Minkä verran tarvitaan uskoon tuloon järkeä? Minkä verran tulisi tietää raamattua jaym. sellaista hengellistä tietoa uskovaksi tullakseen? Ja miten on jos ei ole järjen hivenyäkään päässä, eli on täysin tyhmä? Pitäisikä aloittaa ensin hengellisten asioitten opiskelu?Eli hitaasti hyvä tulee. Tätä palstaa kun lukee niin ei voi pudota kärryltä kun kärrylle eitaho päästä.N8iin nuo kirjoitukset tuntuvat viisaitten kirjoituksilta.
Uskoontulemisesta?
kysyn vaan
13561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei tarvii mitään muuta kun hätää synnistä ja
uskomista Jeesuksen syntien sovitukseen.
Sillä järjeltään tyhmä ei siltä tieltä eksy.
Viisaalla ei ole mitään etua.
Viisasta on vaikeampi höynäyttää.
On aina lahja omata viisautta totuudessa. tarkoita, että ymmärtää enemmän totuutta.
Jumalala tulevaa absoluuttista totuutta.
Pelkällä järjenkäytöllä voi tehdä vääriä teorioita.
Pidän viisasta ateistia loppujen lopuksi sillei
tyhmänä, että sillä on ikäänkuin toinen puoli
tyhmä eikä ne tiedä mistään muusta kuin materialistisesta maailmasta.
Raamattu puhuu paljon viisaudesta ja ymmärryksestä. "Herran pelko on viisauden alku", sanotaan.
Pystyäkseen "tulemaan uskoon" täytyy tietenkin tietää mihin tai kehen tulee uskoa ja miksi. Ja juuri siksi meille on julistettu sanoma Jeesuksesta, evankeliumi eli iloinen uutinen Jeesuksesta, johon uskoen saamme syntimme anteeksi.
"Kuinka kukaan voi uskoa, ellei joku julista"? Tätä julistusta on Uudessa testamentissa ja sitä kuulee hengellisissä tilaisuuksissa. Kaikkialla missä Jeesusta Kristuksesta ja pelastusta hänessä julistetaan, voi ihminen kokea todeksi tämän: "Usko tulee kuulemisesta".
Uskoontuleminen on lyhyesti sanottuna sitä, että ihmisestä tulee Jeesukseen uskova ihminen. Ja siihen ei tarvita "inhimillistä viisautta", vaan sydämen viisautta.
Ihmiset voivat tehdä uskon asiat monimutkaisiksi ja kiistellä niin, ettei siitä ota erkkikään kukaan selvää. Jumalan Sanan, Raamatun, ilmoitus asiasta on kuitenkin yksinkertainen. Siellä sanotaan, että järkeily ja ihmisen oma viisaus ei auta, vaan se usko, jonka Jumala ihmiselle antaa, on jotain hyvin yksinkertaista, jopa "lapsenmielistä".
Katso, mitä Jeesus sanoo: "Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt." Luuk. 10:21
Jesajakin on pelastuksen tietä kuvatessaan ollut samoilla linjoilla. Kannattaa lukea Jesajan kirjasta koko luku 35. "Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. SIELLÄ EI TYHMÄKÄÄN EKSY. Jes. 35:8
Älystä se ei ole kiinni: esim. monet kehitysvammaiset ovat uskossa Jeesukseen ja syntiensä sovitukseen. Samoin monet vakavasti mielisairaat, joiden ajatusmaailma on muulta osin häiriintynyt, saattavat omata hätkähdyttävän terveen uskonelämän. Samoin dementoituneiden joukosta löytyy niitä, joilta ei löydy enää muita sanoja kuin yksinkertainen todistus siitä, että Jeesus on heidän Herransa. Jeesukseen uskovissa on sekä älykköjä että vähemmän älykköjä. Älykkyys ei todellakaan ole homman avainjuttu.
Samaa sanoo Paavali. Silloin kun hän oli heikoimmillaan, hän keskittyi vain ydinasiaan, pelastuksen perustaan: "Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan." 1.Kor.2:2
Viisaus ja äly ei ole se väline, jonka avulla oppisi tuntemaan Jumalan, sanoo Herra sanassaan: "Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma EI oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin JUMALA näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta PELASTAA ne, jotka uskovat" 1. Kor. 1:21
Jumala saarnauttaa ihmisjärjelle "hullutusta":
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1.Kor 1:18
"me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset." 1.Kor.1:23-25 (kannattaa lukea 1.Kor.1 kokonaan tästä aiheesta)
Jos kovin hienoja ja monimutkaisia aletaan puhumaan, silloin voi pääasia mennä mitättömäksi. Jeesus lähetti Paavalin "evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1.Kor.1:17
Uskovia on neuvottu seuraavasti, mutta...kovasti meitä tuntuu kaikenlaiset väittelyt kiinnostavan. Parannuksen paikkaa on: "Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja." 2.Tim.2:23 "Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia." Tit. 3:9
-----
Usko on Jumalan teko:
"Armosta Jumala on teidät pelastanut ANTAMALLA TEILLE USKON. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." Ef. 2:8-9
"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Joh. 6:29
"Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." Room. 10:17
Koska usko on lahja, jonka Jumala antaa, kyse ei ole ihmisen teosta. Jumala voi sanallaan synnyttää itselleen lapsia vaikka kivistä :)
- - - - - -
Yksinkertaisesta uskomisesta, lue:
http://www.sley.fi/eo/tampere/etsikko2.html
Uskoon tuleminen on aina myös järjen päätös, tietoinen päätös myöntää se että on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja että haluaa ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Kukaan ei toisin sanoen tule uskoon vastoin tahtoaan.
Järjellä ei uskoa kuitenkaan voi täysin selittää, siihen kuuluu olennaisena osana myös tunteet, niinkuin elämään yleensäkin. Tunteet eivät saisi kuitenkaan olla uskon perustana, koska ne vaihtelevat, ja pelkkä tunnekokemusten hakeminen on vähän sama, kuin jos lapselle annettaisiin vain maitoa vielä kymmenen vanhanakin, eli ihminen ei ns.kasva uskossaan.
Uskoon tulemiseen ei tarvita teologian opintoja, monet ihmiset ovat tulleet uskoon käymättä kertaakaan hengellisessä tilaisuudessa tai lukematta raamattua. On lukemattomia tapauksia, joissa ihmiset ovat sanoneet Jumalalle, että jos olet oikeasti olemassa, auta minua, ja he ovat tulleet siinä hetkessä uskoon. Se on täysin Jumalan ja ihmisen välinen tapahtuma, eikä siihen tarvita välimiestä, koska Jeesus tuli aikoinaan ihmiseksi maan päälle ja toimi(i) välimiehenä! Ei tarvita mitään seremonioita eikä mantroja! Se tuntuu olevan joskus jopa liian helppoa. Kun ihminen tulee uskoon, Pyhä Henki tulee ihmiseen, ja johdattaa kyllä ihmistä eteenpäin!
Avaa sydämmesi, kuuntele, kutsu, jos tuntuu päästä sisään, voi tuntua pahalle, voi kuumottaa, voi pistellä, se ei kumminkaan tapa vaan vahvistaa, järkee ei tarvita vaan anna sydämmesi, Jumala hoitaa kyllä loput!
T:Kokemus :)
Järki ja usko ovat toisensa poissulkevat asiat nykyaikana jolloin tiedetään tarpeeksi, jotta voidaan osoittaa kristinusko huuhaaksi.
...uskoon tuloon ei tosiaankaan tarvita järkeä, sillä eihän usko muutoin olisi kaikkien ulottuvilla. Olipa oivallus Pakanalta - en olisi uskonut!
Jos uskovainen ihminen auttaa toisen ihmisen uskoon, se on kuin ahaa-elämys. Ei siinä tarvita järkeä. Jos sinut armahdetaan, sinut autetaan pois sontaisesta loasta. Kun vain löydät tällaisen ihmisen, joka sinua pystyy auttamaan.
Järki on meille lahja, tosin synnin sumentama. Saamme me järkeäkin käyttää, ja monesti täytyy, kuten koulun kotitehtävissä. Jumala on myös järjestyksen jumala, ja suomen kielessä sanat järki ja järjestys tulevatkin samasta kannasta. Ei Jumala siis epärjärjestyksen jumala ole.
Uskovaiset voivat kyllä syyllistyä liian suureen järkeilyyn. Toinen äärilaita toki on, että olemme lapsellisia. Lapsenkaltaisuus tarkoittaa enemmän sydämen yksinkertaisuutta kuin lapsekkuutta.
Eli Kristinuskon perussanoma on tämä:
Jumalan Poika Jeesus Kristus sovitti
kaikkien ihmisten synnit Golgatalla,
myös sinun.
Usko se ja tee parannus niin pelastut.
Tuossa on koko kristinuskon ydin.
Uskon että enemmän sivuseikoista
voit löytää vaikka kuinka monta
hyvin perusteltua mielipidettä,
itse lähdin siitä, että uskon tuon,
ja totesin itselleni "ne muut ovat
varmasti jotenkin päin, eiköhän
ne sieltä löydy kun alkaa asiaa
selvittämään".
Ja vähitellen löytyy.
Auttoiko yhtään?
Sinullahan on jo tikapuut valmiina, älä enää kysele.
Voit itse päätellä seuraavasta esimerkistä tiedon ja järjen määrän:
Eräänä päivänä sairaalassa ollessani viereiselle petille saapui valkotukkainen vanhus. Hän kertoi, kuinka sairaudet ovat häntä jo koetelleet,ja nyt hänen vatsassaan on todettu pahanlaatuinen kasvain. Hän kyseli illalla hoitajalta, voisiko hän saada aamulla ehtoollisen ennen suureen leikkaukseen menoa. Kun kävimme yölevolle, vanhus alkoi itkeä. Mietin, voinko sanoa hänelle mitään: uskallanko, rohkenenko. Tunsin itseni hyvin araksi ja heikoksi. Lopulta en voinut enää kuunnella vanhuksen hätää,vaan menin hänen vuoteensa luo ja kysyin, pelottaako häntä. Itkunsa seasta vanhus soperteli, että häntä pelottaa tuleva suuri leikkaus, jos hän, vaikka menehtyy siihen.Kerroin hänelle,että olen uskovainen ja jos hän haluaa, voin tuoda hänelle taivaan terveisiä ja siunata hänelle kaikki synnit anteeksi. Hän vastasi heti, että kyllä hän haluaa. siunasin häntä anteeksiantamuksen evankeliumilla, Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi ja lohdutin, että hän saa olla ihan turvallisella mielellä. Aamulla ennen leikkausta sairaalan pastori kävi antamassa hänelle ehtoollisen.
Päivän aikana epäilykset piirittivät minua. Ajattelin, että en varmaan osannut puhua tuolle vanhukselle oikein. Kun siskoni tuli illalla luokseni, kerroin hänelle epäilyksistäni ja murheistani. Hän lohdutti , että siinähän tärkein asia on tullut sanotuksi, eihän siinä muuta tarvitse. Loppu on Jumalan kädessä.
Vanhus selvisi leikkauksesta ja meillä oli hyvin lämpimät välit koko sen ajan, kun olin hänen huonetoverinaan.