Viimeaikoina niin televisiossa kuin tiedelehdissäkin on käsitelty aivotoimintaa vapaan tahdon kannalta. Asiaa on kyllä tutkittu jo aiemmin, mutta nyt se on tullut jälleen esille.
Aivot näyttävät tekevän päätöksiä ennen kuin ne tulevat ihmisen tietoisuuteen. Kysymys on selvästi mitattavissa olevasta viiveestä, peräti 0,55 sekunnista.
Toisaalta myöskin aivoja keinotekoisesti ärsyttämällä voidaan saada aikaan "päätöksiä", esim. käden nostaminen, jonka ihminen sittemmin voi erehtyä luulemaan olleen oma päätöksensä.
Samoinhan ihminen nostaessaan kätensä refleksinomaisesti pois kuumasta esineestä voi kuvitella tehneensä päätöksen itse havaittuaan kuumuuden, vaikka käsi siirtyi jo ennen kuin asia tuli tietoisuuteen.
Ja voidaanhan ihmistä manipuloida monellakin tavalla ja ihminen luulee tekevänsä itsenäisiä päätöksiä.
Yksi selitys sille, että asia tulee tietoisuuteen vasta päätöstenteon jälkeen on se, että aivot ovat jonkinlainen automaatti jossa on syyn ja seurauksen laki. Aivot toimivat kuin tietokone, joka tekee päätökset sinne syntyneiden edellisten tietojen pohjalta.
Toinen selitys on se, että päätösten tekijä ei olekaan aivojen tietoisuusosa vaan jokin muu päättäjä. Siis meissä on jokin (esim. henki), joka tekee päätökset, vaikuttaa sitten aivoihin (otsalohkoon) niin, että ne antavat käskyn ja sitten impulssi menee siihen osaan aivoja (päälakilohko) jossa tietoisuus on rekisteröitävissä ja teknisesti osoitettavissa sähköimpulsseina.
Minusta siis tuolla todistetulla seikalla, että aivot näyttävät tekevän päätöksiä ennen tiedostamista voidaan yhtä hyvin perustella ihmisen vapaan tahdon olemattomuutta kuin myös sitä, että meillä on jokin todella vapaa tahto, joka toimii aivoimpulsseja nopeammin.
Antakaapa vastineita te, jotka olette asiaa ehkä enemmänkin pohtineet.
Aivot näyttävät tekevän päätöksiä ennen kuin ne tulevat ihmisen tietoisuuteen. Kysymys on selvästi mitattavissa olevasta viiveestä, peräti 0,55 sekunnista.
Toisaalta myöskin aivoja keinotekoisesti ärsyttämällä voidaan saada aikaan "päätöksiä", esim. käden nostaminen, jonka ihminen sittemmin voi erehtyä luulemaan olleen oma päätöksensä.
Samoinhan ihminen nostaessaan kätensä refleksinomaisesti pois kuumasta esineestä voi kuvitella tehneensä päätöksen itse havaittuaan kuumuuden, vaikka käsi siirtyi jo ennen kuin asia tuli tietoisuuteen.
Ja voidaanhan ihmistä manipuloida monellakin tavalla ja ihminen luulee tekevänsä itsenäisiä päätöksiä.
Yksi selitys sille, että asia tulee tietoisuuteen vasta päätöstenteon jälkeen on se, että aivot ovat jonkinlainen automaatti jossa on syyn ja seurauksen laki. Aivot toimivat kuin tietokone, joka tekee päätökset sinne syntyneiden edellisten tietojen pohjalta.
Toinen selitys on se, että päätösten tekijä ei olekaan aivojen tietoisuusosa vaan jokin muu päättäjä. Siis meissä on jokin (esim. henki), joka tekee päätökset, vaikuttaa sitten aivoihin (otsalohkoon) niin, että ne antavat käskyn ja sitten impulssi menee siihen osaan aivoja (päälakilohko) jossa tietoisuus on rekisteröitävissä ja teknisesti osoitettavissa sähköimpulsseina.
Minusta siis tuolla todistetulla seikalla, että aivot näyttävät tekevän päätöksiä ennen tiedostamista voidaan yhtä hyvin perustella ihmisen vapaan tahdon olemattomuutta kuin myös sitä, että meillä on jokin todella vapaa tahto, joka toimii aivoimpulsseja nopeammin.
Antakaapa vastineita te, jotka olette asiaa ehkä enemmänkin pohtineet.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No sehän on saatana jumala
Aivot voisi ymmärtää käyttö-liittymäksi tuolla perusteella, kuka 'näppäimistön' takana luuraa onkin tonkimisen arvoinen asia.
Enpä ole oikeastaan hirvittävän paljon vapaata tahtoa tuosta näkökulmasta pohtinut. Muuten olen kyllä asiaa sen verran pohtinut yleisemmällä tasolla, että olen tullut sellaiseen lopputulokseen, että todellista vapaata tahtoa ei ole.
Mutta asiaan.
"Yksi selitys sille, että asia tulee tietoisuuteen vasta päätöstenteon jälkeen on se, että aivot ovat jonkinlainen automaatti jossa on syyn ja seurauksen laki. Aivot toimivat kuin tietokone, joka tekee päätökset sinne syntyneiden edellisten tietojen pohjalta."
Suunnilleen näin näen itse asian.
"Toinen selitys on se, että päätösten tekijä ei olekaan aivojen tietoisuusosa vaan jokin muu päättäjä. Siis meissä on jokin (esim. henki), joka tekee päätökset, vaikuttaa sitten aivoihin (otsalohkoon) niin, että ne antavat käskyn ja sitten impulssi menee siihen osaan aivoja (päälakilohko) jossa tietoisuus on rekisteröitävissä ja teknisesti osoitettavissa sähköimpulsseina."
Tottakai noin voi ajatella, jos haluaa. Sikäli kuin itse näen asian, on tuo kuitenkin täysin tarpeeton oletus. Tavallaan kyseessä on asia, jossa ei ole mitään mystistä ja nyt väkisin yrität työntää sinne jonkin mystisen elementin.
Lisäksi tuossa henki-ajatuksessa on sellainen ongelma, jota tietääkseni kukaan filosofi ei ole koskaan onnistunut selittämään tyydyttävästi.
Lienee hyväksyttävää olettaa, että jos jonkinlainen sielu tai henki on olemassa, se on "koostumukseltaan" jotain täysin muuta kuin ruumis. Toisin sanoen siinä missä ruumis on perinteistä materiaa, sielu on jokin kokonaan toisenlainen substanssi. Nyt, jos sielu on jotain aivan muuta kuin ruumis, miten ihmeessä se voi toimia yhteistyössä materiasta koostuvan ruumiin kanssa? Mikä on se mekanismi, jolla ei-materiaalinen substanssi on vuorovaikutuksessa materiaalisen substanssin kanssa ja miten tällainen vuorovaikutus on havaittavissa ja erotettavissa puhtaasti materiaalisista vuorovaikutuksista?
Summa summarum: Totta kai tuollaisen hengen voi olettaa toimivan vaikkapa siten kuin sanoit, jos ehdottomasti haluaa. Mitään perusteita moiselle oletukselle tuskin kuitenkaan on.
Minähän esitin vain kaksi mahdollista selitystä, en omaa lukkoon lyötyä mielipidettäni ja odotan asiasta keskustelua. Itse en ole sen paremmin aivotoiminnan kuin uskonnonkaan asiantuntija.
Jos oletetaan, että tuossa koejärjestelyssä ei ole mitään virhettä, silloin jonkinlaiset johtopäätökset on tehtävissä. Yksi on se, että vapaa tahto on vain harhaa, jolloin muita selityksiä ei tarvita.
Mutta mikä estää pohtimasta muita selityksiä? Niin kauan kun mitään ei ole todistettu, kaikki vaihtoehdot ovat oletuksia.
Periaatteessa tietysti näin. Toisaalta ainakin tieteellisessä ajattelussa yleensä turvaudutaan Occamin partaveitseen, ja sitä käyttämällähän tuosta voi ainakin kaikki henkihypoteesit jättää pois. Siinä kuitenkin esitetään sellaisten entiteettien olemassaoloa, joiden olemassaolosta ei ole mitään havaintoja, ja joita ei edes ilmiön selittämiseen välttämättä tarvita. Kyse on siis kaikin puolin tarpeettomasta oletuksesta.
Ja miksi sitten Occamin partaveitsen käyttäminen johtaisi oikeaan lopputulokseen? Tämäpä sitten onkin huomattavasti mielenkiintoisempi kysymys, johon minä en ainakaan osaa vastata.
Uskonasioiden suhteen skeptisyyteen taipuvana minäkin kyllä luotan enemmän "luonnolliseen selitykseen".
Mielestäni vapaa tahto on illuusio. Jokaisen eläimen ainoa tarkoitus on suvun jatkaminen, ja sen mukaan ihminenkin toimii, ei vapaan tahdon.
Enpä ollut kovin vakuuttunut tuosta tutkimuksesta. Enkä usko myöskään tuohon 0,55 sekunnin viiveeseen. Ehkä kyseessä oli millisekunnit? Ja millä on mitattu 'päätöksen tuleminen tietoisuuteen'? Valitsijan oman arvion mukaanko? Kuullostaa ihan höpöhöpö jutulta.
Kyseessä on 550 millisekuntia eli 0,55 sekuntia.
>Ja millä on mitattu 'päätöksen tuleminen tietoisuuteen'?
Tuo on ihan aiheellinen kysymys. Voidaan toki mitata impulssien saapuminen päälakilohkoon. Jos tehtävänä on esim. napin painamien, kuluu vielä 0,2 sekuntia kun tieto menee sormen lihaksiin.
Jos ärsytetään liikeaivokuorta keinotekoisesti, silloin käden liikuttaminen tapahtuu nopeammin eikä tule tuota yhteensä 0,75 sekunniin viivettä.
Ihminen itse ei koe, että jos hän päättää painaa nappia, painaminen alkaisi vasta 0,75 sekunnin kuluttua vaan 0,2 sekuntia ennen liikkeen alkamista. Siihen mennessä aivot kuitenkin ovat ehtineet valmistella liikettä jo 0,55 sekuntia.
Miten on mitattu ihmisen oma havainto tietoisuudestaan ja miten on paikallistettu "tietoisuus" päälakilohkoon, siitä toivoisin itseäni parempien asiantuntijoiden kommentteja. Onhan päätelmien kannalta oleellista, että koejärjestelyissä ja alkupäätelmissä ei ole virheitä.
>Ihminen itse ei koe, että jos hän päättää painaa nappia, painaminen alkaisi vasta 0,75 sekunnin kuluttua vaan 0,2 sekuntia ennen liikkeen alkamista.
Saikohan tuosta joku tolkkua? Tarkoitus oli kirjoittaa:
Ihminen itse ei koe, että jos hän päättää painaa nappia, painaminen alkaisi vasta 0,75 sekunnin kuluttua vaan 0,2 sekuntia PÄÄTÖKSEN JÄLKEEN.
'Voidaan toki mitata impulssien saapuminen päälakilohkoon.'
Impulssien tuleminen päälakilohkoon ei ole sama kuin 'tuleminen tietoisuuteen'. Eipä taida mitään kovin objektiivista keinoa havaita havainto? Luotettavin keino havaita havainto tai päätös on tietenkin oma tuntemus. Ja kun puhutaan millisekunneista ja omien tuntemusten reportoinnista niin jokainen perusinsinöörikin ymmärtää ettei kovin luotettavasta tuloksesta ole kyse.
Ihminen ei tietoisesti havaitse esim. elokuvissa kuvan vaihtumista (perinteisessä elokuvassahan on puolet ajasta pimeää kuvien välillä) tuollaisella 18 kuvan sekuntinopeudella, jota käytettiin mm. kaitafilmikameroissa. Jos hidastetaan viiteentoista vaihtoon sekunnissa, yksittäinen valkoinen ruutu tumman elokuvan välissä on havaittavissa. Silloin puhutaan 0,07 sekunnin tarkkuudesta.
Toisaalta kuten hiljattain TV-ohjelmassa kerrottiin, piilokuvilla (elokuvien sekaan piilotetut yksittäiset kuvat, jotka ihminen näkee vain 0,04 sekunnin ajan) vaikuttavat kyllä piilotajuntaan.
Aivan tarkkaan ei voida silmän nopeutta määritellä. Toisaalta 50 hertsinkin taajuuden (0,02 sekuntia, mm. perinteinen tv) voi kyllä havaita pienenä värinänä.
Kysymys on luonnollisesti tässä tapauksessa näköaistista. Jos halutaan näköärsykkeen avulla mitata esim. jonkin tuloa tietoisuuteen, silloin päästään ainakin tuohon 0,07 sekunnin eli 70 millisekunnin tarkkuuteen. Tv-kuvan tai näyttöruudun vaihtumisen mustasta valkoiseksi vaikutus aivoimpulsseihin on helppo mitata.