Joku vanhoillislesta tuossa alempana totesi. ettei elävä usko ole harhaoppi. No... hän tarkoitti elävällä uskolla uskoa vanhoillislestadiolaisuuden perinnäissääntöihin ja identiteettiin Kristuksen opin lisäksi tai oikeammin se ehtona. Toisin sanoen, että ellei ole vanhoillislesta ei ole Kristuksen opissa.
Tämä opetus on harhaoppia ja lähtoisin oman vanhurskauden perkeleestä.
Valotan hieman taustoja ja harhoja, joita tuohon identiteettiin liittyy.
Eihän elävä usko Kristukseen harhaoppi olekaan.
Mutta monia harhaopetuksia on SRK:n opetuksissa, kuten muissakin lessupiireissä.
Väärä seurakuntaoppi on oikeastaan se perusharha, josta paljon lähtee liikkeelle tosi väärää opetusta. Jopa vanhurskauttamisoppi vääristyy väärän seurakuntaopin vuoksi. Se ei enää olekaan puhtaasti Kristuksen teko, joka otetaan vastaan uskolla, ilman omia ansioita, niinkuin se raamatun mukaan on, vaan siihen liittyy myös tekoja ihmisen puolelta.
Sakramentit turhennetaan, kun Pyhä Henki otetaan Sanasta pois, ihmiseen jolla on "asuvainen Pyhä Henki".
Tämän harhaopin mukaan tämä kyseisen Hengen omaava henkilö sitten siirtää omasta persoonastaan Hengen Sanaan. Eli sana saa pätevyytensä ja vaikuttamisensa julistajasta. Tämä on suuri harha. Tästä on monia vakavia seurauksia:
Henkilö joka Sanaa julistaa, muutetaan näin Jumalaksi ja Kristukseksi, jolla on Sanan valta.
Unohdetaan kokonaan, että Sana on kaikkivaltias kolmiyhteinen Jumala. Isä Poika ja Pyhä Henki.
Ihminen ei siis ole Sanan omistaja ja Herra, vaan sanan todistaja ja julistaja Isän Jumalan kunniaksi. Luettu ja kuultu Sana, sekä sakramentit, joissa Sana on vaikuttava, antavat tasan sen mitä lupaavatkin, JOS ne otetaan uskolla vastaan. Sanan julistajina tasavertaisesti
ihmisen rinnalla on siis kirja, josta Raamattu on kaiken perusta. Sana ei ole siis julistajan, vaan Jumalan omaisuutta, jota jumala tarjoaa ihmisille monia kanavia myöden. Ainut ehto on, että Sana ja oikein, Raamatun mukaan, jaetut sakramentit otetaan uskolla vastaan. Jumala ei katso henkilöön. Jumala katsoo Poikaansa Kristukseen ja niihin, jotka hänet ovat uskolla vastaan ottaneet syntivelkansa maksanaja ja sovittajana.
Nämä ihmiset ovat seurakunta ja seurakuntakin on vain osa Jumalan valtakuntaa. Jumalan valtakunta on kaikki oleva, sekä näkyvä, että näkymätön.
Hän on vain maa ja välikappaleena todistamassa Sanaa, josta itsekin on saanut Hengen ja elämän. Tämä harhaoppi johtaa siihen, että
sakramenttikin on sakramentti vain silloin kun sen toimittaja on "oikea" ihminen. Tätä piisaisi
pitkään kertoa, mitä kaikkea tuollainen väärä oppi saa aikaan. Vanhoillisten kirjoitukset osoittavat käytännössä, miten ihminen on vietellyt
itsensä. Ylpeys, jolla kaikki viha pelot häpeä ja syyllisyys peitetään on sanoin kuvaamattoman röyhkeä ja hävytön. Kun he eivät Jumalaksi kehtaa julistautua, he ovat julistautuneet seurakunnaksi.
En tällä tarkoita sitä, että olisin vanhoillisia Jumalan seurakunnasta ulos sysäämässä, mutta he ovat Kristuksen koko seurakunnasta vain promillen osasia, eivät sentään Jumalan koko seurakunta ja Jumalan valtakunta. Sen verran pitäisi löytyä nöyryyttä, että jättää Jumalalle ne asiat mitä ei ymmärrä.
Monessa puuttuvaisiahan me kaikki kristityt olemme.
Tämä väärä oman vanhurskauden oppi lienee peräisin suurelta osin hajaannusten ajoilta, tällä tavoin saatiin näet tuomita toinen uskova veli tai sisar helvettiin. Lestadius ei tällaista harhaa ole opettanut. Minkä verran siinä on sitten pietismin osuutta, en osaa sanoa.
Tämä opetus on harhaoppia ja lähtoisin oman vanhurskauden perkeleestä.
Valotan hieman taustoja ja harhoja, joita tuohon identiteettiin liittyy.
Eihän elävä usko Kristukseen harhaoppi olekaan.
Mutta monia harhaopetuksia on SRK:n opetuksissa, kuten muissakin lessupiireissä.
Väärä seurakuntaoppi on oikeastaan se perusharha, josta paljon lähtee liikkeelle tosi väärää opetusta. Jopa vanhurskauttamisoppi vääristyy väärän seurakuntaopin vuoksi. Se ei enää olekaan puhtaasti Kristuksen teko, joka otetaan vastaan uskolla, ilman omia ansioita, niinkuin se raamatun mukaan on, vaan siihen liittyy myös tekoja ihmisen puolelta.
Sakramentit turhennetaan, kun Pyhä Henki otetaan Sanasta pois, ihmiseen jolla on "asuvainen Pyhä Henki".
Tämän harhaopin mukaan tämä kyseisen Hengen omaava henkilö sitten siirtää omasta persoonastaan Hengen Sanaan. Eli sana saa pätevyytensä ja vaikuttamisensa julistajasta. Tämä on suuri harha. Tästä on monia vakavia seurauksia:
Henkilö joka Sanaa julistaa, muutetaan näin Jumalaksi ja Kristukseksi, jolla on Sanan valta.
Unohdetaan kokonaan, että Sana on kaikkivaltias kolmiyhteinen Jumala. Isä Poika ja Pyhä Henki.
Ihminen ei siis ole Sanan omistaja ja Herra, vaan sanan todistaja ja julistaja Isän Jumalan kunniaksi. Luettu ja kuultu Sana, sekä sakramentit, joissa Sana on vaikuttava, antavat tasan sen mitä lupaavatkin, JOS ne otetaan uskolla vastaan. Sanan julistajina tasavertaisesti
ihmisen rinnalla on siis kirja, josta Raamattu on kaiken perusta. Sana ei ole siis julistajan, vaan Jumalan omaisuutta, jota jumala tarjoaa ihmisille monia kanavia myöden. Ainut ehto on, että Sana ja oikein, Raamatun mukaan, jaetut sakramentit otetaan uskolla vastaan. Jumala ei katso henkilöön. Jumala katsoo Poikaansa Kristukseen ja niihin, jotka hänet ovat uskolla vastaan ottaneet syntivelkansa maksanaja ja sovittajana.
Nämä ihmiset ovat seurakunta ja seurakuntakin on vain osa Jumalan valtakuntaa. Jumalan valtakunta on kaikki oleva, sekä näkyvä, että näkymätön.
Hän on vain maa ja välikappaleena todistamassa Sanaa, josta itsekin on saanut Hengen ja elämän. Tämä harhaoppi johtaa siihen, että
sakramenttikin on sakramentti vain silloin kun sen toimittaja on "oikea" ihminen. Tätä piisaisi
pitkään kertoa, mitä kaikkea tuollainen väärä oppi saa aikaan. Vanhoillisten kirjoitukset osoittavat käytännössä, miten ihminen on vietellyt
itsensä. Ylpeys, jolla kaikki viha pelot häpeä ja syyllisyys peitetään on sanoin kuvaamattoman röyhkeä ja hävytön. Kun he eivät Jumalaksi kehtaa julistautua, he ovat julistautuneet seurakunnaksi.
En tällä tarkoita sitä, että olisin vanhoillisia Jumalan seurakunnasta ulos sysäämässä, mutta he ovat Kristuksen koko seurakunnasta vain promillen osasia, eivät sentään Jumalan koko seurakunta ja Jumalan valtakunta. Sen verran pitäisi löytyä nöyryyttä, että jättää Jumalalle ne asiat mitä ei ymmärrä.
Monessa puuttuvaisiahan me kaikki kristityt olemme.
Tämä väärä oman vanhurskauden oppi lienee peräisin suurelta osin hajaannusten ajoilta, tällä tavoin saatiin näet tuomita toinen uskova veli tai sisar helvettiin. Lestadius ei tällaista harhaa ole opettanut. Minkä verran siinä on sitten pietismin osuutta, en osaa sanoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuli vähän epäselvä lause. korjaan:
Hän on vain maa ja välikappaleena todistamassa Sanaa
Pitäisi lukeman, Ihminen on vain maa ja välikappaleena todistyamassa Jumalan Sanaa,
...muutenkin en ymmärrä millä tavalla kirjoituksesi liittyy vanhoillislestadiolaisiin.
Paha virhe: Vanhurskauttaminen vaatii muka vl-piireissä ihmisen töitä? Olisi mielenkiintoista tietää mitä töitä. Kun synnit nimenomaan saa huonona uskovaisena uskoa anteeksi ilman omia ansioita. Ja Pyhän Hengen voimalla. Ei ihmisten.
Tästä voin kirjoituksesi luettuani olla samaa mieltä:
"""Monessa puuttuvaisiahan me kaikki kristityt olemme"""
"Olisi mielenkiintoista tietää mitä töitä".
1.Vanhoillislestan kohtaamisen, 2.hänen harhaoppinsa hyväksymisen (uskon ihmisoppeihin), Kristuksen asemestä ja kuulla synnin päästön julistamisen hänen kauttaan Tämä on heillä vaatimuksena pelastumiselle, siis työ. Kaikki nämä ovat töitä.
Hä, TäH? ÖÖöö? Mä oon työtön, ja silti uskomassa.. :) Emmä kyllä työtä oo päivääkään tehny uskoni eteen, kilvottellu kylläkin.
Väärässä, mutta valitettavasti tismalleen oikeassa.
Hieman kalskahti tuo lauseen parsi:"Mutta monia harhaopetuksia on SRK:n opetuksissa, kuten muissakinlessu piireissä".
Siihen voin yhtyä jos SRK:ssa on harha opetuksia, mutta kun nimimerkin "Aivan" kirjoituksista on selvinnyt mistä kirjoittaja on lähtöisin, niin sotkeeko kirjoittaja myöskin oman hengellisen kotinsa. Vai onko hän sittenkin vain harhautunut siipirikko joka räpistelee maailman tuulissa sinne tänne tuulen vietävänä..
Varmaan kalskahti tiedän, niin oli tarkoituskin, mutta ei vielä niin paljon että parannukselle alkaisi löytä sijaa.
..taitaa kyllä raamatun paikkoja, mutta olen sitä mieltä, ettei usko niihin, tuo aivan. Kirjoittaa uskoamme vastaan, ja laittaa tietämättömyyttään vääriäkin raamatunkohtia perusteluksi.
sinäkin siinä harhaluulossa, että vain vanhoillislestadiolaiset ovat ns. oikeita uskovaisia maailmassa?!
se vain on. Saattaa se muutamalla sielulla heittää. Ei siinä jäsenpaperit vaikuta. Vaikka oisi minkä yhdistyksen jäsen, jos ei usko, niin ei pääse taivaaseen. Tarvitaan katumus ja syntien anteeksiantamus, jota seuraa sydämen usko. Sen jälkeen kyllä vaan näkyvät rauhanyhdistykselle jo mielellänsä tulevan.