Lasten leikit ovat muuttuneet sitten oman lapsuuden, muistan rosvo ja poliisi leikit ja kymmenen tikku ja muut piilosilla leikit, joihin lähes kaikki lähiön lapset osallistuivat ja hauskaa oli :) Ennen ei ollut pleikkareita ja tietokoneita, nukeilla leikittiin kotista tai luettiin kirjoja, luin kaikki Tarzannit ja Viisikot ja melkein mitä käteeni sain.
Telkkarista siihen aikaan katsottiin Naapurilähiötä, keskiviikkoiltaisin myöhään Peyton Placea, kuka vielä muistaa Stevenin ja Rodney Harringtonin tai tohtori Rossin. :)
Länkkärisarjoista paras oli Smith ja Jones, entä kuka muistaa lauantaisin tulleen Yö Jutun, pelkäsin etten uskaltanut katsoa kaikkea loppuun, muistan vieläkin joitakin jaksoja, hui. :)
Telkkarista siihen aikaan katsottiin Naapurilähiötä, keskiviikkoiltaisin myöhään Peyton Placea, kuka vielä muistaa Stevenin ja Rodney Harringtonin tai tohtori Rossin. :)
Länkkärisarjoista paras oli Smith ja Jones, entä kuka muistaa lauantaisin tulleen Yö Jutun, pelkäsin etten uskaltanut katsoa kaikkea loppuun, muistan vieläkin joitakin jaksoja, hui. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistelusi toi mieleeni omat lapsuusleikit: Kävyistä tehtiin kotieläimiä leikkeihin, kuusenkävyt olivat lehmiä, männynkävyt lampaita, lepänkävyt kanoja.. jne. Joskus tehtiin hienoja porsaita ottamalla ulpukoista terälehdet pois ja laittamalla siihen tikuista jalat :-)
Täytyy sanoa että tuon ajan lapsuus on ollut rikasta aikaa, silloin jäi tilaa mielikuvitukselle verrattuna nykyajan muovilelubuumiin.
Polkupyörällä ajon olen opetellut miesten pyörällä rungon välistä :-) Naisten pyörään laitettiin lovitettu lauta istuimeksi kun ei yltänyt satulaan istumaan.
Kumma kyllä, vaikka tuolloin oli elämä niukkaa, silti se oli antoisaa ja kehittävää aikaa.
Tuollaista minunkin lapsuuteni oli kuin Hintriikka kertoilee.
Entäpä ne kymmenet erilaiset majat puiden juurelle, puihin, kivien koloihin ja kivien päälle.
Ihanat kuumat kesät ja uintireissut! Ulpukoista tehtiin helminauhat.
Olihan lapsuus rikasta aikaa, silloin sai keksiä lelunsa itse ja myös valmistaa ne omakätisesti. Silloin ei kaupasta haettu nukkeja ja autoja, eikä ollut telkkaria vaan aika kului muuten.
Lapsuuskin oli paljon pitempi ja huoletkin pienempiä. Vai kultaako aika muistot? :DD
nuo käpylehmät joilla leikittiin, pienistä kivistä aidattiin niille laitumet, mummoni opetti. :) Häneltä opin myös luovuutta, jos jotain puuttui sen voi tehdä itse, vain pala pahvia, sakset ja liimaa ja leikkeihin sai tehtyä vaikka mitä. Nykyisin kaupasta saa valmiina kaiken mitä vain toivoa sopii, mutta se leikin rakentamisen taito onkin sitten hakusassa.
Muistan myös oman polkupyörällä opetteluni, sain opettajaltani lahjaksi vanhan naisten polkupyörän ja sillä opettelu ilman apupyöriä oli aikamoista puuhaa. Niin varmaan oli omasikin, miten se yleensä on mahdollista tangon välistä ajaa :)
Rikkaana muistan myös oman lapsuuteni, kaikkea ei ollut mahdollista saada, hyvät eväät olen silti elämääni saanut. :)
olin maalla kesät ja siellä todellakin teimme käpylehmiä ja ulpukan "kärsistä" sikoja serkkujeni kanssa.
Olihan meillä lelujakin, mutta jotenkin se oma tekemä tuntui paljon mielekkäämmältä.
Kaupungissa leikimme rosvoa ja poliisia ja monia muita leikkejä. En muista että koskaan olisimme olleet kyllästyneitä ja että ei olisi ollut mitään tekemistä.
Tämä oli 60 luvun loppupuolta.
Sen jälkeen on asiat paljon muuttuneet ja lapsilla ei enää ole sellaista lapsuutta kuin meidän aikanamme.
rahasta kiinni.
Kivoja muistoja on paljon lapsuuden ajoilta, eikä tosiaankaan ollut rahaa, jolla olisi voinut ostella leluja ja pelejä.
Varmaan nykyajan lapset jäävät paljosta paitsi, kun kaikki on valmiina.
Se itse tekemisen ja onnistumisen ilo jää silloin pois.
minun eka vuosikymmenelläni. Sen muistan, että kesää talvea leikittiin ulkona, vuokrakasarmin pihalla, naapureissa, jokirannassa uimassa.
Talvet ainakin minä lähes asuin läheisellä urheilukentällä luistelemassa. Kun, tyttö kun olen olin poikien hieman liias isoilla hokkareilla oppinut sen taidon. Parhaalla kaverillani oli ihana punaisesta sametista tehty luistelupuku, joka oli valkoisella turkiksella koristettu. Hänellä oli myös valkeat kaunokit. Ei kyllä tullut mieleenkään kadehtia. Liikkeellä oltiin, eikä kyllä kukaan kaverini kärsinyt ylipainosta.