Jos kerta niin vahvasti koette, että vanhoillislestadiolaisuus on vain outoja sääntöjä eli ehkäisykielto, tv-kielto, tms tuntuvat teistä oudoilta ja vääriltä, niin mitä varten ette mene sellaiseen uskonryhmään, missä niitä ei synniksi ole saarnattu?
Tiedättehän, että on oman uskonelämänne kannalta ajanhukkaa istuksia joukossa, minkä oppeja pidätte väärinä? Ei se ole oikein olla joukossa, mitä pitää vääränä vaan teidän pitäisi mennä sellaiseen joukkoon missä ei ole mielestänne vääriä oppeja. Silloin voisitte omaa hengellistä elämäänne mieluisella tavallanne viettää.
On hyvin ristiriitaista, että pidätte vl uskoa vääränä ja kuitenkaan ette sitten mene muualle, missä opetettaisiin mielestänne oikein. Ei vl usko muutu mielipiteidenne vuoksi.
Tiedättehän, että on oman uskonelämänne kannalta ajanhukkaa istuksia joukossa, minkä oppeja pidätte väärinä? Ei se ole oikein olla joukossa, mitä pitää vääränä vaan teidän pitäisi mennä sellaiseen joukkoon missä ei ole mielestänne vääriä oppeja. Silloin voisitte omaa hengellistä elämäänne mieluisella tavallanne viettää.
On hyvin ristiriitaista, että pidätte vl uskoa vääränä ja kuitenkaan ette sitten mene muualle, missä opetettaisiin mielestänne oikein. Ei vl usko muutu mielipiteidenne vuoksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onhan tuo muuttunut kovastikin. Erilaisia on synnit olleet, riippuu vaan mitä vuosikymmentä tarkastellaan. Ootko ite ollu aina samaa mieltä?
on sanonut että uskovainen ihminen pitää luettelemiasi asioita vääränä? Yrittäkää nyt hyvät ihmiset tajuta, että uskominen on vapaehtoinen asia, kukaan ei usko, eikä voi uskoa pakosta. Miksi ette anan ihmisille rauhaa? Toitotatte, että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi ja että jokainen saa uskoa niinkuin haluaa, mutta sitten kuitenkin olette vanh.lestadiolaisten uskoa laittamassa punnitukseen jatkuvasti. Katsokaa itseänne peilistä, tarkasti ja rehellisesti.
tuohon ekaan lauseeseen, eli että kuka on sanonut, että usk. ihminen pitää luettelemiasi asioita vääränä. Tarkoitan, että kuka on sanonut, että usk. ihminen pitää luettelemiasi asioita, eli ehkäisyä yms. mitä luetteloon kuului, vääränä.
Seuroissa ja vl.uskossa kyllä pärjää, vaikka ei kaikista asioista niin samaa mieltä olisikaan.
Samahan se on missä muualla tahansakin, että itse olis pikkusen eri mieltä tai tekisi hiukan toisin, mutta tällaista se on ryhmässä oleminen aina, että on oltava, vaikka ei kaikki asiat menisi niinkuin itse tykkäis, työelämä varsinkin.
Olettehan itse kukanenkin tullut näkemään, että töissä on pakko käydä, vaikka ei mukavaa olekkaan.
On siis alistuttava ryhän sääntöihin tai ryhmästä pois.
Kun nuori menee jengiin mukaan, hänen tarvii alkaa tupakoimaan riippuen siitä, onko kyseessä sellainen jengi.
Monet olemme syntyneet ja kasvaneet uskoon.
Toki jokainen ymmärtää, ettei vastaan auta hangoitella ja joka ei jaksa kestää ryhmän sääntöjä ja tapoja, lähtee hiljaa vapaaehtoisesti pitämättä melua.
Vaikka usko ei anna kaikkea, mitä haluaisikin, ollaan siinä mukana siltikin, koska se antaa kuitenkin sitä jotakin.
Lapset nyt halutaan pitää yhteisössä, koska näin he välttyvät väikkymiseltä yökaudet kaduilla kaljaa kitaten ja röökiä vetäen.
Tosin röökinvetoa oppii myös uskovaisten joukossa, jos ei ole isä ja äiti osanneet valistaa tai ovat itse polttajina parasta esimerkkiä näyttämässä.
Sitten, kun ei ole enää mitään siteitä, vois uskomisen ja yhteisön heittääkkin pois tai vähentää seurakäynnit vaikka puoleen.
Omakohtainen uskoni on sitä, etten tunne tarvitsevani yhteisöä, mutta jotain viihdettähän se on seuroissakin käynti, vaikkapa väliajalla rupattelu toisten kanssa ja kahvilla käynti, mikäli emännillä on kahvinkeitto onnistunut, ettei kahvi ole mitään laihaa litkua.
Olet kyllä jonkin verran väärässä, kuomaseni.
Useissa työyhteisöissä nimenomaan halutaan tehdä kaikenmaailman työilmapiiritutkimuksia ja halutaan nimenomaan kuulla miten te viihdytte, oisko jotain mitä pitäis muuttaa.
Vähän väliä on kaikennäköistä kyselyä, että mitä pitäis tehdä, jotta viihtyisitte paremmin. Tällä tarkoitan vain sitä, että Suomessa on siirrytty aika paljon sllaiseen viestintään, että ymmärretään että se on molemminpuolista kommunikointia. Vl-liike toteuttaa vielä selaista vanhanmallista kommunikontia- ylhäältä alas-mallia, jossa ei ole mitään vastavuoroisuutta tai kommunikaatio-palaute- systeemiä. Toki on niin, että kaikissa yhteisöissä joutuu tekemään jonkinverran kompromisseja, että pystytään yhdessä olemaan. Mutta tämä on aika harvinaista nykyään, että jossain yhteisössä todellista keskustelua käydään vain jossain internetin palstalla nimettömänä. Ja viestintämallit on kuin suoraan Neuvostoliitosta. Tällä on nimikin. Viestinnän lääkeruiskuruiskumalli. Se on hierarkkiseen yhteiskuntaan perustuva malli.
Totta höriset, työilmapiirikyselyjähän on, mutta näyttää siltä, etteivät ne johda silti mihinkään.
Nehän tehdään nimettöminä kyselyinä ja kun sitten pidetään yhteinen palaveri, kukaan ei uskalla sanoa mitään.
Uskonnollisessa yhteisössä tämmöistä ei tule olemaan koskaan, koska se eriytetään aivan omaksi lokerokseen. Sanotaan, ettei usko ole politiikkaa, vaan siinä eletään aivan erilaisilla tavoilla, muutenhan usko maallistuisi.
Sitten kun on jääty tai päästy eläkkeelle työpaikastaan, alkaa lehtikirjoittelu epäkohdista, miten olis pitänyt toimia.
Poliitikot huutelee ja kirjoittaa muistelmiaan sitten, kun ei tarvitse enää mielistellä ketään.
Uskovaiset eivät koskaan sano suoraan, mitä ajattelevat, ei sittenkään, vaikka olis jätetty jokin luottamustoimi.
Ja kun saarnaaja ei jää koskaan eläkkeelle, hän vie tuntemisensa hautaan.
Olin kerran kalalla erään tunnetun SRK.n henkilön kanssa. Miten ollakkaan, tuli uskomisen asiat puheeksi. Saarnamiehemme lausui, että on se mukavaa päästä rentoutumaan tänne, ne kokoukset ja puhujamatkat kun ottaa pannuun monesti raskaasti. Haluttais sanoa kaikenlaista, mutta kun ei voi poiketa linjasta, Jumala minua epäilijää armahtakoon.
Kalastelimme aamupuolelle yötä ja kesäaurinko nousi. Minulla alkoi tulla kylmä, kun istuin soutumiehenä. Puhuja nakkasi sitten minulle oman takkinsa. Lopuksi hän vakuutteli, etten koskaan puhuisi kenellekkään, mitä hän oli minulle uskonut.
En ole puhunut, mitä nyt vähän niinkuin tässäkin, että myös saarnamiehet käyvät monasti epäilijän paikalla.
Olen hiukka eri mieltä kuitenkin. Eihän millään kyselyillä poisteta sitä tosiasiaa, että työ on välillä raskasta ja paljon mieluummin jäisi kotiin välillä nukkumaan kuin lähtisi töihin.
Kyse on vaan siitä viestinnästä, että oikeasti harvassa paikassa on enää sellaista että virallinen lehti ei puhu mitään siitä mistä ihmiset todellisuudessa puhuu.
Esim. PM ei koskaan edes siteeraa mitä liikkeestä muilla foorumeilla puhutaan.
Eli tuntuu olevan kaksi toisistaan täysin erillään olevaa totuutta. Työpaikoillahan näin ei oikeasti ole varaa tehdä. Täytyy suunnilleen pitää huolta että työntekijät voi hyvin, ettei mee liikaa rahaa sairauslomiin yms.
Työstä maksetaan palkka, jota tarvitaan elämiseen, mutta uskossa olemisesta ei.
Lestadiolaisuus on vapaaehtoista, kuten myös työ. Suomessa saa perustoimeentulon ilman työtäkin. Työssä ei ole pakko käydä ja jos ei viihdy, voi lähteä. Myös lestadiolaisuudesta voi lähteä ja etsiä jotain muuta.
Työryhmässä ei tarvitse alistua ryhmän sääntöihin, sillä niitä on itse muovaamassa ja niihin voi vaikuttaa. On itsestä kiinni miten sen tekee.
Voi etsiä uutta ja parempa tilalle, mutta voi myös pitäytyä vanhassa ja kärsiä enemmän tai vähemmän. Eikö?