http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=230911&search=kaivaukset
Itse ainakin odotan mielenkiinnolla tieteellisiä tutkimustuloksia.
-Alea iacta est-
Itse ainakin odotan mielenkiinnolla tieteellisiä tutkimustuloksia.
-Alea iacta est-
Huhtiniemen laukaukset
KLF-87
197425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitähän ihmeen kumman "tieteellistä" noissa Huhtiniemen tutkimuksessa
sen paremmin kuin Lindstedtinkään "väitöskirjassakaan" on!
Lindstedt sivuttaa täysin esim. kaikki Geneven sopimukset!
~ Inter arma silent leges ~
taipumusta vaikeiden asioiden salaamiseen.
Historiaa ei kannata salata, ei muuttaa, ei kieltää. Joskus asiat tulevat kuitenkin julki.
Luitahan Lappeenrannan metsistä löytyy.
Ensimmäinen suuri lahtaus tapahui Pikkuvihan aikana Lappeenrannan taistelussa, missä venäläiset valtasivat Lappeenrannan linnoituksen.Kaatuneita oli 4000. Mitään joukkohautaa ei ole koskaan löydetty ja ilmeisesti kaatuneet onkin haudattu ympäri Lappeenrannan metsiköitä.
Seuraava suurempi lahtaus oli 1918 jolloin samaisessa linnoituksessa mestattiin n. 900 punaista. Nekin vainajat haudattiin ei puolille, mutta 1920 luvulla niitä alettiin kaivamaan esille ja n. 200 vainajaa löytyikin. Luut siirrettiin Lappeenrannan vanhalle hautausmaalle joukkohautaan. Haudalla on muistokivi. Noin 700 vainajaa jäi löytymättä.
Huhu joukkohaudoista
http://www.yle.fi/silminnakija/juttu.php?tunnus=212
Torstaina 14.10.2004 klo 22.35 TV2
Silminnäkijän raportti ”Huhu joukkohaudoista” on kaupunkitarina, joka on elänyt Lappeenrannassa 60 vuotta. Huhun mukaan kaupungissa toimi kesällä 1944 salainen kenttäoikeus, joka teloitti satoja suomalaisia rintamakarkureita.
- Väitetään, että teloitettujen ruumiita ei haudattu syvälle. Kesällä 1945 joukkohaudat alkoivat haista ja niitä jouduttiin kalkitsemaan, kertoo Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. Arponen.
Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua ja Viipurin menetyksen jälkeen Kannaksella pidätettiin lähes 30 000 rintamakarkuria ja joukoistaan harhautunutta. Selustaan paenneista suuri osa päätyi Lappeenrantaan.
- Lappeenrantalaisilla on suunnattoman upea mielikuvitus, jos he ovat keksineet kaiken sen, minkä ovat kertoneet, naurahtaa kirjailija Heikki Hietamies, jonka vastailmestynyt kirja kertoo Huhtiniemen tapahtumista.
Tarinan mukaan kaupungissa teloitettiin päivittäin useita rintamakarkureita. Heidät haudattiin kuin koirat kunniattomiin joukkohautoihin Lappeenrannan länsipuolelle. Onko kyse jatkosodan tarkimmin varjellusta sotasalaisuudesta vai karjalaisten vilkkaasta mielikuvituksesta?
- Se on vahva huhu. Huhtiniemen teloituksista ei löydy yhtään asiakirjaa, väittää Sota-arkiston tutkija Seppo Klemettilä.
Toimittaja Juha Portaankorvan ohjaamassa Silminnäkijässä kuitenkin useat lappeenrantalaiset uskovat Huhtiniemen tapahtumiin. Lisäksi monet asiaa tutkineet ovat törmänneet outoihin löytöihin ja tapahtumiin.
- Näin Lappeenrannassa kaksi kuorma-autoa, joiden lavoilla oli suomalaisten sotilaiden ruumiita. Ne oli pinottu päällekkäin kasvot alaspäin. Myöhemmin kuulin, ettei kaatuneita kuljetettu sillä tavoin. Lisäksi Lappeenrannassa ei ollut kaatuneiden keräyspaikkaa, kertoo Osmo Silvas, joka oli evakuoimassa Lappeenrantaa kesällä 1944.
- Eräs herra näytti minulle salaisen kenttäoikeuden asiakirjoja. Ne olivat leimoilla varustettuja ja niissä oli rintamakarkureiden nimet ja syntymäajat. Se oli hirvittävä kokemus lukea ne paperit, muistelee Elli Matkonen.
- Nämä teloitukset ovat merkinneet eräille 60 vuoden yksinäisyyttä, toisille hirvittävän salaisuuden kantamista. Kaupunki etsii edelleen murhaajia, toteaa rovasti Matti J. Kuronen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huhtiniemen_joukkohaudat
http://www.hs.fi/english/article/1101978764218
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=huhtiniemen kaivaukset&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
http://www.esaimaa.fi/arkisto/index.html
Hakusanaksi:
Huhtiniemi sota kaivaukset teloitukset
Yhdessä ja erikseen. Juttua alkaa löytymään.
Tervetuloa Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden keskusteluun
http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=95264&sana=
Tässä viestiketjussa on 416 viestiä.
Sodissa kuolleitten tilastoissa on kummaa heittoa mm. Pohjanmaalla.
Huhtiniemikö selittää asian. Tai joku muu vastaava paikka, joka kätkee arvoituksen kadonneista 20.Pr:n sotilaista.
Ei niitä nyt sentään 1600:aa ollut kuten Haavikko jossain on kirjoittanut.
Sodissa kuolleitten tilastoissa on kummallista heittoa. Onko Huhtiniemen arvoitus selviämässä lopultakin tällä tavalla?
Erikoinen tilastohavainto Tarmo Metsälän kirjasta tehtynä:
Tälläkin on keskusteltu aika useaan otteeseen suomenruotsalaisten isänmaallisuudesta tai heidän väitetystä epäisänmaallisuudesta ja tietenkin siihen kytkeytyy sota-aikaiset tapahtumat, kuinkas muuten.
Lueskelin Tarmo Metsälän kirjaa Isänmaan puolesta ja tein aika merkillisen havainnon.
Tässä kirjassahan Metsälä kertoo tarkoin tilastoin Suomen Talvi- ja Jatkosodissa kaatuneet pitäjittäin. Lukemat sankarihaudoilta hän sai vierailemalla KAIKILLA Suomen sankarihautausmailla!
Nyt katselin ruotsinkielisen Pohjanmaan kuntien tilastoja ja huomasin kovin kummallisen seikan:
Useissa ruotsinkielisissä kunnissa kaatuneitten määrät heittää kovasti toisinpäin kuin yleensä muualla. Esim. Munsalassa on Sota-arkiston tietojen perusteella kaatuneita Talvi- ja Jatkosodassa 45 ja sankarimaihin haudattuna VAIN 30. Talvisodassa tuosta luvusta oli kaatuneita 21.
Ero on valtava ja täysin vääränsuuntainen kuin siis yleensä.
Pääsääntöisesti suomenkielisissä kunnissa on sankarihaudoissa ENEMMÄN haudattuja kuin Sota-arkiston tilastoissa. Tämän selittää mielestäni sotasairaaloissa sodan jälkeenkin haavoittuneina kuolleet ja sankarihautoihin haudatut ja varmasti moni muukin seikka, kuten kentälle jääneitten ja kotimultiin siunattujen ns. tyhjät haudat yms.
Miksi esim. Munsalassa on 30 sankarihautaa, näistä 21 Talvisodassa kaatuneita, mutta Sota-arkiston tietojen mukaan 45 kaatunutta? Minne se 1/3 katosi? Antisankareitako vai soutumiehiäkö?
Teloitettujahan EI saanut haudata sankarihautausmaille, ei siellä Kristiinankaupungissakaan ollut niin tehty! M.O.T
Entäs Oravainen 50/58 (26), Närpiö 108/111 (45), Vöyri 118/131 (55), Pietarsaari 86/88 (10).
Tuossa on vain muutama esimerkki ja Talvisodan kaatuneet on siis merkitty suluissa.
Lisäksi Mil.fi olevalta sotasurmasivustolta löytyy sinne merkittyjä "kuolleita", jotka on todistetusti teloitettu. Miksiköhän heitä ei ole sinne kirjattu vaikkapa teloitettuina? Muutaman kohdalla lukee "kuollut" ja sotilasarvo on jätetty poissa.
Samaten sieltä puuttuu ainakin 1 todistettavasti teloitettuna kuollut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016314673#22000000016314673
Hyviäkin ja asiallisia tietolähteitä sotiemme kaatuneista ja karkuruudesta löytyy erittäin paljon. On aivan turhaa ja tyhjänpäiväistä tuhlata – mahdollisesti – jonkin Suomalaisuuden liiton kiihkoilijalle aikaa sotiemme tutkimisessa! Tarmo Metsälän kirjan voi ohittaa täysin tyhjänpäiväisenä hourailuna. Hänellä ei ole minkäänlaista tietopohjaa itse sotatapahtumiin.
Nappasin tähän pari – kolme lähdettä:
- Jukka Kulomaa, Käpykaartiin? 1941 - 1944 -- Sotilaskarkuruus Suomen
armeijassa jatkosodan aikana; Perusteos viileä, asiallinen monipuolinen tieteellinenkin arvio sotilas- ja rintamakarkuruudesta.
- Sota-arkiston tietokanta ”Sodissamme 1939 – 1945 menehtyneet”: http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3 ; Helposti jokaisen kansalaisen saavutettavissa oleva tietokanta.
- Tapio Tiihonen: Karjalankannaksen suurtaistelut kesällä 1944; Raskasta luettavaa, mutta valtavasti tietoa, ’nippelitietoakin’ kannaksen taisteluihin, mm. joukkojen hajoamisiin ja pakokauhuun liittyen.
Viipurin menetyksellä 20.6.1944 ja 20.Prikaatilla ei myöskään ole eikä voi olla yhtään mitään tekemistä rintamakarkuruuden, varsinkaan suomenruotsalaisten tai sitten Huhtiniemen mahdollisten teloitusten kanssa!
Ongelmaksi karkuruus muodostui varsinaisesti vasta Viipurin jälkeen Talin – Ihantalan ratkaisutaisteluissa, joiden voi sanoa alkaneen jo 23.kesäkuuta 1944, - ja toden teolla - kun vihollispanssarit tunkeutuivat rintaman läpi Juustilan porteille – ja vain 50 km:n päähän Lappeenrannasta!
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/4406-07Tali-IhantalanTaistelunAlku25-26.6.html
Tuolloin rintamakarkuruus joukkojen keskuudessa saavutti koko sodan laajimmat mittasuhteet: Kannaksen ratkaisutaisteluiden aikana 9.6. – 7.7.1944 joukko-osastostaan uskotaan harhautuneen kaikkiaan 20.000 – 30.000 miestä. Karkaamiset kohdistuivat juuri Etelä-karjalaan kesäkuun 1944 lopussa ja sinne paettiin IV Armeijakunnan läntiseltä rintamalohkolta Kannaksella.
Talin - Portinhoikan taistelujen aikana 25. – 29.6.1944 IV AK:n sotapoliisi otti kiinni 345 pelkästään kenraali Paalun komentaman 18. divisioonan miestä. Siitä huolimatta on korostettava, että rintamavastuussa ollut eversti Forsbergin keskisuomalainen JR 48 (18.D) ja sille alistettu ruotsinsuomalainen III/JR 13 taistelivat PERKELEENMOISESTI Leitimonkannaksella ylivoimaista vihollista vastaan! Läpimurron tekivät samat reservissä levänneet vihollisjoukot jotka olivat murtautuneet linjojemme läpi jo Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944.
Hyviäkin ja asiallisia tietolähteitä sotiemme kaatuneista ja karkuruudesta löytyy erittäin paljon. On aivan turhaa ja tyhjänpäiväistä tuhlata – mahdollisesti – jonkin Suomalaisuuden liiton kiihkoilijalle aikaa sotiemme tutkimisessa! Tarmo Metsälän kirjan voi ohittaa täysin tyhjänpäiväisenä hourailuna. Hänellä ei ole minkäänlaista tietopohjaa itse sotatapahtumiin.
Nappasin tähän pari – kolme lähdettä:
- Jukka Kulomaa, Käpykaartiin? 1941 - 1944 -- Sotilaskarkuruus Suomen
armeijassa jatkosodan aikana; Perusteos viileä, asiallinen monipuolinen tieteellinenkin arvio sotilas- ja rintamakarkuruudesta.
- Sota-arkiston tietokanta ”Sodissamme 1939 – 1945 menehtyneet”: http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3 ; Helposti jokaisen kansalaisen saavutettavissa oleva tietokanta.
- Tapio Tiihonen: Karjalankannaksen suurtaistelut kesällä 1944; Raskasta luettavaa, mutta valtavasti tietoa, ’nippelitietoakin’ kannaksen taisteluihin, mm. joukkojen hajoamisiin ja pakokauhuun liittyen.
Viipurin menetyksellä 20.6.1944 ja 20.Prikaatilla ei myöskään ole eikä voi olla yhtään mitään tekemistä rintamakarkuruuden, varsinkaan suomenruotsalaisten tai sitten Huhtiniemen mahdollisten teloitusten kanssa!
Ongelmaksi karkuruus muodostui varsinaisesti vasta Viipurin jälkeen Talin – Ihantalan ratkaisutaisteluissa, joiden voi sanoa alkaneen jo 23.kesäkuuta 1944, - ja toden teolla - kun vihollispanssarit tunkeutuivat rintaman läpi Juustilan porteille – ja vain 50 km:n päähän Lappeenrannasta!
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/4406-07Tali-IhantalanTaistelunAlku25-26.6.html
Tuolloin rintamakarkuruus joukkojen keskuudessa saavutti koko sodan laajimmat mittasuhteet: Kannaksen ratkaisutaisteluiden aikana 9.6. – 7.7.1944 joukko-osastostaan uskotaan harhautuneen kaikkiaan 20.000 – 30.000 miestä. Karkaamiset kohdistuivat juuri Etelä-karjalaan kesäkuun 1944 lopussa ja sinne paettiin IV Armeijakunnan läntiseltä rintamalohkolta Kannaksella.
Talin - Portinhoikan taistelujen aikana 25. – 29.6.1944 IV AK:n sotapoliisi otti kiinni 345 pelkästään kenraali Paalun komentaman 18. divisioonan miestä. Siitä huolimatta on korostettava, että rintamavastuussa ollut eversti Forsbergin keskisuomalainen JR 48 (18.D) ja sille alistettu ruotsinsuomalainen III/JR 13 taistelivat PERKELEENMOISESTI Leitimonkannaksella ylivoimaista vihollista vastaan! Läpimurron tekivät samat reservissä levänneet vihollisjoukot jotka olivat murtautuneet linjojemme läpi jo Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944.
>>Tarmo Metsälän kirjan voi ohittaa täysin tyhjänpäiväisenä hourailuna.
>>>>*Metsälän kirjassa on siis tilastot kaikista kaatuneista. Hautausmailta laskettuna sekä Talvisodan, että Jatkosodan kaatuneet ja viralliset tilastotiedot kaatuneista. Kaikki nuo on vieretysten paikkakunnittain*
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016747505&view_mode=flat
>>Tosiasiassa, juuri JR 13 ja rynnäkkötykkipataljoona jättämällä asemansa Leitimonkannaksella mahdollistivat vihollispanssareiden läpimurron Portinhoikan risteykseen ja sieltä edelleen Juustilan sekä Ihantalan suuntaan! Talin suunnassa eturintaman tykistökeskityksessä varhaisella aamulla 25. kesäkuuta vain pari tuntia ’kyykkimään’ ehtinyt JR 13:n 3. komppania oli ”ilman taistelukosketusta ja luvattomasti” poistunut keskisuomalaisen JR 48:n linjojen läpi takalinjoille, niin sanotusti – "Bakom Främsta Linjen". IV Armeijakunnan sotapäiväkirjassa 25.6. klo 13.30 todetaan yksiselitteisesti: ”III/JR 13 lähti karkuun ilmoittamatta. Ei ole saatu kokoon vieläkään.”
Ja missä Juhannuspäivänä 25. kesäkuuta 1944 piileskelivät Åken tarinan toinen ”sankari”: Rynnäkkötykkikomppaniat. Läpi tulen ja veden: Suomi 1939-1945, Valitut palat, 1999 -kirjassa on kartta Portinhoikan maastosta 25.6.1944. Karttaan on merkitty kuusi StuG –rynnäkkötykkiä Murokallion ja Hiihkallion välissä aamulla klo 9, jolloin alkoi venäläisten hyökkäys Talin suunnalta noin 30 panssarivaunun voimin – osa jatkoi Portinhoikasta luoteeseen Juustilan suuntaan, osa koilliseen Ihantalan suuntaan, ja taisipa jokunen koukata lounaaseen Viipurinkiin suuntaan. SS-Obersturmführer M. Sartion ja SS-Standartenjunker B. Brotellin komppanian rynnäkkötykit (Sturmgeschütz III G) olivat aamulla vihollisen tykistökeskityksen ja panssareiden pelästyttäminä jättäneet asemansa Talin – Portinhoikan välisellä tieosuudella, peruuttaneet vaununsa Kannaksen tuuheisiin ’metiköihin’ ja kallioleikkauksiin – ja pojat itse painuneet lepikoihin! JR 48:n sotapäiväkirja toteaa: Hiihkallion luona olleet kaksi suomalaista rynnäkkötykkiä olivat miehittämättömiä ... (II/JR 48; sotapäiväkirja 12208).
Näin Åken porukan kaavailemat ”sankarijoukot” JR 13 ja RynTykP olivat avanneet venäläisille panssareille avoimen reitin Juustilaan – ja sieltä Lappeenrantaan, Ihantalaan - ja sieltä Imatralle!
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/vasen/id44612.html
Amatöörikin saa lukemaksi huomattavasti enemmän ihan kirjoja lukemalla.
51 lienee lähempänä oikeaa nykytietojen mukaan. 17.D näyttää jääneen luvuista poissa!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016747505&view_mode=flat
Tunnen jotensakin tuon sinun tarinasi, mutta vain taustaksi muistutan, että tässä on nyt kuitenkin kysymys kahdesta eri asiasta: virallisista, eli laillisista teloituksista, toisaalta; ja salaisesta sotaoikeudesta, salaisista teloituksista, toisaalta!
Suomen eduskunta hyväksyi Ryti eron ja valitsi Mannerheim presidentiksi 4. heinäkuuta 1944 valmistellakseen rauhanneuvottelujen alkua.
Ja samana päivänä Päämajan esityksestä eduskunta hyväksyi myös lain kuolemanrangaistuksesta pikavauhtia. Karkaaja tuli panna syytteeseen aina, kun kyseessä oli uusittu karkaaminen tai sotapelkuruus. Päämaja halusi näin koventaa sotaväen rikoslakia: karkaamisesta saattoi saada kuolemantuomion.
Kenttätuomioistuimet langettivatkin heinä- elokuussa kuolemanrangaistukset 76 sotilaalle, joista 46 (?) teloitettiin. Teloitetut olivat jalkaväestä, ja kahta lukuun ottamatta miehistöön kuuluneita.
Mahdolliset salaiset teloitukset Lappeenrannan Huhtiniemessä, Linnoituksessa, Laukkaradalla ... tapahtuivat kuitenkin aikaisemmin, todennäköisemmin kesäkuun - heinäkuun vaihteessa !?
Jos nyt kuitenkin kuulut noihin talalalaisiin huru-ukkoihin, niin sitten kyllä ymmärrän ..!
"MARRASKUUN alussa olivat pikkupojat löytäneet Huhtiniemen alueelta luita
puiden lehtien joukosta. Ne osoittautuivat tutkimuksissa eläimen luiksi.
Samalta paikalta on Lappeenrannan poliisin mukaan löytynyt myös muutamia
tuntolevyjä. Niistä yhden alkuperä on pystytty selvittämään. Tuntolevy on
kuulunut 1970-luvulla rintamatunnuksen saaneelle sotaveteraanille.
Poliisin mielestä nämä löydökset viittaavat paikalla olleeseen vanhaan
pienimuotoiseen kaatopaikkaan."
Paavo Haavikon kirjassa Päämaja -Suomen hovi (1999) kirjassa on aika erikoiset luvut Viipurin kadonneista puolustajista.
Mielenkiintoinen sillisalaatti kaikkinensa, mutta huolimattoman tuntuisesti väsätty.
Jos kirja on noin hatarasti 20.Pr:n miehistövahvuuksien osalta hutaistu, niin kyllä se antaa kokonaisuudestakin melkoisen epäluotettavan kuvan.
Viipurin tapausta käydään läpi pitkät pätkät, liki parikymmentä sivua. Siinä lähteenä näyttää olleen Lauri Jäntin Viipurin viimeisistä päivistä kertovat kirjat. Kuitenkin Haavikko on jättänyt lähteistään POIS "tarkimman"
tutkimuksen Viipurin tapahtumista, nimittäin Uuno Tarkin teokset!
Everstiluutnantti Uuno Tarkki on Viipurin tapahtumista kirjoittanut laajaan tutkimukseen perustuneet kaksi kirjaa, vuonna 1990 ilmestyneen "Miksi menetimme Viipurin" ja 1996 "Taistelu Viipurista".
Eli nämä TARKIMMAT lähteet olisivat olleet Haavikonkin käytössä ja noissa kirjoissa on sentään tarkat vahvuustaulukot 20.Pr:n vahvuuksista, toisin kuin Jäntin tekemissä, aikansa hutaisuissa. Kirjassa Haavikko ihmetteleekin Polojärven antamaa palautetta Jäntille, jossa Polojärvi suositteli tappioluetteloiden jättämistä pois Jäntin kirjasta. Syytä olisikin ollut kuunnella Polojärven kommenttia, koska ne tappioluettelot ovat niinkin hatarat!
Edelleenkin luulen Tarkin kirjojen olevan tarkimpia viipurin taisteluihin liittyviä teoksia, toisin kun Haavikon hutaisussa käytetty Jäntin ikivanha kirja Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944, on vuodelta 1956.
Jänttihän on kirjoittanut (käytännössä) samaa kirjaa uusiksi monenkin kertaan ja ottanut vielä erillisen teoksen, Viipurin viimeinen päivä kesällä 1944 132s, WSOY 1964
Tarkin kirjan mukaan 20.Pr:n taisteluvahvuus oli hieman yli 5000 Viipurin menettämisen päivänä.
------------------------------------------------
Akateemikot ja Huhtiniemi
http://www2.lappeenranta.fi/lehtitietokanta/artikkeli.php?id=3213
Huhtiniemen mahdollisia teloituksia ei voi pitää vain paikallisena lappeenrantalaisena kaupunkilegendana, kaukana siitä. Legenda elää monissa kirjoissa, lehtiartikkeleissa ja ihmisten mielissä, nyt myös televisiossa.
Mielenkiintoista on, että esimerkiksi molemmat kirjallisuuden tämänhetkiset akateemikkomme ovat teoksissaan ottaneet kantaa kesän 1944 tapahtumiin.
Asialla ovat olleet niin Veijo Meri kuin Paavo Haavikkokin.
Meri sijoittaa Lappeenrantaan pakenevan sotilaskarkurin romaaniinsa,
Haavikko vaikeaselkoiseen tyyliinsä selvittää, että 1 300 Viipurin
puolustajaa katosi kesällä 1944.
HAAVIKKO on vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassaan Päämaja Suomen hovi vakuuttunut, että suuri määrä Viipurin puolustajiksi määrätyistä 20.
prikaatin miehistä on kadonneiden ja siten mahdollisesti Huhtiniemessä teloitettujen joukossa.
Akateemikko käsittelee tragediaa parinkymmenen sivun verran, otsikkonaan
"Viipurin hinta: 12 kaatunutta ja 1 300 kadonnutta tai hävinnyttä".
Haavikko on kadonneiden ja karanneiden puolella:
·Miehet olivat varmassa tunnossa siitä, että olivat lähteneet Viipurista silloin, kun oli ollut lähdön hetki. Mutta heille se oli vasta edessä.
·Pahinta näiden pataljoonien kiinni saaduille miehille oli ehkä se, että he pitivät toimintaansa oikeana.
1 300 kadonnutta. Kukaan heistä ei todista. Kaikki asianosaiset ovat poissa. Hautoja vailla ristejä, nimeä tai päivämääriä.
KIRJOJA
Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä. Otava 1980
Paavo Haavikko: Päämaja Suomen hovi. Art House 1999
Anneli Vuorikoski: Viipurin viimeinen poliisipäällikkö. Karisto 1996
Heikki Hietamies: Sotatuomari. Otava 2004
Lappeenrannan kaupungin historia 1917 1966, toinen nide
Kirjoittaja: Antti Munnukka
Julkaisupäivä: 23.01.2005
Tallennuspäivä: 26.01.2005
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=288329
Vähän arka aihe, mutta kai siitä voi kirjoittaa, koska uusin Seura-lehtikin. Yritän muuten välttää henkilökohtaisia mielipiteitä, mutta aluksi sanon, että minusta on moraaliseettisesti väärin tappaa ihmistä joka itse kieltäytyy sitä tekemästä tai jatkamasta minkään syyn vuoksi.
Teloittamiset liittyivät Suomessa aina rintamakarkuruuteen tai sotapelkuruuteen, kuolemanrangaistuksia asioista annettiin vasta –44. sotaoikeuden käsittelemiä karkaamisia oli sodan aikana yhteensä 6015, pelkuruuksia 3358. Muita pakoilu rikoksia sitten enemmän. Huiput näissä rikoksissa sijoittuvat vuoteen 1941 ja 1944. Kesällä -44 annettiin yhteensä 76 kuolemantuomiota joista 46 pantiin täytäntöön.
Kuitenkin on ollut epäilyksiä että todellisuudessa teloituksia olisi ollut huomattavasti enemmän. Eräs liittyy Lappeenrannan Huhtiniemen tapahtumiin liittyvistä huhuista. Kerrotaan jopa 500 teloitetusta. Asiaa on nyt sitten tutkinut Matti Meuronen, jonka on kirjoittanut kirjan ”Teloitetut-Huhtaniemen mysteeri”. Lappeenranta on ollut vastaavassa teloitusasiassa esillä aikaisemminkin, 1918 punaiset tappoivat kaupungissa 83 ihmistä ja valkoiset sitten kostoksi 600. Asia tuli julkiseksi vasta v. 1996 kenttätuomioistuimen tuomarin Toivo Tapanaisen ohjeiden vastaisesti säilyttämistä papereista. Tapanaista epäillään myös 1944 huhuissa, hänen epäillään johtaneen teloituksia. Mitään asiakirjoja ei ole. Joku Tapanaisen kaveri kertoo hänen kertoneen 60-luvulla teloituksista ja näyttäneen joukkohautojen paikkoja. –71 löytyi 10 ihmisen hauta, mutta voi olla yhtä hyvin vuodelta -18, asiaa ei tutkittu. Jäännökset siirrettiin hautuumaalle.
Jos tuon tapauksen asiakirjat pysyivat piilossa 80v, miksei sitten -44 teloitukset epäillään. Karjala- lehden päätoimittaja Antti Arponen sanoo, että heille on lähes 200 ihmistä ilmoittanut tietojaan teloituksista, niin pakko ne on vakavasti ottaa. ”Kesällä –44 oli kateissa 20 000 miestä, osa eksyksissä, n 2000 sellaista miestä jotka eivät käskyn saatuaan palanneet riveihinsä, kuulusteltiin Lappeenrannassa. Missään ei kerrota mitä tapahtui niille, jotka eivät linjaan palanneet.” ”Esimerkiksi Viipuria puolustanut 20.prikaati menetti 19 miestä ennen vetäytymistään taakse, se ei enää osallistunut taisteluihin, mutta prikaatista ilmoitettiin kadonneiksi 80 miestä” . ”Rangaistusvangeista kootusta Nikke Pärmin pataljoonasta katosi 100 miestä, on epäilty, että he päätyivät Huhtaniemeen.”
”Ilmeisesti kaksi teloituksiin osallistunutta on elossa, he ovat kertoneet asiasta tuttavilleen, mutta eivät halua julkisuuteen.” Siviilisilminnäkijän kertomus on siitä, kun Huhtiniemeen tuotiin teloitettavia noin ryhmä kerrallaan”
Sellainen epäilyttää, jos asia olisi totta, miksi näitä teloituksia olisi tehty salassa? Tuollaisilla sotilaiden teloituksillahan tarkoituksena on estää karkuruutta, eikä niillä ole vaikutusta joukkoihin, jollei niistä kerrota. Niin Tuntemattomassakin tehdään.
Lähteet: Suomi 85, Itsenäisyyden puolustajat. Rintamalla. S 280-281.
Seura 14 2006.
Huhtinimessä on nyt menossa geologiset tutkimukset sota ajan vainajien etsimiseksi ja niitä on kuulemma löytynyt! Katsokaa vaikka ylen ja muiden sivuilta. Sieltä on kaverin kertoman mukaan ainakin löytynyt sotilaspukuisia tai vöisiä ruumiita sikinsokin joukkohaudasta, siellä ne on kaikkien nähtävillä, eli ei muuta kun katsomaan, jos vielä epäilette!! Repikää siitä, eiköhän siitä saada sitä tieteen todistetta. Teloitukset on taphatunut, tutkimus todistaa sen.
No löytyihän niitä vainajia sitten Huhtiniemestä ja tutkijoiden arvioiden mukaan löytynee lisääkin. Jäännökset olivat hyvin säilyneitä mikä kertoo siitä etteivät vainajat kumminkaan ole kovinkaan vanhoja. Mitäpä jos vainajat eivät olekaan vuoden -18 sodasta eivätkä jatkosodan ajalta? Ehkä saadaan jälleen uusi mysteeri? No, oma arvio kuitenkin on että vainajat ovat vuoden -44 surullista satoa.