Tiesitkö että luterilaisella ei ole mitään mahkuja päästä pyhimykseksi?
Myös luterilaiset piispat ovat erehtyviä eikä erehtymättömiä niinkuin Paavit.
Harkitse siis mihin kirkkokuntaan kannattaa kuulua.
Kyse on Sinusta ja tulevaisuudestasi.
Myös luterilaiset piispat ovat erehtyviä eikä erehtymättömiä niinkuin Paavit.
Harkitse siis mihin kirkkokuntaan kannattaa kuulua.
Kyse on Sinusta ja tulevaisuudestasi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
..jos pyhimykseksi pääsisin !? eli mitä siitä sitten hyötyisin ?!
olisiko se sitten sen arvoista
Toisaalta pyhimykset ja taiteilijat saavat tunnustusta vasta postuumisti.
taivaaseen tekemään ihmeitä.
vuotaa verta vai.... sitä tässä tehdään ihan muutenkin,vaikka en pyhimykseksi vielä ole päässytkään
ja kukas ne siellä taivaassa on päässyt näkemään - kuka kertoi?! -- tahtoo tietää!!
vähintään yksi ihme, että pääsee asemaansa. Ja muutenkin pitää olla esikuvallinen. Mutta eihän luterilaiselta pyhimykseltä näitä tarvitse vaatia. Mukautetun opetuksen pyhimyskurssi (1 opintoviikko), ja sitten sädekehä päähän!
Millainen kirjanpito sinulla on. Pelastus on Kristuksen tähden, siis armosta ilman töitä. Työt kuuluvat tähän aikaan, mutta niitä ei siis lueta vanhutskauttamiseen Jumalan edessä, sillä ne ovat puutteelliset. Ihmisen on syntiturmeltunut. Tuleeko siis saastaisesta puhdasta. Ei sitä tule katolilaisuudessakaan, eikä muuallakaan.
Roomalaiskirje 3: sisältää sen kirjanpidon, minkä Jumala tuntee, eikä se ole mitenkään ihmiselle mairea.
Katolisen pyhimyksen pyhyys on siis ihmisen luuloa ja siihen kätkeyty paljon ihmisorjuutta ja ihmisen edessä polvistumista.
Osittain naurattaa, osittain itkettää:
http://www-etcsl.orient.ox.ac.uk/edition2/language.php
Sumerian kieltä ei pysty lukemaan ihemeinen jonka kieli ja mieli on alkeellisella tasolla. Yrittää voi, mutta se mitä näkyy vääristyy jokisikin muuksi kuin mitä se todellisuudessa on. Kapasiteetti ei yksinkertsiesti korvien välissä riitä. Minne se katosi, vai onko se kadonnut?
Synnin tekijöitä ovat vain ne jotka alunperin toi synnin kaikissa sen muodoissa opettaen ensin kaikki synnit kuten esimerkiksi valheet, tappaminen, raiskaaminen, varastaminen y.m. mitä synti -sanaan voi liittää - ja tietenkin itse synti -sanan.
Nykyään ja 1000 vuoden "opin" jälkeen se toimii sen järjen laadun ja tason mukaan joka teki ja toi synnin opit, että kaikki mikä on kiriotettu on totta ja mitään muuta ei ole eikä saa olla kuin se mitä se on kirjoittanut - josta suuri osa on valetta. Siksi nykyihemeisen korvien välissä on pilkkopimeää ja kukaan ei ole oppinut mitään 1000 vuoteen - paitsi uskomaan sitä ja mitä se on kirjoittanut.
Mutta mikä 1000 vuoden aikana on menetetty, voi parhaimmillaan muutamassa päivässä saada takaisin. Se ei mahdu sen nuppiin, ja kun se osa täytetään mikä on tyhjää ja/tai arvotonta, se ei mahdu kenenkään nuppiin. Menikö se nuppiin, vai lähtikö se?
Se pahuuden puu joka toi synnit ja kaikki sen hedelmät, se puu repäistään erään lähteen mukaan juurinen ylös ja heitetään tuleen. Se saa kokea kaiken sen mitä koko olemassaolonsa aikana edustaa. Ei hyvin mene jos on sen puun hedelmistössä.
Luterilaisethan opettavat Raamatun mukaisesti että kaikki Jeesukseen Vapahtajanaan ja Herranaan uskovat ovat pyhiä eli pyhimyksiä. Kirkoissa, joissa ollaan hylätty Raamatun oppi uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta, on tämä totuus hukattu ja koko pihimysoppi perustuu ihmisen ansioihin eli on silkkaa tekojen oppia.
Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta on tainnut jäädä lukematta. Katoliset siis hyväksyy uskon VH:n. Toisaalta pyhimykset ei siellä ole uskovia ylipäänsä, vaam erityisen esikuvallisia sellaisia. Ja onko sellaisia luterilaisella puolella, siinäpä pulma. Voiko luterilainen muuttua? Voiko luterilainen tosikko muuttua? Jumalalle on kaikki mahdollista.
Miksi löit lättämäksi edellisen viestin? Se on kuitenkin totuus ja viestisi on täytetty maailman hengellä ja töiden vanhurskauttamisopilla.
jo ennen huitaisuani. Huomioi, että en ole tuonut esiin töiden vanhurskauttamisoppia. Jos katolinen kirkko hyväksyy opin uskon vanhurskaudesta, niin kuin se kyseisessä asiakirjassa tekee (etsi käsiisi ja lue!), niin miksi kutsuisimme henkeä, joka ei tästä ilahdu, vaan alkaa kaivaa esiin sopivaa leimasinta? Olisiko se ehkä tietämättömyyden henki? Toivottavasti ei sentään nurkkakuntaisuuden?
Katolinen kirkko lukee pyhityksen osaksi vanhurskauttamista. Niin vain on YJ:ssä asia tuotu esille. Piirre tulee varsin selvästi esille niissä lisäkommenteissa, jotka katolinen kirkko lausuu asiakirjassa.
Katolisen kirkon mukaan vanhurskauttaminen ei siis ole yksin armosta, vaan osaksi töistä. YJ:ssä on sitten liberaalisesti luterilaiset luopuneen uskonpuhdistuksessa esiintuodusta vanhurskauttamisopista luisuen siis kohti katolilaisuutta. Pidän tinkimättömästi kiinni luterilaisesta uskonpuhdistuksesta.
Asiakirja YHTEINEN JULISTUS VANHURSKAUTTAMISOPISTA, LML ja VKyen Geneve 1995, suomentanut Arvi Seppänen
Onhan siellä kommentteja, ja pientä kotiin päin vetämistä (enemmän kuitenkin joissakin raamattuviitteissä), mutta se mitä yhdessä on hyväksytty, on todella merkittävää. Selkeitä luterilaisia lausumia. Kaukana liberaaliteologiasta, kuten katoliset yleensäkin ovat.
Muuten kun tutkit asioita tarkkaan, niin ehkäpä olet perehtynyt myös Augsburgin tunustuksen Kumoamukseen, joka ei ole niin huono kirjanen kuin tunnustuksen puolustus antaa ymmärtää. Vastauskonpuhdistuksen teologia nousee pitkälti karmeliittojen (Jeesuksen Teresa, Ristin Johannes) hengellisestä ohjauksesta - luterilaisella puolella VH -opin varjoon jäänyt alue.
Nythän Mannermaan ansiosta myös luterilainen voi lausua pyhityksestä jotakin, ja vieläpä VH-oppiin liittyen, ja tämä on iso askel eteenpäin, eikä ollenkaan lipilaaria luopumusta.
Mannermaa edustaa vanhurskauttamisessa unionismia kuten osianderilaisuudessa on ollut ja on siten vierasta oppia vanhurskauttamisessa. En hyväksy Mannermaan opetusta uniosta.
"d) Osianderilaisuus
Edellistä jossakin määrin lievempi mutta sitäkin eksyttävämpi on luterilaisuuden parissa Andreas Osianderin (1498–1552) synnyttämä harha ja sen myöhemmät versiot. Osiander kielsi sen, että me olemme Jumalan edessä vanhurskaat uskon kautta Kristuksen hankkimaan syntien anteeksiantamukseen. Osianderin mukaan meihin vuodatetaan Kristuksen jumalallinen luonto, joka on meidän vanhurskautemme Jumalan edessä. Osianderia vastaan esitetty syytös siitä, että hän tekee vanhurskauttamisopista roomalaiskatolisen, on perusteltu, sillä hänen mukaansa varmuus syntien anteeksiantamisesta perustuu meissä olevaan Kristukseen eli tosiasiassa pyhitykseen ja hyviin tekoihin."
Lähde: Matti Väisänen 19.3.2005.
opetuksista ei varsinaisesti ole kyse. Hän on tuonut esille, mitä Lutherilla aiheesta on sanottavaa, ja perustellut runsaalla lähdemateriaalilla. Tämä puolestaan viittaa tavan takaa Raamattuun. Osianderin näkemykset ovat luku sinänsä.
Luther katsoo Paavalia seuraten, että usko tarttuu lupaukseen ja syntyy sen vaikutuksesta, (tätä puolta Mannermaa ei yleensä korosta, mutta ei kielläkään) mutta itse usko on Jumalan luomuksena vanhurskautta. Siinä asuu Kristus. Tämän uskon Jumala katsoo eli lukee kokonaiseksi vanhurskaudeksi - kuten Abrahamilla aikanaan.
VH:n extra nos (ulkopuolellamme) - luonnetta ei siis kiistetä, ja se on myös julistettua. Ei kuitenkaan siis pelkästään ulkopuolellamme. Ja koska Kristus asuu uskovassa (Henkensä kautta), on myös pyhityksestä toiveita. Jumalan tahto toteutuu 'alkavasti' kuten Mannermaa ilmaisee.
Ei ole hyvän tekijöitä Jumalan edessä Jeesusta lukuunottamatta. Siis en hyväksy Mannermaan teologiaa. Mannermaa ajatteelee jotain positiivista turmelusta kantavasta ihmisestä ja valitettavasti sitten syrjäytetään samalla Kristus yksin siitä virasta, jonka Hän Jumalalta sai.
Ihan hyvä lähtökohta sinulla. Ei ole ketään joka tekee hyvää, ei yhden yhtäkään. Ei olekaan ihmisten joukossa. Kristuksen virka kuitenkin on tehdä hyvää. Kun hän jotain tekee ihmiselle, jälki kestää tarkastelun. Te olette uusi luomus, sanoo Paavali. Katso, uusi on sijaan tullut.
Niin en siis enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Eiköpähän minussa siis ole tässä vaiheessa jotain hyvää, ja juuri siksi että Kristus on saamaansa toimeksiantoa suorittamassa, kuten kolminaisuusopillisesti oikein lausuitkin.
Ihmisestä ei sovi ajatella liian positiivisesti, sillä turmeltuneen ihmisen sydämessä ei luonnostaan asu mitään hyvää. Mutta ei liian negatiivisestikaan - sillä Jumalan teot ihmisessä ovat oikeita ja hyviä (hän ei oikeamielisenä muuta voisikaan).
Eikö siis ole kyse uskonvanhurskaudesta, vaan töiden vanhurskaudesta.
Töiden vanhurskaus kuuluu tähän aikaan. Uskonvanhurskaus omistaa yksin Kristuksen teon meidän edestämme. Jumalanedessä Jeesus on ainut vanhurskas. Sitten älköön minua luultako uskon hedelmien (pyhityksen) kieltäjäksi, mutta siis niitä en sekoita pienimmässäkään määrässä vanhurskauttamiseen.
En luovu Kristuksesta ainoana vanhurskautena Jumalan edessä. "Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" Room.4:5.
Meissä asuu syntiturmelus kuolemaan saakka.
vanhurskaus. *.. sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi', siis se usko, jonka sana Kristuksen teosta on saanut sydämessä aikaan, luetaan VH:ksi. Se on vanhurskautta, mutta juuri koska meissä asuu turmelus loppuun asti, se ei ole koko totuus meistä. Jumala ei kuitenkaan ota huomioon tuota muuta, vaan lukee/katsoo tuon lahjoittamansa uskon täydelliseksi vanhurskaudeksi.
kirkkokuntaan.Uskovainen ja uskossa voi olla kuulumatta mihinkään kirkkoon.Veljellistä toveruutta voi tuntea kuulumatta mihinkään.
''Ilmestyskirja 17:8
Peto, jonka näit, on ollut, mutta nyt sitä ei ole. Se tulee vielä nousemaan syvyydestä, mutta lopulta se joutuu tuhon omaksi. Ne maan asukkaat, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna elämän kirjaan, hämmästyvät pedon nähdessään, sillä vaikka se on ollut ja mennyt, se on vielä tuleva.
Peto jonka tulet näkemään on ollut mutta nyt sitä ei ole. Se karkoitettiin aikanaan Puutarhasta ja tänään sitä ei siellä ole. Tiedot siitä on pimitetty väärän historian ja väärän opin myötä, mutta se paljastetaan - "nousee syvyydestä" - ja se on tuhon oma. Ne maan asukkaat joiden nimi ei ole maailman luomisesta saakka ollut kirjoitettuna Elämän Kirjaan, heillä on mahdollisuus saada nimensä Elämän Kirjaan, he luonnollisesti hämmästelevät, koska heille on valehdeltu.
Meille on kerrottu että se toi meille sivistyksen. Siitä on kerrottu että se kehitti kirjakielemme. Siitä on kerrottu että se on veljemme. Samalla kun se on syyttänyt ja syyttää, se puhuu rakkaudesta ja sitoo ihmisen pauloisinsa. Se pakottaa ottamaan merkkinsä vastaan kaikella mahdollisella tavalla, ja se ottaa omansa kaikesta mitä ostetaan tai myydään. Se pakottaa uskomaan kieleensä. Sen kautta se esittää kaikki valheensa totuutena syövyttäen kielemme, mielemme ja sielumme.
Elämän puun yhteyteen on usein piirretty vuohia. Ne kuvaavat vuohen halua päästä valtaan Elämän puussa - mikä ei tule ikinä onnistumaan. Samalla vuohet kuvaavat tilannetta Suomessa jossa se markkinoi itseänsä, kieltänsä, perinteitänsä ja tapojansa osana suomalaisuutta ja suomalaista kansanperinnettä - mikä koskee myös heidän uskontoa. He ovat "mieleltään suomalaisia" kuten Eino Leino asian siististi ilmaisee, mutta he kieltävät Suomen ja kaikki mitä Suomi edustaa.
Synnin tekijöitä ovat vain ne jotka alunperin toi ja opetti synnin kaikissa sen muodoissa kuten esimerkiksi tappaminen, raiskaaminen, varastaminen, valehteleminen, väärät valat y.m. mitä synti -sanaan voi liittää - SYNTI -sana mukaan lukien. Sinä et koskaan ole mitä se uskottee Sinun olevan. Sinä olet vain mitä sielusi pohjalta tiedät olevasi.
Me emme saa alkaa tuomitsemaan - Tuomion antaa Valtakunta.
Meidän täytyy kekittyä etsimään Totuutta sanoin ja teoin ilman sen vaikutusvaltaa. Meidän täytyy sanoutua irti sen opeista ja synneistä - Sen synnit ei ole Sinun syntisi. Jokaisen sanan sielullisen arvon voi yksinkertaisesti määritellä poistamalla siitä kaikki kirjaimet joilla ei ole numeerista arvoa. Meidän täytyy oppia huomioimaan kaikki sanat joissa meitä missään mielessä alennetaan tai arvostellaan, ne sanat ei ole peräisin Valtakunnasta.
Meidän täytyy huomioida opit jotka jollain tavalla poikkeaa normaalin ihmisen käyttäytymisestä - vaikka ne heidän mukaan on kuinka pyhästä lähteestä tahansa. Meidän on otettava huomioon että 2000 -luvulla kysytään samoja kysymyksiä kuin 1000 vuotta sitten. Puhuimme sitten Suomen kansan historiasta tai hengellisestä kehityksestä, tuhanteen vuoteen me emme ole opineet mitään muuta kuin uskomaan. Opin tulos on henkinen tyhjiö. Se pitää täyttä etsimällä muualta, koska ilmeistä on että oppi on ollut väärä.
Se ei ole koskaan nähnyt muuta Valtakuntaa kuin maallisen minkä se on itse kehittänyt teoillaan ja sanoillaan. Historian tuntien ei monikaan historian kirjoissa mainittu loistelias kuningatar, kuningas ja "pyhä isä" ole oikeasta puusta ja hedelmästä vaikka he omenoineen, kruunuineen ja valtikoineen ja muine symbooleineen ovat sen kuvan antaneet itsestään. Suuruudenhulluudessaan he kuvittelivat olevansa kakkivaltiaita. Miten väärässä he olivatkaan.''
http://www.suomalaiset.org/cgi-bin/kieligenetiikka/sivu.pl?nayta=kvastika9&linkit=akosetlinkit