MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ?
Se kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät
karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorintajuinen
nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut
keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän
tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin
vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta
homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin
ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti
oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli
siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti
käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin
siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se
pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa
autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin. Laiton sen takapenkille
istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta.
Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli
koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että
ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä
ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista rupesi
oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä
meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle.
Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas
matkaan. Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
markkinarakoa" on lempikappaleita, samoin Raulin ”Fiilaten ja höyläten”.
Ne ehti tulla varmaan kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti
juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman
kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä,
tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luuttusi lattioita ja pesi
nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä
ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta,
että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti
porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin
sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä
pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt
sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii. Barbaralle päsähti ärhäkkä
päänsärky, ja se jäi kotiin.
Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä
tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä. Oisko se kello ollut jotain kolme, kun
tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän
tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota
takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän
poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä
se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla
kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
**************** Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies.
Se kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
kuussa. Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät
karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorintajuinen
nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut
keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän
tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin
vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta
homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin
ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti
oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli
siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti
käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin
siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se
pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa
autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin. Laiton sen takapenkille
istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta.
Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli
koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että
ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä
ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista rupesi
oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä
meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle.
Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas
matkaan. Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
markkinarakoa" on lempikappaleita, samoin Raulin ”Fiilaten ja höyläten”.
Ne ehti tulla varmaan kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti
juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman
kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä,
tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luuttusi lattioita ja pesi
nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä
ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta,
että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti
porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin
sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä
pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt
sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii. Barbaralle päsähti ärhäkkä
päänsärky, ja se jäi kotiin.
Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä
tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä. Oisko se kello ollut jotain kolme, kun
tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän
tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota
takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän
poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä
se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla
kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
**************** Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jätit oivan?