Kun uskovat puhuvat jumalista, niin he eivät käsitä miksi ateistit eivät usko heitä. Tämä on yksi syy miksi uskovat vihaavat ja halveksuvat ateisteja, mutta ei siitä sen enempää.
Jumaluus on siitä hankala keskustelunaihe, koska ei voida osoittaa mihinkään tosimaailman ilmiöön tai asiaan perusteluna jumaluutta koskeville väitteille. Yleensä uskovat eivät edes käytä todellisuutta, vaan he käyttävät auktoriteettia perusteluna. Käydään läpi eräitä tapauksia:
1) Raamattu sanoo, eli Raamattu aukrotiteettina.
Tässä tapauksessa uskova vetoaa johonkin Raamatussa olevaan kohtaan. Tämä taas ei toimi ateistia kohtaan, koska Raamattu ei ole ateistille auktoriteetti. Ateistin näkökulmasta Raamattu on vain uskonnollis-mytologinen teos, jonka alkuoletuksiin kuuluu jumalten olemassaolo. Jotta uskova voisi käyttää tehokkaasti Raamattua auktoriteettina väitteilleen, niin silloin uskovan tulisi pystyä perustelemaan Raamatun asema auktoriteettina.
2) Uskonnollinen hahmo sanoo, eli ihminen auktoriteettina.
Sama asia kuin edellisessä kohdassa: uskonnollinen hahmo on ateistin näkökulmassa vain ihminen, jolla ei ole suurempaa tai parempaa auktoriteettia jumalaa käsittelevissä väitteissä kuin kenelläkään muullakaan ihmisellä. Uskovan tulisi pystyä perustelemaan tämän ihmisen auktoriteettiasema kyseiseltä aihealueelta. Esimerkiksi lääkäriä voidaan pitää auktoriteettina lääketieteen alalla, koska lääkäri on opiskellut lääketieteen alan opintoja ja työskennellyt lääketieteen alalla.
3) Jumala sanoo uskovalle, eli Jumala epäsuorana auktoriteettina.
Koska ei kyetä tarkastamaan onko mahdollinen jumaluus oikeasti kommunikoinut uskovan kanssa vai valehteleeko uskova väitteissään, niin uskovan lausuntoja ei voida pitää luotettavina.
Koska monet uskovat saavat erilaisia lausuntoja väittämiltään jumaluuksilta, uskovaisten lausunnot joutuvat huonoon valoon. Miksi yksi ja sama jumaluus antaisi eri uskoville eri lausuntoja? Kaikki lausunnot eivät voi pitää paikkaansa, koska nämä lausunnot ovat keskenään ristiriitaisia.
Ellei uskova kykene osoittamaan, että oikea ja todellinen jumaluus on oikeasti ja todellisesti kommunikoinut hänen kanssaan, niin uskovan väitteitä ei missään tapauksessa täydy ottaa vastaan tosina, vaan pitää uskovan omina mielipiteinä ja uskomuksina.
Jumaluus on siitä hankala keskustelunaihe, koska ei voida osoittaa mihinkään tosimaailman ilmiöön tai asiaan perusteluna jumaluutta koskeville väitteille. Yleensä uskovat eivät edes käytä todellisuutta, vaan he käyttävät auktoriteettia perusteluna. Käydään läpi eräitä tapauksia:
1) Raamattu sanoo, eli Raamattu aukrotiteettina.
Tässä tapauksessa uskova vetoaa johonkin Raamatussa olevaan kohtaan. Tämä taas ei toimi ateistia kohtaan, koska Raamattu ei ole ateistille auktoriteetti. Ateistin näkökulmasta Raamattu on vain uskonnollis-mytologinen teos, jonka alkuoletuksiin kuuluu jumalten olemassaolo. Jotta uskova voisi käyttää tehokkaasti Raamattua auktoriteettina väitteilleen, niin silloin uskovan tulisi pystyä perustelemaan Raamatun asema auktoriteettina.
2) Uskonnollinen hahmo sanoo, eli ihminen auktoriteettina.
Sama asia kuin edellisessä kohdassa: uskonnollinen hahmo on ateistin näkökulmassa vain ihminen, jolla ei ole suurempaa tai parempaa auktoriteettia jumalaa käsittelevissä väitteissä kuin kenelläkään muullakaan ihmisellä. Uskovan tulisi pystyä perustelemaan tämän ihmisen auktoriteettiasema kyseiseltä aihealueelta. Esimerkiksi lääkäriä voidaan pitää auktoriteettina lääketieteen alalla, koska lääkäri on opiskellut lääketieteen alan opintoja ja työskennellyt lääketieteen alalla.
3) Jumala sanoo uskovalle, eli Jumala epäsuorana auktoriteettina.
Koska ei kyetä tarkastamaan onko mahdollinen jumaluus oikeasti kommunikoinut uskovan kanssa vai valehteleeko uskova väitteissään, niin uskovan lausuntoja ei voida pitää luotettavina.
Koska monet uskovat saavat erilaisia lausuntoja väittämiltään jumaluuksilta, uskovaisten lausunnot joutuvat huonoon valoon. Miksi yksi ja sama jumaluus antaisi eri uskoville eri lausuntoja? Kaikki lausunnot eivät voi pitää paikkaansa, koska nämä lausunnot ovat keskenään ristiriitaisia.
Ellei uskova kykene osoittamaan, että oikea ja todellinen jumaluus on oikeasti ja todellisesti kommunikoinut hänen kanssaan, niin uskovan väitteitä ei missään tapauksessa täydy ottaa vastaan tosina, vaan pitää uskovan omina mielipiteinä ja uskomuksina.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suurin auktoriteetti, siksi jumala on luotu.
Uskistumiselle altteimpia näyttäisivät olevan auktoriteettiuskoiset ihmiset. Se taasen tukee hyvin erästä uskontojen merkittävää tehtävää, hallitsemista.
Ihmisten reaalimaailmassa eläjän ei tulisi kysyä, mitä Jumala on luonut ja miksi, vaan: miksi Jumala on luotu? Uskonnollisen joukkojenhallinnan merkitystä historiassa ei voida todellakaan pitää mitenkään mitättömänä. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku.
Jos lääkäri käy auktoriteetiksi lääketieteessä, käykö teologi (täsmälleen samoilla perusteilla) uskonnolliseksi auktoriteetiksi?
auktoriteetti kristinuskon saralla. Mutta ongelma on siinä että häntä pidetään auktoriteettina ihmisen omaa elämää koskevissa asioissa. Kristinusko ei ole sinun elämäsi. Sinun tulee olla itse oman elämäsi auktoriteetti.
On selvää että asiakysymyksissä ne jotka ovat tutkineet ja opiskelleet asiaa ovat auktoriteetteja omalla aluellaan maallikoihin nähden. Jokainen kuitenkin ymmärtää että heidän väitteesnä ovat perusteltuja ja ne voidaan tarkistaa ja/tai todistaa tosiasioiksi tai ovat yleisesti hyväksytty sellaisiksi.
Ongelma syntyy kun ihminen hyväksyy ulkopuolisen aukstoritetin omaa eläämäänsa koskevissa asioissa. Kun hän ei jotakin asiaa elämässään ymmärrä hän helposti uskoo johonkin muuhun ulkopuolseen auktoriteetiina pitämäänsä, joka lupaa ratkaista hänen ongelmansa. Tämä kuitenkin johtaa enemmin tai myöhemmin vielä suurempaan hämmenykseen.
Jos ei usko ei usko, jos uskoo niin uskoo, mitä se kenellekkään kuuluu ja kuka sille mitään mahtaa?
Eihän ateisteilta voi vaatia uskoa jos sitä ei yksinkertaisesti ole, tai uskovalta ateismia jos se ei ole mahdollista heidän sisäisen varmuutensa vuoksi, mikä tässä on niin ihmeellistä?
Tärkeintä on keskustella ja arvioida sitä, mitä kyseiset uskomukset tai uskomatta jättämiset saavat todellisuudessa aikaan, ja mistä mikäkin maailmankatsomus voisi juontaa juurensa, niin privaatisti kuin laajemmin tarkasteltuna.