Irakissa on kuollut lienee vähän päälle 2700 jenkkisotilasta. Aika helvetin vähän loppujen lopuksi, vai mitä? Mutta jo Sun Tzun opetti, että haavoittuneet, ovat tärkeämpiä valtion kannalta, kuin kuolleet. Haavoittuneet saattavat joutua elämään valtion tuella, ovat vielä pitkään kansakunnan muistutuksena sodasta tms...
Jenkkejä on haavoittunut yli 20 000 Irakin sodassa. Alkaa vaikuttamaan jo uudelta Vietnamilta, kaunkohan USA pystyy pitämään joukkonsa maassa?
Jenkkejä on haavoittunut yli 20 000 Irakin sodassa. Alkaa vaikuttamaan jo uudelta Vietnamilta, kaunkohan USA pystyy pitämään joukkonsa maassa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensinnäkin Irakissa on öljyä, mutta Vietnamissa ei ollut kuin riisiä ja vesipuhveleita, joten näyttää siltä, että jenkit ovat Irakissa viellä pitkään.
Vietnamissa oli tilanne muutenkin hieman toinen, kun siellä oli toinen osapuoli, joka oli kunnolla järjestäytynyt ja joka sai aseapua ulkomailta.
Irakissa vastarinta ei ole aivan niin hyvin järjestäytynyttä ja lisäksi siellä on eri uskontokuntien välisiä levottomuuksia.
On totta että historia on liioitellut Vietkongin osuutta Jenkkien tappioista Vietnamissa. Suurin osa jenkkien tappioistahan tuli P-Vietnamin armeijan hyökkäyksissä, eli perinteisesä rintamasodassa. Ja tottahan on että Kiina ja Neukku tukivat sotilaallisesti P-Vietnamia...
Irak on strategisesti mahdollisimman keskeisellä paikalla lähi-itää, eli Saudi-Arabien ja Iranin vieressä... Eli juuri missä kameleiden lisäksi on mustaa kultaa suurin osa maailman varannoista. Jo tämän perusteella jenkit eivät mielellään lähde, puhumattakaan sitten vielä poliittisista tekijöistä. Bush ei varmaan mielellään halua jäädä historiaan miehenä, joka lähti Irakista häntä koipien välissä.
Mutta, onko jenkeillä mahdollisuutta voittaa sota? Missä vaiheessa tappiot tulevat liian suuriksi? Tilastollisesti ja raportien perusteella tilanne ei parane, vaan itse asiassa iskut vaan lisääntyvät entisestään... Yli 20 000 haavoittunutta on merkittävämpi luku, kuin reilu 2700 kuollutta Freedom fighteria, joiden sota on jo "ohi" :)
On tosin todennäköisempää, että vasta seuraava presidentti antaa perääntymiskäskyn, eli Jenkkien vaalit sitten pyörisivät sodan ympärillä. Mutta toisaalta kyselyjen mukaan jenkkiläiset ovat alkaneet vastustamaan sotaa, joka on varmasti suoraa seuraamusta kiihtyvästä vastarinnasta. Seikka joka on hyvä pitää mielessä, historialla on tapana toistaa itseään.
No ei se kyllä Vietnamille vertoja vedä Irakin sota vielä mutta muistakaa että Usa on saanut voittojakin aivan vitusti Irakissa. Niin ja muistakaa että EUROOPPA aloitti Vietnamin sodan samoin kuin Korean sodan 50 luvulla...Historialla on pahatapa toistaa itseään
vauhtia menossa suohon. Brititkin jo tuskailee lähtölupaa, sentään USAn tärkein nukke armeija.
Paitsi että amerikkalaisilla on täsmälleen samat ongelmat Irakissa, kuin sillä oli Vietnamissa.
-Holtiton paikallinen hallinto liittolaisena, joka ei ole stabiili, eikä kykenevä ja joka on epäsuosittu.
-Vastustaja, joka käyttää sissisota taktiikkaa, täten melkopitkälle eliminoiden kaiken hyödyn, joka amerikkalaisilla on teknisesti kehittyneestä armeijastaan.
-Paikallisten ihmisten suosion romahdusmainen kasvu, mm. juuri halusta jättää 'hearts&minds' operaatiot kyvyttömälle paikallishallinnolle.
-Poliittinen paine sisäpolitiikassa.
Tämä on täsmälleen, kuten Vietnam. Amerikkalaiset eivät pysty voittamaan tätä. Tosin ei pysty vastustajakaan, mutta toisaalta heidän pitää vain pysyä pelissä, estää amerikkalaisia voittamasta ja pitää sisäpolitiikka epästabiilina ja he voittavat sodan voittamatta taisteluja. Juuri kuten kävi Vietnamissa.
Itseasiassa tämä on sissisodan kultaista kirjaa, sitä Maon kirjoittamaa. Se ei välitä siitä, kuka sen oppeja käyttää, koska se on erittäin tarkkanäkoinen tutkielma siitä, kuinka jopa vähäisellä kansansuosiolla varustettu vähälukuinen sissiarmeija voi kaataa hallituksia armeijoineen vain pysymällä pelissä mukana.
"Tämä on täsmälleen, kuten Vietnam. Amerikkalaiset eivät pysty voittamaan tätä. Tosin ei pysty vastustajakaan, mutta toisaalta heidän pitää vain pysyä pelissä, estää amerikkalaisia voittamasta ja pitää sisäpolitiikka epästabiilina ja he voittavat sodan voittamatta taisteluja. Juuri kuten kävi Vietnamissa.
Itseasiassa tämä on sissisodan kultaista kirjaa, sitä Maon kirjoittamaa. Se ei välitä siitä, kuka sen oppeja käyttää, koska se on erittäin tarkkanäkoinen tutkielma siitä, kuinka jopa vähäisellä kansansuosiolla varustettu vähälukuinen sissiarmeija voi kaataa hallituksia armeijoineen vain pysymällä pelissä mukana."
Ehdottoman totta, mutta eikös Sun Tzu ollut jo aikaisemmin kirjoittanut saman asian.... ehkä joku tuhat vuotta aikaisemmin.... Mao luki Sun Tzun sodankäynnin taito, kuten myös Ho Tzi Minh, Guderian, Manstein, Scwarthzkorpf ja lukemattomat muut... On mm. jenkeissä upseerien pakollinen kurssi...
Mutta Mao:n kirjoitus ei ole ihan Sun Tsu:n mukainen. Siinä missä Sun Tsu, Guderian, Von Manstein ja eritoten Clausewitz olivat kaikki kenttäarmeijan oppi-isiä, Mao oli ennen muuta sissiarmeijalle samaa, mitä Sun Tsu sodankäynnille yleensä.
Eivät Maon ideat tietenkään mitään uusia olleet, eivät olleet Sun Tsun:kaan, mutta kuten Sun Tsu, myös Mao osasi erottaa sodan kaaoksesta ne osaset jotka olivat ratkaisevia lopputuloksen kannalta ja kiteyttää ne kirjoissaan.
Mao oli lukenut Sun Tsun kirjoitukset ja niihin ja erittäin laajaan kokemukseensa perustuen laatinut viisikohtaisen 'sissiliikkeen' oppikirjan. Siinä missä Sun Tsu puhuu armeijasta ja kuinka sen pitäisi käyttäytyä, Mao puhuu 'vallankumouksellisista' ja hänen oppinsa eivät ole yksi yhteen Sodankäynnin Taidon kanssa. Esimerkiksi Ho Tsi Minh ja Kenraali Giap seurasivat enemmän Maoa, kuin Sun Tsu:ta sillä kun Sun Tsu puhuu taistelun välttämisestä ylivoimaista vihollista vastaan, Mao kehottaa naamioitumaan siviilien sekaan [vallankumouksellinen on kala rahvaan meressä] ja pitämään vihollinen jatkuvassa ei-tavanomaisessa taistelukosketuksessa.
Ei Sun Tsu tietenkään vanhanaikainen ole, siinä on paljon sovellettavaa, mutta tietyssä mielessä Mao on menestyneempi ja tehokkaampi taktikko. Vaikka Sun Tsu on ja tulee olemaan erittäin tarkka kuvaus kenttä-armeijan periaatteista, se on kuitenkin sidottu tietyssä mielessä ajatukseen kenttä-armeijasta. Sellaisia ei ole pahemmin näkynyt viimeaikoina.
Useat toiset kirjoittajat, Von Clausewitz etunenässä, eivät ole tarpeeksi yleisiä pysyäkseen aikojen mukana. Clausewitzin perisynti on tietenkin esillä jo silloin, kun hän kirjoitti teoksen, eli hänen halveksuntansa tiedustelua ja vakoilua kohtaan, mutta muutoinkin hänen kirjoituksensa on lähinnä Napoleonin ajan taktiikkaa ja strategiaa. Tietenkin hänellä on myös hetkensä 'Valtioilla ei ole ystävä, vain Intressejä', mutta voidaan myös sanoa, että Sun Tsu ja Machiavelli olivat ottaneet tuon niin itsestäänselvyytenä, etteivät vaivautuneet pistämään sitä paperille.
arvioivat
määritelmästä, jolla haavoittuminen määritellään?
Irakilaisia on 12.10.06 HS mukaan kuollut jopa 650 000 välienselvittelyjen seurauksena. Aika iso hinta jenkkien tuomasta "vapaudesta".
Oikea luku on pienempi, mutta silti... Onpahan vähemmän syöjiä!