Mikäs nostikaan sosiaalimenot jo yli kolmannekseen bruttokansantulosta? Kyllä ne olivat viime vuosikymmenen lama ja työttömyyden kasvu.
Työllisyyden pieni paraneminen ja kansantaloudessa jatkunut valtava kasvu-ura ja vahva kilpailukyky maailmanmarkkinoilla ovat vieneet siihen, että sosiaalimenot olivat v.2001 194 miljardia markkaa. Niinpä sosiaalimenot olivat n. 24% bruttokansantuotteesta, ollen alle EU-maiden keskiarvon. EU-maista Suomea pienemmät sosiaalimenot on enää Välimeren alueen köyhillä mailla.
Tässähän se syy on miksi EU:sta tuodaan hyvinvointi-Suomeen 20 miljoonalla ruoka-apua vuosittain. Valtionvarainministeriön virkamiehet haluaisivat lopettaa ko. avustusmuodon häpeällisenä ja kiusallisena. Raimo Sailas tosin kieltää, että todellista tarvetta ruoka-puun edes olisi. -Erikoinen ilmiö köyhien keskuudessa on, että jopa 100 000 ihmistä ei hae köyhäinapua vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Syynä on häpeän tunne tuollaista apua kohtaan. Ovat samalla valtionvarainministeriön unelma-asiakkaita.
Mainittakoon, että vielä v. 2000 kirkon diakoniapalvelun luona apua hakemassa kävi lähes miljoona ihmistä. -Tämä on sitä EU-aikaa.
Työllisyyden pieni paraneminen ja kansantaloudessa jatkunut valtava kasvu-ura ja vahva kilpailukyky maailmanmarkkinoilla ovat vieneet siihen, että sosiaalimenot olivat v.2001 194 miljardia markkaa. Niinpä sosiaalimenot olivat n. 24% bruttokansantuotteesta, ollen alle EU-maiden keskiarvon. EU-maista Suomea pienemmät sosiaalimenot on enää Välimeren alueen köyhillä mailla.
Tässähän se syy on miksi EU:sta tuodaan hyvinvointi-Suomeen 20 miljoonalla ruoka-apua vuosittain. Valtionvarainministeriön virkamiehet haluaisivat lopettaa ko. avustusmuodon häpeällisenä ja kiusallisena. Raimo Sailas tosin kieltää, että todellista tarvetta ruoka-puun edes olisi. -Erikoinen ilmiö köyhien keskuudessa on, että jopa 100 000 ihmistä ei hae köyhäinapua vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Syynä on häpeän tunne tuollaista apua kohtaan. Ovat samalla valtionvarainministeriön unelma-asiakkaita.
Mainittakoon, että vielä v. 2000 kirkon diakoniapalvelun luona apua hakemassa kävi lähes miljoona ihmistä. -Tämä on sitä EU-aikaa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tilanteessa ei nähdäseni ole tiedossa parannuksia.
Näyttääpä siltä, että ns. epävirallisten auttajien määrä ja heidän antamansa tuki on moninkertaistunut viime aikoina. Edellisen kerran tähän apuun turvauduttiin ennen hyvinvointivaltion aikaa. Pelastusarmeijan mukaan, se auttoi kolmekymmentä vuotta sitten 50 000 perhettä vuosittain. Suomessa ollaan menossa yhdysvaltalaiseen almu- ja vapaaehtoistyö-yhteiskuntaan, koska valtion ylläpitämä hyvinvointiyhteiskunta ei enää EU-oloissa kykene vastaamaan tehtävistään.
Tilastollisesti näyttää paremmalta, mutta silti vaikeudet näyttävät lisääntyvän. SPR:n antamassa avussa oli kahdessa tapauksessa kolmesta kyse asumiseen liittyvästä seikasta. Ihmisille tuottivat vaikeuksia vuokrarästit, takuuvuokrat ja häädöt. Samoin omistusasunnon säilyttäminen velkajärjestelyn yhteydessä. Oikeastaan kaikki hakijat olivat todellisen avun tarpeessa. Itsenäisyyden aikaan tilanne oli paljon tasapainoisempi ja parempi kaikin puolin.
"Hyvinvointiyhteiskunta" siinä muodossa kuin se ennen lamaa tunnettiin oli rakennettu tyhjän päälle. Hyvillä päätöksillä joiden takana ei ollut kovaa valuuttaa, jolla pehmeät arvot olisi maksettava. Enemmistö pitää niin sanottua hyvinvointivaltiota saavutettuna etuna, josta luopuminen on vaikeaa. Että se on perusarvo jota ei saisi heikentää missään oloissa.
olet väärässä jos meirän yhteiskunnan varat käytetään tässämaassa voisi asiat olla aivan toisin kun nyt kun taas nyt voimme ohjata yhteiskuntaamme vain budjetoimalla ja kun ja kun tulopuoli supistuu on myös jakovara pienenevä niinkun menneinä vuosina on käynyt ja jatko on ehkä samansuuntainen
"Hyvinvointiyhteiskunta" siinä muodossa kuin se ennen lamaa tunnettiin oli rakennettu tyhjän päälle. Hyvillä päätöksillä joiden takana ei ollut kovaa valuuttaa, jolla pehmeät arvot olisi maksettava. Enemmistö pitää niin sanottua hyvinvointivaltiota saavutettuna etuna, josta luopuminen on vaikeaa. Että se on perusarvo jota ei saisi heikentää missään oloissa.....
Voi voi, väitteesi sisältää ajatuksen, että hyvinvointivaltio olisi syy tai ainakin osasyy 1990-luvun alun lamaan, mikä ei ole totta!
Läntisen talouden lama, Neuvostoliiton hajoamisesta seurannut idänkaupan romahdus ja
1980-luvun lopulla harjoitettu raha- ja valuuttapolitiikka ajoivat Suomen sodanjälkeisen
ajan syvimpään talouslamaan 1990-luvun alussa. Nopeasti kasvanut työttömyys pienensi
verotuloja ja lisäsi sosiaalimenoja, mikä yhdessä pankkituen kanssa kasvatti valtiontalouden
alijäämää ja velkaa. Finanssipolitiikkaa ei käytetty talouden elvyttämiseen siinä määrin
kuin Ruotsissa, koska sen pelättiin pahentavan vaihtotaseen alijäämää. Myös valtionvelan
kasvun rajoittaminen katsottiin välttämättömäksi. Julkista taloutta tasapainotettiin,
leikkaamalla menoja sekä kiristämällä työn verotusta.
Suomella menee nyt paremmin, kuin koskaan ennen. “Hyvinvointiyhteiskunta" on enempi ideologinen, kuin taloudellinen kysymys.
Terveisin karhu1
Kas kun se, että hyvinvointivaltio olisi syy... kuulen ensimmäistä kertaa. Laitoit sanoja vastustajan suuhun. No, temppu sekin. Pitäisi olla vastaamatta siihen kysymykseen mutta siis hyvinvointivaltion rahoitushan todellakin menetettiin muista syistä kuin siitä itsestään.
Tänä päivänä olisi helppo sanoa, että "minä kannatan näitä ja näitä peruspalveluja ja niin ja niin paljon ilmaiseksi jaettavaa varallisuutta" mutta täytyisi osoittaa, mistä rahat otetaan.
"Hyvinvointiyhteiskunta" siinä muodossa kuin se ennen lamaa tunnettiin oli rakennettu tyhjän päälle. Hyvillä päätöksillä joiden takana ei ollut kovaa valuuttaa, jolla pehmeät arvot olisi maksettava. Näinhän sinä kirjoitit.
Ei hyvinvoitiyhteiskuntaa rakennettu tyhjän päälle ennen lamaa. Eikä sitä rakenneta nytkään. kysymys on todellakin pehmeistä arvoista, ideologiasta
On tietysti, mutta sellaista omasta asenteesta ja positiivisesta ajattelusta sekä omasta yrittämisestä syntyvää hyvinvointia ei EU-purnaajilta tunnu löytyvän - heillä ei siis ole sitä vastaavaa ideologiaa. Eivät olisi mihinkään tyytyväisiä. Pitäisi olla kaikki ansaitsematta valmiina kuin Ahtisaarelle matkaillallinen, ja adjutantti raahaamassa optiosalkkua perässä.
Se solisalirattinen "hyvinvointipolitiikka" on monelle ollut ilo, mutta ilot maksavat. Rahaa tarvitaan sd hyvinvoinnin taakse. Tyhjän päälllä se oli kun liian paljon vei voimia ja varoja, ettei niitä ikuisesti riittäisi vanhassa muodossa. Kai se on itsenäisyysmiesten muututtavakin sosialidemokraateiksi. Vai onko työväenliikkeen tovereilla aikaa odottaa, että iput nousevat riittävän suureksi vastavoimaksi.
Kyllähän tulevaisuuden uhraaminen pikavoittojen hyväksi voitaisiin estää. Tämä edellyttäisi lyhytnäköistä kasinotalouden supistamista verotuksen keinoin. Tällöin paineet työn korkeaan verottamiseen vähenisivät.
Mutta miksi tähän on tultu? Eräs tärkeä säätelevä tekijä on poistunut.- Poliittisesti säädelty hyvinvointitalous oli historiallinen kompromissi tuottavuuden kasvun jaosta työntekijöiden eduksi. Pakottavana syynä oli varmasti sotien jälkeinen vallankumouksen ja lakkojen uhka.
Uhan poistuttua tunnetuista syistä, pääoma vapautui kansallisesta säätelystä ja alkoi kilpailuttaa työntekijöitä työehdoista ja valtioita pääoman verotuksesta.
Sitä vastoin pääomaliikkeiden julistaminen historian laiksi muistuttaa realisosialismin tapaa oikeuttaa vähäpätöiset ihmisuhrit tieteellisesti taatulla lopputuloksella. - Eihän munakastakaan voinut valmistaa särkemättä ensin munia! - Tyytymättömyys tuolloin ja nyt globalisaation oloissa suunnataan pois itsestään leimaamalla kriitikot kansanvihollisiksi tai änkyröiksi.
Köyhyyskeskusteluun luulisi antavan aihetta myös OECD:n tutkimus:"Poverty Dynamics in six OECD Countries". Siinä mainitaan, että köyhyysongelma on vaikein niissä maissa, joissa on ajettu kaikkein vannoutuneinta uusliberalistista politiikkaa, mikä ei ole kovin yllättävää paitsi entiselle kokoomuksen presidenttiehdokkaalle Sauli Niinistölle,joka vaalimainonnassaan väitti, että vastakkainasettelun aika on ohi.
Rahan loppuminen on tehnyt lääkäreistä pyöveleitä.
Kokoomuslaisen kunnallispoliitikko Harry Bogolomoloffin priorisointiohjeiden mukaan pääkaupunkuseudun lääkärit on pakotettu priorisoimaan potilaita.
Ei ole tarua, että sairaaloissa kokoontuu lääkäreitä joka päivä pohtimaan, onko rahaa antaa potilas A:lle, B:lle vai C:lle uutta syöpälääkettä.
Moni muistaa nähneensä TV 2:ssa muutama vuosi sitten ohjelman "Syöpäjonon kylmä jako".
Se on kovaa peliä. Erään 72 vuotiaan naispotilaan haimasyöpää ei hoidettu perusteluin:"Ottaen huomioon potilaan ikä". Tämä kerrottiin sitten potilaalle, HUOM! puhelimitse.
hyvin pitkälle. Ennen kotikutoista lamaa työttömyys oli vähäistä eikä siihen uponnut paljoa rahaa. Se, että pääoman uhkatekijät ovat poistuneet, on merkittävä tekijä muuttuneeseen tilanteeseen. Suunnaton ahneus on päässyt valloileen ilman, että kukaan nostaisi sormeaankaan sitä vastaan. On selvää, että uusliberalistisella politiikalla ajetaan melkoinen osa ihmisistä ahdinkoon. Se ei ole jakopolitiikkaa, se on vahvemman oikeutta.
Eipä tuohon ole paljon lisättävää. Tuosta seuraa luonnollisesti myös se, että elämme näennäisdemokratiassa. Kulisseja pidetään pystyssä pelkän hämäyksen vuoksi. Joskun tuppaa hymyilyttämään Arkadianmäen porukan tärkeän tomerat lausunnot kuvaruudussa milloin mistäkin asiasta. En voi sille mitään, mutta minulle tulee usein mieleen satusetä Andersenin tuttu satu - Keisarin uudet vaatteet -. Kaiketi näytelmän roolihahmot kuitenkin kuvittelevat olevansa täysissä pukeissaan.
Aivan niin. Jako on siinä, että vaurasta väestöä helpottavia poliittisia ratkaisuja perustellaan positiivisesta näkökulmasta. Kun taas vähävaraisemman väestön helpotukset esitetään varsin negatiivisin seurannaisvaikutuksin.
Esimerkkinä vaikkapa Kela-korvausten nostaminen yksityisterveyspalveluista ja ruoan arvonlisäveron laskemiskaavailut. Edellinen selitetään kovin hyödylliseksi, koska se helpottaa paineita julkisen terveydenhuollon puolella.
Jälkimmäinen taas on vastustettava asia, koska ruoan arvonlisäveroalennuksen hyödyt väitetään menevän väliportaalle, ei kuluttajille.
Eikö olisi parempi kehittää ja resurssoida julkista terveydenhuoltoa, josta kaikki hyötyisivät. Yksityissektorin laajetessa vaarana on, että muodostuu kahdenkerroksen palvelusektorijärjestelmä myös terveydenhuollossa.
Samoin perustein, jolla ALV:n laskun hyödyn sanotaan menevän väliportaalle, ei kuluttajille, voidaan väittää, että Kela-korvausten nostaminen aiheuttaa taksojen nostopaineita ja varsinainen hyöty verovaroistamme menee ykstyisterveyspalvelun tuottajalle, ei asiakkaalle.
Viestinnän tutkija Anu Kantola Helsingin Yliopistosta on todennut mm. että, aiemmin vain talouselämään kuuluvista käsitteistä tuli 1980- ja 1990-luvuilla koko yhteiskunnan perusarvoja. Se, mitä toimitusjohtajat aiemmin sanoivat yritysten vuosikertomuksissa, liukui vähitellen maan hallitusohjelmiin ja politiikassakin vallitsevaksi puheeksi. - Esim Sauli Niinistön presidenttikampanjaan sisältynyt vaatimus "jatkuvasta muutoksesta" on kotoisin hänen taustavoimiltaan 80-luvun alusta. Ensimmäisenä sen julisti Sanoma Oy vuoden 1980 kertomuksessaan. Jo vuonna 1987 KOP painotti "muutosvalmiuden" lisäksi "sopeutumista".
Vähitellen yritykset alkoivat "käskyttää" myös muuta yhteiskuntaa. Kun lama synnytti yrityksissä karsintaa ja tehostamista, niin vaatimus siirrettiin koskemaan myös politiikkaa ja julkista sektoria.
Vakuutusyhtiö Sampo otti vuonna 1994 kantaa samoin kuin valtionvarainministeri Iiro Viinanen vaatiessaan julkisen menotalouden "sopeuttamista ja rakenteellisia uudistuksia".
Mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen! Kansalle työttömyyttä, pätkätöitä ja työllisille ylirasitusta ja stressiä. Joillekin optiomiljoonia ja joillekin toisille varallisuutta yli oman tarpeen.
Uskotko sinä siihen että lama oli kotikutoinen? Ei ollut! Se aiheutettiin maassamme koska me olimme liian hyvässä jamassa, yrittäjyys oli maailman korkeimpia ja oma talous rullasi hienosti. EU:sta katsoen olimme liian hyvässä kunnossa tarvitaksemme EU:ta. Siispä laitettiin Koivisto, Liikanen & kumpp. hoitamaan vapaa valuutan kulku ja vapaat valuuttalainat. Saatettiin ihmiset kahden asunnon loukkuun ja romahdutettiin talous, yrittäjät ajettiin konkurssiin ja tehtiin mukamas pankkikriisi. Sitten Rikkaat ostivat pilkkahinnalla vaikeuksissa olevien omaisuudet ja uskoteltiin kansalle että EU on suuri apu meille, tulee investointeja ja työpaikkoja. Onko tullut? Ja vielä uskotte kolmen suurimman puolueen tarkoittavan kansamme parasta! Omaa taskuaan ne katsovat. Siellä ei edes ole päteviä kansanedustajia eikä ministereitä; pätevä ajattelisi itse eikä alistuisi puoluekuriin. Nyt on samantekevää mitä he lupaavat, johtajiensa päätöstä kuitenkin tukevat äänestyksissä. Sellaiset kansanedustajat eivät ansaitse edes minimipalkkaa. Miksi me suomalaiset alistumme EU-johtoisen nukkehallituksemme määräilyyn? Nynnyjäkö olemme vaiko masokisteja?
Jossain mielessä Paavo Lipposta voitaneen pitää kansan hyvinvoinnin kannalta tuhoisan uusliberalismin maihinnousulle Suomeen.
Uusliberalistinen vaikutus levisi valtionvarainministeriöstä poliittisiin päättäjiinkin.. Paavo Lipposen "ajattelu" ja nousu demari-puolueen puheenjohtajaksi käänsi sosisialidemokraatit lopullisesti pois hyvinvointiajattelusta suuntana kansainvälisen markkinatalouden alamaisuus ja ohjailu. Tämänhän Lipponen itse vahvistaa artikkelikokoelmassa "Marginaalista ytimeen - Suomi Euroopan unionissa 1989-2003.
Asioitaseuranneena tiedän, että Lipponen ajoi Kokoomukseta oikealta ohi monissa asioissa.
Ihmettelen vain, miksi??
Lamallako markkina-arvoa! Kyllä vain. Suomessa 90-luvun osin kotitekoista lamaa on käytetty härskisti hyväksi toteutettaessa jatkuvia julkisten menojen leikkauksia.
Meillä vain yhtenä vuonna 1991 teollisuustuotannon määrä supistui n. 10%. Välittömästi seuraavana vuonna tuotanto lähti kasvuun ja jo vuonna 1993 ohitettiin lähtötilanne. Sen jälkeen kasvu on ollut maailmanlaajuisestikin erittäin vahvaa.
Siitä huolimatta meillä koko 90-luvun ajan säästettiin, supistettiin, leikattiin ja taas leikattiin. On opettavaista tietää, että lamaa edeltävänä vuonna työttömyysturvan varassa oli vain 3000 henkilöä.- Laman säästötalkoissa häviäjinä olivat erityisesti kunnat. Niiden saamia valtionosuuksia leikattiin AHON hallituksen aikana (1991-95) yhteensä 11 miljardia markkaa. LIPPOSEN hallitus jatkoi säästöjä 15 miljardilla.
Kaikkiaan 90-luvulla säästettiin sosiaalimenoista yli 60 miljardia. Tämän vuoksi yhteiskunnan palveluiden omavastuun hintoja on jatkuvasti korotettu ja ennen ilmaisia palveluita on pantu maksullisiksi.
Leikkausten uhreiksi ovat joutuneet niin työttömät, vanhukset, sairaat kuin lapset.
Tässä kaikessa käytettiin hyväksi jälleen kerran huijausta ylidramatisoimalla 90-luvun lamaa.
Puhut täyttä asiaa. Ei ihme, että olemme jääneet tilastollisestikin kauas Pohjoismaisesta hyvinvointimallista ajatellen terveydenhoito- tai sosiaalikuluja (vrt. Stakesin tilastot). Silti annetaan ymmärtää, että olemme samaan aikaan hyvinvointivaltio Pohjoismaiseen tapaan ja kärkimaita kilpailykyvyssämme. Kyllä kilpailukyky on revitty työväestön haikäilemättömästä kohtelusta (irtisanomiset), työttömien ja vähäosaisemman väestön etuuksista, työssäkäyvien kiihtyvästä työpanosvaatimuksista sekä epätyypillisten työsuhteiden määrästä ja etujen huonontamisesta. Julkisen puolen lähes kaikkien sektorien määrätietoinen kaventaminen on myös osa tätä niskalenkkiotetta. Kunnes tie on auki yksityistämiselle USA:n malliin. Nyt on korkea aika tehdä vastalause tälle kehitykselle.
noin konkreettisella tasolle. Tuskin sanoista on apua. Eduskunta ei kuuntele. Onko muita keinoja?
äänestämällä javalitsemalla oikea puollue janumero
Olet oikessa vihjatessasi ikään kuin rivien välistä tehtävän vaikeutta. Parempaa en tähän hätään keksi kuin Suomen irrottamisen EU-kahleista mahdollisesti pitkänkin äänestysprosessin avulla.
Miten sitä hyvinvointivaltiota lähdetään parantamaan? Mitä se on - mitä hyvinvointivaltio on ja mitä se käsittää sisälleen.. Ovatko asiat todellakin korjattavissa vain EU:sta irtautumalla ja jos näin on, niin eikö paikallaan olisi pieni rauhallisuus, kun näyttää siltä ettei sitä irtautumista aivan heti tapahdu.. Hätä tuntuu olevan mutta eikö kukaan keksi sitten nopeampia menetelmiä? Mitä pitäisi tehdä toisella tavalla, mitä ei esimerkiksi työvoimapolitiikassa olisi jo yritetty.
Kun vasemmistopuolueetkin lähtivät Lipposen ja herrojen kanssa marjaan, en keksi parempaa ratkaisua kuin äänestää kaikin puolin rehdin oloista Itsenäisyyspuoluetta. Olen samaa mieltä tässä kysymyksessä nimimerkki kv Kiitoksen kanssa.
Tilasto näyttää reaalitulojen kasvaneen sitä nopeammin mitä korkeammat tulot ovat. Kahden alimman tulokymmenyksen todelliset tulot alenivat jaksolla 1992-1998, kaikkein alimman peräti 5 prosenttia.
Yleisesti palkansaajien palkat kasvoivat 90-luvulla erittäin kohtuullisesti.
Inflaatio huomioiden reaalinen palkankasvu oli 16 prosenttia eli vuosittain n. 1,5 prosenttia.
Kansantaloustieteen professori Markus Jäntti onkin ollut huolissaan yhä kasvavista tuloeroista. Pääomatulot ovat kasvaneet voimakkaasti, ja erityisen voimakkaasti ylemmissä tuloluokissa. Omaisuustulojen osuus rikkaimman kymmeneksen tuloista on suorastaan räjähtänyt. Kasvu 90-luvulla nousi 10 prosentista peräti 30 prosenttiin.
EU ja siinä harjoitettava uusliberalistinen talouspolitiikka ovatkin olleet rikkaimman kansanosan hankkeita ja tavoitteita.
Miettikääpäs oheista ratkaisua. Kun Mauno Koivisto aikanaan oli vapauttamassa kokoomuksen ja demareiden tuella pääoman liikkeitä, sitähän mainostettiin suurin otsikoin kilpailukyvyn, yritysten kasvun ja työllisyyden parantajana tietenkään ymmärtämättä ko. "vapauden" vaarallisia seurausvaikutuksia. Nyt ne ovat kiusallisina numeroina jokaisen nähtävillä. Tähän hölmöilyyn kun vielä liitettiin perustuslakejamme rikkoen toteutettu EU-jäsenyys, ymmärtää hyvin valtiojohtomme toivottomuuden. Tuntuu vain oudolta, että tehtyja virheitä ei haluta tunnustaa, vaan päinvastoin yritetään päästä pakoon yhä syvemmälle EU:n ytimiin. Viimeisin tosite tuosta pakokauhunomaisesta hötkyilystä on aikeet ratifioida kahteen kertaan kuollut Eu:n perustuslaki Suomen eduskunnassa ensi joulukuussa.Vanhasella on kova työ puhaltaa raatoon elonkipinä, mutta ainahan yrittää voi. Hymyilyttää!