Mitenkähän ihmiset suhtautuisivat jos tietäisivät että en mene armeijaan sen takia
että tiedän tappavani jos saan aseen käteeni..
En uskalla yksinkertaisesti ottaa sitä riskiä.
Olenko raukka sivari, koska tämä on OIKEA syyni
miksi en halua armeijaan...?
että tiedän tappavani jos saan aseen käteeni..
En uskalla yksinkertaisesti ottaa sitä riskiä.
Olenko raukka sivari, koska tämä on OIKEA syyni
miksi en halua armeijaan...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuka nyt alkais tappaa ku saa aseen? Onhan ihan perus keittiön pöydällä oleva veitsi paljon vaarallisempi ase kun se on aina saatavilla. Jos tappaisit niin olisit jo tappanut, oletan.
Mistä tiedät jos rynnäkkökivääri synnyttää kyseisellä henkilöllä voimakkaan tappamisvietin mitä veitsi ei saa aikaan? Veistä käytetään paljon muuhunkin kuin tappamiseen. Esimerkiksi leivän leikkaamiseen. Pyssyllä sen sijaan aina vain tapetaan (joko ihmisiä tai eläimiä) tai sitten ammutaan tauluun, mutta vaikkapa kasvisruuan valmistuksessa rynkky on melko hyödytön kapistus.
Sekään olettamus ei pidä paikkaansa, että ylläoleva henkilö olisi jo tappanut jos tulisi tappamaan. Monethan aloittaa tappamisen vasta melko korkeassa iässä.
Elämä ei ole mustavalkoista. Jos sinä tai minä ei aleta tappaa heti kun saadaan pyssy kouraan niin joku toinen saattaa niin tehdä. Ihan tervettähän se ei ole, mutta on erittäin tervettä tiedostaa ja myöntää tämä taipumus itsessään. Mun mielestä tuo on erittäin pätevä syy mennä armeijan sijaan siviilipalvelukseen, jos henkilöllä ei ole edes halua parantua taipumuksestaan ja yhteiskunnalla ei ole edes välttämättä rahaa terapiaan eikä takeita sen onnistumisesta, vaan kokonaisedullisemmaksi ratkaisuksi tulee vapauttaa kyseinen kaveri aseellisesta palveluksesta. Tyhmiä on kyllä ne psykiatrit, jotka ei huomaa tuollaista taipumusta. Käsittääksenihän psyykkisen syyn takia saadaan kokonaan vapautus, eikä siirtoa asepalveluksesta siviilipalvelukseen. Ja jos kyseinen kaveri on päässyt sivariin niin todennäköisesti myös armeijaan eksyy tyhmien psykiatrien sormien lävitse tyyppejä, jotka tappavat lajitovereitaan heti tai ainakin jossain vaiheessa aseen käteen saatuaan ja onhan niitä tapauksia ollutkin, että ollaan pistetty varusmiestoverilta ja esimieheltä ilmat pihalle, että pelkkää olettamusta tuo ei ole. Mutta psykiatrien tyhmyys ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska ne on vain ihmisiä ja kaikki me ihmiset ollaan vähän tyhmiä luonnostaan. Inhimillinen piirre. Mutta kun puhalletaan vähän rauhaa ja rakkautta joka tupaan ja hymyä huuleen niin sillä voi kummasti kompensoida pieniaivoisuutta ja ehkäistä sen huonoja seurauksia!
Mutta Kun jaetaan kiväärejä niin annetaanko heti täysilipas kinitettynä aseeseen ja vielä panos pesässä? Epäilen. Mutta kyllä sen huomaisi varmaan jo siinä kun sen saa käteensä.
Itse olen jo pienenä tottunut käsittelemään aseita ja en silti ole tappanut yhtään ihmistä tai eläintä. Olenko nyt siis "hullu-natsi-sika-tappaja-sotahullu-murhaaja"?
Mutta toisaalta "paree vara ku vahinko".
No ehkä se on sulle parempi vaihtoehto, koska jos rupeisit mua niillä aseilla osoittelemaan, niin joutuisin päästää suhun muutaman sarjan tolla rynkyllä...