Ihmettelin bioinformaatikkotuttavalleni sitä, miksi psykologian kirjat kuvaavat lucid dreamingin ja valveunen, mutta eivät valveunityyppiä, jossa ihminen pystyy itse ohjailemaan tapahtumia. Tavallaan lucid dreamingin ja valveunen yhdistelmä.
Tuttavani tunnisti tilanteen. Unitilan selitys liittyy geenin R1 tiettyyn varianttiin, joka ilmenee aivojen etuosan valkoisessa aineessa. Kyseessä on eräänlainen oikean ja vasemman aivopuoliskon välisen toiminnan katkos. Asia vaatii 20 vuotta lisätutkimusta.
Kun jonkin ilmiön pystyy kuvailemaan verbaalisesti riittävän hyvin, selityskin sille löytyy. Tässä tapauksessa tutkimus on vasta alkutekijöissään, mutta neurologia ja mielen redusointi fysikaaliseen aineeseen edistyy.
Tuttavani tunnisti tilanteen. Unitilan selitys liittyy geenin R1 tiettyyn varianttiin, joka ilmenee aivojen etuosan valkoisessa aineessa. Kyseessä on eräänlainen oikean ja vasemman aivopuoliskon välisen toiminnan katkos. Asia vaatii 20 vuotta lisätutkimusta.
Kun jonkin ilmiön pystyy kuvailemaan verbaalisesti riittävän hyvin, selityskin sille löytyy. Tässä tapauksessa tutkimus on vasta alkutekijöissään, mutta neurologia ja mielen redusointi fysikaaliseen aineeseen edistyy.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Juttu geenien vaikutuksesta lihavuuteen, geenit eivät yksistään selitä syitä lihavuuden ja 'ei lihavuuden välillä, vaan siihenkin 'soppaan' liittyy valtavasti muita vaikuttajia, jotka muuntavat asioita geenienkin vaikutuksen osalta siinä 'matkalla' ennen möhömahaisuutta tai sen puutetta.
Eli luulempa hyvistä yrityksistä huolimatta tuonkin tieteellisen tutkimuksen vain osoittavan sen, että asiat eivät olekkaan niin valmiita ja yksi-selitteisen 'suoria' kuin kuvitellaan.
Geenien ja ympäristön suhteen lähinnä vain tiedemiehet kiistoissaan ovat sortuneet äärimmäiseen determinismiin. Maalaisjärjellä on aina tiedetty, että perimä selittää osan asioista, osan taas ravinto, kasvatus, koulutus ym.
Se, mitä pidemmän päälle haen, on ruumiista erillisen sielun olemassaolon kumoaminen. Mieltä selittämään ei tarvita "henkiainetta", luonnonlait riittävät.
Pam Reynoldsin tapaus tuosta linkistä on yksi ihmeellisemmistä kuoleman-raja-kokemuksista, josta voit issekseen lukaista ja ihmetellä.
http://www.near-death.com/experiences/research11.html
'Hienoa-ainetta', jota kutsuit hienosti 'henki-aineeksi', sanotaan sijaitsevan aivotumakkeiden juuristossa, josta se kehon tehdessä kuolemaa irtautuisi ja poistuisi kehon ulkopuolelle. Tämä hienon hieno aine olisi siis meidän syvin tietoisuutemme tässä olevaisuudessa(soul).
Ajattelepa 'nalliksi' sellaista 'luonnon-lakia', joka vaikuttaisi kuten geeneihin, imiessään ympäristöstä ja kehollisen toiminnan eri alueilta 'vaikutteita itseensä', ja kuten geenit muuntuu joksikin muuksi kuin ne alunperin ovat olleet, eli ne sairastuu--> tai tervehtyy siitä riippuen miten tuota kokonaisuutta joka vaikuttaa geeneihimme hoidamme, niin samoin tämä 'hienon hieno aine'--> 'henki-aine' kuten itse totesit, reagoisikin siihen miten me sitä kohtelemme, eli vahvistammeko sitä ja hoidamme ajattelumme ja muulla vapaudellamme sitä ainetta niin, että kuollessamme sillä on vahvistettu valmis koodisto jolla se voi vapautua ja irrottautua kuolevasta kehostamme.
Toisaalta jos tuota 'hienoa ainetta' me 'ruokimme' sellaiseksi, että sen koodit eivät osaakkaan muuntua uuteen tilanteeseen kehomme kuollessa(olemme pilanneet automaation) niin siksi se kuolee kehon mukana pääsemättä kehosta irti, koska 'hienon hieno aine' on saanut haitallisen määrän sellaisia singnaaleja ajattelumme ja kehomme kautta, että 'vapautumisen automaatio' joka siihen on sisäänrakennettu(vapautuminen kehosta) on pilattu omaehtoisesti ja näin kaikki oleellinen on menetettävissä..
"jos tuota 'hienoa ainetta' me 'ruokimme' sellaiseksi, että sen koodit eivät osaakkaan muuntua uuteen tilanteeseen kehomme kuollessa(olemme pilanneet automaation) niin siksi se kuolee kehon mukana pääsemättä kehosta irti, koska 'hienon hieno aine' on saanut haitallisen määrän sellaisia singnaaleja ajattelumme ja kehomme kautta, että 'vapautumisen automaatio' joka siihen on sisäänrakennettu(vapautuminen kehosta) on pilattu omaehtoisesti ja näin kaikki oleellinen on menetettävissä.."
Persoonallinen näkökulma. Mitä tuosta sitten seuraisi? Osalle ihmisistä olisi kuolemanjälkeistä elämää, osalle ei? Mihin tämä "henkiaine" siirtyisi kuoleman jälkeen, siirtyisikö se jonkinlaiseen taivaaseen tai siirtyisikö toiseen ruumiiseen? Mistä tämä "henkiaine" ilmaantui alunperin ruumiiseen, onko ihminen ainoa eliö jossa sitä on?
Kuoleman käsite on muuttunut länsimaisen lääketieteen mukana. Ennen kuolema tapahtui sydämen pysähtyessä, nyt rajana pidetään aivokuolemaa. Eri kudokset kuolevat eri aikaan. Lihakset voivat reagoida sähköärsytykseen tunteja sydämen pysähtymisen jälkeen. Hengitysteissä saattaa olla värekarvojen liikettä yli 10 tunnin jälkeen, siittiöissä liikettä yli vuorokauden.
Hermokudokseen alkaa tulla palautumattomia muutoksia 3-5 minuutin kuluttua. Aivot kuolevat nopeasti, jos verenkierto on lakannut, ja toisaalta sydämen toiminta loppuu, kun aivot ovat kokonaan kuolleet, siis myös aivorungossa sijaitsevat verenkierron säätelykeskukset ovat tuhoutuneet.
Jaksoin lukea jonkin verran tuota linkin juttua. Harmitti tosiaan, että siinä oli vain anekdootteja, ei esimerkiksi kunnollisia mittaustuloksia tai tilastoja.
¤Persoonallinen näkökulma. Mitä tuosta sitten seuraisi? Osalle ihmisistä olisi kuolemanjälkeistä elämää, osalle ei? Mihin tämä "henkiaine" siirtyisi kuoleman jälkeen, siirtyisikö se jonkinlaiseen taivaaseen tai siirtyisikö toiseen ruumiiseen? Mistä tämä "henkiaine" ilmaantui alunperin ruumiiseen, onko ihminen ainoa eliö jossa sitä on?¤
- Ei ole kokemusta(kai?) ;D, en tiedä, mutta uskomukseni mukaan 'henki-aine' siirtyy ihmisestä toiseen, jopa päällekkäisyydet voivat olla mahdollisia?
Tuo kuoleman jälkeinen elämä(kuolema vain muutos), olisi siis omastakin tahdostamme kiinni, siitä kuinka elämämme elämme(hyvin,kokonaisuutta ajatellen,hyveellisesti etc), ajattelemme(hvyeeseen ja rakkauteen liittyen/ainut kestävä ajatus ja muoto olla olemassa) ja toivommekin olevan(usko kaikeen tähän), nämä voisivat olla joitakin/pieni osa niistä 'henki-aineeseen' tarttuvista ja vaikuttavista asioista jotta se saavuttaa optiminsa.
Voisi kuvitella eläimissä olevan kehittymättömämpänä saman ominaisuuden(hieno-aine/henki-aine), joka kehittyessään ja saadessaan tietoisuutta lisää(ja 'hyviä' ominaisuuksia), vahvistuu ja valmistuu ihmisen muotoon tullessaan niin, että jos kaikki on kohdallaan ei ihmiseen palaaminen ole enää mahdollista, kenties uudet ja korkeammat ja hienojakoisemmat elämän muodot saavutetaan tällöin ja lopulta muotoa ei enää aineellisesti ole lainkaan, vaan kaikki 'henki-aine' tyyntyy aluperäiseen muotoonsa--> 'suureksi tietoisuudeksi'.
"Tuo kuoleman jälkeinen elämä(kuolema vain muutos), olisi siis omastakin tahdostamme kiinni, siitä kuinka elämämme elämme(hyvin,kokonaisuutta ajatellen,hyveellisesti etc)"
Ja mikäköhän/kukakohan mahtaisi olla tuo tekijä, joka määrittää hyveellisyytemme?
Mihin tätä "henkiainetta" tarvitaan? Mielestäsi lopulta aineellista muotoa ei tarvita lainkaan- ei niin, jos olemme kuolleita. Ehkä me liitymme siihen "suureen tietoisuuteen", kun maadumme ja elimistömme atomit vapautuvat ottamaan paikkansa jossain muualla maailmankaikkeudessa. Niinsanotusti "olemme tähtien lapsia", meidänkin atomimme ovat tulleet kierrätyksestä.
Aivan oikein, olet jäljillä ;D, tuo ajatuksesi on sopusoinnussa häviämättömyyden ajatuksen kanssa.
'Henki-aineen' tarpeellisuus juontuu vain ja ainoastaan siitä että--> se on 'työkalu'/'mahdollistaja' kahden maailman välillä, eli jotta 'jokin jota emme voi käsittää/käsitellä' voisi toimia niin että sen käsitämme--> tarvitsee se kontekstin mukaisen 'toimijan', eli olevaisuudessa-->olevaisuutta [materiaa] (tosin niin hienojakoista ja värähtelytasoltaan 'korkeaa', että sitä vaivoin laitteet havainnoivat/viitteitä tästä siis kuulemma on) olevan 'välittäjän'.
Hyveellisyys ja muut epä-itsekkäät ja häviämättömät totuudet ovat olemassa, esimerkiksi "Rakkaus ei koskaan häviä" on yksinkertainen ja paljon toistettu hokema, mutta ai niin paikkansa pitävä.
Ne ominaisuudet jotka ihmiskunnassa ovat ylväimpiä ja kannatettavimpia, eli oikeudenmukaisuus, rakkaus(kokonaisvaltainen/ei siis itsekäs), nöyryys (ei nöyristely) etc. ja muut kestävää olemista tukevat ominaisuudet ovat jo itsessään itsessämme auttamassa 'hienon-aineen/henki-aineen' kehittymistä niin että henkinen evoluutio saavuttaa uusia tasoja.
Jos viittaat tällä auktoriteetti asiaan, eli jumaluuksien sääntöjärjestelmiin, tällä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa, nuo periaatteet ja voimat jotka mainitsin ovat lähteestä joka on yhtä kaukana jumlaluuksista kuin omena kuusta.
Yksikään jumaluus mukaan lukien raamatun Jahve ei ilmennä noita pyhiä rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja nöyryyden voimia, siksi niistä mikään ei voi olla SE juttu, vaan se on jotain enemmän, siis jotain paljon olennaisempaa ja tuosta olennaisesta kumpuavat pyhät voimat joista mainitsin, jumaluudet tuovat ihmisten luomina itsekyyden ja helvetillisyyden olevaisuuteen.
"Hyveellisyys ja muut epä-itsekkäät ja häviämättömät totuudet ovat olemassa, esimerkiksi "Rakkaus ei koskaan häviä" on yksinkertainen ja paljon toistettu hokema, mutta ai niin paikkansa pitävä." ...."ovat jo itsessään itsessämme auttamassa 'hienon-aineen/henki-aineen' kehittymistä niin että henkinen evoluutio saavuttaa uusia tasoja."
"Hienon-aineen" kehittyminen on siis riippuvainen suhtautumisestamme? Henkinen evoluutio tässä tapauksessa on siis asenteistamme kiinni. Mutta IISO kysymys: kenellä meistä onkaan paras suhtautuminen ja asennoituminen ympäristöön? Kuka sen määrittelee? Fiksuinko?
No, 'asenteet' on ehkäpä liian simppeli sana siihen arvojen, asenteiden, elämäntapojen(siis kaiken soveltamisesta käytäntöön) ja muun 'sälän' kokonaisuuden summaan, joka luon sopivan kiinnikkeiden rihmaston tuon 'henki-aineen' emalsopaitua optimaalisesti.
Kysymys ei ole kilpailusta(paitsi itsessämme) tai paremmuudesta ja tiedon valtaisan volyymin ja elämän rajallisuuden vuoksi fiksuus siinä muodossa kuin ihmisinä olemme kulttuurisesti sen kehittäneet arvioimaan toisiamme ei pelaa tässä 'henki/hienon aineen' 'tiivistymisessä'.
Koska kaikkea olevaista koskettava järjestelmä on olemassa(kai?) evoluution (reuna-ehdoin) ja henkisen 'evoluution' eli myö sen puolen kehittymisen taholla, tämän systeemin pitäisi loogisesti olla kaikille ja kaikissa ihmisissä ja olenoissa saman mahdollisuuden perustasoissaan antava ja kaikissa oleva.
Perustasosta sitten eteneminen tietoisuuden tilojen avautuessa eteenpäin on riippuvainen noista elämää ylläpitävistä ja kokonaisuutta positiivisesti rakentavista voimista (love,oikeinmukaisuus etc sovellus) ja niiden vaikutuksen alaisena olemisesta (lähinä mielen tasolla).
"Kysymys ei ole kilpailusta"
Sitä en tarkoittanutkaan, vaan sitä että mikä tai kuka on se tekijä joka pystyy määrittämään "hienoa-ainetta" edistävää prosessia "parhaiten". Kuka/mikä meille tarjoaa yhteneväisen polun "täydellisyyteen"? Ja millä perusteilla tämä sen tekee?
"Perustasosta sitten eteneminen tietoisuuden tilojen avautuessa eteenpäin on riippuvainen noista elämää ylläpitävistä ja kokonaisuutta positiivisesti rakentavista voimista (love,oikeinmukaisuus etc sovellus) ja niiden vaikutuksen alaisena olemisesta (lähinä mielen tasolla)"
Perustaso? Ja siitä eteneminen siis mihin suuntaan? Kuka tuo viitoittaja on?
"lapsen rakkaus on hellyyyttävää, kun se on niin viatonta ja laskelmoimatonta"
Luuletko minun tietävän XD, kuka ja mikä, heh, yritätkö jumalaa kaivaa atte-musu esiin :D?
Miten itse selität evoluution tiedon alkuperän, evoluution 'tiedollisen perustason' josta ensimmäiset eliöt alkoivat 'tajuta' muuntua ja mönkiä tiedostavampaa olemista kohti?
Et taida pystyä vai mitä, no jos tällä samalla argumentointi tyylillä eletään rinnakkain,, siis tietämättöminä kuka(mikä ihmeen kuka?) tai mikä, vaan todetaan kumassakin teoriassa, että näin vain tapahtuu, niin siinä sulle vastausta.
Suunta muuten on tässä tiedostamisen evoluutiossa pääsääntöisesti täydellisempään päin, eli kokonaisuuksien tiedostamiseen, privaattiuuden laventumiseen, 'isoon yhteiseen organismiin yhtymiseen', niin että kaikki on yhtä ja samaa tietoisuutta, eikä siis 'big bang-mäistä' räiskintää sinne sun tänne, palataan siis alkuperäiseen olotilaan tiedostamisen evoluution avulla.
"yritätkö jumalaa kaivaa atte-musu esiin :D?"
Ehkä hiukan :) Sattuneesta syystä jumala tulee "yhdestä täydellisestä" mieleen.
"Miten itse selität evoluution tiedon alkuperän"
En mitenkään.
"Suunta muuten on tässä tiedostamisen evoluutiossa pääsääntöisesti täydellisempään päin"
Onko? Millä perusteella. Loogisen päättelykyvynkö? Onko siis looginen päättelykyky avain täydellisyyteen? Jos näin, niin suuren äo:n omaavat ovat hiukan muita ylempänä? Eikai sentään noin? Täydellisempään päin? Enneminkin mielekkäämpään päin, joidenkin mielestä, mutta ei kaikkien. Ei ole yhtä oikeata "täydellisyyttä"..on monia.
"kaikki on yhtä ja samaa tietoisuutta"
Nyt on pakko kysästä, että millaiseksi tietoisuuden koet tällä hetkellä. Noin niikun yleisesti?
'Täydellinen'= mitään puuttumaton, siis itsessään kaiken sisältävä, jos tähän pääseminen ja pyrkiminen ei ole enempää kuin mielekäämpään jääminen, niin ei mikään, usot sie?
Minusta mielekästä on olla näin kuin olen, toisista se voi olla (ja on!:))aivan älytöntä ja kaukana mielekkyydestä, mutta jos kaikkien näiden mielekkyyksien summa kootaan yhteen sopivassa balanssissa, ollaan täydellisessä, eli tilassa 'One'(ei onnistu biologisesa prosessissa).
Puhun tässä siis 'hienosta-aineesta/henki-aineesta' viite-kehyksenä, tämän kuvan mukaan mitä kuoleman-raja-kokemukset antavat, tämä 'aine' on vain käväisemässä kuin 'parasiittina' kehoissamme, toki tuoden niille hyötyä ja siksi keho ei 'henki-aineesta' saa hylkimis-regtiota, vaan 'henki-aineen' tuoman hyödyn (kulttuuri/sivistys etc./toki myös joitain haittojakin) vuoksi rinnakkaiselo sujuu kutakuinkin mukavasti.
ps. onko työt jo tehty ja palkka saatu? ;) [,,,,,,,]
"'Täydellinen'= mitään puuttumaton"
Erimieltä tosta. Jos ei mitään puutu, niin täydellisyys menettää merkityksensä. Usot sie ;)
"Minusta mielekästä on olla näin kuin olen, toisista se voi olla (ja on!:))aivan älytöntä ja kaukana mielekkyydestä"
Täysin samaa mieltä.
"mutta jos kaikkien näiden mielekkyyksien summa kootaan yhteen sopivassa balanssissa, ollaan täydellisessä, eli tilassa 'One'"
Tuossahan me nyt olemme? Yritä veivata se balanssi vaan itsestäs esiin ;)...koskee meitä kaikia, joitaki enemmän ja joitaki vähemmän.
"kuoleman-raja-kokemukset"
"Kuoleman"-RAJA-kokemus ja kuoleman kokemus on kaksi täysin eriasiaa. Raja kokemuksissa kuolemaa ei koeta. Ihminen joko elää tai todetaan kuolleeksi. Kuoleeksi todettu ei kokemuksistaan tule pahemmin enää höpisemään.
"rinnakkaiselo sujuu kutakuinkin mukavasti."
Sujuu sujuu, varsinki heidän kanssaan jotka löytävät itseltään navan ;)
"ps. onko työt jo tehty ja palkka saatu? ;) [,,,,,,,]"
Ei vielä. Kohtapuolin. Tosin duunia kyllä riittää jatkossa enemmän ku kerkee itsestään antaa. Mutta hyvähän se vaa on. Kauan meni ku hiffasit ;)
Lue itse, en jaksa selittää tuosta 'near' ;) olevasta asiasta, kaikkihan on vain viitettä ja pinta/raja/raapaisua (tulevasta), mutta siitäkin voi jotain (hyvällä mielikuvituksella) päätellä.
Muistaakseni vaikka keho elääkin vielä sydämen pysähdyksen jälkeen jossain osissaan, ei aivojen poissa ollessa pelistä (laitteiden mukaan) voi olla sellaista tietoisuutta ja sieltä kulmastakin vielä(Pamin kohdalla katon-rajasta) kuin todistettavasti näissä tapauksissa on ollut (olla olemassa biologisesti/kehollisesti).
Mutta minun on nyt pyrittävä omaan mielekkyyteen, ja haettava 'lääkärillä' ollut kitarani sieltä pois, jotta mielekkyys voisi jatkua minun osalta ja perheessä olevilla muilla kai ei, koska tilanne ei ole täydellinen ;D, joten soulong ja palaillaan.
ps. kiva kuulla taas sinusta :)
"jotta mielekkyys voisi jatkua minun osalta ja perheessä olevilla muilla kai ei"
Ehkäpä perheesi kokee "täydellisyyden" kun lopetat skeban veivaamisen ;)
palaillaa...(pariks päiväks reissuun)
nyt tämä maanis-depressiivinen rajatilapersoonallisuus leikkii vähän viisaampaa kuin onkaan. Nainen, joka ei edes tiedä, mikä on maanis-depressiivinen rajatilapersoonallisuus. Pyh olet säälittävä.
Munaton häirikkö jolla ei ole yhtäkään itseajateltua mielipidettä.
kaikkeen puuttuva tosikko
käyttäytykää ihmisiksi.
En tiedä mitään bioinformaatiosta (lieneekö moista edes olemassa muualla kuin scifi-kirjallisuudessa) mutta sen sijaan tiedän oikein hyvin tämän: Olen montakin kertaa nähnyt unta, jossa olen kesken unen tajunnut, että tämähän on unta! Silti en ole herännyt vaan jatkanut uneksimista, mutta nyt vain tietoisena siitä että tämä kaikki on unta. Ja samalla kun tämä tietoisuus on vallannut minut olen tajunnut, että jos tämä on unta voin tehdä mitä vain - ihan mitä tahansa, sillä minähän olen tämän unimaailman kuolematon kaikkivaltias!!
Tuosta lucid dreamingista: ota kaikki irti! Luo kauniita maisemia, sävellä musiikkia, mikä vaan tuntuu sopivalta. Itselläni lucid dreaming on käynnistynyt mm. siten, että jostain syystä seikkailen pilvenpiirtäjän ikkunalaudoilla ja putoan. Pudotessani tajuan, että tämän täytyy olla unta, lähdenpä lentämään.
Itselläni lucid dreamingia lisäsi unipäiväkirjan pito, joka auttaa muutenkin muistamaan uniaan paremmin. Miesystäväni käytti aikanaan seuraavaa keinoa: tosielämässä hänellä oli aina kello vasemmassa kädessä. Jos hän unessa vilkaisi kättään ja huomasi, että kello puuttuu, hän tajusi olevansa unessa ja alkoi ohjailemaan tapahtumia.
Sanottakoon, että biokemian laitoksen opintolinjat ovat biokemia, biotieteellinen kemia ja bioinformatiikka.