Jokainen aamu tuo sen tullessaan; tunteen siitä että olisin uskontoni sisällä kuin häkkilintu, vangittu, nurkkaan ahdistettu.
Uskontoni, perheeni, ystäväni eivät ymmärrä tätä paloa joka minussa on. Tahdon elää omana itsenäni, tahdon rakastaa omana itsenäni. Minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, vanhempani kiroavat minut, ystävät kääntävät selkänsä.
Tällaistäkö Jumala halusi? Että ystävät hylkäävät jos en asetu yleiseen muottiin?
Minä tunnen rakkautta, luottamusta ja hyväksyntää rakastettuni vierellä, mutta kaikki sanovat että se on väärin, se on synti. Vain koska olemme samaa sukupuolta.
Kukaan ei ole milloinkaan ollut niin hyvä minulle kuin rakkaani on, ei edes Jumala. Rakkaani kunnioittaa ja tukee minua, minun on hänen seurassaan hyvä ja turvallinen olla. Koen oloni onnelliseksi hänen seurassaan. Hän kokee samoin. Miksi sen pitäisi olla niin väärin? Miksi siitä pitäisi kokea ahdistusta? Miksi tuota tunnetta vastaan pitäisi taistella tai miksi pitäisi katua? Olen onnellinen kun saan rakastaa, mutta minun ei annetta niin tehdä. Miksi minusta halutaan väkisin tehdä onneton ja katkera yrittämällä muuttaa minua?
Kun rakkaani ottaa minua kädestä ja hyväksyy minut kokonaisvaltaisesti, sitä minä kutsuisin taivaaksi. Ja hänen vierelleen jään, vaikka tämä hetki onnea veisi minulta Jumalan. Koska rakkautta suurempaa voimaa ei voi olla. Meidän ihmisten on jo aika hyväksyä se, ja hyväksyä toisemme.
Uskontoni, perheeni, ystäväni eivät ymmärrä tätä paloa joka minussa on. Tahdon elää omana itsenäni, tahdon rakastaa omana itsenäni. Minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, vanhempani kiroavat minut, ystävät kääntävät selkänsä.
Tällaistäkö Jumala halusi? Että ystävät hylkäävät jos en asetu yleiseen muottiin?
Minä tunnen rakkautta, luottamusta ja hyväksyntää rakastettuni vierellä, mutta kaikki sanovat että se on väärin, se on synti. Vain koska olemme samaa sukupuolta.
Kukaan ei ole milloinkaan ollut niin hyvä minulle kuin rakkaani on, ei edes Jumala. Rakkaani kunnioittaa ja tukee minua, minun on hänen seurassaan hyvä ja turvallinen olla. Koen oloni onnelliseksi hänen seurassaan. Hän kokee samoin. Miksi sen pitäisi olla niin väärin? Miksi siitä pitäisi kokea ahdistusta? Miksi tuota tunnetta vastaan pitäisi taistella tai miksi pitäisi katua? Olen onnellinen kun saan rakastaa, mutta minun ei annetta niin tehdä. Miksi minusta halutaan väkisin tehdä onneton ja katkera yrittämällä muuttaa minua?
Kun rakkaani ottaa minua kädestä ja hyväksyy minut kokonaisvaltaisesti, sitä minä kutsuisin taivaaksi. Ja hänen vierelleen jään, vaikka tämä hetki onnea veisi minulta Jumalan. Koska rakkautta suurempaa voimaa ei voi olla. Meidän ihmisten on jo aika hyväksyä se, ja hyväksyä toisemme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nämä aloitukset.
niin sitten kaikki on hyvin..ihmistä ei oe luotu rotsaamaan toisen anusta joten se siitä.