Tänään vedin ylleni mustan sudenpukuni.
Pitkän korpinmustan talvitakin, joka ylläni olen hiljaisuus.
Vedän hupun päähäni, ettei kukaan näkisi kasvoja, joilla näkyvät surun vetiset juovat.
Ranteeseeni sidon mustan nauhan.
Täällä ei ole enää ketään muuta, paitsi minä.
Saan kävellä hirvittävän matkan, jotta saisin taas kuulla muiden puhuvan.
Mutta minä en viitsi, he eivät kuitenkaan näkisi minua niin, kuin sinä näit kerran.
Jos kuljen metsään ja kiipeän puuhun.
Istun sen oksalla kuin korppi tai varsilintu.
Kasvavatko siipisulat kainaloista, jos pyydän.
Ei sillä ole enää väliä, nyt kun sinä olet mennyt.
Pitkän korpinmustan talvitakin, joka ylläni olen hiljaisuus.
Vedän hupun päähäni, ettei kukaan näkisi kasvoja, joilla näkyvät surun vetiset juovat.
Ranteeseeni sidon mustan nauhan.
Täällä ei ole enää ketään muuta, paitsi minä.
Saan kävellä hirvittävän matkan, jotta saisin taas kuulla muiden puhuvan.
Mutta minä en viitsi, he eivät kuitenkaan näkisi minua niin, kuin sinä näit kerran.
Jos kuljen metsään ja kiipeän puuhun.
Istun sen oksalla kuin korppi tai varsilintu.
Kasvavatko siipisulat kainaloista, jos pyydän.
Ei sillä ole enää väliä, nyt kun sinä olet mennyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.