Tämä tarina on tosi! Olen aina ollut sitä mieltä, että yhteiskunnalla ei ole oikeutta päättää minun tekemisistäni. Siispä jouduin sen kanssa vakavaan konfliktiin kun minulle tuli tieto, että minut oli vapautettu asepalveluksesta.
Ajattelin, että johan nyt sentään, miksi niillä muka on oikeus sanoa missä minä aikaani vietän, vaikka sitten olisin armeijassa. Siispä ryhdyin siviilistäkieltäytyjäksi.
Saavuin yleisenä palvelukseenastumispäivänä varuskunnan portille. Palvelukseen astumismääräystä minulla ei tietenkään ollut ollut, joten en päässyt heti sisään. Olin kuitenkin varautunut tilanteeseen pienellä hämäysoperaatiolla. Olin kutsunut paikalle toimittajatuttuni, joka ryhtyi heti tivaamaan portilla olleilta sotilailta miksei miestä päästetä sisään. Livahdin sisälle syntyneen hämmingin aikana.
Alkoi mielenosoitukseni toinen vaihe. Kiipesin sotilaskodin katolle ja huutelin sieltä megafoniin vaatimuksiani alhaalla parveileville sotilashenkilöille. Uhkasin, että hyppään alas mikäli minulle ei luvata paikkaa armeijasta. En tiedä miten mutta ihme tapahtui ja sain jäädä sotaväkeen.
Armeija on nyt käyty ja mietin tulevaisuuttani. Minua ei toivotettu tervetulleeksi taloon uudestaan ja sekös jäi hieman kaivelemaan. Luultavasti kieltäydyn myös siviiliammatista. Suunnitelmissa on Maanpuolustuskorkeakouluun meneminen. Olen varautunut kahlehtimaan itseni MPPK:n ulko-oviin viedessäni läpi protestiani tätä pakottavaa junttiyhteiskuntaa vastaan.
Ajattelin, että johan nyt sentään, miksi niillä muka on oikeus sanoa missä minä aikaani vietän, vaikka sitten olisin armeijassa. Siispä ryhdyin siviilistäkieltäytyjäksi.
Saavuin yleisenä palvelukseenastumispäivänä varuskunnan portille. Palvelukseen astumismääräystä minulla ei tietenkään ollut ollut, joten en päässyt heti sisään. Olin kuitenkin varautunut tilanteeseen pienellä hämäysoperaatiolla. Olin kutsunut paikalle toimittajatuttuni, joka ryhtyi heti tivaamaan portilla olleilta sotilailta miksei miestä päästetä sisään. Livahdin sisälle syntyneen hämmingin aikana.
Alkoi mielenosoitukseni toinen vaihe. Kiipesin sotilaskodin katolle ja huutelin sieltä megafoniin vaatimuksiani alhaalla parveileville sotilashenkilöille. Uhkasin, että hyppään alas mikäli minulle ei luvata paikkaa armeijasta. En tiedä miten mutta ihme tapahtui ja sain jäädä sotaväkeen.
Armeija on nyt käyty ja mietin tulevaisuuttani. Minua ei toivotettu tervetulleeksi taloon uudestaan ja sekös jäi hieman kaivelemaan. Luultavasti kieltäydyn myös siviiliammatista. Suunnitelmissa on Maanpuolustuskorkeakouluun meneminen. Olen varautunut kahlehtimaan itseni MPPK:n ulko-oviin viedessäni läpi protestiani tätä pakottavaa junttiyhteiskuntaa vastaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä kasku mutta todellisuudessa jos olisit ollut katolla uhoamassa hyppääväsi katolta...sua olisi vaan kannustettu kiipeämään korkeammalle ja hyppäämään sitten . Hakeahan voi aina joka kouluun mutta kun sinnee mpkk:n on psykologiset testit:) sorry:)
Juu, saamarin "feikki" lähtee täältä käyttämästä minun nimimerkkiäni! Minä olen se "iso H"! :D
Nämä kaksi edellistä sontatunkiota kuvittelevat olevansa minä.
Hukkaan siitä !!!!!
eikös me olla sovittu maanis ja debislääkkeiden liaallisesta käytöstä :))