Tähän avaukseen

taakseni..juoksin...pelkäsin...kyyristyin suuren tammen taakse varjoihin..kuuntelin...kopseen hevosen kuulin...huudot kaameat..jäisinkö kiinni...tappaisivatko nuo barbaarit vieraan maan...
hengitystä pidätin...ohi juoksivat nuo uljaat ratsut peloittavine taakkoinen... hymyilin..nousin...iik.. en ollutkaan yksin...

Pitkin aroja kulki juna, joka kuljetti kaikkia Neuvostoliiton ja Venäjän johtajia. Äkkiä juna kuitenkin joutui pysähtymään, sillä kiskot olivat loppuneet kesken. Matkustajat ryhtyivät pohtimaan, mikä nyt neuvoksi. - Pannaan pystyyn talkoot ja rakennetaan lisää rataa, ehdotti Lenin. - Otetaan selvää, ketkä ovat vastuussa ratatöistä, ja ammutaan heidät, vaati Stalin. - Otetaan kiskot junan perästä ja pannaan ne junan eteen. Siten pääsemme eteenpäin vähän kerrallaan, Hrutshev keksi. - Vedetään verhot ikkunoiden eteen ja kuvitellaan, että liikumme, Brezhnev ehdotti. Andropov nousi vaunusta ja alkoi potkia veturia. Tshernenko nukkui, eikä huomannut minkään olevan pielessä. Gorbatshov nousi junan katolle ja huusi koko maailmalle: - Meidän junamme ei liiku! Jeltsin otti lakin päästään ja alkoi kerätä kolehtia paikalle
tulleilta juna saataisiin taas liikkeelle.