Tätä Pamir vuoriston Afganistanin puoleista aluetta kutsutaan myös Pamirin solmuksi. Tuolla alueella asusti useita klaaneja jotka pysyttelivät alueella kymmeniä tuhansia vuosia ja asustaa siellä vieläkin näitä alkuperäisklaanilaisia. Alue kuitenkin jakoi ihmispopulaatioita yhä useampiin klaaneihin ja syntyi useampia haploidiryhmiä. Osa alueen klaaneista siirtyi etelään. Siellä oli Intia. Osa itään, siellä oli Kiina. Jotkut jatkoivat yhä kauemmaksi koilliseen kohti Peringinsalmea ja Amerikan mannerta. Toiset taas siirtyivät lyhyen matkaa pohjoiseen valtavan Siperian ruohoaroille. Siperian ruohoaroilla käytiin kamppailua elämästä ja kuolemasta – toki niin oli joka puolella missä ihminen asusti. Ihmiset metsästivät villamammutteja jahdaten niitä ryhmissä ja heittäen keihäänsä otukseen. Mammutti ei aina luhistunut maahan keihäistä vaan kääntyi hyökkäykseen ja tappoi riehuen muutaman metsästäjän. Nyyh, näin on käynyt eräälle esi-isäni veljelle.
30 000 vuotta ihmiset asuttiavat ja liikkuivat ristiin rastiin Pamir-vuoriston ja sen pohjoispuolisilla Siperian aroilla eläinten perässä. Kunnes koitti päivä jolloin eräs raavas vauvauros, tuleva miesten mies syntyi. Hän kasvoi aikuiseksi tietämättään, että hän kantoi geeneissään Haploidiryhmä N:ää ja sen erityistä muotoa LLY22(G). Tämä mutaatio syntyi vain 10 000 vuotta sitten.
Mammutit vähenivät ja on esitetty useita syitä siihen miksi niitä kohtasi tällainen joukkokato. Ilmastonmuutos, ihminen, sairaudet jne.
Esi-isäni joutuivat kuitenkin siirtymään yhä pohjoisemmaksi ja tämä kävi hyvin päinsä sillä viimeisin jääkausi oli loppunut ja ilmasto oli taas lämpenemään päin. Eläimet siirtyivät uusille ruohoaroille. Siellä esi-isäni heimo taisteli verenhimoisia poroja vastaan. Kunnes eräs alkuperäisen geenimutaation LLY22(G):n, miesten miehen, lapsen lapsen lapsen ja ties kuinka monennen lapsi söi kärpässieniä ja näki näyn, että oli lähdettävä länteen tai muuten Tsingiskaani joskus tulevaisuudessa tuhoaisi koko tämän oman rakkaan klaanin.
Tämä klaani oli jo jakautunut useisiin muihin heimoihin aikaa sitten ja saaneet uutta verta muista klaaneista. Osa tätä mutaatiota kantavista päätyi Unkariin, monet jäivät pohjoiseen Siperiaan Uralin Euroopan puoleisille alueille ja joukko seurasi sekä laidunsi poroja ja päätyivät Skandinaviaan. Iso osa asettui viljelemään maata Moskovasta Suomenlahteen ulottuvalle alueelle.
Tuhansia vuosia myöhemmin eräs mies tuijotti talonsa ikkunasta ulos ja mietti, että milloin sieltä tulisi ruotsalaiset sotajoukot raiskaamaan heidän maansa ja mantunsa sekä siinä sivussa heidän naisensa. Ja tulivathan he – suomalaisia ja ruotsalaisia joukkoja tunkeutui Venäjän Karjalaan. Ja jonkin ajan kuluttua vastapuoli iski takaisin ja tuhosi maita väestöä yhtä hullun lailla kuin toinenkin osapuoli.
Sitten olitiinkin 1600-luvulla ja kaksi miestä keskusteli kylän sillalla velka-asioista. Sanaharkka kiihtyi käsirysyksi ja toinen miehistä lensi iskun voimasta jokeen, hän hukkui. Toinen mies jatkoi sukuaan ja hänen jälkeläisensä tappoivat, keittivät pontikkaa, tappelivat ja elivät siivosti. 1800-luvulla eräs heistä lähti työn perässä Helsinkiin. Suku jatkui...
Kansallis-/sisällisodan melskeissä yksi isoisistäni kaatui punaisten joukossa. Eräs pakeni Venäjälle eikä hänestä enää kuultu. Kolmas suuntasi Amerikkaan ja hänen jälkeläisensä asuttavat nyt Washingtonin osavaltiota USA:n länsirannikolla. Lopulta synnyin mä ja nyt kirjoitan tarinaa teille esihistoriasta nykypäivään.
Tässä olisi ollut mielenkiintoista katsoa vielä miten eri kieliryhmät mahdollisesti ovat liikkuneet kuten suomensukuiset ja muut uralilaisiakieliä puhuneet heimot, mutta olen näissä asioissa totaalinen ummikko, enkä ole juurikaan lukenut alan kirjallisuutta, niinpä on parempi pysyä vaiti ja lopettaa tähän.
Ei varmaan arvannut se heppu siellä Afganistanin vuoristossa 40 000 vuotta sitten, että eräs hänen jälkeläisensä istuu kummallisen vekottimen äärellä ja on yhteydessä sekunneissa eripuolille maapalloa, kun vain haluaa.
30 000 vuotta ihmiset asuttiavat ja liikkuivat ristiin rastiin Pamir-vuoriston ja sen pohjoispuolisilla Siperian aroilla eläinten perässä. Kunnes koitti päivä jolloin eräs raavas vauvauros, tuleva miesten mies syntyi. Hän kasvoi aikuiseksi tietämättään, että hän kantoi geeneissään Haploidiryhmä N:ää ja sen erityistä muotoa LLY22(G). Tämä mutaatio syntyi vain 10 000 vuotta sitten.
Mammutit vähenivät ja on esitetty useita syitä siihen miksi niitä kohtasi tällainen joukkokato. Ilmastonmuutos, ihminen, sairaudet jne.
Esi-isäni joutuivat kuitenkin siirtymään yhä pohjoisemmaksi ja tämä kävi hyvin päinsä sillä viimeisin jääkausi oli loppunut ja ilmasto oli taas lämpenemään päin. Eläimet siirtyivät uusille ruohoaroille. Siellä esi-isäni heimo taisteli verenhimoisia poroja vastaan. Kunnes eräs alkuperäisen geenimutaation LLY22(G):n, miesten miehen, lapsen lapsen lapsen ja ties kuinka monennen lapsi söi kärpässieniä ja näki näyn, että oli lähdettävä länteen tai muuten Tsingiskaani joskus tulevaisuudessa tuhoaisi koko tämän oman rakkaan klaanin.
Tämä klaani oli jo jakautunut useisiin muihin heimoihin aikaa sitten ja saaneet uutta verta muista klaaneista. Osa tätä mutaatiota kantavista päätyi Unkariin, monet jäivät pohjoiseen Siperiaan Uralin Euroopan puoleisille alueille ja joukko seurasi sekä laidunsi poroja ja päätyivät Skandinaviaan. Iso osa asettui viljelemään maata Moskovasta Suomenlahteen ulottuvalle alueelle.
Tuhansia vuosia myöhemmin eräs mies tuijotti talonsa ikkunasta ulos ja mietti, että milloin sieltä tulisi ruotsalaiset sotajoukot raiskaamaan heidän maansa ja mantunsa sekä siinä sivussa heidän naisensa. Ja tulivathan he – suomalaisia ja ruotsalaisia joukkoja tunkeutui Venäjän Karjalaan. Ja jonkin ajan kuluttua vastapuoli iski takaisin ja tuhosi maita väestöä yhtä hullun lailla kuin toinenkin osapuoli.
Sitten olitiinkin 1600-luvulla ja kaksi miestä keskusteli kylän sillalla velka-asioista. Sanaharkka kiihtyi käsirysyksi ja toinen miehistä lensi iskun voimasta jokeen, hän hukkui. Toinen mies jatkoi sukuaan ja hänen jälkeläisensä tappoivat, keittivät pontikkaa, tappelivat ja elivät siivosti. 1800-luvulla eräs heistä lähti työn perässä Helsinkiin. Suku jatkui...
Kansallis-/sisällisodan melskeissä yksi isoisistäni kaatui punaisten joukossa. Eräs pakeni Venäjälle eikä hänestä enää kuultu. Kolmas suuntasi Amerikkaan ja hänen jälkeläisensä asuttavat nyt Washingtonin osavaltiota USA:n länsirannikolla. Lopulta synnyin mä ja nyt kirjoitan tarinaa teille esihistoriasta nykypäivään.
Tässä olisi ollut mielenkiintoista katsoa vielä miten eri kieliryhmät mahdollisesti ovat liikkuneet kuten suomensukuiset ja muut uralilaisiakieliä puhuneet heimot, mutta olen näissä asioissa totaalinen ummikko, enkä ole juurikaan lukenut alan kirjallisuutta, niinpä on parempi pysyä vaiti ja lopettaa tähän.
Ei varmaan arvannut se heppu siellä Afganistanin vuoristossa 40 000 vuotta sitten, että eräs hänen jälkeläisensä istuu kummallisen vekottimen äärellä ja on yhteydessä sekunneissa eripuolille maapalloa, kun vain haluaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viittaako nickisi siihen että olet seemiläinen Seppo eli kuullut seemiläisiin Seppoihin?
Alunperin nimimerkki oli pieni piikki siitä, että uskontoon liittyvä kulttuurimme on vain seemiläisestä kansanryhmästä lähtöisin. Mitään suurempaa koreutta tai mahtavuutta kristinuskolla ei ole.