan häntä Sokoksen sovituskopissa??? Ollaanko me edes enää samassa katumobiilissa? Mie vaan kysyn!
..reistaa pahemman kerran, pikkasen suudeltiin Batgirlin kanssa kun soviteltiin hänelle uusia stringejä ja stayuppeja...
Ihan viaton veljellinen pusu vaan oli...
Två kärlekens magisga ord: "Bycksorna bort!"
Olen ollut tässä muutaman kuukauden sitä mieltä, että kaikki miehet ovat sikoja tai typeriä juoppoja, kusettajia, pettäjiä, huijareita, hyväksikäyttäjiä, tai muutenkin ällöttäviä. On olemassa yksi poikkeus ja se tuli kohdalleni. :)
Eipä muuta, hyvää yötä. :)
voisinpa väittää vastaan, että miehet yrittävät vain pysyä tasoissa naisten kanssa, noissakin asioissa.
Edelleen hyvin omissa oloissaan viihtyvänä.
ja oikeasti kunnollisia ja mukavia miehiä on maailma täys. Jostain syystä ne vähemmän hyvät jyvät vain muistetaan paremmin ja ainakin miulla oli vielä paha tapa pitää heitä ressukoina jotka vain pinnalta ovat epäsuotavia mutta sisimmältään puhdasta kultaa :\
"niihin" hommiin. Nyt pysyttelemme itse avauksen alkuperäisessä aiheessa, elikkä rakkaus. Mistä muuten tietää, onko rakkaus rakkautta vai onko se vain ihastusta vai muuten vaan tykkäämistä? Esim, jos nyt olen ihastunut johonkin, niin missä vaiheessa mä voin alkaa miettiin, että kyse onkin oikeasta rakkaudesta, hä?