Tekevätkö Rea ja Veli Saarikalle yhteistyötä? Miksi muuten Rea niin paljon hänestä puhuisi?
Onko tietoa?
Onko tietoa?
Rea ja Saarikalle yhteistyössä?
Ymmällään oleva
7372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tähän on selvä yksiselitteinen vastaus, ilman sarvia ja hampaita:
He todella tekevät yhteistyötä meidän onnettomien sielujen kääntämiseksi.
Toinen itse Saatanalle ja toinen Vapahtajallemme.
Päättele itse, kenelle Rea / Saarikalle ?
kieltoon !
Silloin kun Rea arvostelee Helluntaiherätyksessä vaikuttavia kelvottomia ja vikaan menneitä julistajia, joiden ainoa vaikutin toiminnassa on rahanahneus ja oman kunnian etsintä, silloin hän tekee todella sitä mitä pitääkin.
Helluntailaisuuden ongelmana on ollut aina sielullisuus ja myös henkivaltojen taipumus tulla sinne sotkemaan missä on aitoa Jumalan toimintaa.
Joskus tuntuu siltä, että monessa seurakunnassa elettyjen hiljaisten vuosien jälkeen, into saada kokea Jumalan voimaa ja nähdä ihmeitä ja merkkejä on niin suuri, että siinä kiihkossa ja kiireessä unohdetaan aukaista raamattu ja katsoa kuka ja mikä taho, niitä ihmeitä ja merkkejä tällä kertaa on tarjoamassa.
Helluntailaisten olisi nyt aika raitistua, elämme vaikeita aikoja, tarvitsemme Jumalan voimaa ja Jumalan tekoja, mutta niitä me emme saa, ellemme ensin ole valmiita luopumaan, kaikesta siitä joka vääränä korvikkeena, palvelee oikean tilalla.
Jumala voi yhä pelastaa ja parantaa, mutta miksi ihmeessä, roikutaan kiinni ihmisten kaatamisissa ja ihmisten ylistyksessä, Jumalalle kunnia pitäisi antaa, Jumala on kaiken kunnian ja ylistyksen arvoinen.
Miksi suvaitaan niitä, jotka opettavat rahan antamista, jotka selvästi ovat etsimässä rikastumista uskovien kustannuksella, jotka selvästi ja todistetusti lihovat uskovien hyväuskoisuudesta.
Rea näkee epäkohtia ja hyökkää niitä vastaan, joskus niin kiireessään, että ehkä harkinta ja taito jäävät matkasta, mutta tarkoitus on kuitenkin hyvä.
En usko että Realla on pahoja ajatuksia tavallisia helluntailaisia kohtaan, tai edes tavallisia ja maltillisia raittiita helluntaiseurakuntia kohtaan.
Moni ihminen on pettynyt helluntailaisiin ja helluntaiseurakuntiin, ehkä hän on yksi heistä, mutta sen sijaan, että te kirjoittajat kovasti haukkuisitte ja pilkkaisitte heitä, osoittakaa heille, että on olemassa raitista ja turvallista helluntaisuutta, näyttäkää heille hyviä helluntaijulistajia, sellaisia jotka eivät ihannoi ja palvo Benny Hinnejä ja Rodney Howard-Browneja, näitä joiden huono maine, on tullut myös helluntailaisten rasitteeksi.
Mä olen nähnyt helluntaiseurakunnissa paljon hyvää, mutta myös jonkin verran huonoa ja kelvotonta. Rakkaus lähimmäisiin ei aina ole täysin totta, eikä rakkaus Jumalaankaan, koska Jumalan sanaa ei aina suvaita, vaan ollaan valmiita höpöttelemään muuta joutavaa, ihmisten väsyttämiseksi..
Ei se mikä on pois pantavaa ja kelvotonta, taida sillä kadota, jos niistä asioista vaietaan tai vain positiivista tunnustetaan.
Eikä sekään paljoa tilannetta paranna, että kovin haukutaan niitä, jotka eivät helluntailaisuuden nykytilanteessa käsiänsä taputa ja hurraata huutele..
Parannuksen tekeminen ja rukoileminen ja Jumalan sanan saarnaminen, ovat käytettävissä olevat keinot, pelastaa se hyvä ja arvokas, mitä helluntailaisuudessa vielä on.
Mutta jos helluntailaiset pitävät kädet taskuissaan ja tunnustavat positiivisesti ja ylistävät toinen toistaan, lakaisevat pulmat ja vaikeudet maton alle, silloin tulemme näkemään ajan, jolloin on vanha nimitys helluntailaiset, mutta ei ole jäljellä mitään sen sisällöstä.
ei ole jo laitettu puhekieltoon?
katkeruuttaan, ja näin vahingoittaa ypäristöään, aivan niikuin syöpä, tätä tapahtui jo apostolisenkin aikana, oli kaksikin valheveljeä, Hymerus ja joku toien en muista nyt nimeä, mutta heidän katkeruutensa teki samaa, mitä Rea tekee täällä tänään, kun itse on katkerotunut helluntailaiin, ja sinä varmaan olet perintö-luterilainen, että sinun "täytyy" kirkkoisien kunnian kautta vihata helluntailaisia, se on perinnöllistä kautta kirkkohistorian, että et ole itse suoranaisesti siihen syyllinen, se on melkein jo luterilaisten geeneissä !
Haluan kuulla tästä selvityksen.
Meidän helluntai käyttää varansa lähetystyöhön, omat lähetit ulkomailla (olemme kannatusrenkaaassa)
tilojen vuokra, pienimuotoista kirjamyyntiä.
Juoksevat kulut. Kun katsoo tilin loppusaldoa, sillä juuri voidaan päästä kaikesta yli seuraavan kuukauden.
Seurakunnat eivät haali rahojaan, vaan ne ovat täydessä porsessissa eli käytössä.
Helluntailla ei ole kiinteistöjä niinkuin kirkoilla.
Siis omaisuutta ei ole muuta kuin oma rukoushuone ja joka on kerätty vapaaehtoisin uhrein, tai sitten vuokralla niinkuin me.
Tuollainen panettelu on minusta ikävää.
Oletko käynyt kenties laskemassa seurakuntien rahavarat?
Hei RitariOlevainen, tuossa kirjoituksessani en moittinut sua, enkä arvostellut.
Mun mielestä sä olet hyvä helluntailaisuuden edustaja ja puolustaja.
En ole luterilainen, jos tahtoo sanoa mua luterilaiseksi, se ilmaisee vain sen, ettei tunne mua.
Ymmärrän sua, eivät kaikki helluntailaisuutta arvostelevat kirjoitukset ole mieluista ja tarpeellista luettavaa.
En aina osaa tuoda ajatuksiani selkeästi ja ymmärrettävästi esille ja toisinaan ehkä olisi hyvä harkita useampikin hetki,
miten vaikeasta asiasta voisi kirjoittaa rakentavasti.
Vaikeista asioista voi kirjoittaa ainakin kahdella tavalla:
1. Riitaa ja pahaa mieltä aikaan saaden.
2. Tai sitten rakentavasti, jolloin pyrkimys on herättää ihmisiä ja saada asioihin korjauksia.
Olen lukenut netissä useita foorumeita vuosien ajan, joten jotkut kirjoittajat ovat tulleet tutuiksi ja ymmärrän joitakin heistäkin, jotka eivät ole helluntailaisia, mutta jotka esittävät asiansa välillä niin, etteivät kaikki siitä ihastu ja jotkut sitten loukkaantuvatkin heihin.
Mä en ehkä aina nää kaikkea mitä mussa on, siksi on hyvä, että uskomattomat ystävät ja sukulaiset, ottavat kantaa siihen, millä tavalla mä toimin ja elän uskovan ihmisen elämää. Jumala voi antaa vaikka tuntemattoman tulla sanomaan
uskovalle, että mitäs sinä nyt noin käyttäydyt, missä on rakkaus ja missä on anteeksiantamus.
Uskon niin, että Jumala voi suoda, maailman ihmisten ja toisten seurakuntien ihmisten, arvostella helluntaiherätystä,
silloin kun, ollaan Laodikean hengessä, ja ollaan kuin kaikki olisi valtavan hyvin ja todellisuus olisi aivan toista.
Sanon niin, että se on valehtelija, joka väittää että nyt Helluntaiherätyksen asiat ovat Suomessa kovin hyvin.
Sellainen ihminen ei tunne raamattua, eikä helluntaiseurakuntia, joka niin sanoo.
Mua ainakin ilahduttaa se, että on edes joitakin, jotka tahtovat pyrkiä totuuteen, jotka eivät heti taputa ja innostu, kun joku uusi ihmemies rapakon takaa Suomeen ilmestyy.
Tuollaisia kuin Veli Saarikalle, pidän hajottajina ja eksyttäjinä, heidän oppinsa ja käytäntönsä, ei ole helluntailaisuutta vaan menestysteologiaa. Sellaisista saa varoittaa.
Helluntaiherätys on mun mielestä vaikeassa tilanteessa, on niin paljon kunniakasta ja arvokasta herätysliikkeen historiassa, Jumalan sanan arvostus ja raamatullinen käytäntö seurakunta asioissa on ollut se, mikä on erottanut helluntaiherätyksen kaikista muista, ja suonut sille menestyksen.
Mutta me elämme aikaa, jolloin ne julistajat ja vaikuttajat, jotka eivät ole helluntailaisia näkemyksiltään ja opiltaan, ovat kuitenkin päässeet vaikuttamaan Helluntaiherätykseen niin, että se hyvä mistä meidät tunnetaan, on hukkumassa uuden opetuksen jalkoihin.
Helluntaiherätys on merkittävä ja arvokas herätysliike, jonka soisi pysyvän siinä mitä se oli alkuaan, silloin kun kokouksissa Jumalan voimaa ja Jumalan tekoja, niin paljon, että vastustajat joutuivat hiljenemään.
Nyt kun Helluntaiherätykseen on päästetty sellaista vaikutusta ja sellaista henkeä, että Jumalan voima ja vaikutus on vähentynyt, ovat helluntaiseurakunnatkin menettäneet mainettansa ja arvostustansa, uskomattomien ja luterilaistenkin silmissä.
Arthuri Kukkula saarnoissaan, varoitti siitä, ettei uskovien sovi elää ja olla kuin maailman ihmiset, varoitti myös siitä, ettei seurakuntiin pitäisi ottaa sellaisia käytäntöjä ja keinoja, mitä maailma käyttää, ei edes siksi että nuoria saataisiin seurakuntiin..
Suosittelen: Artturi Kukkula, Papin saarna papeille, 1971,38 sivua.
Hänen varoituksensa on muutamassa Helluntaiseurakunnissa unohdettu, ihmiset jotka ovat tahtoneet uudistaa seurakuntia, ovat heittäneet pois sitä hyvää, mistä helluntailaisuus on ollut tunnettu ja ottaneet sen tilalle jotakin toista, yleensä maailman henkeä ja maailman keinoja ja konsteja, ja myös näiden uusien oppien, menestysteologian ja torontolaisuuden, mätiä hedelmiä.
Koska sä RitariOlevainen, olet paljon nähnyt ja taidat olla paljon kokenutkin, kerro onko sulla koskaan ollut huolta ja murhetta siitä, että helluntailaisuus, muuttaa muotoaan niin, näiden kaikkien uudistajien käsissä, että se mistä helluntailaisuus on aikoinaan tunnettu, on katoamassa ?