Tuntuu tasa-arvo olevan kovin monisäikeinen ja -ulotteinen asia. Ja selvästi kirjoituksista näkyy, mitä kukakin pitää oleellisena tasa-arvon asiana ja kuka vähemmän merkittävänä tai lähes merkityksettömänä. Tosia-asiassa totaalisesta sekä täydellisestä tasa-arvosta puhuttaessa ei voida jättää mitään asiaa toissijaiksesi. Ei ole olemassa mitään totuutta tai perustetta sillä, miksi joku asia olisi toista tärkeämpää. Merkitykset ovat subjektiivisia ja arvostus perustuu ihmisten omaan maailmankatsomukseen. Kuitekin juuri tasa-arvosta puhuttaessa pitäisi pyrkiä mahdollisimman paljon objektiivisuuteen. Teoreettisesti ajatellen tasa-arvoinen maailma olisi suhteellisen objektiivinen. Asioita ei voisi tarkastella jonkun tietyn ryhmän kannalta vaan asia olisi aina käsiteltävä objektiivisesti, kaikkia ryhmiä ja ihmisiä koskevana tarkoitteena.
Mutta yhteiskuntamme ei voi rakentua näin. Kaikkia asioita ei voida käsitellä täysin kokonaisvaltaisesti. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi vähemmistöjen oikeudet. Vähemmistöille voidaan myöntää oikeuksia, joita ei myönnetä kaikille. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt vähemmistöjen kulttuureihin, kieliin, tapoihin ja kulttuurisiin alueisiin liittyvät asiat. Tällaisten asioiden ulottaminen kaikkia koskevaksi tarkoittaii erilaisuuden puuttumisen myöntämistä. Sama asia koskee siis myös sukupuolia. Mikäli halutaan puhua totaalisesta tasa-arvosta (kaikille kaikkea yhtäpaljon), niin olemme pakotettuja kieltämään kaikenlaiset erilaisuudet sukupuolten välillä. Näin ei kuitenkaan ole.
Tästä pääsemme siihen, että voi olla mahdollista, että olemassa on oikeudenmukaista epätasa-arvoa. Tällaista on esimerkiksi urheilu. Tasa-arvon nimissä olisi täysin epäoikeudenmukaista, että miehet ja naiset kilpailevat eri sarjoissa. Tämähän tarkoittaa sitä, että olemme myöntäneet sukupuolten välisen erilaisuuden. Täydellisessä tasa-arvossa emme näin voi menetellä. Mies ja nainen ovat kaikkiseltaan samanlaisia ja näin ollen tasa-arvoisia kilpailemaan samoissa sarjoissa. Näin ei kuitenkaan ole. Sen tietää jokainen. Hyväksymme siis sen, että urheilussa mies ja nainen eivät ole tasa-arvoisia.
Edellä mainittu seikka voi tuntua jonninjoutavalta saivartelulta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Sukupuolten välisen eron hyväksyminen tarkoittaa sitä, että voimme olla valmiita kohtelemaan eri sukupuolia eri tavoin eri tilanteissa. Tasa-arvon ongelma onkin siis siinä, että tiedämme koska eri arvoinen kohtelu on oikeudenmukaista ja koska ei. Lisäksi meidän pitää tietää, että minkälainen eri arvoinen kohtelu on oikeudenmukaista milloinkin. Vaikka johonkin tilanteeseen hyväksymme eri arvoisen kohtelun se ei tarkoita sitä, että se kohtelu voi olla mitä vain. Vaikka asetamme urheilussa miehen ja naisen eri sarjoihin, emme varmasti ole valmiita hyväksymään menettelyä, jossa samassa lajissa mutta eri sarjoissa kilpailevat naiset ja miehet saisivat eri arvoisia palkintoja.
Sukupuolikiintiöistä on täällä kirjoitettu paljon. Sukupuolikiintiöt eivät ole perusteltavissa täydellisellä tasa-arvolla. Niillä nimenomaan erotetaan sukupuolet toisistaan. Toista on suosittava toisen kustannuksella. Täydellisessä, ehkä lähinnä teoreettisessa, tasa-arvossa ei sukupuolia voida käsitellä erillisinä, joten silloin on mahdoton asettaa sukupuolikiintiöitä.
Tasa-arvossa on myös osa-aluita, joista voi olla välillä ongelmallista puhua samaan aikaan. On alueita, joita on ehkä aiheellista ulottaa eri kategorioihin. Esimerkiksi perheväkivallan ongelmaa voidaan käsitellä sosiologisena sekä rikosoikeudellisena tasa-arvo-ongelmana. Koulumenestystä, äitiys- ja isyyslomia sekä asevelvollisuutta ei voida oikein käsitellä rikosoikeudellisesti.
Joka tapauksessa voisi olettaa, että sukupuolten erojen hyväksyminen voi tietyissä tapauksissa tarkoittaa erilaisen kohtelun hyväksyntää.
Tässä oli vain omaa pohdintaani. Haluaisin, että joku löytää tästä epäkohtia, korjattavaa ja muutettavaa sekä kommentoi muutoin. Kritiikki on aina tervetullutta ja siitä voi oppia uutta sekä saada uusia näkemyksiä omaan maailmankuvaan.
Mutta yhteiskuntamme ei voi rakentua näin. Kaikkia asioita ei voida käsitellä täysin kokonaisvaltaisesti. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi vähemmistöjen oikeudet. Vähemmistöille voidaan myöntää oikeuksia, joita ei myönnetä kaikille. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt vähemmistöjen kulttuureihin, kieliin, tapoihin ja kulttuurisiin alueisiin liittyvät asiat. Tällaisten asioiden ulottaminen kaikkia koskevaksi tarkoittaii erilaisuuden puuttumisen myöntämistä. Sama asia koskee siis myös sukupuolia. Mikäli halutaan puhua totaalisesta tasa-arvosta (kaikille kaikkea yhtäpaljon), niin olemme pakotettuja kieltämään kaikenlaiset erilaisuudet sukupuolten välillä. Näin ei kuitenkaan ole.
Tästä pääsemme siihen, että voi olla mahdollista, että olemassa on oikeudenmukaista epätasa-arvoa. Tällaista on esimerkiksi urheilu. Tasa-arvon nimissä olisi täysin epäoikeudenmukaista, että miehet ja naiset kilpailevat eri sarjoissa. Tämähän tarkoittaa sitä, että olemme myöntäneet sukupuolten välisen erilaisuuden. Täydellisessä tasa-arvossa emme näin voi menetellä. Mies ja nainen ovat kaikkiseltaan samanlaisia ja näin ollen tasa-arvoisia kilpailemaan samoissa sarjoissa. Näin ei kuitenkaan ole. Sen tietää jokainen. Hyväksymme siis sen, että urheilussa mies ja nainen eivät ole tasa-arvoisia.
Edellä mainittu seikka voi tuntua jonninjoutavalta saivartelulta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Sukupuolten välisen eron hyväksyminen tarkoittaa sitä, että voimme olla valmiita kohtelemaan eri sukupuolia eri tavoin eri tilanteissa. Tasa-arvon ongelma onkin siis siinä, että tiedämme koska eri arvoinen kohtelu on oikeudenmukaista ja koska ei. Lisäksi meidän pitää tietää, että minkälainen eri arvoinen kohtelu on oikeudenmukaista milloinkin. Vaikka johonkin tilanteeseen hyväksymme eri arvoisen kohtelun se ei tarkoita sitä, että se kohtelu voi olla mitä vain. Vaikka asetamme urheilussa miehen ja naisen eri sarjoihin, emme varmasti ole valmiita hyväksymään menettelyä, jossa samassa lajissa mutta eri sarjoissa kilpailevat naiset ja miehet saisivat eri arvoisia palkintoja.
Sukupuolikiintiöistä on täällä kirjoitettu paljon. Sukupuolikiintiöt eivät ole perusteltavissa täydellisellä tasa-arvolla. Niillä nimenomaan erotetaan sukupuolet toisistaan. Toista on suosittava toisen kustannuksella. Täydellisessä, ehkä lähinnä teoreettisessa, tasa-arvossa ei sukupuolia voida käsitellä erillisinä, joten silloin on mahdoton asettaa sukupuolikiintiöitä.
Tasa-arvossa on myös osa-aluita, joista voi olla välillä ongelmallista puhua samaan aikaan. On alueita, joita on ehkä aiheellista ulottaa eri kategorioihin. Esimerkiksi perheväkivallan ongelmaa voidaan käsitellä sosiologisena sekä rikosoikeudellisena tasa-arvo-ongelmana. Koulumenestystä, äitiys- ja isyyslomia sekä asevelvollisuutta ei voida oikein käsitellä rikosoikeudellisesti.
Joka tapauksessa voisi olettaa, että sukupuolten erojen hyväksyminen voi tietyissä tapauksissa tarkoittaa erilaisen kohtelun hyväksyntää.
Tässä oli vain omaa pohdintaani. Haluaisin, että joku löytää tästä epäkohtia, korjattavaa ja muutettavaa sekä kommentoi muutoin. Kritiikki on aina tervetullutta ja siitä voi oppia uutta sekä saada uusia näkemyksiä omaan maailmankuvaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..jakamastasi kiintoisasta kritiikille avoimesta pohdinnastasi. Se jäi itselleni vielä ehkä hiukan abstraktiksi. Voisitko antaa joitain esimerkkejä mielestäsi oikeutetusta sukupuolten erilaisen kohtelun hyväksyntää? Miesten fyysinen vahvuus on fakta, joka on hyväöksyttävä, sekä miesten että naisten. En tiedä, kummilla siinä on enemmän tekemistä... se tietää omansalaista harmia molemmille sukupuolille. Toinen fakta on se että naiset synnyttävät ja imettävät. Mitä muuta? Mielestäni henkiset eroavuudet ovat huomattavasti suhteellisempia ja vaikeammin määriteltävissä. Miesten ja naisten suuntautuneisuudet ovat erilaiset, noin massoina, mutta yksilötasolla nainen voi yllättää ja olla "miehisesti suuntautunut", ja sama toisinpäin. Tällöin kai voitaisiin odottaa mahdollisuuksia toimia oman, erikoisemman suuntautuneisuuden mukaan, ellei se tiedä erityisiä hankaluuksia tai vastalauseita. Oletko tästä samaa mieltä vai eri?
Sukupuolikiintiöistä en tiedä paljoa, mutta näin äkkiseltä en itsekään hyväksy niitä. Voisiko joku kertoa, minne kaikkialle on sukupuolikiintiöitä, ja onko naisten/miesten pääsy johonkin duuniin ilman kiintiöitä mahdotonta?
"Joka tapauksessa voisi olettaa, että sukupuolten erojen hyväksyminen voi tietyissä tapauksissa tarkoittaa erilaisen kohtelun hyväksyntää."
Tätä pitäisi jotenkin tarkentaa vaikka esimerkillä, ennen kuin voin sanoa oman kantani. Oma periaatteeni on ehdoton tasa-arvo, mikä tarkoittaa samoja velvollisuuksia ja oikeuksia jokaista tervettä täysikasvuista kohtaan, poikkeuksena fysiikan asettamat esteet.
Lähinnä tarkoitan kirjoituksessa sitä, että sukupuolipisteet ja sukupuolikiintiöt tarkoittavat sukupuolten erilaisuuden hyväksymistä.
Erilaista kohtelua on esimerkiksi juuri armeija. Se onko se oikeudenmukaista vai ei on toinen asia. Siinä kuitekin sukupuolia kohdellaan eri tavoin. Samoin sukupuolia kohdellaan eri tavoin urheilussa, siksi on eri sarjat miehillä ja naisila. Tietyissä ammatteihin valmistavissa kouluissa sukupuolia kohdellaan eri tavoin, mm. poliisikoulun pääsykokeissa on miehillä ja naisilla eri vaatimukset fyysisissä kokeissa.
"Mielestäni henkiset eroavuudet ovat huomattavasti suhteellisempia ja vaikeammin määriteltävissä"
Olet aivan oikeassa. Henkiset eroavaisuudet ovat yksilöissä ei sukupuolissa. Ei voida yleistää, että mies tai nainen olisi jotenkin toistaan soveltuvampi tiettyyn tehtävään henkisten ominaisuuksiensa vuoksi. Sukupuolten erilainen käyttäytyminen on opittua, ympäristöstä saatua.
Alkuperäisen kirjoituksen tarkoitus oli lähinnä pohtia sitä, että onko mahdollista arvostaa eri tilanteissa sukupuolia eri tavoin. Voiko sukupuolta kohdella tietyissä tapauksissa tietyllä tavalla.
Ahaa, janne taas vauhdissa!Paljastuu sanalla armeija.