Lastenlinna

Pitää minun kertoa, kun ei muut taida uskaltaa. Muutaman kerran siellä olen ollut ja olen tyytyväinen palveluun. Hoitsut ovat ystävällisiä. Muista varata ajoissa potilashotellista huone, ettei tarvii nukkua alakerran taukotilassa yötä. Sinne voi soittaa aina, kun tulee asiaa.

En voi sanoa pahaa sanaa kyseisestä paikasta.Käymme 2-4 kertaa vuodessa pojan kanssa siellä ja poika innolla odottaa että,koska pääsee taas näkemään lääkäriä ja fysioterapeutti on aivan ykkösjuttu.Tässä meidän kokemus.

pojan kanssa pari kertaa vuodessa n. 3pv-viikon osastojaksoilla useita vuosia. Henkilökunta on ammattitaitoista ja erittäin mukavia. Poikamme aina kyselee, että milloin pääsisi taas Lastenlinnaan ja saisipa olla koko viikon. Lapset saavat siellä paljon huomiota ja on myös vapaata leikkiä. Kavereita on löytynyt ja uimassa käynti sekä hissillä ajelu ylös 12-kerrokseen ovat olleet ihan huippujuttuja.
Pikkusisko on kateellinen, kun ei itse pääse mukaan. Minulla ei myöskään ole mitään pahaa sanottavaa paikasta, ainoastaan positiivisia kokemuksia.
Varmasti tekin tulette siellä viihtymään.

Moi. olen ollu itse lastenlinnassa 06-kesä.
Ja siellä oli silleen inhottavaa mutta minä elän nyt paljon parempaa ja tavallisempaa elämää .Mutta siellä tuli mulla ikävä kotiin, mutta mietin ,että jotkut ovat paljon kauemmin siellä kun minä. Se oli elämäni suurimpia kokemujksiani. Mutta kun sieltä tulin kotiin niin olin taas paljonilosempi ja pirteämpi ihminen!

olin siälä 80 luvulla aina 90 luvun alkuun .

en tiädä mutta haluasin tiätää että missä ,hoitajani ,.

menee nykyään ,vanhana .tai onko kuollut jo.

hänen nimi oli ,kerrtu.

voi näitä muistoja . herkistyn tässä.

Ihan kiva että on hyviä muistoja. Olin 80-luvun alussa 3pv-2vk osasto-jaksoilla, ja kokemukset oli minulla ihan toisenlaiset. En suostunut ilman vanhempia sinne jäämään enää muutaman kerran jälkeen. Hoitajat kohteli huonosti. Ihme huutamista turhanpäiväisistä jutuista, kuten esim. kyynärpäiden pitämisestä pöydällä syödessä tai kun en syönyt lautasta tyhjäksi. Myös itkemistä kun vanhemmat lähtivät aamulla paheksuttiin. Haukuttiin ja laitettiin huoneeseen yksin rangaistukseksi kiukuttelusta. Oli myös ainoa paikka, missä minua on kiusattu, ja hoitajat eivät mitenkään puuttuneet siihen. Siellä oli selvä hierarkia, kävelevät, halvaantuneet, sähköpyörätuolilaiset(mihin itse kuuluin), kehitysvammaiset, pakko-liikkeelliset kehitysvammaiset, ja puhumattomat. Kävelevät ja varsinkin halvaantuneet osasivat olla uskomattoman julmia. Itku tuli joka päivä. Pihalla joku psykiatriselta puolelta hakkasi pulkalla ja nyrkeillä päähän, ja sain aivo-tärähdyksen. Yksi halvaantunut laittoi moottorit vapaalle ja yritti työntää rapuista alas. Oli sekunneista kiinni, ettei henki lähtenyt. Onneksi oli niin hyvät vanhemmat, että toinen vanhemmista piti jatkossa aina lomaa ja nukuttiin yöt tuttujen luona, ettei tarvinnut jäädä yksin yöksi osastolle. Kävi sääliksi niitä jotka joutuivat viettämään jopa 6-10kk ilman vanhempia siellä vankilassa. Minunkin vanhempiani yritettiin pakottaa jättämään minut sinne kuukausiksi, että "tottuu jo lapsena laitos-elämään". Onneksi oli järkevät vanhemmat, eivätkä lähteneet siihen pelleilyyn mukaan.