Nauran aina teille. Elämäni on mukavaa teistä huolimatta, vaikka tiedän, että kaikilla ei ole niin onnellisesti.
Minulla on elämässäni yksi asia, joka aina saa minut hankaluuksiin feministien kanssa. Olen nimittäin viehättävä ihminen. Siis, olen hyvän näköinen. Söpöksi minua sanotaan. Olen myös isokokoinen.
Siksi tutustun helposti naisiin, vaikka en olekkaan feministi, enkä kannata tasa-arvoa.
En minä mikään sovinisti ole, mutta minusta tasa-arvo on jo käsiteenä niin absurdi, että on aivan turhaa tuhlata aikaa sen pohtimiseen, ovatko ihmiset tasa-arvoisia, vai eivät.
Pidän todella paljon naisten kanssa keskustelemisesta ja jollain lailla olen jo kyllästynyt saamaani huomioon. Minun traaginen osa on olla niitä ihmisiä, jotka huomataam ja se alkaa pikkukiljaa olla rasittavaa.
Naiset tottakai ottavat esille ennepitkään tasa-arvon, joka ei minu jaksa innostaa kovinkaan paljon. Minua van kummastuttaa se, että he automaattisesti olettavat minun olevan sovinistinen, vaikka eivät juuri tunne minua.
Se ilmeisesti näkyy ulkonäöstä, onko ihmisellä testosteronia veressään, vai ei.
Minulla sitä valitettavasti on. Siksi tunnen luontaista vastenmielisyyttä kahlitsevaan feminismiin ja naisten vaatimuksiin. Huvittavinta on se, että naiset eivät jätä minua rauhaan.
Monet miehet ovat hyvin nöyristeleviä (kauhea san, eikö?) eivätkä siitä huolimattakaan saa kontaktia naisiin. Minä en sitä ole ja saan luotua kontakteja. Feministimiehet ovatkin tämän perusteella munattomia rumiluksia, jotka yrittävät tehdä vaikutuksen naisiin matelemalla heidän edessään.
Nauran aina naisille, jotka ovat vihaisia minulle siitä, että en pyöri heidän napansa ympärillä, enkä ole feministi. Nauran tasa-arvolle.
Minulla on elämässäni yksi asia, joka aina saa minut hankaluuksiin feministien kanssa. Olen nimittäin viehättävä ihminen. Siis, olen hyvän näköinen. Söpöksi minua sanotaan. Olen myös isokokoinen.
Siksi tutustun helposti naisiin, vaikka en olekkaan feministi, enkä kannata tasa-arvoa.
En minä mikään sovinisti ole, mutta minusta tasa-arvo on jo käsiteenä niin absurdi, että on aivan turhaa tuhlata aikaa sen pohtimiseen, ovatko ihmiset tasa-arvoisia, vai eivät.
Pidän todella paljon naisten kanssa keskustelemisesta ja jollain lailla olen jo kyllästynyt saamaani huomioon. Minun traaginen osa on olla niitä ihmisiä, jotka huomataam ja se alkaa pikkukiljaa olla rasittavaa.
Naiset tottakai ottavat esille ennepitkään tasa-arvon, joka ei minu jaksa innostaa kovinkaan paljon. Minua van kummastuttaa se, että he automaattisesti olettavat minun olevan sovinistinen, vaikka eivät juuri tunne minua.
Se ilmeisesti näkyy ulkonäöstä, onko ihmisellä testosteronia veressään, vai ei.
Minulla sitä valitettavasti on. Siksi tunnen luontaista vastenmielisyyttä kahlitsevaan feminismiin ja naisten vaatimuksiin. Huvittavinta on se, että naiset eivät jätä minua rauhaan.
Monet miehet ovat hyvin nöyristeleviä (kauhea san, eikö?) eivätkä siitä huolimattakaan saa kontaktia naisiin. Minä en sitä ole ja saan luotua kontakteja. Feministimiehet ovatkin tämän perusteella munattomia rumiluksia, jotka yrittävät tehdä vaikutuksen naisiin matelemalla heidän edessään.
Nauran aina naisille, jotka ovat vihaisia minulle siitä, että en pyöri heidän napansa ympärillä, enkä ole feministi. Nauran tasa-arvolle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...sitähän et hae, ethän? Ja piti tulla kuitenkin tänne avautumaan? Kai huomaat itsekin miten uskottavalta kuulostat..?
***
Etkö ymmärrä, että minulla on TARVE avautua juuri feministeille siitä syystä, että feministit ovat avautuneet minulle niin paljon jättämättä minulle kunniallista tapaa avautua heille.
tarkoituksenmukaisesti!!! Hihihii nih! Jortikan pallit vapaana!
aivan...
Rupesi naurattamaan tuo. *löysää pipoa* kasvaa tukkakin paremmin...
***