Jotenkin jaksaa ihmetellä mihin on kadonnut edes pieni järjenhiven?
Eikö ole päivänselvää, että ei kannata elää yli varojen ja jos jotain uutta kivaa tavaraa haluaa, siihen voisi jopa säästää etukäteen?
Hölmöä eikö totta :) Säästyy luottokulut, korot ja turhat maksut, saat ehkä jopa käteisalennusta eikä tarvitse kitua kauppojen jälkeen veloissa.
Asuntolainan vielä ymmärrän (mutten sitä että ostetaan se ISO omakotitalo kun tulot riittää todellisuudessa vain siihen kerrostalokaksioon JOS pätkätyöt jatkuu).
Muutama vuosi kun odotellaan, ylivelkaantuneet itkevät ja pankin hymyilevät. Uutisissahan jo kerrottiin että lainankorkoihin on varaa 50-200 euroa/kk, sen jälkeen ollaan hädässä.
Eli eletään kädestä suuhun.
Miten olisi vähän vähemmän tavaraa, huonompi auto, ririvalo luksustalon sijaan ja vaikka kaurapuuroa arkiaamuisin, trendikahvilan aamupalalla vaikka vain kerran kuussa sunnuntaisin?
Tiedän että moni vinoilee tämän luettuaan koska haluaa kaiken nyt heti tänne mulle ole sinä pappa hiljaa jne jne.
Kunhan tässä ajattelen kirjallisesti, taloudenpitoa kun voi suunnitella järkevästi ja pitkäjänteisesti ja elää oman tulotasonsa mukaan.
Eikö ole päivänselvää, että ei kannata elää yli varojen ja jos jotain uutta kivaa tavaraa haluaa, siihen voisi jopa säästää etukäteen?
Hölmöä eikö totta :) Säästyy luottokulut, korot ja turhat maksut, saat ehkä jopa käteisalennusta eikä tarvitse kitua kauppojen jälkeen veloissa.
Asuntolainan vielä ymmärrän (mutten sitä että ostetaan se ISO omakotitalo kun tulot riittää todellisuudessa vain siihen kerrostalokaksioon JOS pätkätyöt jatkuu).
Muutama vuosi kun odotellaan, ylivelkaantuneet itkevät ja pankin hymyilevät. Uutisissahan jo kerrottiin että lainankorkoihin on varaa 50-200 euroa/kk, sen jälkeen ollaan hädässä.
Eli eletään kädestä suuhun.
Miten olisi vähän vähemmän tavaraa, huonompi auto, ririvalo luksustalon sijaan ja vaikka kaurapuuroa arkiaamuisin, trendikahvilan aamupalalla vaikka vain kerran kuussa sunnuntaisin?
Tiedän että moni vinoilee tämän luettuaan koska haluaa kaiken nyt heti tänne mulle ole sinä pappa hiljaa jne jne.
Kunhan tässä ajattelen kirjallisesti, taloudenpitoa kun voi suunnitella järkevästi ja pitkäjänteisesti ja elää oman tulotasonsa mukaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Odotellessa ja ihmetellessä on olla. Täällä näyttää ralli jatkuvan ja laulu soivan. Vielä. No kohta on taas itku kädessä. Joillain.
tykkää istua omassa pienessä norsunluutornissaan ja nauraa meille pienituloisille. Ties vaikka olisi itse joku porho joka elää köyhien koroilla.
lainan.. Asuntolainan nimittäin! (ja melko pienen sellaisen)
Minulla ei vain yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta säästää, kun kaupunkiasuntoni vuokra oli 450 eeroa kuussa!
Hurja hinta kaksiosta, minun mielestäni.
Otin siis lainan ja muutin maalle.
Minulla ei ollut rikkaita vanhempia, jotka olisivat voineet avittaa minua.
Silti, kun avarasta lapsuuskodista muutin pieneen kaksioon, niin olihan se kieltämättä aika erikoinen tilanne.
Vnhempani olivat ja ovat vieläkin pienipalkkaisia, mutta silti elo sujui heidän hoivissaan aina mutkatta.
En voi ainuttakaan pahaa sanaa heistä sanoa,
kun aina sain kaiken, minkä halusin - siis kun maksoin omilla rahoillani.
Keräsin pulloja, joita kaupungiseudulla oli paljon ja tein pieniä hommia, siivousta,
koiranulkoilutusta, mansikanpoimintaa jne.
En ole koskaan ollut järin viehättynyt
krääsästä ja tavaroista, välttämätön riittää minulle. Minulla on kumma tapa kiintyä esineisiin, eli jos jokin menee rikki, yritän saada sen korjatuksi, mieluummin, kuin ostaisin uuden. Vierastan uutuutta. Mikään uusi ei toimi hyvin, niin uskon.
Siispä otin lainan ja muutin kaupungista 345 km pohjoiseen.
Sillä, millä kaupungissa ei elä, riittää hyvin minulle nykyisin. Ilokseni olen jopa huomannut, että tässä keertyy sukanvarteenkin.
Vaatteita ostan hyvin harvoin, ja nekin lähinnä kirppareilta ja rahaa ei vain kulu, kun en ole mikään "materialisti".
En ikinä ottaisi lainaa muuhun, kuin autoon ja asuntoon. (Tällä seudulla auto on välttämätön, mutta eihän sen tarvitse olla mersu,
japsi vuosimallia 89 on jo ihan tarpeeksi hieno. Corolla on hyvä ja luotettava ajokki, nykyinen auto maksoi 1200 e, ja hyvin on toiminut jo 2 ja puoli vuotta.)
Autoa varten aloitin säästämään jo 16-vuotiaana, joten rahat oli kasassa jo silloin, kun ajokortti vielä puuttui.
Huonekalut ja suurimman osan laitteista (jääkaappi jne) olen ostanut käytettyinä.
Edullisia, mutta hyviä ja tarkoin testattuja.
En tunne olevani köyhä, päinvastoin.
Rikkautta minulle on se, kun näkee
oman talon kuistilta pihan, jonka perälle olen kasannut risut, kävyt ja lehdet ja kuulee meren kohinan.
On helpompi nukahtaa meren huokailuun, kuin kaupungin jatkuvaan meluun.
Olen saanut kaiken minkä halusin, auton, talon merenrannalta ja nyt voin vain käpertyä
vanhan kuluneen nahkasohvan nurkkaan ja kuunnella, kuinka tuli räksähtelee
takassa.
hengestä, vaan tarvitaan myös kohtuullisen matkan päässä oleva työpaikka.
Etätyötä markkinoitiin pari vuotta sitten ihmeasiana joka poistaa maaseudun työttömyyden ja väestökadon, nyt ollaan oltu siitäkin hiljaa joku vuosi. Laajakaista yhteys piti saada joka pihtiputaan mummolle kysymättä mitä käyttöarvoa sillä on, kun kuitenkin vielä 10 kansasta prosenttia ei käytä laisinkaan nettiä.
Työtä pelkäämättömälle tietysti työtä löytyy, mutta ei siitä makseta useinkaan sen vertaa että elintaso olisi kohtuullinen, varsinkin jos on perhettä. Sivutöitä tekemällä raha-asiat helpottuu, mutta sitten on töissä vapaa-ajatkin.
Televisiosta ja muista medioista pukkaa ulos jos jonkin näköistä tarinaa miten matti ja maija osti asunnon ja nyt on kaikki niin hyvin. Fakta on kuitenkin se että korot on nousussa, hinnat jäähtymässä ja nousukausi menossa ohi. On tietysti monen etu että mahdollisimman moni juoksisi täysillä päin seinää isoine velkoineen, ja niin tulee tapahtumaan.
Tuskin kukaan elää pelkästä "hengestä".
Itse teen siivoustöitä arkisin ja sunnuntaisin,
mutta ei ole ollut valittamista moisesta.
Autolla ajan päivittäin useita tunteja, mutta pitkä työmatka on nautinto.
(Ainakin minulle, kun taidan olla aika kahjo tapaus..)
Toivon mukaan minun ei tarvitse juosta päin seinää velkoineni..
Mutta eihän sitä koskaan tiedä..
Pistin muuten tänään hakemuksen lidl:iin, siis että pääsisi sinne töihin!
Jänskää..
Serkkulikka oli muinoin töissä nurmijärven lidlissä ja kehui, että on hyvä duuni.
Koko ajan olen hakenut töihin ties minne,
vaikka kyllä sitä olisi niin helppo heittäytyä
"työttömäksi", niin sossu maksaisi minun elämiset.
Ei sitä olisi kiva päivisin kotona nyhjätä.
Siinä tulis varmaan hulluksi.
Onhan tuo totta, toisaalta.
Minä ainakin tahdon tietää sitten kun olen vanha, että osasin nauttia elämästä. Ja mikäli siihen kuului kohtuullisen uusi ja hyvä auto. Ja mukava nätisti sisustettu kaksio. Mitä sitten?
Elämässä on muutakin kun ainainen kituuttaminen joka asian suhteen.
Toki pitää kohtuus olla kaikessa. Mutta elämässä pitää toki joskus ottaa riskejäkin. Miksi pitää aina varmistella? Jos et koskaan tee virheitä elämässä, ET MYÖSKÄÄN KOSKAAN OPI!