Olli opiskelee elämää, sitä herkästi havainnoiden. Ja nyt sitä elämää sitten tulee tuutin täydeltä. Hyvä niin, koska elämää ei opi sitä elämättä.
Jos punamulta on tullakseen seuraavien vaalien jälkeen, on hauskaa havainnoida, josko väkivaltaa tihkuvan "elävien kuvien" ohjaajan, Olli Saarelan puoliso on ministeriehdokkaana?
Pitäisin T. Saarelan ministeriehdokkuutta uuteen hallitukseen joltisenkin erikoiselta, jopa kepun taholta. Sairauslomilla jatkuvasti lepäilevä kohumissiministeri ollee hyvää peeärrää puolueelleen vain vaalihuoneistojen sulkeutumiseen saakka?
Jos punamulta on tullakseen seuraavien vaalien jälkeen, on hauskaa havainnoida, josko väkivaltaa tihkuvan "elävien kuvien" ohjaajan, Olli Saarelan puoliso on ministeriehdokkaana?
Pitäisin T. Saarelan ministeriehdokkuutta uuteen hallitukseen joltisenkin erikoiselta, jopa kepun taholta. Sairauslomilla jatkuvasti lepäilevä kohumissiministeri ollee hyvää peeärrää puolueelleen vain vaalihuoneistojen sulkeutumiseen saakka?
Vastaukset 14
Vanhimmat
...sellaista, jota elämä ei ole opettanut. Hän lienee ruvennut elämään siinä maailmassa, jota on kuvannut filmeissään. Eräät hänen filminsä ovat olleet ihan hyviä. Samaa ei voida sanoa hänen käytöksestään. Taisi tulla taas Tanjalle sairaslomaa!
Sopineekohan keventää hieman kyseenalaisesti? Ai, ei sovi, vai? Ei se mitään, kevennän silti.
Sodan aikana rintamilla levisi miesten keskuuteen painotuote nimeltä "Aikamiehen aapinen". Enoni toi sellaisen kotiin, ja minä tietysti kaikesta kiinnostuneen 8-9-vuotiaan uteliaisuudella kähmin sen luvatta käsiini ja luin sellaisella intensiteetillä, että taidan muistaa jokaisen kirjaimen kohdalla olleen jutun vieläkin.
O-kirjaimen kohdalla oli kuva, jossa pikkupoika katseli aidan raosta, kun ori astui tammaa. Teksti kuului: "Olli ottaa oriilta oppia". Mistä Olli S lienee oppinsa saanut, mutta ai ainakaan "Aikamiehen aapisesta".
http://nettitv.mtv3.fi/authf/uutiset/id/84802.wmv?location=nettitv_uutiset
ja niiltä olli on oppinsa saanut - kuten sinäkin.
--------
Olla Saarela:
"Heinäluoma on akkamainen"
Olli Saarela kertoo raivostuneensa siitä, kuinka sosiaalidemokraatit solvasivat Heinäluoman johdolla kulttuuriministeriä epäpäteväksi neuvottelijaksi opiskelijoiden opintotukiasioissa.
- Että iso mies kehtaa. Se on onneton, iso, kaljupäinen ja akkamainen jätkä. Olisin täräyttänyt sitä nokkaan, niin törkeällä tavalla se veti pisteet himaan, Saarela sanoo Heinäluomasta Imagen laajassa henkilöjutussa.
Elokuvaohjaaja Saarela tietää, mistä puhuu, sillä hän on entinen juniorinyrkkeilijä.
Saarela moittii demaripoliitikkoja patriarkaalisesta eli isänvaltaisesta asennoitumisesta kulttuuriministeriin.
- Näin kotonani ihmisen, joka oli surullinen ja kysyi, että mitä hän on tehnyt väärin. Sanoin, ettet mitään, Saarela kertoo.
Saarela moittii haastattelussa myös kokoomuksen puheenjohtajaa Jyrki Kataista ja hänen metsästysharrastustaan. Kulttuuriministeri Saarela on tullut tunnetuksi eläintensuojelijana.
-----------
Niin, ollin om asenne on suojelevan patriarkaalinen suhteessa tanjaan.
Mutta ei onneksi suhteessa Kataisen metsästysharrastukseen. Sen vastustaminen tekee hänestä tavallisen patriarkan yli menevän ihmisen, jolla on tunteita ja empatiakykyä.
Hallituksen toimintaan ?
Onko se luvallista ?
Eikö tässä olisi jo tutkikimisen paikka ?
Olli on varmasti kunnon kolli, mutta "elävien kuvien" ohjaajana kevyehkö. Rukajärven tiekin oli minusta heikko ja keinotekoinen, vaikka menestyikin kaupallisesti. Eiköhän Olli saanut siitäkään provintteja, koska joutui pihistämään polttoainetta toistuvasti alan yrittäjiltä? Muita hänen elokuviaan en ole nähnyt, joten arvaan ne vieläkin heikommiksi. Kyllä se Linnan ja Laineen Tuntematon on minulle edelleenkin ainoa ja aito Suomalainen sotaelokuva.
On mielenkiintoista, että suomalaisen keskustalaisen kulttuuriministerin puoliso uhkaa vaimonsa kanssa samassa hallituksessa työskentelevää tärkeää kollegaa väkivallalla? Onko Olli saanut oppinsa venäläis-mafialaisessa kulttuurikehyksessä?
Kyllä Ison-Eeron muukin kuin fyysinen suuruus korostui tuossa hänen suhtautumisessaan ja kommentissaan!
Voi, että ihan kävi sääliksi Tanjaa. Eikö hän itse ole jo tarpeeksi tehnyt antipatioita hankkiakseen; pitääkö vielä aviomiehenkin duuniin osallistua!
Jos jonkun demari- tai kokoomusedustajan puoliso olisi Ollin tavoin menetellyt, täällä kepulaiset olisivat jo kauan vaahdonneet hänen tehneen niin puolisonsa pyynnöstä. Minä en sellaiseen usko; tämä on yksi piirre minussa, joka erottaa minut kepulaisesta.
...edellä toteamaasi kerron, että "Rukajärven tiestä", jotenkin pidin. Olin lukenut edelleen hyllyssänikin olevat filmin perusteena olevat Antti Tuurin kirjat "Rukajärven linja", Rukajärven tiellä" ja "Rukajärven aika". Nehän ovat paljolti faktaa; yhdessä niistä mm. kuvataan tarkkaan sukulaismieheni, hyökkäystä johtaneen luutnatti Veikko Korhosen kaatuminen Verkkolammilla. Filimi ei mielestäni ollut pahasti ris5tiriidassa kirjojen kanssa.
Ehkäpä filmistä saamani suhteellisen myönteisen käsityksen vuoksi meni katsomaan myös Saarelan elokuvan Bad Luck Love. Se oli minulle suuri pettymys, mielstäni riman alitus aiheessa, joka olisi tarjonnut mahdollisuuksia parempaankin.
Edvin Laineen "Tuntemattomasta" olen tasan tarkkaan samaa mieltä kanssasi! Suurin odotuksin menin aikoinaan katsomaan suurella rahalla tehdyn Mollbergin väriversion, ja petyin pahasti. Laineen "Tuntemattoman" virheenä pidettiin sitä, että siinä jo silloin seniorinäyttelijät esittivät nuoria asevelvollisia (joista joukko-osasto pääasiassa oikeasti koostui), mutta varmaan juuri siksi se filmi olikin niin hyvä; nuo sodan ajan omakohtaisesti eläneet näyttelijät osasivat esittää roolinsa niin uskottavasti.
Kerronpa taas yhden tositarinan:
Varusmiespalvelukseni aikana syksyllä 1955 oli JP 2:n aliupseerikoulun päivystäjän pöydälle ilmaantunut Väinö Linnan kirja "Tuntematon sotilas". Koulun vääpeli, ylivääpeli Kanula piti meille oppilaille jylisevän puheen, miten sopimatonta on tuoda aliupseerikouluun tuollainen kirja, jossa ihanteet poljetaan lokaan. Kun Edvin Laineen filmi tuli seuraavana vuonna, niin sitä seuraavana vuonna (1957) jokainen saapumiserä vietiin Santahaminan "Bio Vanikkaan" katsomaan sitä opetuselokuvana!
(Otsikkoni, eli "hengessä yhtyminen" on tarkoitettu niille kepulaisille, jotka kerran irvailivat minulle tuosta verbistä, jolla heidän mielestään on vain yksi tarkoitus)
>>>Olin lukenut edelleen hyllyssänikin olevat filmin perusteena olevat Antti Tuurin kirjat "Rukajärven linja", Rukajärven tiellä" ja "Rukajärven aika".
Laineen Tuntemattomassa oli uskomattoman luonnikasta näyttelemistä suomalaiseksi elokuvaksi. Olen kanssasi samaa mieltä, että näyttelijöiden rintamakokemus ja rintamajermujen kertomat kokemukset antoivat näyttelijöille pohjaa työskentelylleen. Ylimääräinen taiteellinen paska putosi rattailta, että heilahti. Antti Tuuria en arvosta lainkaan, mikä ehkä vaikutti arviooni koko elokuvasta -Rukajärven Tie.
Rauni Mollberg teki parhaat vääntönsä tulkitessaan Mukkaa ja sen kautta Lapin uskonnollisuutta, kriittisesti. Ja pahimmat mokansa tulkitessaan Kekkosta ja Itä-uskonnollisuutta, positiivisesti. "Luottamus" on Suomen elokuvahistorian heikoin tekele.
Tässä myös yksi tositarina:
Menin kevyissä varusteissa helmikuussa 1975 klo. 23.10 Santahaminan varuskuntaan. Joku huusi ylimmältä ikkunariviltä: "Jäättekö yöksi?" Arvasin vinoiluksi, koska varusmiespalvelu oli edessä. Lapussa tosiaan luki Santahamina patteri 10. Olinkin hieman yllättynyt, kun löysin ensin itseni meren rannasta, hieman myöhemmin kannen alta ja päivän jo vaihduttua epämääräisestä jonomuodostelmasta kulkemassa kohti tuntematonta, suomalaisten doberman-varusmiesten kiihottaessa toisiaan. Hiljattain (silloin) lukemani Sholsenitzkin "Vankileirien Saaristo" palautui elävästi mieleeni.
>>>Laineen Tuntemattomassa oli uskomattoman luonnikasta näyttelemistä suomalaiseksi elokuvaksi. Olen kanssasi samaa mieltä, että näyttelijöiden rintamakokemus ja rintamajermujen kertomat kokemukset antoivat näyttelijöille pohjaa työskentelylleen.
Vähän viittasinkin siihen, etteivät kaikki näyttelijät rintamaolosuhteita olleet kokeneet. Mutta kun sodasta oli ainoan oikean Tuntemattoman filmatisoinnin aikaan kulunut vain reilut kymmenen vuotta, ilmassa oli takuulla ruudin hajua riittävästi. Ymmärtääkseni miehet vaikenivat hieman myöhemmin?
Rahikaisen rooli Laineen Tuntemattomassa on mielestäni luonnikas ja ikään sitoutumaton, samoin Riitaojan rooli, jota Olavi Ahonen ansiokkaasti esitti. Mollbergin pakotettu sodanvastaisuus oli ällöttävää, yksityiskohtia ei edes muista juuri sen kommunistisen probagandan takia. Siitähän Linna ei puhunut mitään.
Luottamus on nimenomaan Edvin Laineen ohjaama elokuva.
Mollbergin Tuntemattoman filmausta seurasi mm. Väinö Linna, joka vahvasti sympatiseerasi nimenomaan sitä että hänen kirjansa pasifistinen puoli pääsi Mollbergin ohjauksessa oikeuksiinsa.
...tuo filmi perustuisi nimenomaan tuohon mainitsemaani Tuurin trilogiaan, sillä kyllä minä mielestäni senkin tapahtumia filmistä huomasin. En ole lukenut tuota "Elämä isänmaalle", mutta mainitsemani trilogian olen, ja se todella on edelleen hyllyssäni; "Rukajärven tiellä" 1990, 383 sivua, ´"Rukajärven aika" 1991, 556 sivua ja "Rukajärven linja" 1992, 320 sivua.
"Rukajärven tiellä" -kirjassa kerrotaan sivulla 122, miten luutnantti Korhonen hyökkäsi Verkkolammen kasarmeille kolmella joukkueella 4.7.1941 ja miten hän kaatui siinä taistelussa. Kyseessä oli sukulaiseni Veikko Korhonen.
Kirjassa jossain kohdassa mainittu Hugo Sirviö oli lapsuuteni naapurikylän miehiä Rautavaaralta, ja hänen tyttärensä ja poikansa olivat kansakoulukavereitani.
Kirjan sivuilla 227-228 kerrotaan tapauksesta, jossa yllätetyksi joutui pieni suomalaisosasto, joka valtaosin koostui lapsuuteni naapuripitäjän Varpaisjärven miehistä, ja kun lapsuuskotini sijaitsi lähes mainitun pitäjän tajalla, muutamat noista henkiin jääneistä tulin tuntemaan ja kuulin juttuja kaatuneista, joita oli muistaakseni 14 varrpaisjärveläistä. Melkoinen suonenisku kerralla pienelle pitäjälle. Kun nuo vainajat lopulta saatiin kotipitäjäänsä, arkkuja ei saanut kuulemma avata, kun ruumiit olivat jo pahoin mädäntyneet pitkässä kuljetuksessa kesähelteillä.
Luottamus on nimenomaan Laineen filmi, kuten korjaat. Se filmi, jota Mollbergin kohdalla tarkoitin oli nimeltään: "Ystävät Toverit".
Koska en koskaan ole ollut valheen kannalla, en sisäistänyt näitä "virallisia" elokuvia. "neuvostoystävyyteen" perustuva elokuvaprobaganda himmensi Laineenkin kunniakasta uraa hänen viime vuosinaan. Laine veti Holmbergistä ohi vasemmalta.