Kirjasin ylös tuohon alemmas pitkän pätkän ko. luvusta. Varmasti tuttua teille kaikille, mutta aina niin ajankohtaista.
Tämä tuli viikonloppuna mieleen, kun eräs veljeni kertoi ulkomaanmatkastaan, jossa oli käynyt tutustumassa euroopassa asuviin uskoviin.
Hän kertoi seuraavaa:
Itävallassa ollessaan hän ihmetteli suuresti, kun ihmiset joissakin paikallisseurakunnan kokouksissa joivat olutta, myös saarnan tai opetuksenkin aikana. (eivät humaltuakseen tietenkään)
Nämä ihmiset olivat kuitenkin oikein palavia uudestisyntyneitä uskovia.
Romaniassa hän tapasi uskovia, joitka pitivät tupakointia ihan harmittomana nautintoaineena, mutta ihan ykkösolutkin oli heille kauhun asia.
Mainittakoon vielä, että nuo itävaltalaiset olivat sitä mieltä, että tupakka vie kadotukseen.
---
Kun luin allaolevan kohdan roomalaiskirjeestä, huomasin, kuinka kiinni me olemme perinnäissäännöissä ja kulttuurisidoksissa, ja kuinka usein alamme mittaamaan toisten uskoa käyttäen itseämme ja omia arvojamme ehdottoman luotettavana mittapuuna. Onko todellakin näin?
Vai voisiko olla, että Jumala on oikeassa, en minä, enkä muut, vaan että Herralla on omanlaisensa suhde jokaisen ihmisen kanssa, jota minä en ole mikään arvostelemaan?
Room 14:
"1. Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. 2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. 3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. 4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. 5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. 6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. 7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. 8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. 9. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. 10. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. 11. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa." 12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. 13. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta."
Siunausta Jeesuksessa!
Tämä tuli viikonloppuna mieleen, kun eräs veljeni kertoi ulkomaanmatkastaan, jossa oli käynyt tutustumassa euroopassa asuviin uskoviin.
Hän kertoi seuraavaa:
Itävallassa ollessaan hän ihmetteli suuresti, kun ihmiset joissakin paikallisseurakunnan kokouksissa joivat olutta, myös saarnan tai opetuksenkin aikana. (eivät humaltuakseen tietenkään)
Nämä ihmiset olivat kuitenkin oikein palavia uudestisyntyneitä uskovia.
Romaniassa hän tapasi uskovia, joitka pitivät tupakointia ihan harmittomana nautintoaineena, mutta ihan ykkösolutkin oli heille kauhun asia.
Mainittakoon vielä, että nuo itävaltalaiset olivat sitä mieltä, että tupakka vie kadotukseen.
---
Kun luin allaolevan kohdan roomalaiskirjeestä, huomasin, kuinka kiinni me olemme perinnäissäännöissä ja kulttuurisidoksissa, ja kuinka usein alamme mittaamaan toisten uskoa käyttäen itseämme ja omia arvojamme ehdottoman luotettavana mittapuuna. Onko todellakin näin?
Vai voisiko olla, että Jumala on oikeassa, en minä, enkä muut, vaan että Herralla on omanlaisensa suhde jokaisen ihmisen kanssa, jota minä en ole mikään arvostelemaan?
Room 14:
"1. Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. 2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. 3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. 4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. 5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. 6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. 7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. 8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. 9. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. 10. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. 11. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa." 12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. 13. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta."
Siunausta Jeesuksessa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eri kulttuureissa on varmaan meille vieraita tapoja. Vierastaisin minäkin mennä Herran huoneeseen kaljalasi kädessä. Saattaisipa hyvinkin olla että hieman miettisin näkemääni. Noh se on sitä kulttuurinvaihtoa kai se ja jokainen taaplaa tyylillään Herran edessä totuus selviää. Mikä ei ole minulle soveliasta saattaa luonnistua euroopassa hyvinkin.
Tuo roomalaiskirjeen luku on todellakin siunattu. Kaikessa tiukkaoppisuudessaan tässä Paavali antaa paimensauvan Jeesukselle takaisin ja siinä hän tekee oikein. Jumalan edessä me olemme tilivelvollisia ihmiset kaikki ovat meidän sisaruksiamme.
13. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta
"Mainittakoon vielä, että nuo itävaltalaiset olivat sitä mieltä, että tupakka vie kadotukseen."
Onpa siinä terve uskonyhteisö!
Tarvitseeko muuta sanoa: Freud ja Hitler olivat Itävallasta!
Syntinen maa!