Jos ihminen saisi itse päättää, että uskooko
Jumalaan, niin se olisi kannattavaa.
Jos Jumala on olemassa ja uskon häneen pääsen paratiisiin. --> äärettömästi hyvää
Jos Jumala on olemassa ja en usko häneen joudun helvettiin. --> äärettömästi pahaa
Jos Jumalaa ei ole olemassa ja uskon häneen menetän vähän elämästä. --> vähän pahaa
Jos Jumalaa ei ole olemassa ja en usko häneen ei tapahdu mitään. --> plus miinus nolla
johtopäätös: olisi kannattavaa uskoa Jumalaan.
(harmi etten usko)
Jumalaan, niin se olisi kannattavaa.
Jos Jumala on olemassa ja uskon häneen pääsen paratiisiin. --> äärettömästi hyvää
Jos Jumala on olemassa ja en usko häneen joudun helvettiin. --> äärettömästi pahaa
Jos Jumalaa ei ole olemassa ja uskon häneen menetän vähän elämästä. --> vähän pahaa
Jos Jumalaa ei ole olemassa ja en usko häneen ei tapahdu mitään. --> plus miinus nolla
johtopäätös: olisi kannattavaa uskoa Jumalaan.
(harmi etten usko)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Muistelisin että Jeesus rökitti kirjanoppineita sun muita juuri sen takia että nämä olivat kaupallistaneet uskonnon. Samaa kuitenkin tehtiin katolilaisessa kirkossa ja tehdään nykyäänkin: ostetaan ja myydään sieluja.
Sanoisin itse että luulisi "jumalan" arvostavan sielua joka on rehellinen ja seisoo uskonsa tai uskomatta olemisensa takana! Mielistely, palvominen muodon vuoksi jonkinlaisen hyvän toivossa... se mädättää sydämen.
Ennen vaikka helvettiin kuin nuoleskelulla taivaaseen! Eikä tämä ole mitään ylpeyttä, vaan juuri Elämän Suuren Mysteerin arvostamista kun tehdään oman, sisimmästä kumpuavan vilpittömän tahdon mukaan, eikä yritetä ostaa itselleen hyvää.
Jos ihminen ei voi maallisilla teollaan vaikuttaa
mahdolliseen kuoleman jälkeiseen elämään, niin miksi
elää niiden ohjeiden/opetusten mukaan mitä raamatussa
sanotaan?
Hieno ajatelma tuo jonka mukaan toivot toivot että Jumala
arvostaa rehellistä sielua. Se vie tilanteeseen jossa opetus
uskonnosta on turhaa ja että meidän jokaisen pitäisi löytää
oma Jumala. Tämä on aika lähellä omaa tämän hetkistä tietoisuuttani,
jonka mukaan jokaisen ihmisen pitäisi hylätä valmiit uskonnot ja
kehittää tilalle oma.
Jos Jumalaa ei ole olemassa ja uskon häneen menetän vähän elämästä. --> vähän pahaa
Mitä menetät, jos uskot? Menetätkö rälläämisen kapakoissa, huoraamisen tms. Onko se menetys?
Kokemuksesta voin sanoa, että jos ne menettää ja saa suhteen Kaikkivaltiaan kanssa, niin ei ole mitään menettänyt, vaan saanut kaiken.
Uskon tie ei tosin ole helppo, vaan Saatana ottaa kiintopisteeseensä silloin. Eihän hän kadotukseen meneviä kiusaa, vaan pitää heitä harhassa, etteivät vaan huomaisi häntä olevankaan.
Zemppiä kuitenkin ja jatka etsimistä.
Tilanteessa ihminen menettää vähän aikaa, jonka
olisi voinut käyttää johonkin muuhun.
Vaikka ei uskoisi Jumalaan voi silti elää hyvää
elämää, tietämättään vaikka juuri Jumalan tahtomalla
tavalla.
>>Tilanteessa ihminen menettää vähän aikaa, jonka
olisi voinut käyttää johonkin muuhun.>Vaikka ei uskoisi Jumalaan voi silti elää hyvää
elämää, tietämättään vaikka juuri Jumalan tahtomalla
tavalla.
Sinun täytyy kuvitelle maailmaasi tilanne jossa
Jumalaa ei olisi. Silloi kaikki Jumalan uskomiseen
käyttämäsi aika on mennyt hukkaan...
Olen rukoillut joskus pienenä... jokin iltarukous
en muista miten se meni ...puhun sulle taivaan isä,
tämän pienen toivomuksen... no en muista enempää
Mikä palsta ja otsikko? Voisin käydä katsomassa.
Esimerkiksi pelkkään rukoilemiseen käytetyn ajan voisi hyödyntää tuhansilla eri tavoilla. Ongelmatilanteissakin aikaa säästyisi todellisen avun hakemiseen ja myös sen antamiseen. Ja kirkossa käynnin aikana voisi luoda lumet pihasta. Taikka nukkua univelat pois :)
Uskosta osattomalla osaa olla uskomattoman paljon vaihtoehtoja.
P.S. On niitä juoppoja uskovaisissakin.
Vain pari pikaista esimerkkiä tuon nyt unisena näytille, kun aiempi viestini kuolla kupsahti matkallaan ruutuun.
Rukoileminen. Se se on silkkaa ajanhukkaa maailmassa, jossa ei ole jumalaa. Tämän hukutetun ajan voi hyödyntää paremminkin esim. ongelmatilanteessa, jollaisissa usein rukouksiin juuri turvaudutaankin. Jos olet alkoholisti, älä rukoile tyhjää, vaan mene AA:han. Jos ystäväsi on masentunut, älä rukoile tyhjää, vaan mene ystäväsi luo. Jos olet rikkonut lakia, älä hae rippi-isältä synninpäästöä, vaan mene itseesi.
Körö körö kirkkoon. Sunnuntaiaamun jumalanpalvontaan tuhlatun ajan voi jokainen uskoton hyödyntää luomalla lumet pihalta tai vaikka nukkumalla univelat alta pois.
Jeesustarinat iltasatuina. Syrjäytä tuhatsivuiset taikausko-opukset ja lue lapsellesi satuja, joiden myös paljastat olevan silkkaa satua.
Varsinkin viimeisen esimerkin olisi myös uskoon osallisen hyvä huomioida. Ettehän halua huijata. Eiköhän lapsi voi sitten isompanakin kääntyä uskoon oman ajattelunsa tuloksena...
No kertaus on opintojen äiti.
kysymys että miten suuri vaiva tuosta rukoilusta on ollut?
Kun vertaa joihinkin jumalattomiin menoihin?
Entä mikä on yksikin asia mitä jumalaton voi tehdä, ilman että se ei olisi turha?
Se on Mikro-PC lehden "vapaa sana"-palsta ja olen ainoa uskova tällä erää siellä. On siellä ollut mm. Ortodoksimunkki ja parikin mormoonia, sekä yksi uskova 1.5 vuotta sitten.
Ei uskoon käyttämä aika ole mennyt hukkaan inhimmillisestikään ajateltuna. Olen saanut kokea monenlaisia tunteita. Olen saanut itkeä ilon kyyneleitä. Olen saanut uusia loistavia kavereita. Kotiryhmät ovat olleet loistava mahdollisuus jakaa asioita. Olen sanut ihania näkyjä Jumalalta ym.
Kun ja jos rukoilet, niin pane merkille se, että niihin myös vastataan. Minullekin Jumala vastasi, vaikka en varsinaisesti Häneen uskonutkaan, mutta nyt jälkeenpäin ymmärrän. Luulin silloin vain itsesuggestioon, mutta kuinka väärässä olinkaan!
Rauhaa sinulle.
Hyvä juttu, että täällä on ateistejakin. Todella hyvä juttu.
Uskon päämäärä on sielujen pelastus.
>>Rukoileminen. Se se on silkkaa ajanhukkaa maailmassa, jossa ei ole jumalaa. Tämän hukutetun ajan voi hyödyntää paremminkin esim. ongelmatilanteessa, jollaisissa usein rukouksiin juuri turvaudutaankin. Jos olet alkoholisti, älä rukoile tyhjää, vaan mene AA:han. Jos ystäväsi on masentunut, älä rukoile tyhjää, vaan mene ystäväsi luo. Jos olet rikkonut lakia, älä hae rippi-isältä synninpäästöä, vaan mene itseesi.>Körö körö kirkkoon. Sunnuntaiaamun jumalanpalvontaan tuhlatun ajan voi jokainen uskoton hyödyntää luomalla lumet pihalta tai vaikka nukkumalla univelat alta pois.>Jeesustarinat iltasatuina. Syrjäytä tuhatsivuiset taikausko-opukset ja lue lapsellesi satuja, joiden myös paljastat olevan silkkaa satua.
Varsinkin viimeisen esimerkin olisi myös uskoon osallisen hyvä huomioida. Ettehän halua huijata. Eiköhän lapsi voi sitten isompanakin kääntyä uskoon oman ajattelunsa tuloksena...
Kiitoksia vain kunniasta, kun pidit ateismiani hyvänä asiana. Tämä siitäkin huolimatta, että ilmoitit uskon päämäärän olevan sielujen pelastuksen. Ja minullahan ei tuota uskoa ole, joten mikä lie minun pelastukseni laita. Puhumattakaan sinun vilpittömästä hyväntahtoisuudestasi.
Mutta sitten asiaan. Tämähän oli Damonin perusväittämä: "Jos Jumalaa ei ole olemassa ja uskon häneen menetän vähän elämästä. --> vähän pahaa."
Sinä kysyit, mitä tämä vähä paha pitää sisällään. Damon toi esiin ajankäytön. Minä sitten esitin täsmennykseksi tilanteita, kuten tuon rukoilemisen, joissa kuluu turhaan aikaa. Turhaan juuri siksi, että Damonin esimerkissähän jumalaa EI ollut olemassa. Tämän seikan kuitenkin ohitit syystä taikka toisesta, sillä väitithän yhä jälkikäteen rukoilemisen ja ennen kaikkea (esimerkin olemattoman) Jumalan auttavan hädässä olevaa ihmistä.
Minä en kuitenkaan kiellä rukouksen henkistä (ei siis hengellistä) hyötyä. Aiheuttaahan toiveajattelu eli optimismi tunnetusti hyvää oloa - mutta vain jos todella uskoo hyvän toteutumiseen! Eli ihmisen on uskottava jumalaan, jotta rukous edes jotenkin tehoaisi. Väitän, että hyvä olo on todisteiden (tai pikemminkin niiden puuttumisen) valossa rukoilemisen ainoa havaittu hyöty.
On nimittäin turha toivo, että rukoilemalla saa aikaan ihmeitä; että sillä kasvattaisi amputoidun jalan takaisin, ruokkisi Afrikan lapset, estäisi Kurskia miehistöineen uppoamasta.
Tokihan sitä saa jokainen halutessaan kiittää valitsemaansa haamua, maahista taikka sitten messiasta kaikista pallomme pienimmistäkin hyvistä asioista. Kas, voinhan minäkin "todistukseksi" vaaleanpunaisten pilvimeressä pulikoivien norsujen olemassaololle rukoilla näiltä pinkkifanteilta yhtä sun toista. Ja sitten kun yksi rukous on toteutunut eli taivaallinen ihme, lumiukko, laskeutunut pihapiirimme hankeen, alankin saarnata mielikuvituskärsäkkäideni puolesta. Yksikään järkeään kunnioittava ihminen ei pitäisi puheitani vakuuttavina.
Sitten sinulla näyttää olevan jokin pakotettu päähänpinttymä ateismin ja ikävien asioiden kytköksestä. Älä turhaan aatetta hauku, jos sinä itse et ilman keinotekoista, kuupansisäistä laintekijää pystynyt käsittelemään "kiusauksia", kuten alkoholia ja seksiä, vaan käytit näitä itsellesi vahingollisesti.
Minä hyvin uskon, että uskonelämä totisesti sopii sinunlaisillesi eräänlaisena lääkkeenä. Eihän siinä mitään pahaa, jos olet uskossasi onnellinen ja vältyt sen avulla alkoholismilta ja epämiellyttäviltä seksisuhteilta.
Mutta yritä ymmärtää, että kaikki eivät suinkaan ole pillerin puutteessa.
Ei mitään menetä elämästä, vaikka uskookin Jumalaan. Elämä voi olla jopa rikkaampaa.
>>Ei mitään menetä elämästä, vaikka uskookin Jumalaan. Elämä voi olla jopa rikkaampaa.
Tuossa suhteessa kristinuskon Jumala ei ole yhtään parempi kuin esim Veda-jumalat. Sinä et myöskään menetä mitään elämästä, jos uskot Bacchukseen.
Pakana kirjoitti täysin asiallisen, mutta sinun kannaltasi ehkä sitten liian haastavan vastalauseen. Sanoma hänellä oli se, ettet sinäkään menetä mitään elämästä, vaikka uskoisit nyt omana esimerkkinäni vaikka Veda-kirjojen Brahma-jumalaan.
Perunkin sanani. Suomi24:n tekniikassa ongelmia? Äsken Pakanan viestiä ei näkynyt.
Lasihelmiä ovat pakanan jutut, vaikka uskottelee niitä oikeiksi. Skitsiä ja rihkamaa.
Lasihelmiä ovat pakanan jutut, vaikka uskottelee niitä oikeiksi. Skitsiä ja rihkamaa.
Todellisen vapautensa? Kai minullakin vapaus on, vaikka uskonkin Jumalaan? Höh.
Menettää totuuden. Ehkä olen sitten perfektionisti mutta en usko että valheella kannattaa täyttää elämänsä vaikka se olisi kiva idea.
Kyllä Jumalalla ja Bacchuksella on suuri ero.
Minun Jumalani elää.
>>Todellisen vapautensa? Kai minullakin vapaus on, vaikka uskonkin Jumalaan? Höh.
Kiva nähdä tuttuja täälläkin.
Mikä tämä Bacchus on? Jos joku epäjumala, niin ei tarvitse kertoa.
Kiva nähdä tuttuja täälläkin.
Mikä tämä Bacchus on? Jos joku epäjumala, niin ei tarvitse kertoa.
Entäpäs tällainen:
Jos jumala on olemassa, mutta kyseessä onkin eri jumala, kuin se, mihin itse olet uskonut?
Lopputulos riippuu kylläkin paljon siitä jumalasta, joka sinua tuonpuoleisessa odottaa. Kaikki eivät ole yhtä verenhimoisia kuin kristittyjen "rakastava isäjumala" Jahve.
xxx
Mielenkiintoinen vertaus tuo kristittyjen patriarkaalinen kuva "isä"jumalasta.
Isiäkin löytyy niin monenlaisia.
Olisikohan Jahve todellisuudessa samanlainen "isä", josta esimerkiksi Eppu Normaalin Murheellisten Laulujen Maa kertoo:
"Kätköistä kumpujen, mullasta maan,
Isät ylpeinä katselevat poikiaan,
Työttömyys, viina,
kirves ja perhe,
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe"
Jahve muistuttaa kovasti stereotyyppistä alkoholisti-isää, joka hakkaa kännipäissään "lapsensa", ajaa nämä ulos lumihankeen (eli helvettiin), ja selittää jälkeenpäin että vika oli lasten, kun eivät osanneet olla ihmisiksi.
Joo, todettiin jo joskus aiemmin että kristinuskon jakomielinen heimojumala kärventyisi tuomiopäivänä väistämättä itse ensimmäisenä kristinuskon markkinoimassa helvetissä.
Kristinusko on itse juuri se susi lampaiden vaatteissa, josta sen opinkappaleet varoittavat; oletetun Jessen vastoin hänen tahtoaan valjastanut pakanallinen henkilöpalvonta- ja kuolemankultti. Ovelaa...