Olen politiikan ystävä ja käynyt äänestämässä kaikissa mahdollisissa vaaleissa. Politiikka on mielenkiintoista ja koskettaa kaikkia suomalaisia. Äänestäjien kosiskelu kuuluu lajin luonteeseen. Tänään joutuu kuitenkin kysymään, mihin suomalaista politiikkaa viedään?
Kun valtiovarainministeri pääsee nykyisessä maailmantilateessa kirjoittamaan nettikolumnia ja alkaa ensi töikseen kauhistella yksittäistapausta jääkiekko-ottelussa, niin mistä mediapelistä oikein on kysymys? Politiikka on aika paljon isompi asia kuin halpamainen irtopisteiden keruu.
Suomalainen politiikka on saanut uutta ilmettä, kun puolueisiin palkataan kokeneita järjestöjyriä. Ilme ei todellakaan ole entistä parempi vaan pahempi. Lehdissä jo etukäteen arvuutellaan, miten vähäpätöisiin asioihin poliitikot tänään ottavat kantaa ja puoluesihteerit kommentoivat jälkikäteen, että vaalitulos osoittaa kansan haluavan tällaista holhousta.
Minä voin ilmoittautua siihen joukkoon, joka ei halua politiikan muuttuvan pikkumaiseksi tyhjänpuhumiseksi aidosti merkittävien asioiden kustannuksella. Eduskuntavaali on tärkeä asia, mutta paljon muutakin kuin äänestäjien kosiskelua. Teennäinen huolestuminen on ristiriidassa sen kanssa, että ihmiset haluavat poliitikkojen karsivan turhia lillukanvarsia pois ja keskittyvän aidosti tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
On perusteltua kysyä, millaisia malleja poliitikot opettavat lapsille ja kenties vähän vanhemmillekin siitä, miten yhteiskunnan resursseja kohdennetaan? Televisio uutisoi, miten alimiehitetty poliisilaitos aloittaa itsenäisesti tutkinnan urheilutapahtumasta, jonka tutkimista ei ymmärrä yksikään asianomainen tai lajia seuraava. Seuraavana päivänä lehdissä ja www-palstoilla julkaistaan ministeritason kommentteja ja kirjoituksia, joissa tapahtumaa jälleen paisutellaan tarpeettomasti. Lisäksi luullaan ihan tosissaan, että ministeri on automaattisesti kaikkien alojen asiantuntija.
Kenen on sitten vastuu tällaisesta kehityssuunnasta? Pitääkö automaattisesti vain hyväksyä, että politiikka ei enää olekaan yhteisten asioiden hoitamista, vaan että yhtenä tavoitteena on haalia irtopisteitä turhanpäiväisillä julkisuustempuilla.
Itse katsoisin ensimmäisenä päivänpolitiikan ylimmän johdon suuntaan - pääministeri Vanhaseen ja puheenjohtaja Lipposeen. Poliittinen toiminta voidaan ja pitää saada sellaiseksi, että tarpeeton holhoaminen ja kansalaisten älykkyyttä loukkaava mukahuolestuminen saadaan karsituksi yhteiskunnan tärkeimmistä luottamustoimista. Toisaalta voi kysyä äänestäjien perään; haluavatko he olla tukemassa tällaista toimintaa ylläpitäviä puolueita.
Suomalainen politiikka on tässä ison valinnan edessä. Ei pidä aliarvioida äänestäjiäkään. Olen itsekin paremmalla mielellä äänestämässä vaimoni kanssa, kun tiedän, että ministereiden toimenkuvan ja asiantuntemuksen ulkopuolelle jäävien asioiden kommentointi julkisuuden toivossa ei ole tarkoitus eikä sääntö, vaan valitettava poikkeus (joka ikävä kyllä toistuu aina vaalien lähestyessä).
jääkiekon ja urheilun suurkuluttaja
Kun valtiovarainministeri pääsee nykyisessä maailmantilateessa kirjoittamaan nettikolumnia ja alkaa ensi töikseen kauhistella yksittäistapausta jääkiekko-ottelussa, niin mistä mediapelistä oikein on kysymys? Politiikka on aika paljon isompi asia kuin halpamainen irtopisteiden keruu.
Suomalainen politiikka on saanut uutta ilmettä, kun puolueisiin palkataan kokeneita järjestöjyriä. Ilme ei todellakaan ole entistä parempi vaan pahempi. Lehdissä jo etukäteen arvuutellaan, miten vähäpätöisiin asioihin poliitikot tänään ottavat kantaa ja puoluesihteerit kommentoivat jälkikäteen, että vaalitulos osoittaa kansan haluavan tällaista holhousta.
Minä voin ilmoittautua siihen joukkoon, joka ei halua politiikan muuttuvan pikkumaiseksi tyhjänpuhumiseksi aidosti merkittävien asioiden kustannuksella. Eduskuntavaali on tärkeä asia, mutta paljon muutakin kuin äänestäjien kosiskelua. Teennäinen huolestuminen on ristiriidassa sen kanssa, että ihmiset haluavat poliitikkojen karsivan turhia lillukanvarsia pois ja keskittyvän aidosti tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
On perusteltua kysyä, millaisia malleja poliitikot opettavat lapsille ja kenties vähän vanhemmillekin siitä, miten yhteiskunnan resursseja kohdennetaan? Televisio uutisoi, miten alimiehitetty poliisilaitos aloittaa itsenäisesti tutkinnan urheilutapahtumasta, jonka tutkimista ei ymmärrä yksikään asianomainen tai lajia seuraava. Seuraavana päivänä lehdissä ja www-palstoilla julkaistaan ministeritason kommentteja ja kirjoituksia, joissa tapahtumaa jälleen paisutellaan tarpeettomasti. Lisäksi luullaan ihan tosissaan, että ministeri on automaattisesti kaikkien alojen asiantuntija.
Kenen on sitten vastuu tällaisesta kehityssuunnasta? Pitääkö automaattisesti vain hyväksyä, että politiikka ei enää olekaan yhteisten asioiden hoitamista, vaan että yhtenä tavoitteena on haalia irtopisteitä turhanpäiväisillä julkisuustempuilla.
Itse katsoisin ensimmäisenä päivänpolitiikan ylimmän johdon suuntaan - pääministeri Vanhaseen ja puheenjohtaja Lipposeen. Poliittinen toiminta voidaan ja pitää saada sellaiseksi, että tarpeeton holhoaminen ja kansalaisten älykkyyttä loukkaava mukahuolestuminen saadaan karsituksi yhteiskunnan tärkeimmistä luottamustoimista. Toisaalta voi kysyä äänestäjien perään; haluavatko he olla tukemassa tällaista toimintaa ylläpitäviä puolueita.
Suomalainen politiikka on tässä ison valinnan edessä. Ei pidä aliarvioida äänestäjiäkään. Olen itsekin paremmalla mielellä äänestämässä vaimoni kanssa, kun tiedän, että ministereiden toimenkuvan ja asiantuntemuksen ulkopuolelle jäävien asioiden kommentointi julkisuuden toivossa ei ole tarkoitus eikä sääntö, vaan valitettava poikkeus (joka ikävä kyllä toistuu aina vaalien lähestyessä).
jääkiekon ja urheilun suurkuluttaja
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihannoinnilta kuin vilpittömältä politiikan sisällön kritisoimiselta. Poliitiikassa on toki kritisoitavaa ja parannettavaa, ja kritiikki ja puutteiden korjaaminen kuuluu oleellisesti demokratiaan. Mutta mutta! Tuskin sentään tuo toisen ihmisen fyysisen vahingoittamisen julkinen kritisoiminen on pahin virhe, johon poliitikot äänestäjiensä kosiskelussa ovat syyllistyneet. Jos kyse edes on kosiskelusta. Nimittäin kukaan ei ole voinut olla huomaamatta että jo pitkään jääkiekkokaukalossa on lajin "asiantuntijoiden" piirissä sallittu sellaiset otteet, joista kadunmies istuisi ensi alkuun käräjäsalissa ja monesti sen perään linnassa.
"jo pitkään jääkiekkokaukalossa on lajin "asiantuntijoiden" piirissä sallittu sellaiset otteet, joista kadunmies istuisi ensi alkuun käräjäsalissa ja monesti sen perään linnassa."
Aivan totta. Ja ihan totta. Olet täysin oikeassa. Pisteet sinulle. Mutta arvaapa mistä syystä olet oikeassa.. No mnää kerron sul'.
Katsos kun kun sellaiset otteet kuuluvat peliin nimeltä jääkiekko. Jääkiekollakin on ihan omat säännöt joita noudattaa ja jos niitä rikkoo niin joutuupi jäähylle tahi suihkuun ennen aikojaan. Ja jos/kun siellä kaukalossa tapahtuupi vallan jotain sääntörikkomuksia niin SM-Liigalta löytyypi oma kurinpitoelin joka heti hoitaa kyseiset tempaukset pois sakkoineen tahi pelikieltoineen tahi raaimmissa tapauksissa vallan sakoin sekä pelikielloin rikkomuksiin syyllistyneet.
Nämä tällaiset alusvaate/missi-ministerit voisivat pitää punatut huulensa supussa asioista joista heillä ei ole aavistustakaan, kuten nyt.
PS. ehdotapa rouvalle kulttuuriministerille matkaa vaikka rugby-, tahi amerikkalaisen jalkapallon otteluun..
AMMATTILAISURHEILU ON JOTAIN MISTÄ ERINÄISTEN MISSIEN JA JÄRJESTÖBROILERIEN PITÄISI PITÄÄ TURPANSA TUKOSSA, vaan minkäs teet kun vaalit ovat ovella..