Muistikuvia kuolemasta?

Olen kahteen otteeseen nähnyt unta kuolemastani. Aikaisempi uni tapahtui ollessani noin 16-vuotias. Unessa kuolin jonkun puukoniskuihin ja lähdin matkaan huimaa vauhtia tunnelia pitkin, kohti kirkasta valoa. Jossain vaiheessa aloin jarrutella matkalla ja pyysin Jumalalta: "älä nyt vain loukkaannu, varmasti taivaassa on oikein mukavaa. Mutta en haluaisi kuolla, koska olen vielä niin nuori ja äitini surisi niin kovin." Ikään kuin humpsahdin takaisin ruumiiseeni ja vuoteeseeni. Uni oli niin vahva kokemus, että olin pyörähtänyt sängyssäni siten, että pääni oli jalkopäässä ja jalkani tyynyllä. Toinen myöhempi kuolemauni tapahtui ihan hiljattain. Otin siinä myrkkyä ja tunsin fyysisen kuolemisen tuntemukset kehossani. Sitten olinkin jo siellä "toisella puolella" muiden kuolleiden sielujen kanssa ja harmittelin, kun en katsonut elämääni loppuun vaan jätin jotakin kesken. Heräsin omaan itkuuni. Voisivatko nämä olla muistikuvia edellisistä elämistä ja kenties myös kuolemantilasta? Pari kertaa minulla on ollut myös spontaani ruumiistairtautuminen ja olemisen keveys muistutti hyvin pitkälti kuolemaunieni olotilaa.
9889
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Näyttää olevan muistikuvia edellisistä elämistä. Luepa vaikka Michael Newton:in kirja Journey of Souls. Hän on Amerikkalainen hypnologi ja kirjassaan hän kuvaa potilaillaan samanlaisia tapauksia. Varmasti joku hypnologi tai parantaja/näkijä voisi kertoa tarkemmin mikä näiden taustalla on ja häivyttää ne pois mieltä häiritsemästä.

Äänestä
  • Täytyypä etsiä kirja käsiini. Olisi todellakin mielenkiintoista tavata joskus myös ihan aito meedio, joka voisi kertoa, miksi näitä unia olen nähnyt.

    Äänestä

  • Michael Newtonin kirjat "Sielujen matka" ja toinen "Sielujen kohtalo" on myös suomenenttu.

    Äänestä

Oletko kova lukemaan kuolemanrajakokemuksista, entisistä elämistä yms. rajatietoa?

Jos olet, se voisi selittää ainakin osittain.

Äänestä
  • näistä aikaisemmin lukenut. Enemmän mielenkiinto on herännyt tuon viimeisimmän unen jälkeen. Yhdelläkään ystävistäni ei esimerkiksi ole ollut unia, joissa he olisivat kuolleet ja muistaneet, mitä sen jälkeen on tapahtunut. En arkikiireiltäni hirveästi ole näitä asioita edes pohtinut, siis tuskin sen enempää kuin keskivertosuomalainen yleensäkin.

    Äänestä

et ole elänyt täällä koskaan ennen. jokainen ihminen elää maapallolla vain kerran, kai se on sanomattakin selvää

Äänestä
  • Esimerkiksi juutalaiset eivät ole lainkaan kanssasi samaa mieltä.

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    Esimerkiksi juutalaiset eivät ole lainkaan kanssasi samaa mieltä.

    Väitätkö juutalaisten uskovan sielunvaellukseen. Ei hele..eiks paremminki buddhikset ja muut taikauskoiset.Ainakaan mä en ole ollut olemassa kuin 23 vuotta 3kk ja pari viikkoo

    Äänestä

  • hannu äks kirjoitti:

    Väitätkö juutalaisten uskovan sielunvaellukseen. Ei hele..eiks paremminki buddhikset ja muut taikauskoiset.Ainakaan mä en ole ollut olemassa kuin 23 vuotta 3kk ja pari viikkoo

    Juutalaiset uskovat sielunvaellukseen eli gilgul haneshamotiin. Heidän oppinsa poikkeaa kuitenkin radikaalisti hindulaisesta ja buddhalaisesta opista. Juutalaisuus ei myöskään tunnusta helvettiä eikä paholaista.

    Tämä oppi (gilgul haneshamot) jätettiin pois kristinuskosta siksi, että tällöin saatiin helvetillä pelottelusta hyvä hengellinen kiristyskeino jolla pitää alamaiset kiltteinä ja herranpelossa - ja jolla saatiin Jumalasta aikaan sellainen kosminen mulkero ettei pahemmasta väliä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Uneksuja kirjoitti:

Olen kahteen otteeseen nähnyt unta kuolemastani. Aikaisempi uni tapahtui ollessani noin 16-vuotias. Unessa kuolin jonkun puukoniskuihin ja lähdin matkaan huimaa vauhtia tunnelia pitkin, kohti kirkasta valoa. Jossain vaiheessa aloin jarrutella matkalla ja pyysin Jumalalta: "älä nyt vain loukkaannu, varmasti taivaassa on oikein mukavaa. Mutta en haluaisi kuolla, koska olen vielä niin nuori ja äitini surisi niin kovin." Ikään kuin humpsahdin takaisin ruumiiseeni ja vuoteeseeni. Uni oli niin vahva kokemus, että olin pyörähtänyt sängyssäni siten, että pääni oli jalkopäässä ja jalkani tyynyllä. Toinen myöhempi kuolemauni tapahtui ihan hiljattain. Otin siinä myrkkyä ja tunsin fyysisen kuolemisen tuntemukset kehossani. Sitten olinkin jo siellä "toisella puolella" muiden kuolleiden sielujen kanssa ja harmittelin, kun en katsonut elämääni loppuun vaan jätin jotakin kesken. Heräsin omaan itkuuni. Voisivatko nämä olla muistikuvia edellisistä elämistä ja kenties myös kuolemantilasta? Pari kertaa minulla on ollut myös spontaani ruumiistairtautuminen ja olemisen keveys muistutti hyvin pitkälti kuolemaunieni olotilaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu