Miten katolinen kirkko on syntynyt?

KATOLINEN KIRKKO EI OLE PIETARIN KIRKKO

Katoliset papit väittävät että Rooman kirkon "ensimmäinen Paavi" olisi Apostoli Pietari. Heidän mukaansa Paavin kirkko olisi apostolisen seurakunnan perinteen jatkaja. He perustelavat väitettään Raamatun ulkopuolisilla lähteillä, historiantutkimuksellisilla seikoilla, mm sillä että joidenkin apostolien uskotaan saarnanneen Roomassa. Mutta sekä Raamatun tuntemus että katolisen kirkon verinen historia antavat aiheen epäillä ettei katolinen kirkko olekaan seurakunta jonka vanhin Pietari oli.

Ei ole olemassa yhtäkään raamatullista todistetta siitä että Apostoli Pietarin seurakunta olisi ollut Roomassa. Pietarin ei Raamatussa kerrota edes käyneen Roomassa. Katolilaispappien satujen sijaan kannattaa mielummin tutkia Raamattua jossa kyllä kerrotaan missä Pietarin kirkko oli. Apostoli Pietarin vaikutusalue oli Juudean maakunta, ja erityisesti Jerusalem, jossa hän saarnasi evankeliumia juutalaisille.

Gal.2:7
minulle [Paavali] oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille - sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa

Gal.1:18
Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi."

Keefas oli Pietarin kutsumanimi, tämä käy ilmi kohdasta Joh.1:42. Seurakunta jonka vanhin Pietari oli, sijaitsi siis Jerusalemissa. Voimme todeta että "Pyhän Pietarin kirkko" oli Jerusalemissa, ei Roomassa.


MIKÄ KAUPUNKI ON BABYLON JOHON PIETARI VIITTAA?

Pietari kirjoittaa (1.Piet5:13)

"Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin, ja minun poikani Markus."

Pietari saarnasi evankeliumia juutalaisille juudean maakunnassa ja Jerusalemissa. Pietari kutsuu kirjeessään Jerusalemia Babyloniaksi! Tämä ei ole viittaus muinaiseen babyloniin, sillä Pietarin ei missään ole kerrottu perustaneen seurakuntaa nykyisen Irakin alueelle. Babylonian muinainen valtakunta tuhoutui ja hävisi jo 2500 vuotta sitten. Se hajosi ja tilalle tuli eri hallitsijoita ja kulttuureja. Muinaisella Babylonilla on uusi symbolinen merkitys uudessa liitossa: se on ihmisoppien ja uskonnon sekoitus, ja siksi Pietari kutsui Jerusalemia Babyloniaksi. Se että Jerusalem on profetiaalinen Babylon käy yhä selvemmäksi jos vertaamme seuraavia kohtia:

Ilm.18:24
ja hänestä [Babylon] on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.

Ja Jerusalemista on sanottu:

Matt.23:37
Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt

Luuk. 11:49
'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja toisia vainoavat, että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti...

Tuo kaupunkin jota Pietari piti aikanaan Babylonina oli siis Jerusalem. Irak ja irakilaiset ovat yksi kansa muiden maailman kansojen joukossa. He eivät yksin, tai erityisesti ole mikään profetioiden Babylon, vaan Pietarinkin mukaan Babylon josta joissakin profetioissa puhutaan viittasi vanhaan Jerusalemiin.


http://www.picknowl.com.au/homepages/rlister/cath/cath2 .htm

1. Paul was converted about 37 A.D. He says in the first chapter of Galatians (Gal. 1:13-18) that after his conversion he went into Arabia, "then after three years I went up to Jerusalem to see Peter and abode with him 15 days." This takes us to 40 A.D. and Peter is still in Jerusalem.

2. Sometime during these days Peter made his missionary journey through the western part of Judea, to Lydda, to Joppa, to Caesarea, and back to Jerusalem (Acts 9, 10, 11 ).Then came the imprisonment under Herod Agrippa I and the miraculous deliverance by the angel of the Lord (Acts12). Peter then "went down from Judea to Caesarea and there ebode" (Acts 12:19). Hered Agrippa died not long after these events (Acts 12:20-23). Josephus says that the death of Agrippa occurred in the fourth year of the reign of Claudius. This would be about 45 A.D., and Peter is still in Palestine.

3. Paul writes in the second chapter of Galatians that 14 years after his first visit to Jerusalem to visit Simon Peter, he went again to see him, The first journey was 40 A.D., 14 years later brings us to 54 A.D., and Peter is still in Palestine.



Romans 1:13 shows that the Church at Rome was a Gentile church. At the Jerusalem conference (Gal. 2:9), it was agreed that Peter should go to the Jews and Paul to the Gentiles. The gospel ministry of Paul was motivated by a great principle which he clearly repeats in Romans 15:20: "Yea, so have I strived to preach the gospel, not where Christ was named, lest I should build upon another man's foundation."

Suomessa esiintyviä lahkoja, perustusvuosi ja jäsenmäärät Suomessa:

KATOLISESTA KIRKOSTA ERONNUT:
-1916- Australiassa (1929 Suomeen) Vapaa katolinen kirkko (jäseniä 137)

LUTERILAISESTA KIRKOSTA ERONNEITA:
-2004- Suomen luterilainen tunnustuskirkko (jäseniä 305)

-1983- Luterilainen Sanan Yhdyskunta (jäseniä 165)

-1928- Suomen tunnuksellinen luterilainen kirkko (jäseniä 307)

-1920- Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto (jäseniä 535)


ORTODOKSISESTA KIRKOSTA ERONNEITA:
-1927 Ortodoksinen Pyhän Nokolauksen Seurakunta
(jäseniä 1335) Ja
(Samoihin aikoihin) Pyhän Nikolauksen seurakunta (jäseniä 342)


Lisäksi: Jumalanäidin suojeluksen seurakunta (Joko ortodoksisesta tai katolisesta kirkosta eronnut) (jäseniä 24)

Sanasta lahko. Vaikka uskonpuhdistuksen ja luterilaisuuden myötä katolisesta kirkosta erosi uskovia siirtyen protestanttiseen luterilaisuuteen, luterilaisuus ei silti ole lahko. Lutherhan oli harras katolilainen joka sittemmin alkoi epäillä katolilaisuuteen syntyneitä rakennelmia ja oppeja, jotka hän havaitsi epäraamatullisiksi. Vaikka luterilaisuus tavallaan on katolisesta kirkosta erilleen lähtenyt, koska Luther lähti katolilaisuudesta, se ei ole lahko sanan raamatullisessa merkityksessä. Myöskään luterilaisuudesta tai laajemmin protestanttisesta perinteestä omaksi ryhmikseen eriytyneet ja muotoutuneet kirkkokunnat ja yhteisöt eivät välttämättä ole lahkoja. Koska uskovina kuitenkin olemme yhtä Herrassa. LAHKO-sana kuvaa uskovia jotka opettavat että AINOASTAAN MEILLÄ on pelastus ja tuomitsevat kaikki muut kirkkokunnat ja yhteisöt. Siinä mielessä katolinen kirkko ja myös ortodoksinen kirkko ovat ikävä kyllä melko lahkohenkisiä, koska pitävät itseään ainoana oikeana pelastuksen välittäjänä ja näin korostavat kirkkoa Jeesuksen asemasta.

Kirkon historiassa varhaisemmat vuosisadat olivat voimakkaan muutoksen aikaa (Formative period), jolloin apostoliset kirjoitukset kanonisoitiin peräkkäisissä konsiileissa Uudeksi Testamentiksi (General Councils of Nicaea, 325 jKr.; Constantinople, 381 jKr.; Ephesus, 431 jKr.; Chalcedon, 451 jKr.), joissa käytettiin kreikkalaisten filosofien ideoita ja terminologiaa, ja formaalit uskon ja uskonelämän määritykset suoritettiin niin ikään.

Kirjaimellisesti Katolismi (Catholicism) merkitsee koko Kirkon uskoa ja käytäntöä; ilmaus Catholic Church esiintyy ensimmäisen kerran 110 jKr. pyhän Antiokian Ignatiuksen (St. Ignatius of Antioch) kirjoittamassa kirjeessä. Myöhemmin se ilmaisi Roomalaiskatoliseen Kirkkoon liittyen Skismaattisuuden ja vääräoppisuuden vastakohtaa. Varhaiskirkossa oli ueita peräkkäisiä Skismoja, jotka lopulta johtivat Läntisen ja Itäisen Kirkon muodostumiseen ja Suureen Skismaan (The Great Chisma) vuonna 1054 jKr., jolloin Kreikkalaiskatolinen Kirkko alkoi kehittyä erillisenä omaan suuntaansa; sitä luonnehtii jumalanpalveluselämän vaaliminen seremoniaalisine, muuttumattomine menoineen, ja jolloin Roomalaiskatolinen Kirkko muodostui valtatekijäksi lännessä.

Roomalaiskatolista Kirkkoa (Roman Catholic Church) on luonnehdittu Yhdeksi, Pyhäksi, Katoliseksi ja Apostoliseksi, joka on kanonisesti ja organisatorisesti yhteneväinen kokonaisuus, jolla on juurensa vaihtelevissa kansallisissa traditioissa. Roomalaiskatolisen Kirkon muodostumisessa maailman suurimmaksi uskonnoksi auttoi sen tehokas organisaatio ja jesuiittaveljeskunta erityisesti siirtomaissa, sekä toisaalta sen hyvä muovautumiskyky erilaisten olojen alkuperäisuskomuksiin ja niiden muovaaminen kokonaisuuteen soveltuviksi auttoivat tässä.

Kreikkalaiskatolisessa Kirkossa (Orthodox Church) yksityisten uskovien katsotaan saavan hengellisen ravintonsa liturgioiden kautta, ja uskovaisten yhteisön kiinteyden avulla yhteyden Pyhiin ja Jumalaan. Kristuksen inkarnaatiossa jumalainen Logos omaksuu ihmisyyden ja siitä alkaa Kosmoksen metamorfoosi, jossa jumalallistuminen (Theosis) tapahtuu. Konstantinopolin Ortodoksisesta Kirkosta juontuivat Venäjän, Kreikan, Syyrian ja Armenian Kirkot, kuten myös Koptilainen Kirkko Egyptissä ja Etiopiassa

Ortodoksinen Kirkko on yksi kiinteä kokonaisuus uskonkokemuksen ja uskonelämän muotona; se on osallistuvista yksilöistä lähtevää, jotka muodon kautta muodostavat Kirkon. Ortodoksismissa kokonaismuodon tajuaminen (Eikon) on tapahtuma, jota ilman Kirkkoa ei olisi olemassa. Ortodoksinen Kirkko on tässä mielessä organisminkaltainen. Toisaalta siinä vaalitaan jumalanpalveluselämää seremoniaalisine, muuttumattomine muotoineen, joiden kautta Kirkon jäsenet saavat hengellisen ravintonsa liturgioiden kautta; siten odotetaan rakentuvan koko uskovaisten yhteisön ja sen jäsenten yhteyden muodostumisen Pyhiin ja Jumalaan. Kristuksen inkarnaatiossa jumalainen LOGOS on omaksunut ihmisyyden, ja aloittanut koko kosmoksen metamorfoosin, jossa jumalallistuminen (Theosis) tapahtuu. Kristus tuli ihmiseksi, jotta ihminen jumalallistuisi. Jumalansynnyttäjällä Neitsyt Marialla on arvokkain asema pyhien joukossa. Pyhät kuvat, eli Ikonit julistavat ja muistuttavat Jumalan läsnäolosta elämässä ja niitä käytetään sekä Kirkossa että kotona.

Ortodoksinen Kirkko on viralliselta nimeltään Idän Oikeauskoinen, Katolinen ja Apostolinen Kirkko. Sana ortodoksinen (ven. pravoslavnyi) tulee kreikankielestä ja tarkoittaa "oikein ylistävä" tai "oikeaoppinen". Jokaisella ortodoksisella Kirkolla on samat oikeudet, velvollisuudet, tasavertainen asema ja samanlainen sisäinen vapaus suhteessa toisiinsa. Mikään yksityinen Kirkko ei voi tehdä muita sitovia päätöksiä ilman näiden suostumusta. Kirkot valitsevat itse jumalanpalveluskielensä ja voivat vapaasti seurata kansallisia tapojaan ja perinteitään. Historiallisen asemansa mukaisesti arvostettuja ovat vanhat patriarkaatit: Aleksandrian, Antiokian, Jerusalemin ja Konstantinopolin, joista viimeksimainitun ekumeeninen partiarkka on primus inter pares.

Luostarilaitos toimii askeettisen kilvoituksen ja hengellisen elämän keskuksena.


1500-luvun alussa Roomalaiskatolisesta Kirkosta erosivat Reformistiset (The Reformation) Kirkot:
Reformoiduiksi Kirkoiksi sanotaan 1500-luvun alussa Rooman Läntisestä Kirkosta eronneita, kuten:
Luterilaista Kirkkoa
Kirkon perustaja oli uskonpuhdistusliikkeen varsinainen käynnistäjä saksalainen Martti Luther (1483-1546). Hän oli talonpoikaissukua, mutta hänen isänsä, joka oli kaivostyöläinen, oli saavuttanut sellaisen aseman, että saattoi kouluttaa poikansa. Luther opiskeli Erfurtin yliopistossa ja suoritti siellä maisterin tutkinnon, ja siirtyi sen jälkeen augustinolaisluostariin, jossa luki teologiaa ja hänestä tuli ensin pappismunkki. Vuonna 1512 jKr. hänet vihittiin teologian tohtoriksi. Hänestä tuli Raamatun selitysopin professori ja Wittenbergin linnankirkon saarnaaja. Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen kun hän naulasi aneita koskevat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Vuosi 1520 jKr. julaisi neljä tärkeää ohjelmakirjoitusta, josta eräänä seuraamuksena oli, että paavi uhkasi häntä kirkonkirouksella ja kehitys johti siihen, että Luther erotettiin kirkosta. Fredrik Viisas otti hänet suojelukseensa ja järjesti hänelle turvapaikan Wartburgin linnaan, jossa Luther saksansi Uuden Testamentin vuonna 1522 jKr. ja loi siten pohjan saksan kirjakielelle. Hän julkaisi runsaasti kirjoituksia, kuten selitysteoksia Raamatun kirjoihin, opillisia selvityksiä ja useita postilloja, sekä ennen kaikkea käänsi Koko Raamatun vuonna 1534 jKr. Kirkollisena uudistajana Luther oli maltillinen, ja suhtautui yhteiskunnallisiin uudistuksiin niin, että ne tuli suorittaa rauhallisesti. Kirkolla ja valtiolla oli hänen mielestään eri tehtävät, mutta käytännössä kehitys johti siihen, että Saksassa kirkko joutui valtiosta riippuvaiseksi.

Uskonpuhdistusta on mahdotonta kuvata luhyesti ja samalla tyhjentävästi. Eräitä piirteitä voi kuitenkin mainita. Luther hylkäsi Katolisen opin papista Jumalan ja ihmisten välittäjänä, mutta säilytti pappisviran. Jumalanpalvelus pidettiin kansankielellä ja siihen kuuluivat aina saarna, ehtoollinen ja virsilaulu. Pyhimysten palvonta poistettiin, mutta kuva saivat jäädä kirkkoon, sillä Luther oli taiteen ystävä. Hän hylkäsi papiston selibaatin, tuomitsi anekaupan, arvosteli Katolisen Kirkon Sakramenttioppia (Sachrament) ja asetti Raamatun ainoaksi Kirkon opin ja elämän ohjeeksi . Yleisenä piirteenä uskonpuhdistuksessa oli Lutherin kohdalla se, että vain selvästi Raamatun vastainen oli poistettava ja mitä Raamatussa ei suoraan kielletty, se sai jäädä.

Yleensä uskonpuhdistusta toteutettaessa otettiin huomioon paikalliset olosuhteet; Luterilaisilla Kirkoilla ei siten ole yhtenäistä kirkkojärjestystä, eikä hallintoa, ei liioin yhteistä johtoelintä, ellei sellaiseksi lueta Luterilaista Maailmanliittoa, joka perustettiin 1974 jKr. ja johon kuului vuonna 1973 jKr. jo 84 jäsenkirkkoa.

Lahkoja onkin niin paljon, ettei niitä kannata alkaa luettelemaan erikseen.

Kirkko syntyy koko ajan eli on dynaaminen kokonaisuus, jota konstituoi kaste ja sitä taas Kristuksen käsky ja lupaukset.