Avioerosta ja uudelleen avioitumisesta on palstalla väännetty ihan tosissaan. Koska Jumala on rakkaus, niin on hyvä muistaa nämäkin Raamatusta: 1.Moos.2:18
18. Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
Siis Jumala tarkoitti ihmisiä elämään yhdessä, ja rakastamaan toisiaan. Nyt avioerojen luvattuna aikana on joissakin uskonnollisissa piireissä otettu hyvinkin tiukka kanta eronneisiin. Jos eronnut löytää "avun" ja haluaa elää yhdessä hänen kanssaan, niin johan on ihmistuomarit asialla. Sinä et saa tehdä niin, koska silloin teet huorin.
Älä tee huorin oli yksi juutalaisille Jumalan antamasta laista. Tämä laki kuitenkin kumottiin Uuden liiton tultua Jeesuksessa, joten se ei sellaisenaan enää päde. Lain tarkoitus oli kasvattaa juutalaisia pois pahoista teoista.
Tämä toteaa myös Paavali selvästi: Gal.3:23-25
19. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
20. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
23. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
24. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
25. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Siis käytännössä 10 käskyä eivät ole enää voimassa lakina, koska Jeesus Kristus uuden liiton veressä poisti lain. Vaikka Paavali sanookin, että jos hylätty (eronnut) menee naimisiin, hän tekee huorin, jollei eron syy ole aviorikos. Jos ajattelemme kokonaisuutena Jumalan armotaloutta, niin jokainen Jeesukseen uskova saa syntinsä anteeksi. Tämän vahvistaa mm. Jesaja 1:16-18
16. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
Eli jos eronnut menee naimisiin ja tekee synnin, niin armollinen Jumala lupauksensa mukaisesta on
antava en anteeksi suuressa armossaan. Uskoisin, että muutamissa uskonsuunnissa juuri eronneen uudelleen avioituminen on juuri se veriruskea synti. Luottakaa Jumalan sanaan ja rakastakaa toisianne, sillä ihmisopit ja käytännöt teille tuottavat teille vain tuskaa ja onnettomuutta.
18. Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
Siis Jumala tarkoitti ihmisiä elämään yhdessä, ja rakastamaan toisiaan. Nyt avioerojen luvattuna aikana on joissakin uskonnollisissa piireissä otettu hyvinkin tiukka kanta eronneisiin. Jos eronnut löytää "avun" ja haluaa elää yhdessä hänen kanssaan, niin johan on ihmistuomarit asialla. Sinä et saa tehdä niin, koska silloin teet huorin.
Älä tee huorin oli yksi juutalaisille Jumalan antamasta laista. Tämä laki kuitenkin kumottiin Uuden liiton tultua Jeesuksessa, joten se ei sellaisenaan enää päde. Lain tarkoitus oli kasvattaa juutalaisia pois pahoista teoista.
Tämä toteaa myös Paavali selvästi: Gal.3:23-25
19. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
20. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
23. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
24. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
25. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Siis käytännössä 10 käskyä eivät ole enää voimassa lakina, koska Jeesus Kristus uuden liiton veressä poisti lain. Vaikka Paavali sanookin, että jos hylätty (eronnut) menee naimisiin, hän tekee huorin, jollei eron syy ole aviorikos. Jos ajattelemme kokonaisuutena Jumalan armotaloutta, niin jokainen Jeesukseen uskova saa syntinsä anteeksi. Tämän vahvistaa mm. Jesaja 1:16-18
16. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.
17. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
Eli jos eronnut menee naimisiin ja tekee synnin, niin armollinen Jumala lupauksensa mukaisesta on
antava en anteeksi suuressa armossaan. Uskoisin, että muutamissa uskonsuunnissa juuri eronneen uudelleen avioituminen on juuri se veriruskea synti. Luottakaa Jumalan sanaan ja rakastakaa toisianne, sillä ihmisopit ja käytännöt teille tuottavat teille vain tuskaa ja onnettomuutta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minkä ihmeen takia yleensä pitäisi ottaa avioero? Avioliittohan on elinikäinen.
sillä tälläkin palstalla on tuon tuostakin onnettomia tarinoita epäonnistuneesta, väkivaltaisesta ja uskomuudesta johtuvia avioeroja, tai se on sitten ovella.
Valitettavsti vuosittain syntyy avioeroja enemmän kuin uusia avioliittoja.
Kaikki on saatanan aiheuttamaa, eikä tahti varmaan tulevaisuudessakaan muutu, joten niiden asioiden kanssa on elettävä.
ilmoittaa jos ihmine on eronnut muun kuin huoruuden takia, ei hänen tule muun takia erota. Mutta jos eroaa, pysyköön naimtonna, tai sopikoon puolisonsa kanssa.
Jumala vihaa hylkäämistä.
Myönnytys eroon on annettu vain siinä tapauksessa että puoliso on tehnyt huorin, eli mennyt toiseen vuoteeseen.
Matteuksen evankeliumi:
5:31 On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.'
5:32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
Markuksen evankeliumi:
10:11 Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
Raamattu ilmoittaa tästä minusta aika selkeään sävyyn.
Kunnes puoliso on kuollut, olet vapaa tästä siteestä.
Ja kun uskova menee tämän jälkeen naimisiin, tapahtukoon se myös Herrassa.
Sillä mitä yhteistä on pimeydellä ja valkeudella.
Eli tarkoittanee että molempien tulee olla uskovia.
1.Korinttolaiskirje:
7:39 Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.
ilmeisesti kuulut juuri niihin rakkaudettomiin ja tiukkapipoisiin uskoviin, jotka siivilöitte hyttysen mutta nielette kamelin.
Teidän takianne seurakunnat ovat muuttuneet rakkaudettomiksi ihmislakeja ja järkeilyjä julistaviksi lahkoiksi. Teillä on uskon ulkokuori, mutta todellisuudessa teiltä puuttuu rakkaus lähimmäiseen.
Sen minkä aloitukseen kirjoitin, sitä on todella kenenkään vaikea kumota, selityksiä ja selityksen selityksiä kyllä saa tulla.
tuo teksti oli täysin. Jos tässä joku on rakkaudeton, Jeesus itse nämä sanat on sinne laittanut.
Kiitos vain tuosta välittömästä tuomioniskusta. :(
sitä, että Jumalan suurta armoa kyseenalaistetaan syntien anteeksiantamisessa.
Jos joku tekee synnin, mutta katuu ja rukoilee Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimissä sovitusta, niin ei siinä paljoa paina ihmiskäsitykset. Se on Jumalan ja ihmisen kahdenkeskeinen asia.
Jumala on kaikkivaltias Isä, joka antaa tai on antamatta synnit anteeksi, myös sellaiselle, joka on rikkonut lainaamaasi Raamatun kohtaa.
Siksi hiuksien halkominen näissä asioissa on tarpeetonta, etenkin kun itse omin silmin ja korvin todennut, että sitä harrastavat juuri farisealaisesti ajattelevat "puhdaoppiset" seurakunnan jäsenet.
Siksi käytin Jeesuksen sanoja, joilla Hän teki selväksi fariseusten roolin seurakunnissa ja muuallakin.
Jeesus antaa meidän tekomme anteeksi. Miksi kiihdyt ? Toin vain Raamatusta Sanan kohdan mitä avioeroasiasta on sanottu.
Jumala on tarkoittanut että meidän liittomme pysyy, eikä avioeroja tulisi, eikä kukaan hylkäisi toistaan ja pettäisi aviovuoteen kautta toista.
Jumalan Sana on varoittavaa, se tuntuu uskovasta varmasti kovalta, mutta niin Jeesuksen sanat olivatkin opetuslapsille kun he tätä asiaa tivasivat Jeesukselta,ja siellä alkoi välitön ajatustenvaihto tästä asiasta, ettei ole hyvä naida jos näin laita vaimoonsa nähden.
Meille uskovina on annettu vastuu aviopuolisostamme, toistemme kunnioittamisessa.
Avioliitto on Pyhä, joka on solmittu Jumalan kasvojen edessä, sen asian kanssa uskovan tulee myös asioida, eikä pitää sitä kevyenä.
Jos avioero on tullut, tulee myös ottaa vastuuta jatkossakin, ja miettiä mitä Jumala tahtoo meidän tekevän, ennenkuin suinpäin miettimättä olemme kohta samassa tilanteessa.
Jos perheestä on tullut lapsia, tulee myös heitä ajatella tässä tilanteessa. Kuinka moni ajattelee eron sattuessa, mitä lapset tästä tilanteesta ajattelevat.
Kuinka moni lapsi on kuin heittokapula jolla ei ole enää kotia jossa vanhemmat ovat.
Miettivätkö vanhemmat omilla tahoillaan kun menevät uusiin naimisiin ja saattavat uusia lapsia maailmaan, mikä on edellisestä ja tästä liitosta olevien lasten asema.
Olen joutunut ihan liiankin läheltä seuraamaan avioero perhettä.
Uskovan jos kenenkään tulee näitä asioita pohtia ja ottaa vastuu muunkin kuinoman tarpeittensa tyydyttäminen.
Näen että Jeesuksen sanat ovat kovia, ainakin mitä katsomme tämän ajan ilmiötä. Avoliittoja, kukasta kukkaan lentämistä. Sitoutumattomuus. Oliko Jumalan ajatus tämänlainen. Siinä on jokaiselle pohtimista, mitä Jumala meidän todella tahtoo tekevän.
Pidetään rakkaistamme kiinni. Mietitään kaksi kertaa voimmeko tehdä liiton hyväksi todella kaikkemme.
Huomenta sinulle. Ideaalisesti ottaen nuo sanasi ovat täysin oikein, sillä näin pitäisi olla. Mutta sitten kun asiat eivät olekaan noin, vaan aivan jotakin muuta.
Vaikka pahin (ero) olisikin tapahtunut, niin ei ihmisen elämä saa siihen loppua. Tarkoitan edelleenkin sitä, ettei eronnutta saa käsitellä kuin spitaalitautista seurakunnassa. Lisäksi Paavali sanoo jossakin kohtaa kirjoituksissaan, että " tämä on minun mielipide". Siis tuomareiksi alkaminen ei varmasti kuuluu seurakunnalle. Lisäksi ARMOSTA puhuminen on unohdettu kokonaan helluntaiseurakunnassa.
Ilman sitä ei ainutkaan pelastu, ja siihen joukkoon kyllä mahtuvat uudelleen avioituneet eronneetkin.
Huomenta.
Onko teidän seurakunnassa käynyt niin että eronnutta on on kohdattu kuin spitaalitautista?
Aviopuolisoansa pettänyt ihminen (huorinteko) on aina mikä ikävin tapaus.
Henkilö joka teon on tehnyt, ei varmasti saa ihmisiä liputtamaan herkästi tämän asian suhteen.
Syytön osapuoli minusta tarvitsee tukea ja lohdutusta, eikä niinkään se joka on tehnyt teon.
Jokaisessa seurakunnassa on näitä eronneita, uusiin naimisiin menneitä. Myös ei uskomattomat.
Kysymyksessä eroomiseen ei aina ole huorinteko, vain yksinkertaisesti luonteet eivät ole sopineet yhteen.
Pahoinpitelyt jne. ovat painavia syitä jos joku sellaista joutuu kärsimään, on tässäkin asiassa parempi mennä erikseen kuin elää tuskassa.
Uskovana meidän tulisi suuremmalla syyllä katsoa mitä Jumala on halunnut. Ei se mitä maailma tekee. Kaksi uskossa olevaa ihmistä, pitäisi ymmärtää rakkauden merkityksen sen koko skaalassa, eikä se että haluaa kokea jotain uutta jonkun uuden kanssa, kun vanha käy arkiseksi.
Se miten elämme maailman silmissä, kertoo myös meidän uskostamme, onko se aitoa vaiko teeskentelyä. Se miten pidämme rakkaistamme huolta, kertoo myös miten elämme todeksi Jeesuksen sanat, rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Uskova joka harkitsee eroa, on mitä suuremmalla syyllä tarkistettava suuntaviivansa Jumalan kanssa, mikäli ei ole tapahtunut huorintekoa.
Jumala vihaa hylkäämistä. Avioliitto on vastuuta toinen toisestaan, se kannattaa ottaa vakavasti ja pitää siitä hyvää huolta, eikä katsoa vain omiin pyyteisiin. Usein se Minä hallitsee uskovaakin, eikä anneta sijaa toisen ajatuksiin, vaan asioita viedään vaikka väkisin läpi, kunhan vain Minä saa viimeisen sanan.
Kun kaksi vierasta ihmistä menee avioon, on sitä ennen hyvä seurustella ja tutustua lähemmin kenen kanssa on aikeissa jatkaa avioliittoon saakka.
Monet menevät suinpäin "rakkauden huumassa" mutta kun ensimmäinen arki tulee ja jostain asiasta erimielisyys, ollaan pakkaamassa niin herkästi kamppeita kasaan.
Saatanan juoni on hajottaa perheet, koska se on pyhä. Mutta näkeekö uskova ne asiat aina niin pyhinä? Niinpä. Minusta tuntuu kun olen vuosia yhden pariskunnan elämää seurannut, sieltä on noussut hyvinkin voimakkaasti se Minä.
Ei voida keskustella edes lomista ääneen vaan käydään katsomassa koska toisella alkaa. Kumpikaan ei kerro toiselleen lomansa ajankohdasta, ja sitten vietetäänkin sitä lomaa eri suunnissa. Tämä pariskunta onkin nyt hiljan eronnut. Kuinka pienistä asioista tulee suuri soppa juuri sen Minän saavuttaessa, ilman että otetaan se toinen huomioon ja rakennettaisiin asiaa yhdessä.
Meillä ainakin suunnitellaan kaikki yhdessä.
Avoimuus jos se puuttuu liitosta, tuo varmasti tullessaan jos jonkinlaisia komplikaatioita.
Kyllä, sillä jos joskus eronnut sattuukin löytämään sopivan kumppanin itselleen, niin hän ei uskalla mennä uudelleen naimisiin, koska pelkää seurakunnan kantaa ja Raamatun perustelua - juu, sitä yhtä mitä itsekin lainasit.
Uskovan lähde pitäisi olla Raamattu. Onko syyttely oikeaa jos Raamattua pitää alkaa oikasemaan ja tekeen toisin. Onko se seurakunnan vika jos valitsee niinkuin valitsee.
Minusta jokainen vastaa omista tekemisitään loppuviimeksi, pitäisikö seurakunta nyökytellä kaikelle sitä mitä maailmakin tekee.
Mitä teemme Jumalan ilmoittamalla Sanalla, jos sitä tulkitaan miten sattuu.
Onko henkilöiden omat valinnat seurakunnan vika, jos ihminen valitsee uuden puolison itselleen. Ketä siitä on syyttäminen jos ero tulee. Minusta tällaiset puolustelut ovat aika kummallisia.
Kaikillekko syntiasioille seurakunnan pitäisi sanoa aamen. Oletko sitä mieltä että seurakunta ei saa millään muotoa tuoda julki näitä asioita?
Miten niiden opettajien käy, jos Sanaa revitään pois ja annetaan näille maailman osoittamille tavoille hyväksyntä.
Tällaiset arvostelut seurakuntaa kohataan lähtevät aina väärällä tavalla, ne lähtevät syyttävällä sormella osoittelemaan, ettei meidän tekoja hyväsytä ja sitten lähdetään pois seurakunnasta.
Huomaako henkilöt itse asiaa toisella tavalla.
Vai nähdäänkö omat valinnat vain uhkana ja syyttelynä?
Eikö sellainen olisi kaikkein parhain tilanne, että ihmiset tunnustavat tekonsa ja kertovat että näin on käynyt. Eikö ole helpomaa itse lähestyä asioittensa kanssa kuin lähteä heti sille linjalle, että minut tuomitaan.
Kuinka moni asia olisi paremmalla tolalla jos asiat tuodaan rehellisesti seurakunnan tiettäväksi.
Mutta näen että asiat menevät juuri toisella tapaa ja syytökset osoitetaan seurakunnalle vaikka syyt ovat jossain muualla.
Jokainen tehköön omalla tavallaan, mutta kaikkea ei tarvitse vanhimmistonkaan nielaista ja muuttaa Raamatun ilmoitusta.
Jos ero on tullut, ja uusiin naimisiin on menty.
Ketkä ovat tehneet nämä päätökset.
Päätökset ovat tehneet ihmiset jotka ovat näin valinneet. Ei seurakunta.
On se mikä tahansa asia seurakunnassa, jos joku elää syntielämässä, pitää siitä myös nuhdella.
Mutta jos nuhtelija kokee tuon asian että minut tuomitaan, hänen asenteensa Kristukseen ei ole oikealla tasolla.
Jeesus sanoi eräälle naiselle, mene äläkä enää syntiä tee.
Uskovan tulee ymmärtää juuri tämä puoli, maailman ihmiset kyllä tekevät, eivätkä ajattele sen enenpää. Mutta uskossa ollessamme meillä on annettu tietoa, miten meidän tulee toimia ja sitä kautta ottaa myös vastuu.
SE mitä kylvämme sen löydämme myös edestämme.
Maailman ihmiset seuraavat hyvinkin tarkkaan uskovia, jos esimerkkimme taso on sitä mitä tänäpäivänä maailmassa tehdään, mikä on sen kaiken loppu, jos seurakunta ei saa antaa selvää ääntä näistä asioista.
Kun lähdemme siitä Raamatun sanasta, että me kaikki olemme syntisiä, niin silloin kukaan meistä ei ole toinen toistaan parempi.
Raamattu julistaa ties monessako kohdin sitä, että uskon kautta Jeesukseen on syntisellä mahdollisuus pelastua.
Mikään laki ei velvoita ihmistä elämään avioliitossa vaikkapa väkivaltaisuuden takia. Jos ero on väistämätön ja ainoa oikea ratkaisu normaalin elämän jatkumiselle, niin se on hyväksyttävää. Vai pitäisikö alusta loppuun sietää hakkaamisia ja piidettävä suunsa kiinni, tapahtuipa kotona sitten mitä hyvänsä.
Kukaan ei voi estää eronnutta avioitumasta uudelleen, ja jos se katsotaan synniksi, niin katuva saa ne anteeksi Jumalalta.
Pitäisihän sinun tietää, että kaikki muut synnit, paitsi Pyhän Hengen pilkka annetaan anteeksi.
Tätä taustaa vasten mikään ei estä avioitumasta eronnutta uudelleen, ja se on Jumalan ja asianomaisen välinen sovintoasia. Ja siinä kenenkään ihmisen on turhaa ruveta tuomariksi.
Jokainen on tehnyt syntiä, ilman Jeesusta ei kukaan pelastu.
Sanoin jo tuolla aikaisemmassa tekstissä väkivaltaisuudesta. On parempi asua erillään kuin kärsiä. Mutta kun näin on käynyt kysymyksessä ei ole huorinteko. Erillään asumisessa ei tarvitse enää kärsiä ihmisen väkivaltaisuudesta.
Oikeuttaako tämä asia uudelleen avioitumista.
Jos taas peilataan Sanaan, tämän mukaan ei voi, jos kerta puoliso elää.
Syy eroamiseen annettiin vain huorinteossa.
Muissa kehoitettiin menemään erilleen, tai sitten sopikoon ja menköön taas yhteen.
Se tarkoittaa sitä ettei kumpikaan ole mennyt avioon jonkun muun kanssa.
Se onkin jokaisen oma asia jos menee uusiin naimisiin, mutta meillä on myös Sanasta vastuu miten sen kanssa sitten toimimme. ----> kellä on syyttävä sormi toisia uskovia kohtaan jos oma elämä on mennyt pieleen. Ei pitäisi olla, niitä kohtaan jotka ovat syyttömiä, eikä kenenkään uskovan seurakunnassa pitäisi tuntea syyllisyyttä jonkun uudelleen avioitumisesta. Jos joku menee, menköön, heidänhän se asia on.
Mutta sitten taas näissä työntekijäksi valitsemissa asioissa on jo toinen asia, koska siellä puhutaan kotinsa hyvin hallitsevasta perheen isäsästä ja yhden vaimon miehestä.
Näiden eronneiden suhteen seurakunnat eivät ota heitä mielellään palvelemaan varsikin jos tekijä on rikkonut huorinteollaan avioliiton.
Ja menneetpä vielä uudestaan avioliittoon.
Onko pariskunta hallinnut silloin hyvin avioliittonsa josta Raamattu puhuu. Jos meidän johtajatasossa on moneenkertaan eronneita, karanneita, palvelemassa laumaansa, mitä ovat kohta sen lampaat seurakunnassa. Esimerkki on valmiina, josta monet saavat itsellensä syyn erota ja sanoapa vielä, onhan sekin eronnut, miksen sitten min jne.
Kerron tässä yhden tositapauksen
Pariskunta on ollut pitkään naimisissa, mies meni vieraisiin kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä. Heillä oli kriisi, mutta vaimo päätti jatkaa miehensä kanssa ja antaa teon anteeksi.
Mies unohti tämän anteeksiannon ja meni uudestaan toiseen petiin. Nyt he ovat eronneet.
Tämä jos mitä kertoo anteeksiannosta, mutta jos ihminen ei anna ymmärtääkkään että haluaa tuosta syntielämästään irti, ei varmaan kukaan jaksa elää toisena naisena avioliitossa ja epäillä jatkuvasti missä mies kulkee.
Onko siis niin että kun tekee syntiä saa taas tekonsa anteeksi ja matka jatkuu. Tässä on esimerkki anteeksiannosta. Kysymys on miten ymmärrämme anteeksiannon. Vaimo sanoo että hän antaa anteeksi, mutta luokseen hän ei enää häntä pysty ottamaan.
Niin on asioita jotka tulee meidän eteemme ja vastuu teoistamme miten elämme täällä ajassa näiden erojen suhteen.
Uskovan pitäisi myös ymmärtää anteeksiantamuksen. Tehdä parannuksen eikä enää elää siinä.
Siis, miten jaksat luetella noita säkeitä ja vielä ihan tosissasi?
Ja aika jännä, että tuossa yhdessä kohdassa todettiin, että kuka nai hyljätyn tekee huorin.
Aika erikoista. Siis, jos nait eronneen teet huorin. Hyvä logiikka! Hienoa!
Upeat on elämänohjeet raamatusta.
Joillekkin Jumalan Sana on kovaa, mutta jokainen tietää että Jumala on laatinut ne meidän jokaisen parhaaksi. Jos ihminen toteuttaisi vähääkään sitä mitä Sanaan on kirjoitettu, tämä maailma olisi paljon parempi.
Isä Jumala on antanut myös rakkauden ja armon, josta viimeksi mainittu on vähätelty juttu hellareissa.
Siis kaikki eronneet, menkää naimisiin ja sopikaa tekonne Jumalan kanssa. Ei siinä tarvita tiukkanutturaisia tätejä ja setiä seurakunnasta.
Niitä fariseuksia on riittämiin joka paikassa.
Sanon näin, koska ymmärrän yksieläjiä yksinäisyydessään.
Tuossa kohdassa "hyljätty" on tämä joka pettää.
Petetty ottaa eron pettäjästä, ja pettäjästä tulee hyljätty. Näin se menee.
Hyljätty on nimenomaan se joka on tehnyt aviorikoksen, ja hyljätyn kanssa jos joku menee naimisiin tekee huorin.
Mutta jos myös muun takia on erottu kuin huoruuden, on aina tekevä toista kohtaan huorin. Koska puoliso elää.
Joka hylkää muun takia ja nai toisen tekee huorin häntä vastaan.
Raamatun ilmoituksen mukaan näin on tapahtuva.
Siksi en ole innoissani kenellekkään ketään suosittelemaan uudelleen avioitumista, juuri tuon Sanan kohdan takia.
Ottaako joku vastuulleen täällä jos on toista sysäämässä huorintekoon, sillä sitähän se juuri on. Ottakoon kukin vain itsestään vastuun mihin on ryhtymässä. Kuitenkin meidän tulee muistuttaa Raamatun Sanan ilmoituksen pohjalta mitä näissä asioissa tarkoitetaan.
Oma asenteesi ja vähättelysi näissä asioissa, on juuri sitä fariseuslaista ja armotonta kanssasisaria ja veljiä kohtaan. Sinä arvostelet täällä todella kylmästi, jos joku on Raamatun Sanan kanssa samaa mieltä. Kelle osoitat farisealaisuutesi?
Osoita se sitten tuonne ylhäälle, sillä sieltä on myös tuo Sana lähtenyt.
enää palata tuohon, koska se lienee loppuunkaluttu luu. Mutta jos Te luitte oikein ajatuksella aloitukseni, niin kyllä Jumalan armo toimii noin. Jos ei toimisi, niin aivan turhaa meidän on teoillamme yrittää pelastua.
ole tästä ollutkaan kyse, teoista?
Kysymys oli minusta avioero ja uudelleen naimisiinmeno.
Kuka uskova voi teoillaan mennä taivaaseen,no ei kukaan, Golgatan sovitustyö on tehty ja sen vastaanottaminen on meistä kiinni.
Ei kannata kuitenkaan sekoittaa asioita ja saattaa toisia kiusaukseen, ohjaamalla heitä avioliittoon
joka mahdollisesti on jo toinen kerta.
Itse en uskalla ottaa tuollaista riskiä ja kehoittaa toisia menemään naimisiin.
Päättäköön jokainen omalla kohdallaan miten sitten toimii.
Ollaan Jumalan edessä aralla tunnolla ja puuttumatta meille kuulumattomiin asioih.
Sanaa pitää julistaa että sen jokainen ymmärtää ja tekee sen perusteella päätöksensä.
Jumala on armollinen ja pitkämielinen, mutta ei sitäkään armoa kannata kokeilla loputtomiin.