Oletko ollut uskossa?

Siis, uskoit Jeesuksen sanojen mukaan meneväsi taivaaseen, mutta silti pelkäsit helvettiä?
Saitko kokea konkreettisesti esim. rukousvastauksia tms.? Katsoitko "jutun" ihan pohjia myöten, vai kävitkö vain hipaisemassa?
Itse en luopuisi Jeesuksesta millään. Elämäni on kaikin puolin tasapainoista ja tyydyttävää, aineellisesti ja henkisesti. Olen huomannut, että Jeesus pitää huolen kaikin tavoin. Ei Hän silti mikään vastausautomaatti ole, kärsivällisyyttäkin uskossa tarvitaan, sekä erilaisuuden sietokykyä. Pieni mahdollinen pilkka on vain luontaisetu, kyllä sen kestää. Hyviä ystäviäkin on sopivasti.

Joh. 7:17
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. (Jeesus)

kysymyserkki kirjoitti:

Siis, uskoit Jeesuksen sanojen mukaan meneväsi taivaaseen, mutta silti pelkäsit helvettiä?
Saitko kokea konkreettisesti esim. rukousvastauksia tms.? Katsoitko "jutun" ihan pohjia myöten, vai kävitkö vain hipaisemassa?
Itse en luopuisi Jeesuksesta millään. Elämäni on kaikin puolin tasapainoista ja tyydyttävää, aineellisesti ja henkisesti. Olen huomannut, että Jeesus pitää huolen kaikin tavoin. Ei Hän silti mikään vastausautomaatti ole, kärsivällisyyttäkin uskossa tarvitaan, sekä erilaisuuden sietokykyä. Pieni mahdollinen pilkka on vain luontaisetu, kyllä sen kestää. Hyviä ystäviäkin on sopivasti.

Joh. 7:17
Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. (Jeesus)

En pelännyt helvettiä, mutta herkkänä luonteena tunsin tuskaa niiden ystävieni ja sukulaisteni tähden, jotka kristinuskon mukaan joutuvat helvettiin koskeivat usko. Eikö sinua yhtään järkytä ajatus siitä, että joku läheisesi palaisi ja kärsisi ikuisesti??? Jos kristillinen jumala olisi totta, hän olisi niin paha, etteivät sanat riitä sitä kuvaamaan. Ja pyydän, älä vastaa tähän puhumalla ihmisen vapaasta valinnasta tai oikeudenmukaisesta tuomiosta, koska sellainen on tyhjää sanahelinää. Kukaan ei ansaitse ikuista kidutusta, eikä kukaan myöskään valitsisi tietoisesti ikuista kidutusta jos valinnanvapautta olisi.

Sain kyllä kokea asioita, jotka tuntuivat melko selviltä rukousvastauksilta - vaan eivät tunnu enää.

Katsoin jutun niin pohjia myöten, etten henkilökohtaisesti tunne montakaan uskovaista, joka olisi uskonsa perusteita niin kaivellut.

Lainasit jaetta Joh.7:17. Tahdoin kyllä tehdä Jumalan tahdon, ja silti tulin tuntemaan, ettei kristinuskolla ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Jeesus (tai Johanneksen evankeliumin kirjoittaja) siis puhui omiaan.

entinen uskova kirjoitti:

En pelännyt helvettiä, mutta herkkänä luonteena tunsin tuskaa niiden ystävieni ja sukulaisteni tähden, jotka kristinuskon mukaan joutuvat helvettiin koskeivat usko. Eikö sinua yhtään järkytä ajatus siitä, että joku läheisesi palaisi ja kärsisi ikuisesti??? Jos kristillinen jumala olisi totta, hän olisi niin paha, etteivät sanat riitä sitä kuvaamaan. Ja pyydän, älä vastaa tähän puhumalla ihmisen vapaasta valinnasta tai oikeudenmukaisesta tuomiosta, koska sellainen on tyhjää sanahelinää. Kukaan ei ansaitse ikuista kidutusta, eikä kukaan myöskään valitsisi tietoisesti ikuista kidutusta jos valinnanvapautta olisi.

Sain kyllä kokea asioita, jotka tuntuivat melko selviltä rukousvastauksilta - vaan eivät tunnu enää.

Katsoin jutun niin pohjia myöten, etten henkilökohtaisesti tunne montakaan uskovaista, joka olisi uskonsa perusteita niin kaivellut.

Lainasit jaetta Joh.7:17. Tahdoin kyllä tehdä Jumalan tahdon, ja silti tulin tuntemaan, ettei kristinuskolla ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Jeesus (tai Johanneksen evankeliumin kirjoittaja) siis puhui omiaan.

Jotenkin minua vaivaa se, että jos todella olisit päässyt kokemaan Jeesuksen rakkautta ja kaikenlaista apua elämässäsi, olisit varmasti ymmärtänyt uskon oikein ja et olisi luopunut Hänestä. Pääsitkö todella tuntemaan Jeesusta, vai jäitkö kuitenkin jotenkin teoriatasolle pohdiskeluissasi? En halua vähätellä etsintääsi, mutta kovin kevyesti en usko kenenkään luopuvan, jos oikeasti on päässyt sisälle uskoon. Itse olen kokenut joitakin vastaansanomattoman voimakkaita asioita, jotka väkisinkin kallistavat omassa elämässäni valinnan Jeesuksen puolelle.
Kyllä olen hyvin paljon huolissani ei-uskovien sukulaisteni ja ystävieni puolesta ja siksi rukoilen jatkuvasti heidän puolestaan. Uskon elävään Jumalaan, joka kuulee rukoukset. Suurin surun aiheeni on vanhin poikani, joka luopui uskosta jokin aika sitten. Olisin valmis silmääkään räpäyttämättä antamaan elämäni pois, jos se jotain auttaisi hänen uskoon tuloonsa. Jos minulla on tällainen asenne poikaani kohtaan, niin millainen asenne rakastavalla Jumalalla on, joka tuntee nämä asiat äärettömän paljon syvemmin. Siksi Hän juuri Jeesuksen antoikin ja Jeesus tuli vapaaehtoisesti kuolemaan puolestamme.
En voi minäkään tätä helvettinäkökulmaa täysin ymmärtää, mutta en voi Jeesuksesta luopua sen tähden, etten sitä käsitä. En kuvittele ymmärtäväni asioita paremmin kuin Jumala, jonka ajatusten sanotaan olevan kuitenkin erittäin paljon korkeammalla tasolla kuin meidän pienten ihmisten. En häviä mitään uskomalla Jeesukseen ja pyrkimällä elämään Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti. Olen huomannut saavani elää siunausrikasta elämää Jeesuksen kanssa. Tosin ahdistuksetkin kuuluvat uskooni (kuten poikani luopuminen). En voi auttaa ei-uskovia sukulaisiani ja ystäviäni siten, että hyppäisin heidän kanssaan samaan kuiluun, vaan pyrin auttamaan heitä siten, että hekin tarttuisivat siihen apuun, joka Jeesuksen hallussa on. Toivotan sinulle sydämestäni Jeesuksen siunausta ja toivon, että koet elämässäsi sellaisia asioita, jotka saavat sinut ymmärtämään Jeesuksen rakkautta sinua kohtaan!

keskeneräinen kirjoitti:

Jotenkin minua vaivaa se, että jos todella olisit päässyt kokemaan Jeesuksen rakkautta ja kaikenlaista apua elämässäsi, olisit varmasti ymmärtänyt uskon oikein ja et olisi luopunut Hänestä. Pääsitkö todella tuntemaan Jeesusta, vai jäitkö kuitenkin jotenkin teoriatasolle pohdiskeluissasi? En halua vähätellä etsintääsi, mutta kovin kevyesti en usko kenenkään luopuvan, jos oikeasti on päässyt sisälle uskoon. Itse olen kokenut joitakin vastaansanomattoman voimakkaita asioita, jotka väkisinkin kallistavat omassa elämässäni valinnan Jeesuksen puolelle.
Kyllä olen hyvin paljon huolissani ei-uskovien sukulaisteni ja ystävieni puolesta ja siksi rukoilen jatkuvasti heidän puolestaan. Uskon elävään Jumalaan, joka kuulee rukoukset. Suurin surun aiheeni on vanhin poikani, joka luopui uskosta jokin aika sitten. Olisin valmis silmääkään räpäyttämättä antamaan elämäni pois, jos se jotain auttaisi hänen uskoon tuloonsa. Jos minulla on tällainen asenne poikaani kohtaan, niin millainen asenne rakastavalla Jumalalla on, joka tuntee nämä asiat äärettömän paljon syvemmin. Siksi Hän juuri Jeesuksen antoikin ja Jeesus tuli vapaaehtoisesti kuolemaan puolestamme.
En voi minäkään tätä helvettinäkökulmaa täysin ymmärtää, mutta en voi Jeesuksesta luopua sen tähden, etten sitä käsitä. En kuvittele ymmärtäväni asioita paremmin kuin Jumala, jonka ajatusten sanotaan olevan kuitenkin erittäin paljon korkeammalla tasolla kuin meidän pienten ihmisten. En häviä mitään uskomalla Jeesukseen ja pyrkimällä elämään Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti. Olen huomannut saavani elää siunausrikasta elämää Jeesuksen kanssa. Tosin ahdistuksetkin kuuluvat uskooni (kuten poikani luopuminen). En voi auttaa ei-uskovia sukulaisiani ja ystäviäni siten, että hyppäisin heidän kanssaan samaan kuiluun, vaan pyrin auttamaan heitä siten, että hekin tarttuisivat siihen apuun, joka Jeesuksen hallussa on. Toivotan sinulle sydämestäni Jeesuksen siunausta ja toivon, että koet elämässäsi sellaisia asioita, jotka saavat sinut ymmärtämään Jeesuksen rakkautta sinua kohtaan!

"Jotenkin minua vaivaa se, että jos todella olisit päässyt kokemaan Jeesuksen rakkautta ja kaikenlaista apua elämässäsi, olisit varmasti ymmärtänyt uskon oikein ja et olisi luopunut Hänestä."

Mitä tarkoitat uskon oikein ymmärtämisellä? Sitäkö, että kaikki kristinuskon uskottavuutta horjuttavat ongelmat olisivat ratkenneet? Et varmaankaan voi tarkoittaa tätä, koska siihenhän eivät tunnesyyt vaikuta.

"Pääsitkö todella tuntemaan Jeesusta, vai jäitkö kuitenkin jotenkin teoriatasolle pohdiskeluissasi?"

En millään tavalla koe, että olisin uskonut vain teoriatasolla.

"En halua vähätellä etsintääsi, mutta kovin kevyesti en usko kenenkään luopuvan, jos oikeasti on päässyt sisälle uskoon."

En luopunut kevyesti.

"Itse olen kokenut joitakin vastaansanomattoman voimakkaita asioita, jotka väkisinkin kallistavat omassa elämässäni valinnan Jeesuksen puolelle."

Mutta ymmärrätkö, että kaikkien muidenkin uskontojen edustajilla on tälläisiä voimakkaita kokemuksia ja asioita?

"En voi minäkään tätä helvettinäkökulmaa täysin ymmärtää, mutta en voi Jeesuksesta luopua sen tähden, etten sitä käsitä."

En sanonut, että helvettioppi olisi ollut syynä luopumiseeni. Sanoin vain, että se oli uskossaolossani erittäin suuri huono puoli. Ja kertomasi perusteella arvelen, että oppi helvetistä on tuonut sinunkin elämääsi suurta tuskaa. On ollut hyvin suuri helpotus huomata, että helvetti on vain ihmisten keksintöä aivan samoin kuin kreikkalaisten manala.

"En kuvittele ymmärtäväni asioita paremmin kuin Jumala, jonka ajatusten sanotaan olevan kuitenkin erittäin paljon korkeammalla tasolla kuin meidän pienten ihmisten."

Raamattu sisältää pelkkiä ihmisten uskomuksia samoin kuin hindujen ja muslimien kirjat. Mikään ei viittaa siihen, että Raamatun ajatukset olisivat Jumalan ajatuksia. Mutta jos lähdet siitä, että Raamattu on ehdottomasti Jumalan sanaa oli miten oli, on sinun mahdoton nähdä asioita objektiivisesti.

entinen uskova kirjoitti:

"Jotenkin minua vaivaa se, että jos todella olisit päässyt kokemaan Jeesuksen rakkautta ja kaikenlaista apua elämässäsi, olisit varmasti ymmärtänyt uskon oikein ja et olisi luopunut Hänestä."

Mitä tarkoitat uskon oikein ymmärtämisellä? Sitäkö, että kaikki kristinuskon uskottavuutta horjuttavat ongelmat olisivat ratkenneet? Et varmaankaan voi tarkoittaa tätä, koska siihenhän eivät tunnesyyt vaikuta.

"Pääsitkö todella tuntemaan Jeesusta, vai jäitkö kuitenkin jotenkin teoriatasolle pohdiskeluissasi?"

En millään tavalla koe, että olisin uskonut vain teoriatasolla.

"En halua vähätellä etsintääsi, mutta kovin kevyesti en usko kenenkään luopuvan, jos oikeasti on päässyt sisälle uskoon."

En luopunut kevyesti.

"Itse olen kokenut joitakin vastaansanomattoman voimakkaita asioita, jotka väkisinkin kallistavat omassa elämässäni valinnan Jeesuksen puolelle."

Mutta ymmärrätkö, että kaikkien muidenkin uskontojen edustajilla on tälläisiä voimakkaita kokemuksia ja asioita?

"En voi minäkään tätä helvettinäkökulmaa täysin ymmärtää, mutta en voi Jeesuksesta luopua sen tähden, etten sitä käsitä."

En sanonut, että helvettioppi olisi ollut syynä luopumiseeni. Sanoin vain, että se oli uskossaolossani erittäin suuri huono puoli. Ja kertomasi perusteella arvelen, että oppi helvetistä on tuonut sinunkin elämääsi suurta tuskaa. On ollut hyvin suuri helpotus huomata, että helvetti on vain ihmisten keksintöä aivan samoin kuin kreikkalaisten manala.

"En kuvittele ymmärtäväni asioita paremmin kuin Jumala, jonka ajatusten sanotaan olevan kuitenkin erittäin paljon korkeammalla tasolla kuin meidän pienten ihmisten."

Raamattu sisältää pelkkiä ihmisten uskomuksia samoin kuin hindujen ja muslimien kirjat. Mikään ei viittaa siihen, että Raamatun ajatukset olisivat Jumalan ajatuksia. Mutta jos lähdet siitä, että Raamattu on ehdottomasti Jumalan sanaa oli miten oli, on sinun mahdoton nähdä asioita objektiivisesti.

Loppujen lopuksi ja kauniiksi kaneetiksi sanon, että kysymys on hyvin pitkälti siitä, haluaako, vai eikö halua uskoa. Molemmille voi löytää nätin perustelujen listan, mutta itse en halua kuitenkaan ottaa SITÄ RISKIÄ, joka on olemassa, jos jätän Jeesuksen elämäni ulkopuolelle. Kysymys on ainutlaatuisesta elämästäni. Siunaan sinua joka tapauksessa sydämestäni ja rukoilen puolestasi, jos sallit.

keskeneräinen kirjoitti:

Jotenkin minua vaivaa se, että jos todella olisit päässyt kokemaan Jeesuksen rakkautta ja kaikenlaista apua elämässäsi, olisit varmasti ymmärtänyt uskon oikein ja et olisi luopunut Hänestä. Pääsitkö todella tuntemaan Jeesusta, vai jäitkö kuitenkin jotenkin teoriatasolle pohdiskeluissasi? En halua vähätellä etsintääsi, mutta kovin kevyesti en usko kenenkään luopuvan, jos oikeasti on päässyt sisälle uskoon. Itse olen kokenut joitakin vastaansanomattoman voimakkaita asioita, jotka väkisinkin kallistavat omassa elämässäni valinnan Jeesuksen puolelle.
Kyllä olen hyvin paljon huolissani ei-uskovien sukulaisteni ja ystävieni puolesta ja siksi rukoilen jatkuvasti heidän puolestaan. Uskon elävään Jumalaan, joka kuulee rukoukset. Suurin surun aiheeni on vanhin poikani, joka luopui uskosta jokin aika sitten. Olisin valmis silmääkään räpäyttämättä antamaan elämäni pois, jos se jotain auttaisi hänen uskoon tuloonsa. Jos minulla on tällainen asenne poikaani kohtaan, niin millainen asenne rakastavalla Jumalalla on, joka tuntee nämä asiat äärettömän paljon syvemmin. Siksi Hän juuri Jeesuksen antoikin ja Jeesus tuli vapaaehtoisesti kuolemaan puolestamme.
En voi minäkään tätä helvettinäkökulmaa täysin ymmärtää, mutta en voi Jeesuksesta luopua sen tähden, etten sitä käsitä. En kuvittele ymmärtäväni asioita paremmin kuin Jumala, jonka ajatusten sanotaan olevan kuitenkin erittäin paljon korkeammalla tasolla kuin meidän pienten ihmisten. En häviä mitään uskomalla Jeesukseen ja pyrkimällä elämään Hänen hyvän tahtonsa mukaisesti. Olen huomannut saavani elää siunausrikasta elämää Jeesuksen kanssa. Tosin ahdistuksetkin kuuluvat uskooni (kuten poikani luopuminen). En voi auttaa ei-uskovia sukulaisiani ja ystäviäni siten, että hyppäisin heidän kanssaan samaan kuiluun, vaan pyrin auttamaan heitä siten, että hekin tarttuisivat siihen apuun, joka Jeesuksen hallussa on. Toivotan sinulle sydämestäni Jeesuksen siunausta ja toivon, että koet elämässäsi sellaisia asioita, jotka saavat sinut ymmärtämään Jeesuksen rakkautta sinua kohtaan!

joka ei usko Jumalaan. Kunnollinen, hyvä poika, ilo vanhemmilleen.

Minun päähäni ei mahdu, että Jumala voisi olla hyvä, jos hän tuomitsisi poikani helvettiin. Se Jumala olisi paha.

Mitä sinä ajattelisit poikasi tuomitsemisesta kadotukseen? Hyvin vai pahasti tehty?

kysymyserkki kirjoitti:

Loppujen lopuksi ja kauniiksi kaneetiksi sanon, että kysymys on hyvin pitkälti siitä, haluaako, vai eikö halua uskoa. Molemmille voi löytää nätin perustelujen listan, mutta itse en halua kuitenkaan ottaa SITÄ RISKIÄ, joka on olemassa, jos jätän Jeesuksen elämäni ulkopuolelle. Kysymys on ainutlaatuisesta elämästäni. Siunaan sinua joka tapauksessa sydämestäni ja rukoilen puolestasi, jos sallit.

"Loppujen lopuksi ja kauniiksi kaneetiksi sanon, että kysymys on hyvin pitkälti siitä, haluaako, vai eikö halua uskoa."

Haluaisin uskoa jumalaan, joka ei laittaisi ketään helvettiin. Mutta kun en usko sellaiseenkaan, niin en vaan sitten usko. Eipä siinä paljon tahtoa kysellä.

"Molemmille voi löytää nätin perustelujen listan, mutta itse en halua kuitenkaan ottaa SITÄ RISKIÄ, joka on olemassa, jos jätän Jeesuksen elämäni ulkopuolelle."

Pelko siis estää sinua punnitsemasta asioita kunnolla? Otathan sinä yhtä suuren riskin Allahin suhteenkin, mikset siis Jeesuksenkin suhteen? Paljastit juuri, ettei kyse olekaan tahdosta ja valinnasta, vaan siitä, että sinä uskot Jeesukseen muttet Allahiin. Siksi et ota riskiä Jeesuksen suhteen, mutta otat Allahin suhteen. Minä en usko kumpaankaan, eikä näiden otusten helvetillä uhkailut pelota nykyään tippaakaan. Mitään riskiä en ota, koska Jeesusta ja Allahia ei kumpaakaan ole olemassa sen enempää kuin pääsiäispupua.

"Kysymys on ainutlaatuisesta elämästäni."

Juuri elämäni ainutlaatuisuuden vuoksi en tahdo tuhlata sitä elämällä mielikuvitusolennon palvelijana.

"Siunaan sinua joka tapauksessa sydämestäni ja rukoilen puolestasi, jos sallit."

Miksi ihmeessä uskovaiset kysyvät lupaa rukoilla toisen puolesta? Sehän on minulle aivan yksi ja sama, että mitä kukin jumalalleen puhelee. Saat rukoilla, jos siltä tuntuu.

entinen uskova kirjoitti:

"Loppujen lopuksi ja kauniiksi kaneetiksi sanon, että kysymys on hyvin pitkälti siitä, haluaako, vai eikö halua uskoa."

Haluaisin uskoa jumalaan, joka ei laittaisi ketään helvettiin. Mutta kun en usko sellaiseenkaan, niin en vaan sitten usko. Eipä siinä paljon tahtoa kysellä.

"Molemmille voi löytää nätin perustelujen listan, mutta itse en halua kuitenkaan ottaa SITÄ RISKIÄ, joka on olemassa, jos jätän Jeesuksen elämäni ulkopuolelle."

Pelko siis estää sinua punnitsemasta asioita kunnolla? Otathan sinä yhtä suuren riskin Allahin suhteenkin, mikset siis Jeesuksenkin suhteen? Paljastit juuri, ettei kyse olekaan tahdosta ja valinnasta, vaan siitä, että sinä uskot Jeesukseen muttet Allahiin. Siksi et ota riskiä Jeesuksen suhteen, mutta otat Allahin suhteen. Minä en usko kumpaankaan, eikä näiden otusten helvetillä uhkailut pelota nykyään tippaakaan. Mitään riskiä en ota, koska Jeesusta ja Allahia ei kumpaakaan ole olemassa sen enempää kuin pääsiäispupua.

"Kysymys on ainutlaatuisesta elämästäni."

Juuri elämäni ainutlaatuisuuden vuoksi en tahdo tuhlata sitä elämällä mielikuvitusolennon palvelijana.

"Siunaan sinua joka tapauksessa sydämestäni ja rukoilen puolestasi, jos sallit."

Miksi ihmeessä uskovaiset kysyvät lupaa rukoilla toisen puolesta? Sehän on minulle aivan yksi ja sama, että mitä kukin jumalalleen puhelee. Saat rukoilla, jos siltä tuntuu.

http://arvioikaa.com/islam.html#top

on poika kirjoitti:

joka ei usko Jumalaan. Kunnollinen, hyvä poika, ilo vanhemmilleen.

Minun päähäni ei mahdu, että Jumala voisi olla hyvä, jos hän tuomitsisi poikani helvettiin. Se Jumala olisi paha.

Mitä sinä ajattelisit poikasi tuomitsemisesta kadotukseen? Hyvin vai pahasti tehty?

Tottakai surisin itseni kuoliaaksi, jos saisin varman tiedon, että poikani joutuisi helvettiin. Kuitenkin minulla on vielä toivo, ettei niin käy, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Vaikka ei Hän tosin ketään väkisin pelasta. Kaikki, jotka uskovat, uskovat vapaaehtoisesti, sydämestään.
En kuvittele olevani nin mahtava kaveri, että voisin nuhdella Jumalaa, siitä, mitä Hän tekee. Hän on Jumala, ei jokin tavallinen tallaaja. Toivotaan pojillemme ja itsellemme sitä kaikista parasta vaihtoehtoa, mikä ihmistä voi kohdata nyt ja iankaikkisesti.

kysymyserkki kirjoitti:

http://arvioikaa.com/islam.html#top

Saakos vastaavaa kritiikkiä soveltaa kristinuskoon? Vai saako kritisoida vain muita uskontoja, mutta kristinusko pitääkin uskoa kyselemättä lapsen lailla? Olet valmis suhtautumaan kriittisesti islamiin, mutta oletko suhtautunut samalla tavalla myäs kristinuskoon? Minkä verran olet lukenut esim. liberaaliteologien ja ateistien perusteluja?

entinen uskova kirjoitti:

Saakos vastaavaa kritiikkiä soveltaa kristinuskoon? Vai saako kritisoida vain muita uskontoja, mutta kristinusko pitääkin uskoa kyselemättä lapsen lailla? Olet valmis suhtautumaan kriittisesti islamiin, mutta oletko suhtautunut samalla tavalla myäs kristinuskoon? Minkä verran olet lukenut esim. liberaaliteologien ja ateistien perusteluja?

Anna palaa vaan. Jos minulla on appelsiini kädessä, en epäile sen siinä oloa, vaan nautin siitä ja iloitsen.

kymysyserkki kirjoitti:

Anna palaa vaan. Jos minulla on appelsiini kädessä, en epäile sen siinä oloa, vaan nautin siitä ja iloitsen.

Appelsiinista on hyvä ottaa nautinto irti kun se siinä on. Ja hyvälät maistuu.

Entä jos kukaan muu ei näkisi appelsiiniasi? Se maistuisi sinusta yhtä hyvältä tietenkin. Mutta et voisi kehoittaa tuota toista nauttimaan appelsiinistasi koska hän ei sitä missään näe. Hänen mielestään olet sekopää, näet olemattomia appelsiineja!

Jollakin toisella on päärynä. Hän nauttii päärynästään, ja kehotitaa sinua nauttimaan siitä myös. Mutta näet omenan. naurat hänelle ja ihmettelet miksi hän puhuu päärynästä vaikka hänen kädessään on omena! Sinulla on appelsiini josta jaat hänelle mielelläsi, mutta hän vuorostaannauraa ja sanoo sinun appelsiinisi olevan omena!

Kenellä viiraa päässä ja kenellä ei? Ne jotka eivät näe mitään pitävät teitä molempia hulluina. Te pidätte heitä sokeina, mutta ette ole keskenännekään samaa mieltä.

Miten ratkaista kuka on oikeassa?

***

pieni ihminen kirjoitti:

Tottakai surisin itseni kuoliaaksi, jos saisin varman tiedon, että poikani joutuisi helvettiin. Kuitenkin minulla on vielä toivo, ettei niin käy, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Vaikka ei Hän tosin ketään väkisin pelasta. Kaikki, jotka uskovat, uskovat vapaaehtoisesti, sydämestään.
En kuvittele olevani nin mahtava kaveri, että voisin nuhdella Jumalaa, siitä, mitä Hän tekee. Hän on Jumala, ei jokin tavallinen tallaaja. Toivotaan pojillemme ja itsellemme sitä kaikista parasta vaihtoehtoa, mikä ihmistä voi kohdata nyt ja iankaikkisesti.

hyvästä ja pahasta?

Jos jumala kiduttaisi ihmisiä, niin syyttäisit vain uhreja, omaa lastasikin. Kidutuksen suunnittelija ja toimeenpanija olisi mielestäsi vapaa vastuusta.