Ateistin elämän tarkoitus?

...tarvitaan vittua ja koskenkorvaa.

Jakaa viisautta ja luoda taidetta. Nämä kaksi ehkä tärkeimmät.

Biologinen tarkoitukseni on lisääntyä. Sosiaalinen tarkoitus on tulevassa ammatissani, joka sivuaa lääketiedettä, kehitellä vaikkapa syöpähoitoja. Rakkaus puolestaan on sekä biologista että sosiaalista, ja rakkaus elämään sisältää nämä aiemmat lauseet.

Biologisestihan minun ainoa tarkoitus on toimia geenieni selviytymiskoneena ja siirtää niitä eteenpäin. Mutta kiitos kognitiivisen kehitykseni ja memeettisen evoluution voin helposti ohittaa tämän tarkoituksen ja päättää itse elämäni tarkoituksen.

Ja se on lyhyesti elämästä nauttiminen ja siinä menestyminen.

Nukkua, syödä, lisääntyä, pitää hauskaa, tutustua uusiin ihmisin, kehittää itseään ja maailmaa ympärillään. Sanalla sanoen elää täysillä ja elää hyvä elämä itsensä ja muiden kannalta.

Uskovien elämän tarkotus taas on vain valmistautua kuolemaan ja odotusaika pitää pyhittää mielikuvitusolennon palvonnalle. mitään muuta tarkotusta ei uskovien elämällä ole. Uskovat vaan syntyy, sitten ne palvoo jotain satuolentoa ja sitten kuolee, oikeasta elämästä eivät tiedä mitään.

Minun elämälläni ei ole tarkoitusta, koska elämälläni on itseisarvo; elämäni on arvokas sen itsensä takia.

Mielestäni elämän tarkoitus löytyy siitä itsestään. Ymmärtää mitä elämällä ja elämisellä tarkoitetaan ja huomata mikä on tärkeää ja mikä ei.

...tarkoitus on ikävän karkoitus.

..välillä ei ole mitään tarkoitusta. Uskovaisen mielestä ateistin tulisi vetää itsensä hirteen tai vähintään ihmettelee mitä syytä on enää elää, ellei taivaan isä ole olemassa.
Yhtään väheksymättä hirteen vetämisen vaihtoehtoa, ihmettelen vastavuoroisesti,että miksei elää voi ilman tarkoitustakin.

Elellä onnellisena ja tuottaa mahdollisimman paljon onnea ja iloa muillekin. Siinä sivussa pohdin miksi ihmiset perimmäisiltä syiltään käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät. - Monta vastausta on jo löytynyt.

Jumala ei keksinyt ihmistä vaan ihminen jumalat

on istua internetissä jauhamassa paskaa.

Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan "tonttu-ukko" lohkostaan. Tuo tonttu kubbe tunnetaan monilla eri nimilläkin. Sit ku sen oppii tuntemaan, niin sitten sen kanssa pitäisi vielä ruveta harrastaa yhteispeliä muiden erilaisten "tonttujen" omaavien kanssa. sit ku tää on "hallussa", niin sit voikin ruveta miettimään vaikka oravien hyvin vointia.

Elää ja kuolla pois. Miksi ihmeessä tuossa pitäisi olla jokin tarkoitus?

kuin niin sanotuilla uskovaisilla. Ateistit ajattelevat vain omilla aivoillaan, eivätkä ole niin helposti manipuloitavissa, heillä on kriittisempi ajattelutapa asioista, eivätkä mene pelkkiin uskomuksiin perustuvaan ajattelutapaan mukaan.Voidaan siis sanoa että ateistit elävät täysipainoisempaa elämää, eivätkä elä jotain uskomuksiin perustuvaa kuolemanjälkeistä varten. kysynkin onko elämällä tarkoitusta jos odottaa vain kuolemaa, ja sen jälkeistä "elämää"..

Sehän on elämä. Toisin kuin uskovilla, joilla se on kuolema. Elämä kuluu sitä odottaessa ja pohtiessa, pääseekö taivaaseen vai ei. Ja pelätessä. Ateisti tietää kuolevansa joskus, mutta ei ainakaan pelkää joutuvansa mielikuvitusmaailmoihin kuolemansa jälkeen. Osa ateisteista tai vastaavista voi kaiketi pelätä kuolemaakin, mutta ei sen takia, että sen jälkeen seuraisi jotain, vaan siksi, että elämä loppuu. Mutta sitähän ei enää kuoleman jälkeen tarvitse pelätä.

Minun elämän tarkoitus on elää ja nauttia siitä

Ei elämällä ole mitään tarkoitusta, kunhan täällä palloillaan.

Mikä on kotonasi olevan ruukkukasvin elämän tarkoitus?

Elävä organismi se on se pelargoniakin. Syntyy, kasvaa, kuihtuu, kuolee.

En ole kuullut ruukkukukkien taivaasta, vaikka olisihan se kaunis ajatus, että niin kauniin kukan elämä kuoleman jälkeen jatkuisi jossain pilven reunalla.

Siispä, eletään. Mikä olisi elämälle vaihtoehtona? Uskovaisten joukkoitsemurha Paratiisin tulemisen nopeuttamiseksi.

Elämä on kaunis juuri lyhyytensä ja haavoittuvuutensa takia.

Elää hyvä elämä lähimmäisiäni rakastaen ja sitten kuolla pois.

Elämän tarkoitus on elämä itse, itsetarkoitus siis. Eli ei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta.

Tämän asian ymmärtäminen on minusta hyvin vapauttavaa.

Kerron sinulle, nimim. "vilpitön kysyjä".

Se on: elää, oppia. Kysyä mutta ei saada liikaa vastauksia.