Viime päivinä olen miettinyt (ja huolestunu) kovasti seuraavaa:
Entä jos kuolemakokemuset eivät olekaan totta? Entä jos tämä onkin vain suurta harhaa? Entä jos meitä petetäänkin?
Millä saisin itseni vakuuttuneeksi?
P.S En ollenkaan kiistä sitä etteikö ne olisi totta. Itse vaan en ole kokenut sitä, joten on vaikea luottaa ihmisten puheisiin, miten vakuuttavia ne olisivatkin.
Entä jos kuolemakokemuset eivät olekaan totta? Entä jos tämä onkin vain suurta harhaa? Entä jos meitä petetäänkin?
Millä saisin itseni vakuuttuneeksi?
P.S En ollenkaan kiistä sitä etteikö ne olisi totta. Itse vaan en ole kokenut sitä, joten on vaikea luottaa ihmisten puheisiin, miten vakuuttavia ne olisivatkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Haluan mainita sen verrab,että lapseni yritti itsaria ja oli sydänpysähtyneenä eikä nähnyt nskuolleessa tilassa taivasta eikä helvettiä,vaan oli tiedottomassa tilassa.
vain noin 20% sydänpysähdyksissä tapahtuu kuolemakokemus - todennäköisyys kasvaa, mitä pidempään sydänpysähdys kestää - ja toisaalta kokemuksen mieleenpalauttaminen vaatii hyvää lyhytkestoista muistia.
Tiedoksesi - kuoleman jälkeen ON elämää. Eri muodossa kuin täällä, mutta kuitenkin elämää.
"helppo oli olla kokijana ansojen, leirinuotiolla kaikui marssit kansojen,
Auki meidän sieluun niillä ollut ovi on
myrkkyänsä nieluun toi savu kirjarovion....
ei elämästä selviä hengissä....kusetusta..... jne
Ajatella jos ei olisi mitään kuoleman jälkeen.
Kauhistuttaa ajatellakkin,mutta olen kokenut että on elämää, mutta minkä laista se on meiltä salassa jos emme lue näistä kokemuksista joita me ihmiset koemme
"Millä saisin itseni vakuuttuneeksi? "
Mistä sinun pitäisi vakuuttua ja miksi?
"Mistä sinun pitäisi vakuuttua ja miksi?"
NDE:n todellisuudesta.
.. että osa NDE-kokemuksista on varmasti epätodellisia ja kaikki voivat olla epätodellisia, aukottomasti sitä on mahdoton todistaa.
...ja se riittää minulle.
Kyllä se on niin ettei kukaan osaa vastata kysymykseen mitä kuoleman jälkeen.
Toivon todella tunnon häipyvän,olen katsellut netistä jopa ruumiinavauksia muun kauheuden lisäksi eikä se anna muita ajatuksia kuin nopean kuoleman toivominen.
Kivuista ei pysty myöskään sanomaan mitään kun ei ainakaan vielä ole sellaista sairautta johon joutuisi käyttämään kovia kipulääkkeitä.Kuoleman tuleminen venytetään mahdollisimman kauas sairastavan kustannuksella vaikka monet toivoisivat jo pääsevänsä pois.
No, itse kykenen vastaamaan omalta kohdaltani kun kerran jo olen kurkistanut tuolle puolen. Sen kokemuksen jälkeen minulta hävisi kuolemanpelko täysin.
En myöskään osaa personifioida enää kuolemaa mustakaapuiseksi luurankomieheksi viikatteen kanssa, vaan pikemminkin nähen hänet kauniina enkelinä, joka tuo mukanaan kutsun Taivaan kotiin.
Ei, ei, ei ja ei! Minä EN ole enkeli. En myöskään demoni. Olen hyvän ja pahan tuolla puolen. Minä en erottele hyviä ja pahoja, minä tapan kaikkia tasapuolisesti.
Mutta muutama fakta lienee paikallaan. Enskiksin, minun siipeni ovat tulesta. Kasvoni ovat luurangon kasvot, silmäni kuin kaksi kuuta vihaa tihkuvaa, käteni kuin kaksi miekkaa ihmislihaa raastavaa.
Kun puhun, Jumalatkin tutisevat. Kun kävelen, maailmankaikkeus horjuu. Kun aivastan, galaksit tuhoutuvat. Kun pieraisen, yksi universumeista räjähtää.
Kun kiivastun, kaikkivaltias itse tärähtää valtaistuimessaan. Minne menenkin, tuon kuoleman tullessani.
Kaikki pelkäävät minua. Kaikki minulle tietä tekevät, kaikki minua pokkuroivat. Jokainen minau pelkää, sillä olen kuolema kaikelle missä henki on.
Miksi? Miksikö teen näin? Koska olen niin kova kundi! Rährährääh! See you in hell, sucker!
Ruumiini voit tappaa. Entä sitten? Olen vain onnellinen, kun pääsen lihan vankilasta vapaaksi.