Nimittäin nuo intti-ihmiset... Huvittavaa kun aina kaikki sanoo sivareista ties mitä mammanpoika yms. -juttuja, mutta PV tässä lajissa on oikea MM-tason kouluttaja.
Kävipä tässä nimittäin niin että postiluukusta tipahti taas Reserviläinen-lehti (joka minulle tupsahtelee erinäisten yhdistys-kontaktien vuoksi joita en ala sen kummemmin tässä erittelemään). Tämä propagandasävyinen julkaisu onnistuu yleensä aina herättämään jännittäviä tunteita minussa, yleensä poukkoillen röhönaurun ja pahoinvoinnin välimaastossa. Tämä numero ei ollut mikään poikkeus, olihan se tupaten täynnä asevelvollisuus"asiaa" kun oikein oli ABI-numerokin (eli sellainen joka ilmeisesti jaetaan ilmaiseksi myös monille kutsuntoihin meneville).
Noh, siellä oli tietenkin taas jonkun sotilaspampun vuodatuksia asevelvollisuusjärjestelmän erinomaisuudesta ja siitä, kuinka hienosti sitä voidaan perustella (eli tässäkin tapauksessa subjektiivisin "musta tuntuu"-argumentein, ilman minkäännäköisiä objektiivisia tilastoja tahi tutkimustuloksia).
Ja sitten se alkoi: otettiin esille tämä siviilipalveluksen lyhentäminen 12 kuukauteen. Ja miten asiaa käsiteltiin? Alettiin valittaa siitä, kuinka siviilipalveluksesta tulisi liian houkutteleva vaihtoehto, ja ruvettiin laskemaan ja vertaamaan sivarin ja intin kävijän suorittamia TYÖTUNTEJA!
Ensinnäkin, Kaskealakin sanoi että siviilipalvelusta ei pitäisi pitää rangaistuksena. Rangaistushan on jotakin sellaista, minkä pelko saa ihmisen käyttäytymään tietyllä tavalla, eikös? Mutta miten sitten sama instituutio voi toitottaa että sivari ei ole rangaistus, ja myös samaan aikaan että se ei saa olla niin houkutteleva vaihtoehto että keskivertokaveri valitsisi sen? Onko nämä tyypit tiputettu lapsena päälleen pari kertaa liian usein, vai tapahtuiko tämä ilmeinen tyhmeneminen vasta armeijan työtehtävien johdosta? Eivätkö nämä ihmiset oikeasti tajua lausuntojensa ristiriitaisuutta?
Ja sitten tuo tuntien laskeminen. Reserviläisessä huomasin mm. sensuuntaisen termin kuin "kovien (tai jotain sinnepäin, tajuatte varmaan idean) reserviläisten" käytön, ja silti samassa julkaisussa nämä "kovat jätkät" laskeskelevat pilkuntarkkaan että kuinka monta tuntia nyt sivarilla ja varusmiehellä oikeasti sitä palvelusta mukamas on, ja aloittavat kauhean ulinen siitä ja sen epäoikeudenmukaisuudesta. Tosi "kovia jätkiä".
Sama juttu kun jalkaväkimiinoista luovuttiin; kauhea itkunvääntö ja marina oikein valtakunnallisella tasolla tyyliin "VÄÄÄÄÄÄÄ!! BUUHUUU! Kyllä MEIDÄN pitäisi saada pitää nää jalkaväkimiinat, MEILLÄ kuuluu olla erivapauksia kansainvälisistä sopimuksista kun me ollaan niin HYVIÄ! IHAN EPISTÄ!"
Noh, toisaalta, tuo ulinahan alkaa jo varusmiespalveluksen aikana. Muistan kyllä hyvin omalta inttiajaltani kuinka siellä joka saatanan palaneesta lomasta, iltavapaasta, maastoleiristä, päivystysvuorosta ja ties mistä pikkujutusta alkoi aina komppaniassa kauhea kitinä ja valitus. Mihinkään ei päästy eikä mitään koskaan tehty ilman että vähintään 70% ukoista marisi koko ajan. En tiedä sitten olenko nähnyt jotenkin poikkeavia sivareita, mutta vastaavaa pillitystä en ole huomannut siviilipalvelustehtävistä, kaikki tapaukset jotka henkilökohtaisesti tunnen ovat hoitaneet sivarinsa kuin suoraselkäiset töissäkäyvät aikuiset. Näistä tämän palstan viuraajista en sitten tiedä mitä ovat, voivat olla jotain provojakin.
Mutta summa summarum, älkää jaksako asevelvollisuuden puolustajat valittaa että sivarit ja totaalit ovat jotain nössöjä tyhjästä valittajia, kun itse olette ihan samanlaisia.
Kävipä tässä nimittäin niin että postiluukusta tipahti taas Reserviläinen-lehti (joka minulle tupsahtelee erinäisten yhdistys-kontaktien vuoksi joita en ala sen kummemmin tässä erittelemään). Tämä propagandasävyinen julkaisu onnistuu yleensä aina herättämään jännittäviä tunteita minussa, yleensä poukkoillen röhönaurun ja pahoinvoinnin välimaastossa. Tämä numero ei ollut mikään poikkeus, olihan se tupaten täynnä asevelvollisuus"asiaa" kun oikein oli ABI-numerokin (eli sellainen joka ilmeisesti jaetaan ilmaiseksi myös monille kutsuntoihin meneville).
Noh, siellä oli tietenkin taas jonkun sotilaspampun vuodatuksia asevelvollisuusjärjestelmän erinomaisuudesta ja siitä, kuinka hienosti sitä voidaan perustella (eli tässäkin tapauksessa subjektiivisin "musta tuntuu"-argumentein, ilman minkäännäköisiä objektiivisia tilastoja tahi tutkimustuloksia).
Ja sitten se alkoi: otettiin esille tämä siviilipalveluksen lyhentäminen 12 kuukauteen. Ja miten asiaa käsiteltiin? Alettiin valittaa siitä, kuinka siviilipalveluksesta tulisi liian houkutteleva vaihtoehto, ja ruvettiin laskemaan ja vertaamaan sivarin ja intin kävijän suorittamia TYÖTUNTEJA!
Ensinnäkin, Kaskealakin sanoi että siviilipalvelusta ei pitäisi pitää rangaistuksena. Rangaistushan on jotakin sellaista, minkä pelko saa ihmisen käyttäytymään tietyllä tavalla, eikös? Mutta miten sitten sama instituutio voi toitottaa että sivari ei ole rangaistus, ja myös samaan aikaan että se ei saa olla niin houkutteleva vaihtoehto että keskivertokaveri valitsisi sen? Onko nämä tyypit tiputettu lapsena päälleen pari kertaa liian usein, vai tapahtuiko tämä ilmeinen tyhmeneminen vasta armeijan työtehtävien johdosta? Eivätkö nämä ihmiset oikeasti tajua lausuntojensa ristiriitaisuutta?
Ja sitten tuo tuntien laskeminen. Reserviläisessä huomasin mm. sensuuntaisen termin kuin "kovien (tai jotain sinnepäin, tajuatte varmaan idean) reserviläisten" käytön, ja silti samassa julkaisussa nämä "kovat jätkät" laskeskelevat pilkuntarkkaan että kuinka monta tuntia nyt sivarilla ja varusmiehellä oikeasti sitä palvelusta mukamas on, ja aloittavat kauhean ulinen siitä ja sen epäoikeudenmukaisuudesta. Tosi "kovia jätkiä".
Sama juttu kun jalkaväkimiinoista luovuttiin; kauhea itkunvääntö ja marina oikein valtakunnallisella tasolla tyyliin "VÄÄÄÄÄÄÄ!! BUUHUUU! Kyllä MEIDÄN pitäisi saada pitää nää jalkaväkimiinat, MEILLÄ kuuluu olla erivapauksia kansainvälisistä sopimuksista kun me ollaan niin HYVIÄ! IHAN EPISTÄ!"
Noh, toisaalta, tuo ulinahan alkaa jo varusmiespalveluksen aikana. Muistan kyllä hyvin omalta inttiajaltani kuinka siellä joka saatanan palaneesta lomasta, iltavapaasta, maastoleiristä, päivystysvuorosta ja ties mistä pikkujutusta alkoi aina komppaniassa kauhea kitinä ja valitus. Mihinkään ei päästy eikä mitään koskaan tehty ilman että vähintään 70% ukoista marisi koko ajan. En tiedä sitten olenko nähnyt jotenkin poikkeavia sivareita, mutta vastaavaa pillitystä en ole huomannut siviilipalvelustehtävistä, kaikki tapaukset jotka henkilökohtaisesti tunnen ovat hoitaneet sivarinsa kuin suoraselkäiset töissäkäyvät aikuiset. Näistä tämän palstan viuraajista en sitten tiedä mitä ovat, voivat olla jotain provojakin.
Mutta summa summarum, älkää jaksako asevelvollisuuden puolustajat valittaa että sivarit ja totaalit ovat jotain nössöjä tyhjästä valittajia, kun itse olette ihan samanlaisia.
Vastaukset 35
Vanhimmat
No, ainakaan silloin kun minä olin palveluksessa, niin ei saanut valittaa tai muuten seurasi rangaistus, mikä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Marina ja valitus syö joukkohenkeä ja aiheuttaa haittaa yleiselle toimintatehokkuudelle ja siksi tämä on erikseen kielletty Suomen rikoslaissa, sen sotilaita koskevassa 45:ssä pykälässä ja samaten yleisessä palvelusohjesäännössä, joka on lain tarkoittama "tai kuten on erikseen säädetty". Eli pysyväisasiakirjaan verrattava.
Armeijaslangilla tuota valittamista sanotaan avautumiseksi ja se ei ole hyväksyttävää. Siitä annetaan yleensä jokin lievä rangaistus, käytännössä alijohtajat/varusmiesjohtajat määräävät jotakin ikävää tehtävää suoritettavaksi ryhmälle josta on avautumista kuulunut. Tarvittaessa otetaan asia sitten puheeksi kantahenkilökunnan kanssa komppanian tasolla ja annetaan varsinaisia rangaistuksia kuten ylimääräistä palvelusta tai poistumiskieltoa sotilaan epäsopivasta käyttäytymisestä tai muusta rikoksesta joka soveltuu tilanteeseen.
Armeijassa on siis erikseen kielletty valittaminen ja avautuminen, mutta miten onkaan sivarin laita...
http://www.keskipohjanmaa.net/gen/415128.asp
"Kuten presidentti totesi, siviilipalveluksen ei tarvitse olla rangaistus eikä säilytys, mutta saa se vaativakin olla."
-----------------------------------------
nimim. "laulajat"
"Ja miten asiaa käsiteltiin? Alettiin valittaa siitä, kuinka siviilipalveluksesta tulisi liian houkutteleva vaihtoehto, ja ruvettiin laskemaan ja vertaamaan sivarin ja intin kävijän suorittamia TYÖTUNTEJA! "
Jopa naispressa on huomannut että siviilipalveluksen vaativuus ei ole missään suhteessa varuspalvelukseen nähden.
"Presidentti Halonen ei jättänyt mitään epäselväksi, kun hän totesi, että yleinen asevelvollisuus pitää säilyttää. Nykyjärjestelmällä Suomi ylläpitää hyvät puolustusvoimat suhteellisen edullisesti."
Vs.:
"
Noh, siellä oli tietenkin taas jonkun sotilaspampun vuodatuksia asevelvollisuusjärjestelmän erinomaisuudesta ja siitä, kuinka hienosti sitä voidaan perustella (eli tässäkin tapauksessa subjektiivisin "musta tuntuu"-argumentein, ilman minkäännäköisiä objektiivisia tilastoja tahi tutkimustuloksia). "
Pressalla on pikkupikku organisaatio taustalla (puolustusministeriö, pääesikunta, maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta) joka tekee mainitsemaasi tutkimusta jokapäiväisenä leipätyönään ja on selvästikin päätynyt yleisen asevelvolisuuden säilyttämisen kannalle.
Jospa esittäisit omat vaihtoehtosi perusteluineen miten maamme puolustusjärjestelyt hoidetaan tulevaisuudessa.
Tässä vinkki ja linkki mihin pohjata, lähde vaikka aluksi kiistämään Puolustusministeriön tulevaisuuskatsausta kerran tiedät aiheesta jotain enemmän kuin nämä ressulehdessä vuodattelevat sotilaspamput.
http://www.defmin.fi/files/693/Tulevaisuuskatsaus_PLM.pdf
""kovat jätkät" laskeskelevat pilkuntarkkaan että kuinka monta tuntia nyt sivarilla ja varusmiehellä oikeasti sitä palvelusta mukamas on, ja aloittavat kauhean ulinen siitä ja sen epäoikeudenmukaisuudesta"
Mitä vikaa tasa-arvoisessa palvelussa on? Johan pressakin on kiinnittänyt siihen huomiota.
"Mutta summa summarum, älkää jaksako asevelvollisuuden puolustajat valittaa että sivarit ja totaalit ovat jotain nössöjä tyhjästä valittajia, kun itse olette ihan samanlaisia."
Huomaatko mitä valitusta ja ulinaa ITSE tänne palstalle suollat?
ei kiinnosta ruveta väittelemään kanssasi noista muista jutuista, mutta yhtä juttua voisin kysyä:
"Pressalla on pikkupikku organisaatio taustalla (puolustusministeriö, pääesikunta, maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta) joka tekee mainitsemaasi tutkimusta jokapäiväisenä leipätyönään ja on selvästikin päätynyt yleisen asevelvolisuuden säilyttämisen kannalle."
MIKSI MIKSI MIKSI sitten joka helvetin asevelvollisuuskeskustelussa asevelvollisuuden puoltajien argumentit jäävät "koska se on perinne/paras ratkaisu/kustannustehokas/tasa-arvoinen/jees juttu"-tasolle?
Jos tutkimustuloksia asiasta on, (siis kylmiä lukemia, mustaa valkoisella ja realististen ja yksityiskohtaisten kriisitilannesimulaatioiden tuloksia, eikä mitään näitä "on se ihan kiva"-luokan hömpänpömppä-lausuntoja) niin miksi niitä EI KOSKAAN esitetä missään?
Vaikka kuinka moneen kertaan asiallisesti ja nimenomaan tutkittuun asiantuntijatietoon, eikä mihinkään paska-mutuun, vetoaa ja perustelee, miksi nykyinen Suomen puolustussysteemi on tehokkain ja paras jos mitataan suorituskykyä, johon käytännössä kohtuullisella rahallisella ja sitä kautta hyväksyttävällä ja siedettävällä panostuksella pääsemme, niin sivari-pellet alkavat ulista aina siitä, miten ei saa pakottaa, yhyy, minä en ainakaan halua, kun perustelee, että ehkä kaikista ei ole KIVAA armeijassa ja ei ole ehkä HAUSKAA että pakotetaan, mutta näin saadaan paras teho ja suorituskyky KÄYTÄNNÖSSÄ, ja siksi näin ehdottomasti jatketaan, vaikka jotakuta harmittaisikin mennä inttiin. Olen jo aiemmin sanonut, että pakolla saadaan parhaiten suurin ja pystyvinkin osa mukaan. Tässä vielä PERUSTEELLISTA faktatietoa, ei mutua:
Suomi ylläpitää ja kehittää puolustuskykyään sotilaallisesti liittoutumattomana
maana turvallisuusympäristönsä muutoksia seuraten. Kansallisen puolustuksen
kannalta Suomen lähialueilla on keskeinen merkitys.
Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja uudistuvaan
alueelliseen puolustusjärjestelmään. Puolustusjärjestelmä vastaa kustannustehokkaasti
sekä kansallisen puolustuksen että muuttuvan turvallisuusympäristön
haasteisiin ja vaatimuksiin. Puolustusvoimien organisaatiota ja puolustusmateriaalia
kehitetään ottaen huomioon sodankäynnin muutos, kehittyvä
teknologia ja kansainvälinen yhteistoiminta.
Puolustusvoimille luodaan verkostokeskeisen sodankäynnin asettamat
vaatimukset täyttävä, kaikki puolustushaarat kattava yhteinen tiedustelu-,
valvonta- ja johtamisjärjestelmä.
Kasvavaa huomiota kiinnitetään sotilaallisen kriisinhallinnan ja nopean toiminnan
edellyttämien kykyjen kehittämiseen sekä lisääntyvään kansainväliseen
yhteistyöhön. Lisäksi kehitetään puolustusvoimien valmiuksia tukea muita
viranomaisia.
5.1.1 Suomen puolustuspolitiikka ja puolustusratkaisu
Suomen puolustusratkaisu perustuu uskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn.
Suomen puolustuksen päämääränä on kaikissa tilanteissa taata maan itsenäisyys
sekä turvata kansalaisten elinmahdollisuudet ja valtionjohdon toimintavapaus.
Maanpuolustuksella pyritään vastaamaan kansallisin voimavaroin kaikkiin sotilaallisiin
kriiseihin ja uhkiin. Kehittämällä sotilaallista yhteensopivuutta jatketaan
valmiuksien luomista kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön erilaisissa kriisitilanteissa.
Suomen puolustusratkaisu edellyttää kansalaisten laajaa tukea ja hyväksyntää.
Vahva puolustustahto on uskottavan puolustuskyvyn perusedellytys. Maanpuolustustahtoa
ja myönteistä suhtautumista puolustusvoimiin ylläpidetään ja edistetään
lisäämällä kansalaisten mahdollisuuksia vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan.
Puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät ovat alueellisen koskemattomuuden
valvonta ja turvaaminen, valtakunnan ja sen oikeusjärjestyksen sekä kansan
elinmahdollisuuksien puolustaminen, sotilaallisesta puolustusvalmiudesta huolehtiminen,
sotilaskoulutuksen antaminen, vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen
tukeminen, virka-avun antaminen muille viranomaisille, osallistuminen pelastustoimintaan
sekä osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.
Suomen puolustuskyky ja sen tehokkuus perustuvat ensisijaisesti:
- henkilöstön ja joukkojen hyvään koulutukseen ja suorituskykyyn
- määrällisesti ja laadullisesti riittävään ajanmukaiseen sotavarustukseen
- toimintavarmoihin tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmiin
- kansalliseen huoltovarmuuteen sekä kansainväliseen yhteistoimintaan ja
yhteensopivuuteen
- kykyyn säädellä puolustusvalmiutta tilanteen edellyttämällä tavalla sekä
- kansalaisten vahvaan maanpuolustustahtoon.
Puolustusta kehitetään pitkäjänteisesti ottaen huomioon ensisijaisesti ulkoiset
turvallisuusuhat ja niistä johdettavat puolustusvoimien suorituskykyvaatimukset
sekä käytettävissä olevat voimavarat.
2010-luvun alueellisessa puolustuksessa painopiste on aiempaa korostetummin
kohteiden ja elintärkeiden toimintojen puolustamisessa. Puolustusvoimien ja
muiden viranomaisten välinen yhteistoiminta korostuu kaikissa uhkamalleissa.
Kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen on Suomen puolustuspolitiikan ja
puolustusvoimien valmiuksien kehittämisen kannalta tärkeää. Suomi panostaa
nykyisten kykyjen lisäksi erikoistumista edellyttävien kykyjen ja yksiköiden kehittämiseen.
Tässä otetaan ensisijaisesti huomioon kansainvälisen kriisinhallinnan
kannalta keskeiset tarpeet sekä suomalainen osaaminen korkean teknologian,
laadun ja ammattitaidon hallinnassa. Erikoistuminen edellyttää kansainvälisten
valmiusjoukkojen materiaalisen valmiuden kehittämistä ja erikoishenkilöstön
sitouttamista kansainvälisiin tehtäviin nykyistä tiiviimmin. Kansainvälisen sotilaallisen
yhteistoiminnan mahdollistamiseksi kehitetään puolustusvoimien toiminnallista
ja materiaalista yhteensopivuutta Nato-standardien ja -normien mukaisesti.
Toimintaympäristön ja uhkien monimuotoistumisesta, kansainvälisen yhteistoiminnan
lisääntymisestä, teknologian kehittymisestä ja kallistumisesta sekä Suomen
väestörakenteen kehityksestä johtuen uskottavan puolustusjärjestelmän
kehittäminen edellyttää nykyistä voimakkaampaa keskittymistä ydintoimintoihin
ja puolustusvoimien rakennemuutoksen jatkamista.
Puolustusvoimien on valmistauduttava ehkäisemään ennalta ja tarvittaessa torjumaan
sotilaallinen voimankäyttö Suomea vastaan.
Puolustuksen suunnittelussa käytettävät kriisi- ja uhkamallit ovat:
- alueellinen kriisi, jolla voi olla vaikutuksia Suomeen
- poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisella
voimalla uhkaaminen sekä sen rajoitettu käyttö ja
- sotilaallisen voiman käyttö, joka voi olla strateginen isku tai strategisella
iskulla alkava hyökkäys alueiden valtaamiseksi.
Puolustussuunnittelussa varaudutaan lisäksi estämään tai rajoittamaan epäsymmetristen
sodankäynnin keinojen käyttö yhteiskuntaa vastaan yhteistoiminnassa
muiden viranomaisten kanssa.
Lisäksi puolustussuunnittelussa otetaan huomioon varautuminen muiden viranomaisten
tukemiseen EU:n yhteisvastuulausekkeen (solidaarisuuslauseke) edellyttämällä
tavalla. Yhteisvastuulauseke luo unionille ja sen jäsenmaille velvollisuuden
antaa apua terrori-iskun, luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman
suuronnettomuuden uhriksi joutuneelle jäsenvaltiolle. Apua voidaan antaa kaikin
käytettävissä olevin keinoin, sotilaalliset voimavarat mukaan lukien. Kukin jäsenmaa
päättää itse antamansa avun sisällöstä ja laajuudesta.
Alueellinen kriisi
Alueellisella kriisillä tarkoitetaan tässä yhteydessä tilannetta, jossa Suomen rajojen
ulkopuolella tapahtuvalla alueellisesti rajoittuneella kriisillä voi olla vaikutuksia
Suomeen.
Kriisi voi aiheutua muun muassa sotilaallisista, poliittisista tai taloudellisista syistä
tai näiden yhdistelmästä. Kriisi voi myös syntyä suuronnettomuuden, ympäristökatastrofin
tai Suomen ulkopuolisten yhteiskunnallisten ongelmien seurauksena.
Alueellinen kriisi voi olla myös kauempana Suomen alueesta kehittyvä Euroopan
tai maailman turvallisuutta uhkaava kriisi.
Alueellisen kriisin vaikutusten ulottuminen Suomeen estetään tai rajoitetaan
säätelemällä joustavasti valmiutta ja käyttämällä puolustusvoimien joukkoja
tarvittavassa laajuudessa yhteistoiminnassa muiden viranomaisten kanssa. Suomen
lähialueiden ulkopuolella tapahtuviin alueellisiin kriiseihin pyritään vaikuttamaan
osallistumalla myös kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin.
Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus
Poliittisella, taloudellisella ja sotilaallisella painostuksella tarkoitetaan toimintaa,
jolla toinen valtio tai muu toimija pyrkii vaikuttamaan Suomen valtiolliseen päätöksentekoon.
Sotilaalliseen painostukseen voi liittyä alueloukkauksia, aseellisia välikohtauksia,
maa-, meri-, lento- ja tietoliikenteen häirintää sekä informaatio-operaatioita,
joilla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, kansalaisten maanpuolustustahtoon,
yhteiskunnan toimintaan tai heikentämään kykyä maan puolustukseen.
Painostusta voidaan tehostaa myös epäsymmetrisin sodankäynnin keinoin.
Painostustilanne edellyttää puolustusvoimilta kykyä säädellä valmiutta joustavasti
ja ennakoivasti. Perustamalla tarvittavat joukot ja suojaamalla elintärkeät toiminnot
osoitetaan puolustuskykyä ja nostetaan kynnystä käyttää sotilaallista
voimaa Suomea vastaan.
Sotilaallinen voimankäyttö
Painostus voi jatkua nopeasti toimeenpantavalla sotilaallisen voiman käytöllä,
jolla pyritään pakottamaan valtakunnan johto haluttuihin ratkaisuihin kohdistamalla
lamauttavia toimia yhteiskunnan elintärkeisiin järjestelmiin, kohteisiin ja
toimintoihin sekä puolustusjärjestelmään. Iskun mahdollisia sotilaallisia kohteita
ovat integroidut tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmät sekä ilmapuolustus,
lentokentät ja satamat.
Tällaiseen strategiseen iskuun voi liittyä lento- ja laivaliikenteen häirintää ja estämistä.
Isku voidaan toteuttaa kaikkien puolustushaarojen erillisinä tai yhteisinä
toimina käyttäen kaukovaikutteisia asejärjestelmiä sekä erikoisjoukkoja. Toimintaan
sisältyy oleellisena osana informaatio-operaatioita.
Myös hyökkäys alueiden valtaamiseksi voi alkaa strategisella iskulla. Se jatkuu
kaikkien puolustushaarojen vahvalla voimankäytöllä. Hyökkäyksellä pyritään
suoraan vaikuttamaan puolustajan elintärkeisiin kohteisiin ja toimintoihin sekä
valtaamaan sodan päämäärän kannalta keskeiset alueet.
Puolustus pyritään murtamaan mahdollisimman laajalla keinovalikoimalla. Päämäärään
pyritään esimerkiksi informaatiosodankäynnillä, erikoisjoukkojen, tuholaistoiminnan,
kauaskantoisten täsmäaseiden ja maahyökkäyksen sekä maan
kansainvälisen eristämisen yhteisvaikutuksella. Päämäärän saavuttaminen ei
välttämättä edellytä laajojen maa-alueiden valtaamista tai puolustajan koko
asevoimien tuhoamista. Strategista iskua laajemman operaation valmistelu kestänee
kuukausia.
Sotilaallisen voimankäytön ennaltaehkäisy edellyttää puolustuksen suorituskyvyn
osoittamista nostamalla puolustusvalmiutta riittävän korkealle. Sotilaallisen voimankäytön
torjunta edellyttää aina osittaista tai täydellistä liikekannallepanoa.
Epäsymmetrinen sodankäynti
Epäsymmetrisellä sodankäynnillä ymmärretään laajassa merkityksessä sekä sotilaallista
että ei-sotilaallista toimintaa, jossa käytetään keinoja tai välineitä, joiden
torjuntaan vastapuoli ei ole varautunut. Epäsymmetrinen sodankäynti korostuu
tulevaisuudessa turvallisuusuhkana ja kaikkiin uhkamalleihin mahdollisesti liittyvänä
keinona.
Epäsymmetrisen sodankäynnin keinoin voidaan vahingoittaa ylivoimaistakin vastustajaa.
Avoin, pitkälle kehittynyt tietoyhteiskunta on erityisen haavoittuva minkä
tahansa toimijan epäsymmetrisille hyökkäyksille. Keskeisimpinä epäsymmetrisinä
uhkina pidetään terrorismia ja tuholaistoimintaa, joukkotuhoaseiden leviämistä
ja käyttöä sekä informaatiosodankäyntiä.
Erikoisjoukkojen toiminta tai informaatiosodankäynnin menetelmät voivat toimintamalleiltaan
olla täysin terroristi- tai rikollisjärjestön toteuttamien iskujen kaltaisia.
Epäsymmetrisiä sodankäynnin keinoja käytettäessä tekijöiden tarkoitusperät
ja kriisin laajenemisen riski erityisesti sotilaallista voimankäyttöä alempiasteisissa
uhkamalleissa voivat olla vaikeasti arvioitavissa.
Epäsymmetrisen sodankäynnin uhat otetaan huomioon yhteiskunnan varautumisen
suunnittelussa kaikilla hallinnonaloilla.
5.2 Puolustuksen kehittäminen 20052012
5.2.1 2010-luvun puolustus
Puolustusvoimien tärkein tehtävä on Suomen alueen ja kansan puolustaminen.
Puolustusvoimat osallistuu myös kansainväliseen kriisinhallintatoimintaan, mikä
edellyttää entistä parempaa valmiutta, varustusta sekä erikoiskoulutusta.
Puolustusvoimien kehittämisessä otetaan huomioon EU:n uuden perustuslaillisen
sopimuksen asettamat vaatimukset. Puolustusvoimien henkilöstöä, joukkoja ja
materiaalia valmistaudutaan käyttämään entistä tehokkaammin virka-apuun
sekä normaalioloissa että erilaisissa häiriötilanteissa.
Puolustusvoimat ylläpitää valtakunnan puolustamiseksi valmiutta ehkäistä ennalta
ja torjua sotilaalliset uhat, valvoa ja turvata alueellinen koskemattomuus sekä
osallistua yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen yhteistoiminnassa
muiden viranomaisten kanssa. Tehtävät edellyttävät reaaliaikaisen tilannekuvan
kokoamista ja ylläpitoa.
Puolustusvoimilta edellytetään kykyä:
- ennakkovaroituksen antamiseen sotilaallisen turvallisuusympäristön merkittävistä
muutoksista,
- puolustukseen koko valtakunnan alueella,
- aluevalvontaan ja -vartiointiin maalla, merellä ja ilmassa,
- muiden viranomaisten tukemiseen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen
turvaamisessa,
- ottaa käyttöön kriisien ja uhkien torjunnassa tarvittavia voimavaroja muulta
yhteiskunnalta,
- osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan sekä
- kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön erilaisissa kriisitilanteissa.
Sotilaallinen maanpuolustus perustuu alueelliseen puolustukseen, jota kehitetään
jatkuvasti toimintaympäristön muutokset, tarkistetut tehtävät sekä käytettävissä
olevat resurssit huomioon ottaen. Johtamisjärjestelmä säilyy valtakunnallisena,
alueellisena ja paikallisena. Esikuntien tehtävät ja roolijaot tarkistetaan.
Puolustuskyky perustuu eri valmiustiloissa oleviin rauhan ajan joukkoihin sekä
tilanteen mukaan perustettaviin sodan ajan joukkoihin.
Sodan ajan joukot jaetaan alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Alueellisten
joukkojen vahvuus on noin 250 000 ja operatiivisten joukkojen noin 100 000
sotilasta. Alueellisilla joukoilla, joihin myös suunnitellut maakuntajoukot kuuluvat,
suojataan yhteiskunnalle ja puolustusvoimille keskeiset rakenteet sekä pidetään
valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeät alueet omassa hallussa. Alueellisia
joukkoja kehitetään siten, että ne kykenevät tärkeiden kohteiden ja alueiden
puolustukseen kaikissa kriisi- ja uhkamalleissa. Alueellisiin joukkoihin kuuluvien
rajajoukkojen kykyä vaativiin tiedustelu-, erikoisjoukko- ja vastaerikoisjoukkotehtäviin
parannetaan.
Operatiivisilla joukoilla luodaan puolustuksen painopiste. Ne koostuvat puolustushaarojen
suorituskykyisimmistä yhtymistä ja yksiköistä, ja niitä käytetään
keskitetysti koko valtakunnan alueella. Joukot kykenevät liikkuviin yhteisoperaatioihin
ja kauaskantoiseen tulenkäyttöön. Osalla operatiivisista joukoista kyetään
siviiliviranomaisten tukemiseen myös normaalioloissa.
2010-luvun liikkuvien, nykyistä pienempien sodan ajan joukkojen johtaminen
edellyttää mahdollisimman reaaliaikaista tilannekuvaa. Oikea-aikaisen johtamisen
takaamiseksi luodaan puolustusvoimien integroitu tiedustelu-, valvonta- ja
johtamisjärjestelmä. Järjestelmä mahdollistaa yhteisen reaaliaikaisen tilannekuvan
jakamisen kaikille puolustushaaroille sekä riittävien johtamisyhteyksien luomisen.
Johtamisjärjestelmästä kehitetään kansainvälisesti yhteensopiva.
Toimintalinjan lähtökohdat ja tavoitteet
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja tähtää maan itsenäisyyden
ja demokraattisten perusarvojen turvaamiseen sekä kansalaisten turvallisuuden
ja hyvinvoinnin edistämiseen. Suomen toimintalinja perustuu uskottavaan
kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuuteen ja johdonmukaiseen
ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseen toimintaan
Euroopan unionin jäsenenä. Toimintalinjaan kuuluu vastuun kantaminen
kansainvälisestä turvallisuudesta ja vakaudesta sekä rauhanomaisesta muutoksesta
yhteisten arvojen ja periaatteiden mukaisesti.
Kansainvälisessä yhteistyössä Suomi edistää turvallisuutta Yhdistyneiden Kansakuntien
toimintaedellytyksiä vahvistaen sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön,
Euroopan neuvoston ja Naton rauhankumppanuuden puitteissa sekä
muissa yhteyksissä. Suomi edistää pohjoismaista ja lähialueensa yhteistyötä.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen haaste on toimintakyvyn
säilyttäminen ja vahvistaminen ympäristön muutoksessa, jossa maailmanlaajuisen
kehityksen, alueellisten konfliktien ja uusien uhkien merkitys Suomen turvallisuudelle
on kasvanut. Suomi edistää ympäristöriskien, suuronnettomuuksien,
järjestäytyneen rikollisuuden, tietojärjestelmiä koskevien uhkien, tarttuvien tautien,
joukkotuhoaseiden leviämisen ja käytön sekä terrorismin ennaltaehkäisyä
ja torjumista. Tämän tulee tapahtua sekä kotimaisin että kansainvälisen yhteistyön
keinoin. Suomen toimintalinja perustuu myös uskottavaan kykyyn torjua
rikollisuutta. Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhteys korostuu.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimintaympäristössä korostuvat
viime vuosien suuret muutokset. Kylmän sodan jälkeinen ensimmäinen vuosikymmen,
1990-luku, oli vakauspolitiikan aikaa, jolloin pyrittiin vahvistamaan
demokratian ja markkinatalouden vyöhykettä erityisesti Euroopassa. Instituutioita
laajennettiin ja integraatiota edistettiin. Euroopan suuri murros tapahtui rauhanomaisesti,
mutta Balkanilla jatkui epävakaus.
Edellisen, vuoden 2001 selonteon jälkeen Suomen lähiympäristön vakaus on
kehittynyt myönteisesti. EU:n ja Naton laajeneminen on edistänyt koko alueen
turvallisuutta. Samaan suuntaan on vaikuttanut Venäjän muutos, mikä on toisaalta
samalla johtanut maan etsimään uudelleen vahvempaa kansainvälistä
asemaa.
Vaikka tavanomaisen sodan uhka on etenkin Euroopassa väistynyt, kytkeytyy
myös Suomen turvallisuus globalisaation myötä laajempaan kansainväliseen
ympäristöön. Viime vuosien aikana laaja-alaiseen turvallisuuteen kohdistuvat
uudet uhat ovat enenevässä määrin alkaneet heijastua Euroopan maiden ulkoiseen
ja sisäiseen turvallisuuteen. Siksi seuraava tarkastelu aloitetaan laajemmasta
kansainvälisestä kehityksestä.
Monen vuosikymmenen ajan kestäneen kylmän sodan ajalta periytyvät kansainväliset
rakenteet ja valtioiden suvereenisuuteen perustuva yhteistyöjärjestelmä
ovat monien muutosten ja haasteiden kohteena. Siitä, miten haasteisiin tulee
vastata, ei kansainvälisellä yhteisöllä ole vielä täysin selkeää yhtenäistä käsitystä,
kuten muun muassa monien Euroopan maiden ja Yhdysvaltain erilainen suhtautumisen
Irakin sotaan osoittaa.
Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen on terrorismin vastainen toiminta noussut
etenkin Yhdysvaltain politiikassa hallitsevaksi. Terrorismi ammentaa uutta voimaa
radikaaleista islamistisista ääriliikkeistä. Joukkotuhoaseiden leviäminen lisää
epävarmuutta. Globalisaatio luo uusia mahdollisuuksia, mutta kärjistää myös
eriarvoisuutta. Erilaiset yhteiskuntien sisäiseen kehitykseen liittyvät kriisiriskit
lisääntyvät. Valtioiden keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen vahvistaa yhteistä
turvallisuutta, mutta siihen liittyy myös riskejä.
Suomen välittömään turvallisuuteen vaikutetaan eri tavoin ulko-, turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan keinoin. Suomen turvallisuuteen vaikuttavat yhä enenevässä
määrin paitsi sotilaallinen myös taloudellinen ja poliittinen kehitys Euroopassa
sekä maailmanlaajuisesti. Siihen vaikuttavat myös Euroopan unionin ja muiden
keskeisten toimijoiden, kuten Yhdysvaltain ja Venäjän keskinäiset suhteet ja
niiden yhteistyö maailman kriisien ratkaisussa. Suomi ja sen lähiympäristö eivät
ole erillään muusta maailmasta, vaan osa laajempaa kokonaisuutta niin myönteisten
mahdollisuuksien kuin myös vaarojen ja riskien suhteen. Erityisesti korostuu
Suomen asema Euroopan unionin jäsenenä. Suomi kantaa yhä enemmän
vastuuta koko kansainvälisestä turvallisuudesta.
Turvallisuusongelmat näkyvät useimmiten väkivaltaisina purkauksina ja konflikteina.
Vaikka konfliktin laukaisee akuutti tapahtuma, ongelmien taustalla on
usein syvällisiä taloudellisia, yhteiskunnallisia tai kulttuurikehitykseen liittyviä
taustatekijöitä.
Kehityskriisit
Kehitysmaissa elää ihmiskunnan kuudesta miljardista ihmisestä noin viisi miljardia.
Köyhyys, eriarvoisuus ja kehityksen puute ovat jo sinänsä yhteiskuntien
epävakautta ruokkivia tekijöitä. Kehityspolitiikan ja yhteiskunnallisten uudistusten
epäonnistuminen tai globalisaation hyödyistä syrjäytyminen purkautuu erilaisina
kriiseinä, jotka vaikuttavat keskeisesti uusien turvallisuusuhkien ja konfliktien
taustalla. Pitkäjänteisellä kehitys- ja kumppanuuspolitiikalla pyritään tukemaan
yhteiskuntia ja niiden talouksia pyrkimyksissä uudistuksiin. Samalla on
epäonnistumisiin kuitenkin varauduttava esimerkiksi kriisinhallintaa kehittämällä.
Sortuvat valtiot
Kansainvälinen järjestys perustuu valtioiden toimintaan sovittujen sääntöjen
puitteissa ja kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen. Mikäli valtio heikkenee
tai peräti sortuu, syntyy usein uhkia paitsi asianomaisen maan asukkaille itselleen
myös alueelliselle ja kansainväliselle vakaudelle ja turvallisuudelle. Toimintakykynsä
menettäneistä valtioista tulee usein turvallisuustyhjiöitä, jotka tarjoavat
toimintaympäristöjä uudelle globaalille terrorismille ja järjestäytyneelle rikollisuudelle
sekä luovat paineita väestöliikkeille. Kulkutautien leviämisen uhka ja
ympäristön tilaan liittyvät riskit voivat kasvaa. Sortuvien valtioiden tilanne voi
myös kärjistää ja laajentaa alueellisia konflikteja sekä synnyttää kansainvälistyviä
sisällissotia.
Ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen ongelma t
Laajamittaiset ihmisoikeusrikkomukset, puutteet oikeusvaltion ja hyvän hallinnon
toiminnassa, kansalaisten osallistumismahdollisuuksien puute sekä merkittävä
yhteiskunnallinen eriarvoisuus vähentävät yhteiskunnan vakautta. Ne voivat
myös luoda kasvualustaa ääriliikkeille ja lisätä painetta hallitsemattomille muuttoliikkeille.
Pakolaisiksi joutuneiden sekä vähemmistöjen oikeudet ovat usein
erityisen uhattuina.
Kulttuurien välinen vastakkainasettelu ja fundamentalistiset ääriryhmät
Toimivan talouden tai demokratian kehittäminen voi taloudellisten, poliittisten tai
sosiaalisten syiden lisäksi vaikeutua tai jopa epäonnistua myös siksi, että tähän
vaadittava yhteiskunnan uudenaikaistuminen kohtaa kulttuurieroista nousevaa
vastarintaa. Pahimmillaan tällainen kehitys voi kärjistyä "sivilisaatioiden konfliktiksi",
jossa fundamentalistiset ääriryhmät ryhtyvät jyrkkään, jopa väkivaltaiseen
toimintaan. Viime vuosina ovat voimistuneet erityisesti islamilaiset radikaalit
ääriliikkeet, mutta äärisuuntauksilla voi olla myös muita taustoja.
Sivilisaatioiden ja kulttuurien konfliktien välttämiseksi on vuoropuhelua niiden
välillä tiivistettävä sekä keskinäistä tietopohjaa ja yhteistyötä laajennettava.
Kaikilla tahoilla kiinnitetään nyt erityistä huomiota poliittisen dialogin ja muiden
yhteistoimintamuotojen kehittämiseen erityisesti länsimaiden sekä arabi- ja islamilaisten
maiden välillä.
Konfliktit ja sotilaallinen voimankäyttö
Alueellisten konfliktien luonne on kylmän sodan päättymisen jälkeen muuttunut.
Kun aiemmin kiistat olivat voittopuolisesti valtioiden välisiä, suurin osa uudemmista
konflikteista on maiden sisäisiä, ja osapuolina ovat saman maan kansalaiset.
Viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana puhjenneista 57 konfliktista
vain kolme on ollut valtioiden välisiä. Taustalla on usein historiallisia syitä, etnisiä
ja uskonnollisia jännitteitä, yhteiskunnallista epätasa-arvoa sekä muita ihmisoikeuksien
ja demokratian puutteeseen liittyviä tekijöitä. Konflikteihin liittyy
usein myös kysymys luonnonvarojen hallinnasta.
Alueellisten konfliktien merkitys korostuu, kun ne kytkeytyvät uusiin globaaleihin
ja rajat ylittäviin turvallisuusuhkiin.
Konflikteissa siviiliväestöstä ja usein naisista ja lapsista on tullut sotatoimien
pääasiallinen kohde. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten raiskauksia, käytetään
sodankäynnin keinona. Lapsisotilaiden käyttö konflikteissa on lisääntynyt. Pakolaisongelma
sekä kriisiin joutuneessa maassa että naapurimaissa on usein mittava,
ja pakolaisten nopea paluu entisille asuinsijoilleen on vaikeaa ellei
mahdotonta. Myös pienaseiden helppo saatavuus vaikeuttaa usein väkivaltakierteen
katkaisua. Raivaamattomat miinat ja muut sodan räjähtämättömät
jäänteet aiheuttavat siviiliuhreja kauan konfliktien päättymisen jälkeen.
Länsi-Balkanin konfliktien jälkihoito vaatii vielä pitkään kansainvälisen yhteisön
sitoutumista ja erityisesti Euroopan unionin laaja-alaista vakauspolitiikkaa. Kosovossa
ja Bosnia-Hertsegovinassa tarvitaan edelleen myös kriisinhallintatoimia.
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan merkitys Euroopan naapurialueena on koko maanosan
turvallisuudelle keskeinen. Useilla alueen mailla on tai ne ovat pyrkineet
hankkimaan joukkotuhoaseita. Alueen strateginen merkitys on keskeinen myös
suurten öljyvarantojen vuoksi.
Akuuttien kriisien kuten Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ja Irakin
tilanteen ratkaisun ohella demokratia- ja uudistuskehityksen tarpeeseen myös
laajemmalla maantieteellisellä alueella on ryhdytty kiinnittämään aikaisempaa
enemmän huomiota. Keskeiset kansainväliset toimijat kuten EU, Yhdysvallat, G8
ja Nato ovat laatimassa omista lähtökohdistaan aluetta koskevia toimintastrategioita
ja aloitteita. Niissä korostuu tarve löytää ratkaisuja UNDP:n arabimaiden
inhimillistä kehitystä koskevien raporttien esiin tuomiin ongelmiin arabimaiden
omia toimenpiteitä tukien. Avainkysymyksissä, kuten yksilön oikeuksissa, naisten
aseman suhteen sekä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä, laajan Lähiidän
alue on jäänyt jälkeen muiden alueiden kehityksestä.
Keski-Aasian ja Kaukasian merkitys Euroopan vakaudelle kasvaa. EU:n ohella YK
ja Etyj sekä muut kansainväliset järjestöt suuntaavat toimintaansa alueelle. Suurin
haaste on alueen siirtymämaiden tukeminen tarvittavissa yhteiskunnallisissa
uudistuksissa. Merkittävin muutos alueella aktivoituneiden Venäjän, Kiinan, Iranin
ja Turkin ohella on Yhdysvaltain tulo alueelle Afganistanin sodan ja terrorismin
vastaisen toiminnan myötä. Keski-Aasian ja Etelä-Kaukasian alueen kiinnostavuus
liittyy myös Kaspianmeren alueen öljy- ja kaasuvarantoihin.
Neuvostoajan loppuvuosista ovat periytyneet alueen "jäätyneet" konfliktit. Niitä
ovat Etelä-Kaukasiassa Armenian ja Azerbaidzhanin välinen Vuoristo-Karabahin
konflikti, Georgian alueelliset konfliktit Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa sekä Moldovan
Transnistrian konflikti. Vuosikymmen tulitaukosopimusten jälkeen konfliktien
ratkaisuissa ei ole tapahtunut edistystä. Pohjois-Kaukasiassa Tshetshenian
sota jatkuu.
Saharan eteläpuolisen Afrikan marginalisoituminen ja köyhtyminen aiheuttaa
epävakautta alueella. Afrikassa on käynnissä useita vakavia konflikteja. Alueella
tarvitaan jatkossakin YK:n ja kasvavassa määrin EU:n panosta humanitaaristen
katastrofien lievittämiseksi sekä vakaan ja kestävän kehityksen tukemiseksi.
Aasiassa on monia ratkaisemattomia kysymyksiä, joihin liittyy merkittävä konfliktin
laajenemisen mahdollisuus. Aasia on toisaalta maailmantaloudessa erittäin
merkittävä toimija, joten maanosan kehityksellä on suuri vaikutus sekä Euroopan
että globaaliin turvallisuuteen. Mikäli Taiwanin kysymys kärjistyy, sillä voi olla
maailmanlaajuisia vaikutuksia. Pohjois-Korean kehitykseen liittyy suuri konfliktin
mahdollisuus, mikäli se jatkaa ydinohjelmansa kehittämistä. Intian ja Pakistanin
kiistaan Kashmirista tuovat lisäulottuvuuksia terrorisminvastainen taistelu ja
kummankin maan ydinaseet. Afganistanin vakauttaminen vaatii pitkään kansainvälisen
yhteisön tukea.
Suomi kehittää kykyään ja valmiuksiaan osallistua EU:n kehittyvään siviilikriisinhallintatoimintaan
sekä sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin laajentuvien Petersbergin
tehtävien toteuttamiseksi. Suomi valmistautuu osallistumaan unionin
kehitteillä oleviin nopean toiminnan joukkoihin ja myötävaikuttaa aktiivisesti
unionin sotilaallista toimintakykyä edistävän pysyvän rakenteellisen yhteistyön
muotoutumiseen.
Suomi osallistuu unionin vahvistuvaan sotilaalliseen ja siviilivoimavarayhteistyöhön
ja uusien voimavaratavoitteiden luomiseen tavoitteena erityisesti
voimavarojen laadullinen kehittäminen.
Suomi osallistuu aktiivisesti EU:n puolustusvoimavarojen kehittämisestä, tutkimuksesta
ja hankinnasta sekä puolustusmateriaaleista vastaavan viraston (Euroopan
puolustusvirasto) toimintaan. Suomen tavoitteena on suomalaisen puolustusteollisuuden
kilpailukyvyn vahvistaminen EU:n puitteissa selkeiden yhtenäisten
sääntöjen puitteissa.
Suomi osallistuu aktiivisesti unionin tulevan oikeus- ja sisäasioiden monivuotisen
ohjelman (ns. Tampere II) valmisteluun lähtökohtina Tampereen Eurooppaneuvoston
päätelmät, niiden täytäntöönpanon arviointi ja perustuslaillisen sopimuksen
määräykset.
Suomi edistää unionin toimintakykyä oikeus- ja sisäasioissa myös kehittämällä
yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, edistämällä kokonaisvaltaista
lähestymistapaa maahanmuuttopolitiikassa sekä toteuttamalla perustuslaillisen
sopimuksen mukaista yhdennettyä rajaturvallisuusjärjestelmää.
EU:n laajentumisen vaikutuksia sisäisen turvallisuuden osa-alueisiin seurataan.
Suomi pitää tärkeänä, että operatiivista yhteistyötä tiivistetään entisestään jäsenvaltioiden
poliisiviranomaisten välillä. Suomi korostaa Europolin roolia jäsenvaltioiden
välisessä tiedonvaihdossa ja analyysityössä.
Halosen ehdotus siviilipalveluksen vaativammaksi tekemisestä sisälsi myös sen rajun lyhentämisen. Tasa-arvoisuus armeijan kanssa oli homman nimi.
"Jos tutkimustuloksia asiasta on, (siis kylmiä lukemia, mustaa valkoisella ja realististen ja yksityiskohtaisten kriisitilannesimulaatioiden tuloksia, eikä mitään näitä "on se ihan kiva"-luokan hömpänpömppä-lausuntoja) niin miksi niitä EI KOSKAAN esitetä missään?"
Turvallisuuspoliittiset selonteot:
http://www.defmin.fi/index.phtml?s=181
Esitit kysymyksen joka yksinkertaistettuna voisi kai kuulua "miksei esitetä yksinkertaista vertailua ammattiarmeijan ja asevelvollisuusarmeijan eroista"
Itse sanoisin että kyseessä valtavan monimutkainen koko yhteiskuntaan lonkeroituva asia ja jonka aikajänne on kaiken lisäksi parikymmentä vuotta. Puolustuspoliittinen suunnittelu joutuu katsomaan (arvaamaan..) kaiken lisäksi pitkälle tulevaisuuteen ja muuttuvia tekijöitä on suunnattomasti niin kotona kuin kaukana. Aiheesta ei käsittääkseni ole mahdollista tehdä samanlaista yksinkertaista K-kaupan ja S-marketin välistä ostoskorivertailua kuin Pirkka-lehti tuon tuosta tekee. Aiheen monimutkaisuudesta johtuen jutut ovat mainitsemiasi "hömppäjuttuja" jolla kait tarkoitat monisanaista ja laajaa spekulointia. Mitään varmaahan kukaan ei pysty kuitenkaan tulevaisuudesta sanomaan.
Pikaselaa aluksi läpi vaikka selonteko 2004 ja aikaisemmin mainittu tulevaisuusvisio niin ehkä saat näppituntumaa aihealueen kompleksisuuteen ja siihen onko edes mahdollista laatia perusteeksi jollekin ratkaisulle mainitsemasi "kylmiä lukemia, mustaa valkoisella ja realististen ja yksityiskohtaisten kriisitilannesimulaatioiden tuloksia".
Lisäksi arvaisin että mikäli laadittaisiin "yksityiskohtaisten kriisitilannesimulaatio" niin siinä pitäisi olla yksilöitynä myös oma olemassaoleva sotilaallinen suorituskyky ja väittäisin ettei se ole julkista tietoa missään maassa nykyäänkään.
Halonen ei ottanut kantaa sivarikeston pituuteen, sen teki Kaskeala.
"Vaikka presidentti ei ottanut haastattelussa kantaa siviilipalveluksen pituuteen, tuskin hän on siinäkään eri linjoilla Kaskealan kanssa. Kaskeala esitti maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan siviilipalvelusajan lyhentämistä kahteentoista kuukauteen. "
http://www.keskipohjanmaa.net/gen/415128.asp
Tuossa ei esitetty ainuttakaan tieteellistä koetta, analyysiä tai tutkimustulosta.
Siinä ei ollut minkäänlaista objektiivista tietoa tai arviota potentiaalisten uhkien määrällisestä tai laadullisesta iskukyvystä, eikä liioin vastaavia tietoja Suomen puolustusvoimista.
Siitä puuttuivat täysin tieteellisesti pätevältä artikkelilta vaaditut kohdat, eli tutkimuksen kulun ja työvälineiden esittely, olennaiset kaaviot ja yhtälöt, lähdeviitteet ja oikeastaan kaikki muukin olennainen.
" Viestit, joihin on kopioitu artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/ohje/#kirjoita
selontekoja ammattini puolesta lukenut, ja todennäköisesti enemmän kuin sinä. Suurin osa niistä koostuu pelkästä poliittisesta sanahelinästä, eikä niissä todisteta mitään pitävästi, kunhan vain todetaan että "näin on".
"Pikaselaa aluksi läpi vaikka selonteko 2004 ja aikaisemmin mainittu tulevaisuusvisio niin ehkä saat näppituntumaa aihealueen kompleksisuuteen ja siihen onko edes mahdollista laatia perusteeksi jollekin ratkaisulle mainitsemasi "kylmiä lukemia, mustaa valkoisella ja realististen ja yksityiskohtaisten kriisitilannesimulaatioiden tuloksia"."
Jos jostakin asiasta ei voi saada varmaa ja objektiivista tietoa, niin kyseistä asiaa ei voi myöskään objektiivisesti ja varmasti perustella. Jos Suomen puolustus kuuluu tähän kategoriaan, niin silloin asevelvollisuuskysymyksessäkin on todellakin kyse vain "musta tuntuu"-jutusta, eikä asevelvollisuus ole silloin järjestelmänä sen perustellumpi tai parempi kuin mikään muukaan viime aikoina ehdotettu puolustusratkaisu.
"Lisäksi arvaisin että mikäli laadittaisiin "yksityiskohtaisten kriisitilannesimulaatio" niin siinä pitäisi olla yksilöitynä myös oma olemassaoleva sotilaallinen suorituskyky ja väittäisin ettei se ole julkista tietoa missään maassa nykyäänkään."
Mielenkiintoistahan tässä nimenomaan on se, että minä en ainakaan kertaakaan ole kuullut yhdenkään sotilashenkilön missään asevelvollisuutta käsittelevässä keskustelussa vetoavan mihinkään tämänkaltaiseen tutkimukseen, en edes niin etäisessä muodossa kuin esim. että "puolustusministeriön teettämissä uhkasimulaatioissa on todettu että Suomen puolustus on suurella reservillä huomattavasti tehokkaampaa kuin pienemmällä ja iskukyvyltään integroidummalla joukolla". Kaikki PV:n ym. edustajat vain vetoavat niihin iänikuisiin subjektiivisiin argumentteihin "maanpuolustustahdosta", "kustannustehokkuudesta", "perinteestä" jne. Henkilökohtaisesti sen kaltainen argumentointi ärsyttää minua pohjattomasti, koska mielestäni julkisessa keskustelussa näin vakavissa asioissa ketään ei pitäisi päästää nojautumaan tuollaisiin älyllisesti täysin ala-arvoisiin perusteluihin.
Eipä se ollutkaan tutkimusartikkelista, vaan selonteosta. Selonteko taas ei ole tutkimus vaan selvitys, hölmö!
Jos tieteelliseen tutkimukseen pohjaavia artikkeleita haluat luke, niin yliopistotason sotatutkimusta tehdään maanpuolustuskorkeakoulussa ja sen laitoksilla. Katso sen kirjastosta. Niitä artikkeleita minulla ei ole sähköisessä muodossa ja en jaksa alkaa kopioimaan käsipelillä.
Esim. iskukykytutkimus on täysin tieteellisesti ja hyvillä menetelmillä tehty tutkimus, jonka tulokset on esitetty normaalimuotoisella artikkelillakin, eli johdanto - aineisto ja menetelmät - tulokset - pohdinta - lähteet. Tuloksenahan oli, että Suomen oloissa paras tuho-hintasuhde saadaan raketinheittimillä, ei tst-helikoptereilla.
linkki:
http://www.mpkk.fi/fi/kirjasto/
hae sieltä tutkimuksia ja niistä julkaistuja artikkeleita ja kun löydät mieleisen, niin voit käydä kysymässä artikkelia ja lukaista sen tuolla kirjastolla tai ostaa sen ja lukea kotona.
Löytyy tieteellistä tutkimusnäyttöä sotaan liittyen ja paljon!
että miksi näihin hienoihin tutkimuksiin ei sitten koskaan asevelvollisuuskeskusteluissa viitata... luulisi niiden olevan sentään paljon pätevämpiä ja uskottavampia argumentteja kuin jotkut "miesten koulu"-höpötykset?
"Eipä se ollutkaan tutkimusartikkelista, vaan selonteosta. Selonteko taas ei ole tutkimus vaan selvitys, hölmö!"
Ei pyydetty mitään "selontekoja", vaan pyydettiin faktaa. Sinä se tässä hölmö taidat olla.
"Jos tieteelliseen tutkimukseen pohjaavia artikkeleita haluat luke, niin yliopistotason sotatutkimusta tehdään maanpuolustuskorkeakoulussa ja sen laitoksilla. Katso sen kirjastosta. Niitä artikkeleita minulla ei ole sähköisessä muodossa ja en jaksa alkaa kopioimaan käsipelillä.
http://www.mpkk.fi/fi/kirjasto/"
Jahas, että "yli 4 hyllykilometriä"... Joo, kyllä minäkin osaan tuota peliä pelata:
Ainoa realistinen, uskottava ja toimiva muoto Suomen puolustukselle on palkka-armeija. Jos et usko, niin katso todisteet osoitteesta: www.google.fi
Se nyt vielä puuttuis, että se femakko-presidentti puhuis tasa-arvosta tässä kohtaa...tuskin kuitenkaan huomaa mainita, että tasa-arvo toteutuu vasta kun naiset pakotetaan palvelukseen tai tehdään siitä miehillekin vapaaehtoista..
"paras tuho-hintasuhde"
Ihmiset muodostavat kunniakujaa.... minäkin alan herkistyä.... sieltä hän tulee.... Vänrikki.I, ihmisyyden ruumiillistuma!!!!
Ihmiset hurraavat sinulle!!
Minäkin herkistyn, oikein kyyneliin. Tuhohan se on mitä minäkin elämääni kaipaan.
-kustannussäästöt
-keskittymiinen ydintoimintoihin
-sulautetut järjestelmät
-rakennemuutos
-ulkoistaminen
-koulutusuudistus
-yhtenäispäällystö
-uusi palkkausjärjestelmä...
Lukematomia muita vastaavia
Mitä luulet säästöillä ja listan esimerkkitermeillä muuta tarkoitettavan kuin että haetaan menetelmiä jolla eurolla kyettäisiin saamaan aikaan kustannustehokasta sotilaallista potentiaaalia l. miten luoda eurolla mahdollisimman suuri tuhoon päätymisen uhka vastustajan silmissä. On käytetty myös termiä "tappaa eurolla eniten"
Armeijan tehtävänä on luoda mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman tehokasta sotilaallista suorituskykyä joista yksi on tulivoima. Mikä siinä on ihmeellistä?
rauhan aikana, vaan on ainoastaan kustannukset. Kustannustehokkuuden määrittelemiseksi täytyisi tietää hyödykkeen tosiasiallinen tehokkuus, ja puolustusvoimien tapauksessa tätä tehokkuutta ei voida määrittää muuten kuin todellisessa sotilaallisessa konfliktitilanteessa, jollaisia on tässä maassa ollut viimeksi yli 60 vuotta sitten. Ei voida tietää mikä esim. raketinheitinjärjestelmän todellinen tuhoa/euro -suhde on, koska emme tiedä hyökkääjän haavoittuvuutta kyseiselle aseelle kun hyökkääjä itsessäänkin on tuntematon muuttuja.
kustannustehokkuus = tehokkuus / kustannukset
Tuosta yhtälöstä tunnemme ainoastaan kohdan "kustannukset", joten kustannustehokkuutta ei ovida ratkaista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=500000000000014&posting=22000000020304472
Kuten tuossa naapuriketjussa tivattiin realistisen ja "yksityiskohtaisten kriisitilannesimulaatio" tekemistä asialle jossa on muuttuvia tekijöitä enemmän kuin mikään uskottavava lopputulos voi sallia niin vastaavasti olet tässä tietyllä tapaa oikeassa. Kaikki mitä lasketaan ja simuloidaan rauhanaikana on todellakin pelkkää estimointia ja olkoon lähtöasetelma miten realistinen ja yksityiskohtainen ja käytetty simulointisofta tms. kuinka kehitynyt hyvänsä kaikki on spekulaatiota, vasta ei-toivotut kv. kovapanosammunnat kertoisivat paljonko arvio meni pieleen.
Siitäkin huolimatta kustannustehokkuutta voidaan yrittää optimoida etukäteen. Raketinheittimestä, lentopommituksesta tai tykistöstä mitään tietämättä väittäisin että mainitun r-heittimen tehokkuutta voidaan verrata vaikka kustannusten osalta johonkin toiseen menetelmään viedä tietyn vaikutuksen omaava määrä räjähteitä vastustajan lähistölle. Lähtökohtana voisi olla tietyn kokoinen vastustajan ryhmitys johon pitää viedä vaikka 5.000kg kranaatteja jotta haluttu osa vastapuolen resursseista saadaan poistettua. Kustannukset eri vaihtoehtojen osalta voidaan laskea mutta todellakin vain teoreettisena tarkasteluna ja en itse asiassa muuta väittänytkään: "l. miten luoda eurolla mahdollisimman suuri tuhoon päätymisen uhka vastustajan silmissä."
Pointti oli sitä paitsi se ettei vänrikin käytämässä termissä ollut mitään ihmeellistä, sotilaallinen suunnittelu vain on varsin raadollista puuhaa jolla pyritään löytämään "paras tuho-hintasuhde".
Alkaa kohta olemaan varnikkimäistä copypastetusta...
http://www.mil.fi/selonteko2004/suomen_puolustus_2010-luvulla.pdf
"Maavoimien tulee kyetä puolustukseen koko valtakunnan alueella,
elintärkeiden kohteiden suojaamiseen, virka-avun antamiseen
muille viranomaisille sekä sotilaallisten hyökkäysten
ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen muiden puolustushaarojen
tukemana."
http://www.defmin.fi/index.phtml?s=67
"Suomen puolustuskyky mitoitetaan siten, että KOKO maata puolustetaan. Tätä varten ylläpidetään yleistä asevelvollisuutta ja puolustus rakentuu alueellisen puolustusjärjestelmän pohjalle."
Niin, tässä lähtökohtana on koko maan puolustaminen ja asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä joka tuottaa nykyjärjestelmän tarvitseman henkilöstömäärän sen toteuttamiseksi. Kerropa nyt omat ja tehokkaammat tavat maanpuolustus hoitaa. Olet kaiketi (?) ammattiarmeijan kannalla mutta monelle näyttää olevan kuitenkin vaikeaa lausua ääneen sen "pienemmällä ja iskukyvyltään integroidummalla joukolla" koko henkilömäärältään.
Oletatko automaattisesti että 10.000 integroitua (?) ammattilaista olisi jotenkin samanveroinen kuin tulevaisuuden 350.000 sodan ajan joukkojen vahvuus olisi. Vai mikä on oma arviosi tarvittavasta henkilömäärästä?
Lisäksi ainakaan 2004 selonteko ei perustele mitään asiaa väittämälläsi maanpuolustustahdolla. Se on tosin mainittu useita kertoja EDELLYTYKSENÄ hoitaa maanpuolustus nykyisenkaltaisin järjestelyin.
Samoin 2004 selonteko ei mainitse lainkaan väitämääsi "kustannustehokkuus" -termiä. Kustannuksista puhuminen on muutenkin ilmaan huitomista niin kauan kuin et määrittele edes omaa näkemystäsi tarvittavasta henkilömäärästä.
Samoin "perinne" -sanaa ei löydy mainitusta selonteosta.
Siihen nähden että kertomasi mukaan ammattisi puolesta luet puolustuuspoliittisia selontekoja olet harvinaisen heikosti perillä niiden sisällöstä.
ammatti-armeijan kannalla, muuten kuin siinä mielessä että mielestäni suppeampireservinen vapaaehtoisarmeija vastaisi tehokkuudeltaan lähes ammattiarmeijaa jos rapakuntoisten ja motivoitumattomien kouluttamisessa nyt hukkaan heitettävät resurssit siirrettäisiin pienemmän joukon tehokkuuden kasvattamiseen.
Toisekseen, suosittelisin sinulle sisälukutaidon parantamista, tai ainakin noiden aiempien kommenttien uudelleen lukemista, jos sitten kenties tajuaisit että missä yhteydessä ja mihin viitaten näistä "kustannustehokkuuksista" ja "perinteistä" puhuin.
nimenomaan kumpuaa mm. oman ja PV:n nykyisen doktriinin välillä.
Oma näkemykseni on, että pelotevaikutetta (johon Suomen puolustus perustuu), luodaan parhaiten mahdollisimman suuren suorituskyvyn yksiköillä, eli sellaisilla, jotka pystyvät varmasti tekemään tuhoa viholliselle, kun taas PV:n näkemys tuntuu olevan että hankitaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla.
Esimerkiksi nuo raketinheitinjärjestelmät ovat sellaisia että niillä pystytään tuhoamaan hyvin panssaroimatonta ja kevyesti panssaroitua voimaa, mutta Venäjällä on mm. niin massiivinen satelliittitiedustelujärjestelmä, että havaitessaan rakettipatterien ryhmittymisen keskitystä varten se pystyy verrattain helposti siirtämään haavoittuvat joukot suojaan ja halutessaan jatkamaan etenemistä esim. ilmavoimien tukemilla panssarijoukoilla, joiden tuhoaminen rakettikeskityksillä on täyttä arpapeliä ja hyvin kaukana mistään kustannustehokkuudesta.
Myöskin ns. alueellisen puolustuksen doktriinia pidän äärimmäisen lyhytnäköisenä, ja pitkää sissisotaa Suomen nyky-yhteiskunnassa täysin epärealistisena ajatuksena.
"kun taas PV:n näkemys tuntuu olevan että hankitaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. "
Ja siten reaaliesimerkkiä viimevuosilta kehiin mainitsemastasi hankinnasta jossa on jotain negatiivisiä aineksia mukana. 90-luvun alkupuolen hankinnat ovat mennyttä kylmän sodan jälkeistä aikaa ja niillä ei ole mitään kytkentää nykyhankintoihin. Siis malliesimerkkejä kehiin vaikka viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.
"...mutta Venäjällä on mm. niin massiivinen satelliittitiedustelujärjestelmä..."
http://www.space.com/spacenews/archive06/ZaborskyOpEd_0814.html
"North Korea’s launch of ballistic missiles in July and the reaction of Russian generals — who appeared confused and uninformed about the details of their neighbor’s exercise — raises serious concerns about Russia’s early warning system."
"Russia has none to carry out that task, nor does it have a geo-synchronous satellite that can monitor the Asia-Pacific region 24 hours a day. "
Kuten linkki kertoo, tavaritsit eivät siepanneet edes tämän hetken eniten tarkkaillulla alueella tapahtunutta ballististen ohjusten koetta. Kun puhutaan Venäjän tämän sekunnin "massiivisesta" satelliittitiedustelujärjestelmästä niin välitettavasti se on varsin lahonnut verrattuna Neuvostoliiton aikoihin ja kapasitteetti ei riitä taktiseen 24/7 tiedusteluun ainakaan minkään konventionaalisen raketinheitinpatterin osalta. Se siitä satelliittitiedustelusta. Mikäli omaat tuoreempaa tietoa niin olisin kiinnostunut tutustumaan asiaan.
Sama pätee "...halutessaan jatkamaan etenemistä esim. ilmavoimien tukemilla..."
Et siis tiedä hitustakaan idän ilmavoimien nykytilan suorituskyvystä?
http://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Air_Force
"he VVS continues to suffer from a lack of resources both for procurement and modernisation and for pilot training. In the 1990s Russian pilots achieved approximately 10% of the flight hours of US Air Force. Currently the 2006 edition of the IISS Military Balance lists pilots of tactical aviation flying 20-25 hours a year, 61st Air Army pilots (former Military Transport Aviation), 60 hours a year, and army aviation under VVS control 55 hours a year."
Kaipaako lisäselvitystä?
"Myöskin ns. alueellisen puolustuksen doktriinia pidän äärimmäisen lyhytnäköisenä, ja pitkää sissisotaa Suomen nyky-yhteiskunnassa täysin epärealistisena ajatuksena."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alueellinen_puolustus
Ja ainoa vasta-argumenttisi on pitkä sissisota????
Ja kerro sitten se oma ja alueellista puolustusjärjetelmää parempi vaihtoehtosi.
ilmavoimista tai satelliittitiedustelusta riittää hyvin Suomen tuhoamiseen. Lisäksi sillä mitä Venäjällä on tällä hetkellä tarjota julkisuuteen asti ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä se voisi kaivaa esille sellaisessa ääritilanteessa jossa se hyökkäisi Suomeen. Ja sitä paitsi, jos sinun argumenttisi on että Venäjän sotakoneiston tilanne on aivan surkea, niin sekin puhuu vain sen puolesta, että Suomessa ei tarvita entisen kaltaisia massiivisia puolustusjärjestelyjä.
Alueellista puolustusjärjestelmää parempi järjestelmä on ehdottomasti mahdollisimman nykyaikaisella ja iskukykyisellä kalustolla varustettu helposti liikuteltavissa oleva vapaaehtoisarmeija, eikä kankea ja vanhentuvia varusteita käyttävä sinne tänne ripoteltu reserviläispuolustus.
Tässä vaiheessa keskusteluahan on yleensä heitetty "pitäisikö mielestäsi sitten Suomen kriisitilanteessa luopua joistakin alueista ilman taistelua?"-kommentti ilmaan, joten vastataan siihenkin:
1) Ei ole järkevää olettaa että Venäjä lähtisi missään tilanteessa hyökkäämään Suomeen sellaisella joukolla joka olisi millään tavoin alimitoitettu tehtäväänsä nähden.
2) Ei ole myöskään järkevää olettaa että Venäjä lähtisi valtaamaan mitään korpialueita taikka pellonpalasia, koska Suomen valtaamiseksi sen täytyisi joka tapauksessa iskeä pääkaupunkiseudulle etelään, ja nopeasti.
3) Suomen maantieteellisen sijainnin strateginen merkitys nykyaikana on lähes 100%sesti etelässä.
4) Edellisistä kohdista johtuen sotilaallisen voiman (oli se sitten miesvoimaa taikka kalustoa) makuuttaminen ympäri maata on typerää, koska ratkaisutaistelut tullaan käymään joka tapauksessa nopeasti ja keskitetysti etelässä.
5) Kohdasta 1 seuraa myös että Suomi tulee häviämään enemmän taisteluita kuin voittamaan. On parempi luovuttaa vähemmän tärkeitä alueita ilman taisteluja kuin hukata niissä rajallisia resursseja, jotka tullaan kuitenkin kokonaisuudessaan tarvitsemaan etelän ratkaisutaisteluissa.
6) Suuren reservin armeija takaa suuret inhimilliset tappiot, ja paljon huonomman neuvotteluaseman siinä vaiheessa kun sota on hävitty. Ja siinä tilanteessa että Venäjä hyökkäisi Suomeen, on äärimmäisen epätodennäköistä että sota voitettaisiin. Pienemmän iskujoukon kanssa tappiota kohdattaessa voidaan vielä diplomaattisissa neuvotteluissa vihjailla kansanarmeija/sissisota-kortilla, ja sen avulla saada valloittajalta tiettyjä liennytyksiä, mutta mikäli kyseinen kansanarmeija käy jo valmiiksi kyseistä sissisotaa niin vähänkin Venäjän sotia seurannut tietää että vastapuolelta tulee tasan 2 vaihtoehtoa, eli "totelkaa tai kuolkaa".
Taas joku helsinkiläinen fakki-idiootti koohattaa... sillä pääkaupunkiseudulla ei ole sodan aikana ja sodassa kovinkaan paljoa merkitystä Suomen toiminnalle ja selviämiselle kokonaisuudessaan. Toki jos Venäjä käy rumaa sotaa ja haluaa aiheuttaa siviileille mahdollisimman paljon kärsimystä, niin kannattaa sinne jääville lapsille, naisille ja vanhuksille sitä aiheuttaa, mutta oleellista sotilaallista merkitystä ei ole Helsingillä, siellä ei ole täyden valmiuden aikana merkittäviä sotatarvikevarastoja, esikuntaa, hallitusta tai muutenkaan strategisesti merkittäviä kohteita, Suomi pystyy toimimaan ja jatkamaan sotaa ilman Helsinkiäkin. Toki sitäkin silti puolustetaan alueellisen puolustuksen mallin mukaan, mutta sodan kannalta paljon tärkeämpiäkin puolustuskohteita löytyy, kuten tälläkin palstalla on moneen kertaan mainittu ja kerrottu. Hyrylän varuskuntakin lakkautetaan muuten.
SOTAA ilman Helsinkiä, mutta ei normaalia arkielämää. Siksi Helsinki ja muut etelän suuret kaupungit ovat ensisijaisia kohteita myös sodan aikana.
Jos et tajua että inhimillisesti ja taloudellisesti kestettävissä olevaa sotaa on nykypäivänä tässä Suomen modernissa yhteiskunnassa mahdotonta käydä ilman Helsinki-Vantaa-Espoo/Turku-Salo/Tampere -akselin taloudellista ja yhteiskunnallista selkärankaa, niin suosittelen että siirtyisit sieltä 50-luvulta nykypäivään ja päivittäisit vähitellen ymmärryksesi tänne 2000-luvulle jossa loput Suomesta elää...
Siis tietenkään se ei ole se-ja-sama hävitetäänkö Helsinkiä sodassa vai ei. Mutta mitenkään täysin korvaamaton ja oleellinen Suomen selviämiselle sodasta ei Helsinki ole. Suomi voisi jatkaa elämää Helsinkin hävittämisen jälkeenkin sodan loputtua. Helsinki ei tuota sodan aikana myöskään mitään sellaista, minkä takia sen tuhoutuminen aiheuttaisi Suomen sodan häviämisen ja romahtamisen. Sotatarvikkeiden tuotanto ja ennen kaikkea elintarvikkeiden tuotanto (sotatarvikkeita on varastoissakin erittäin paljon, toki lisää tarvitsisi tuottaa myös) olisi hyvin tärkeää. Eräs syy siihen, miksi Suomi säilyttää myös omaa maataloutta, vaikka se ei aina kannattavaa olisikaan puhtaasti taloudellisesti, on sodan ajan elintarvikkeiden tuotannon turvaaminen. Kun on valtiolla omaa maataloutta, niin se voi tuottaa myös poikkeusoloissa elintarvikkeet, vaikka muualta ei saisikaan. Suomi kykenee tällä hetkellä tarvittaessa tuottamaan riittävän määrän elintarvikkeita eli ruokaa sodan aikana pitkäänkin, vaikka ei saataisi ulkomailta ollenkaan viljaa tai muita elintarvikkeita. Toki maatalouden omassa maassa säilyttämiselle on muitakin syitä, mutta eräs syy on tuo poikkeusoloihin varautuminen.
Suomea puolustetaan joka paikasta, mitään osaa valtakunnasta ei jätetä puolustamatta. Siitäkin, että vihollinen saisi katkaistua Suomen vaikkapa Oulun korkeudelta, eli pääsisi merelle asti ja miehittäisi Pohjois-Suomen, olisi oleellista haittaa valtakunnallemme ja etenkin sen selviämiselle sodasta. Puolustuksen pääpainopiste on edelleen Kaakkois-Suomessa, ei Turussa tai Helsingissä tai Tampereella. Lisäksi erinäiset kohteet mm. ilmavoimissa ovat erityissuojelussa jne.
niin ei tähän maahan juuri mitään puolustettavaa jäisi. Ei minua ainakaan (eikä varmasti montaa muutakaan) kiinnostaisi enää pätkääkään sellaisen maan, jonka Venäjä olisi ryöstänyt/pommittanut jonnekin 50-luvun tasolle, puolustaminen tai siinä asuminen sodan jälkeen.
Se olisi yksi hetken hujaus kun esim. Nokiat ja muut suuret ylikansalliset firmat (eli työnantajat) painuisivat muille maille täältä ja tänne jäisi nimenomaan vain ne pari kranaatinvääntötehdasta ja niitä (viimeistään siinä vaiheessa täysin valtion tuella pyöritettäviä) maanviljelijöitä ja elintarvikelaitoksia.
Ja nyt kun asian otit puheeksi, niin mitä haittaa siitä Oulun kohdalta katkaisemisesta tarkalleen ottaen olisi? Sehän saattaisi itseasiassa olla edullistakin Suomen kannalta, koska se toisi konfliktin myös Norjan (ja sitä kautta NATO:n) ja Ruotsin intressien piiriin.
Ja entäpä jos tuo asetelmä käännettäisiin päälaelleen, eli Suomi katkaistaisiin Oulun kohdalta, mutta siten että se olisikin se eteläinen puoli joka olisi Venäjän hallussa? Olisikos se sitten parempi vaihtoehto mielestäsi jos kerran ne pohjoisen käymättömät korpimaat niin helvetin tärkeitä sinnulle ja maanpuolustukselle ovat?
Mikähän siinä Helsingissä on niin ihmeellistä, että jos se hävitettäisiin, niin suomi olisi samantien 50-luvun tasolla? Siis Helsingissä on 500.000 asukasta = 10% Suomen asukasmäärästä ja pääkaupunkiseudulla on 1.000.000 asukasta = 20% Suomen asukasmäärästä. Helsingissä ei ole kuitenkaan esim. maan teollisuuslaitoksista 10%, eikä pääkaupunkiseudulla 20%. Tuotannostakaan ei vastaavat osuudet tapahdu Helsingissä.
Samalla logiikalla jos Turku, Tampere ja Jyväskylä hävitettäisiin sodassa, niin loppu Suomi joutuisi perikatoon ja 50-luvun tasolle vai? Noissa on yhteensä yhtä paljon asukkaita kuin Helsingissä. Sitäpaitsi noissa kolmessa on enemmän teollisuutta ja tuotantoa kuin Helsingissä, eli pahempaahan se todellisuudesa olisi. Käsittämättömiä idiootteja on todella suuri osa helsinkiläisistä. En edes uskonut kaikkia niitä juttuja, joita todellisista Helsinki-idiooteista kerrottiin, ennen kuin armeijassa näin osan todella pitävän paikkaansa.
Koskas sinä fakki-idiootti olet käynyt viimeksi muualla Suomessa kuin Helsingissä? Tiesitkö, että Suomessa on 20 yliopistoa, joista vain muutamat sijaitsevat Helsingissä ja yksi Espoossa? Tiestitkö, että 90% suomalaisista asuu muualla kuin Helsingissä? Menisit armeijaan, niin sinut edes pakotettaisiin pois Helsingistä ja maailmankuvasi PIKKUISEN voisi avartua.
kysymykseeni siitä, että olisiko se Oulun kohdalta katkaiseminen sitten parempi niin päin että Venäjä olisi siellä eteläpuolella? Sen sijaan rupesit kyllä kutsumaan minua mm. idiootiksi ja ties miksi ja vääntelit ja kääntelit sanomisiani niin että saat omat ennakkoasenteesi sopimaan niihin.
Eli ilmeisesti provoilijan nokkeluutesi loppui taas kerran kesken.
Ja ihan tiedoksi vaan, että asun yli 200 kilometrin päässä Helsingistä.
Ensimmäiseksi kiinnittää huomiota ettet lähtenyt esittämään pyydettyä esimerkkiä "kun taas PV:n näkemys tuntuu olevan että hankitaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. "
Onko tämä tulkittava siten ettet pystynytkään esittämään mitään argumenttiä väitteesi tueksi?
Aika lailla sama tämän 1% väitteen kanssa jota et argumentoinut mitenkään. Luuletko että itänaapurissa edes saadaan mainittua prosenttimäärää vastaavaa tämän hetken kalustoa tänä päivänä taivaalle? Ilmavoimat kun on malliesimerkki raskaasti huollettavasta kalustosta johon kalliiden varaosien ja huoltojen niukkeneminen iskee armotta. Kun operatiivisten laivueiden kokonaislentotunnit ovat ehkä 10% siitä mitä mahtiaikoina ja vähien lentokelpoisten koneiden kokonaismäärä tätäkin pienempiä niin jopa sitä prossaa aikaisempaan verrattuna taivaallesaatuna voi pitää saavutuksena. Ja arvon oponentti taas sortuu tilanneasetteluun jossa Suomi yksin on muuta maailmaa vastassa. Luuletko todellakin että yleiseurooppalaisessa kriisissä joka kärjistyisi sotatoimiin Venäjän koillisrajalla vastapuoli voisi sijoittaa valtaosan parhaasta kalustostaan tälle suunnalle?
Mikäli sijoittaisi, olisi se selvä merkki siitä että jopa supervalta joutuuu ottamaan nykysysteemillä koulutetun ja varustellun asevelvollisuusarmeijan tosissaan. Tämä taas puhuu kumoten vähättelyjäsi vastaan.
Vastaus on parhaan kaluston suomea vastaan keskittämisen kysymykseen ettei pysty, edes siinä tapauksessa että muu eurooppa ei pistäisi edes verbaalisesti tikkua ristiin.
"Ja sitä paitsi, jos sinun argumenttisi on että Venäjän sotakoneiston tilanne on aivan surkea, niin sekin puhuu vain sen puolesta, että Suomessa ei tarvita entisen kaltaisia massiivisia puolustusjärjestelyjä. "
Et taida paljoakaan seurata itänaapurin tilannetta. Jos lukisit edes Apu-lehteä tietäisit että korkean öljynhinnan tuomat massiiviset valuuttavirrat on huomattavin osin kohdennettu kuralla olevan armeijan ylös nostamiseen. Lama on kylläkin syvä, varastot pullistelevat Neuvostoliiton aikaista tavaraa ja jonka turvallinen hävittäminenkin on kallista ja resursseja vievää puuhaa. Jopa suurvaltaluokan resursseilla koko historiansa pohjamudista nouseminen ottaa aikansa. Se on kuitenkin varmaa, nykyisillä öljynhinnoilla suorastaan vuorenvarmaa, että on vain ja ainoastaan ajan kysymys kun idän potentiaali kukoistaa uudellen. Ajallisesti tämä sijoittuu jonnekin 2010...20 paikkeille. Kuulostaa pitkälle ajalle mutta on ollut arkipäivää suunnitteluperusteena jo vuosikymmeniä.
"Alueellista puolustusjärjestelmää parempi järjestelmä on ehdottomasti mahdollisimman nykyaikaisella ja iskukykyisellä kalustolla varustettu helposti liikuteltavissa oleva vapaaehtoisarmeija, eikä kankea ja vanhentuvia varusteita käyttävä sinne tänne ripoteltu reserviläispuolustus"
Kieltäämättä, aika kinkkisesti argumentoitu mutta yritän vastata...
Ihan mielenkiinnosta, miten mielestäsi sodan ajan puolustautumistilantessa vaikuttaa joukon paremmuuteen se ovatko he saaneet koulutuksensa nykysysteemin mukaisesti vaiko "vapaaehtoisarmeijana" mitä sillä sitten kukin haluaa tarkoittaa. Keskustelun selkeyttämiseksi olisi hyvä käyttää vakiintuneita termejä, tupaa sulla menemään hiiukan ympäripyöreäksi.
http://www.mil.fi./perustietoa/julkaisut/kokonaismaanpuolustus/liitteet/liite_2.html
Toiseksi, kuvailemasi "...mahdollisimman nykyaikaisella ja iskukykyisellä kalustolla varustettu helposti liikuteltavissa oleva..." löytyy tällä sekunnilla. Ainoa ero on vain että "rekrytointi" perustuu asevelvollisuuspohjalle. Siis mitä etua siitä "vapaaehtoisuudesta" saatiinkaan?
1) Ei ole järkevää olettaa että Venäjä lähtisi missään tilanteessa hyökkäämään Suomeen sellaisella joukolla joka olisi millään tavoin alimitoitettu tehtäväänsä nähden.
-Pitää varmasti paikkansa. Koska kuitenkin pelkästään Suomea koskeva kriisin on epätodennäköinen sitoo se vähintään varmistusluontoisesti itänaapurin resursseja muualle. Tässä kohtaa liitoutumisen edut olisivat parhaimmillaan, mutta mitalilla on aina toinenkin puoli mutta se ei ole tämän topicin aihe.
2) Ei ole myöskään järkevää olettaa että Venäjä lähtisi valtaamaan mitään korpialueita taikka pellonpalasia, koska Suomen valtaamiseksi sen täytyisi joka tapauksessa iskeä pääkaupunkiseudulle etelään, ja nopeasti.
Painopiste olisi epäilemättä pääkaupunkiseudun suunnalla. Luuletko ettei mallissasi leikiten käyvä Turun haltuunotto kävisi vastapuolelle valttiässästä ennemmin tai myöhemmin alkavissa rauhanneuvotteluissa? Siispä Turkuakin puolustetaan, ja samalla kaikkia muita merkittäviä kohteita.
3) Suomen maantieteellisen sijainnin strateginen merkitys nykyaikana on lähes 100%sesti etelässä.
Ks. edellinen. Ei ole täysin mustavalkoinen asia. Esimerkiksi Olkiluoto on Länsi-Suomea ja sen energiantuotannon säilyminen on kriittistä.
4) Edellisistä kohdista johtuen sotilaallisen voiman (oli se sitten miesvoimaa taikka kalustoa) makuuttaminen ympäri maata on typerää, koska ratkaisutaistelut tullaan käymään joka tapauksessa nopeasti ja keskitetysti etelässä.
-Edelleen, ks. edelliset kohdat. Miksi muuten luulet kriisihallinnon ammattilaisten puhuvan koko maan puolustamisesta?
"5) Kohdasta 1 seuraa myös että Suomi tulee häviämään enemmän taisteluita kuin voittamaan. On parempi luovuttaa vähemmän tärkeitä alueita ilman taisteluja kuin hukata niissä rajallisia resursseja, jotka tullaan kuitenkin kokonaisuudessaan tarvitsemaan etelän ratkaisutaisteluissa."
-Jospa perehtyisit paikallisjoukkojen toiminnan periaatteisiin. Toiseksi, luuletko että ajan, paikan, etäisyyden ja tulivoiman laki on lakkautettu nykysodankäynnissä?
"Ja siinä tilanteessa että Venäjä hyökkäisi Suomeen, on äärimmäisen epätodennäköistä että sota voitettaisiin."
"...On parempi luovuttaa vähemmän tärkeitä alueita..."
Kas kun et Darkkimaiseen tapaan jatkoksi ehdota että realiteetit huomioiden voitaisiin antautua jo VALMIIKSI vaikka jollain valtioiden välisellä ratifioidulla asiakirjalla.
Jos olisin Vänrikki copypastettaisin tähän lainauksia uskottavan maanpuolustuksen hyökkäyskynnystä vaikutuksesta. Voitko itse vastaavasti copypastettaa tietoja siitä miten heikon ja vähälukuisen vapaaehtoisarmeijan onnistuu tapion hetkellä vaikuttaa viholliseen sissisodalla uhkailemalla... ?
"Kälä kälä käläkälä...", tätä voidaan jatkaa vaikka tuomiopäivään saakka. Sinä et selvästikään halua hyväksyä sitä, että tietyn suuruisina pysyvillä määrärahoilla suuren reservin ylläpitäminen kostautuu väistämättä joukkojen laadussa, eli selvästikin kuvittelet että Suomen nykyisellä asevelvollisuusjärjestelmällä voidaan luoda substanssia (eli tässä tapauksessa aseellista suorituskykyä) tyhjästä. Minä taas en tule koskaan hyväksymään sinun oletustasi nykyjärjestelmän ylläpitäjien (joiden todellakin katson toimivan äärimmäisen subjektiivisesti ja epäkäytännöllisesti) ylimaallisesta viisaudesta strategisen ajattelun suhteen.
Kumpikaan meistä ei selvästikään tule missään vaiheessa esittämään sellaisia argumentteja joita toinen osapuoli voisi hyväksyä, joten tätä keskustelua on aivan turha jatkaa pitempään. Kypsyin huonouteesi enkä jaksa enää lukea jorinoitasi. (Korkeintaan enää odotan että vedät roolisi kunnialla loppuun ja lapsellisesti julistat itsesi keskustelun voittajaksi tämän johdosta, kuten kunnon nettipeelon kuuluukin.)
"Sinä et selvästikään halua hyväksyä sitä, että tietyn suuruisina pysyvillä määrärahoilla suuren reservin ylläpitäminen kostautuu väistämättä joukkojen laadussa, eli selvästikin kuvittelet että Suomen nykyisellä asevelvollisuusjärjestelmällä voidaan luoda substanssia (eli tässä tapauksessa aseellista suorituskykyä) tyhjästä. "
Vielä enemmän kokonaissuorituskyky kostautuisi mikäli lähdettäisiin mallintamaasi supistettun vapaaehtoispohjaiseen järjestelmään. Mitä on sitäpaitsi hehkuttamasi käytännön laatu sotatyössä joka korvaa halveksimaasi määrää ylivertaisesti? Millä menetelmillä nykyisiä valmiusyhtymiä kyetään supistamaan ilman että niiden kokonaissuorituskyky ei samalla putoa? Rambo kylläkin kukisti yksinään komppanian verran vastustajia käyttäen samalla pakettiautolastillisen ampumatarvikkeita kävellen samalla ympäriinsä kuin tyhjää vain. Valitettavasti menetelmää ei olla kyetty soveltamaan suomalaisessa kuusimetsässä; yksittäistaistelijalta tahtoo amitsooni loppua riippumatta siitä onko kyseessä varusmies tai värvätty tai jopa erikoskoulutettu laskuvarjojääkäri.
"Minä taas en tule koskaan hyväksymään sinun oletustasi nykyjärjestelmän ylläpitäjien (joiden todellakin katson toimivan äärimmäisen subjektiivisesti ja epäkäytännöllisesti) ylimaallisesta viisaudesta strategisen ajattelun suhteen. "
Eli jaakutat samaa kuin kolmepistepirkko tässä aikaisemmin; kenraalit haluavat vastoin parempaa tietoaan pysyä naurettavan ulkomuseon johtajina vaikka pystyisivät epäilemättä muuttamaan systeemin mainitsemaksesi "tehokkaaksi"??
Niinkö?
Vai pitäisikö uskoa ennemmin asenteellista ja erittäin heikosti asioihin perehtynyttä nettikirjoittelijaa joka ei kykene edes pyydettäessä argumentoimaan väittämiään?
Myönnän kuitenkin kunniamaininnan, maltoit vastoin palstan vakiintunutta tapaa pidättyä henkilökohtaisuuksista joka on erittäin harvinaista ja tulee itsekin siihen syyllistyttyä.
Jalkaväkimiinoista ei ole luovuttu (vielä). Muun ruikutuksen ja yleistykset jätän omaan arvoonsa.
sivarien TARVI valittaa kun pääsevät niin helpolla muutenkin...
tyhmiä aina rankaistaan, viisaat pääsee vähemmällä ;)