Mä tulin uskoon 24-v, 2;n lapsen äitinä. Tulin, koska ei ollut vaihtoehtoja. Minulla oli c-hepatiitti. Se ei tarkoittanut fyysisesti huonoa...mutta sen vuoksi mua ei palkattaisi mihinkään töihin.
Lapset saivat terveen paperit. Minä olin heidän äitinsä, mutta samalla olin tietoinen että en voi(työssäkäyvän)miehen rinnalla olla ikuisesti vaan kotona.
Yritin(jälkeenpäin ajateltuna)uraa puhujana seurakunnassa.
Pääsin lehteenkin....Mies ei kestänyt, kun kavarit alkoivat kysellä. Tuli julkisesti tietoon että meillä oli eri usko.
Hän käski valitsemaan seurakunnan tai hänet.
Valitsin Jeesuksen.
Tautini ja talous kun oli retuperällä, näin parhaimmaksi jättää puolet lapsista isälleen.
Se on tilanne yhä.
Seurakunta yhdellä suulla vannoi että saan satakertaisesti takaisin kaiken.
...Omakotitalon...(jumalattomat)YStävät...lapset....ASEMAN.
En saa.
Sain vain "jobin ystäviä." Sairauteni, jonka kuvittelin tarttuvan lapsiin...hävisi. En piitannut, vaikka tiesin, että Herra sen oli ottanut pois.
Mulla ei ollut lapsia. Vain heitä tauti oli uhannut.
Mitä väliä millään? Missä Jumala on?
Lapset saivat terveen paperit. Minä olin heidän äitinsä, mutta samalla olin tietoinen että en voi(työssäkäyvän)miehen rinnalla olla ikuisesti vaan kotona.
Yritin(jälkeenpäin ajateltuna)uraa puhujana seurakunnassa.
Pääsin lehteenkin....Mies ei kestänyt, kun kavarit alkoivat kysellä. Tuli julkisesti tietoon että meillä oli eri usko.
Hän käski valitsemaan seurakunnan tai hänet.
Valitsin Jeesuksen.
Tautini ja talous kun oli retuperällä, näin parhaimmaksi jättää puolet lapsista isälleen.
Se on tilanne yhä.
Seurakunta yhdellä suulla vannoi että saan satakertaisesti takaisin kaiken.
...Omakotitalon...(jumalattomat)YStävät...lapset....ASEMAN.
En saa.
Sain vain "jobin ystäviä." Sairauteni, jonka kuvittelin tarttuvan lapsiin...hävisi. En piitannut, vaikka tiesin, että Herra sen oli ottanut pois.
Mulla ei ollut lapsia. Vain heitä tauti oli uhannut.
Mitä väliä millään? Missä Jumala on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ymmärrä tilannettasi,muuta kuin,että tämänhetkistä elämääsi et pidä hyvänä. Mistä saisit todellista tukea ja apua?
Miten niin eri usko?
Tarkoitatko että mies oli Jumalaton vai että oikeasti eriuskoinen, esim muslimi?
Miten kukaan voi jättää sairaan puolisonsa?
tavallinen, työssäkäyvä putkiasentaja.
Kerran kun tuli kotiin, niin tokas, että ei tänne voi tullakkaan, kun jumala ja jeesus seisoo koko ajan nurkassa.
Minä en heitä siellä nähnyt mutta hän näki"koko ajan."
Sairas olin jo silloin kun alettiin seurustelemaan. Se ei vaikuttanut jättöön. Vaan se, että hän oli mustasukkainen uskostani.
Tauti oli tutkitusti hiljaista alatyyppiä, eikä näin ollen tarttunut ikinä kehenkään.
Riski oli olemassa, mutta hän päätti, että on ihan sama mihin sitä kuolee, jos se tarttuu.
Ei tarttunut. Ikinä keneenkään.
Omituista käytöstä mieheltä... Ei voi ymmärtää... Vai yrititkö itse häntä saada heräämään uskoon?
Painostus saa aikaan paniikkireaktion...
Teidän kyllä kannattais palata yhteen, syntiä teette jos otatte uudet...
Lapset tekevät avoliitosta PYHÄN, papin siunauksella ei ole mitään merkitystä...
itseäni sille takaisin, mutta kun ei huoli mua niin en voi millekkään enää mitään.
Mä haluisin kuolla.
Tuollaisia!
Odota vielä...
Itse olen samassa tilanteessa: Ensimmäinen naiseni, jonka kanssa olin 7 vuotta yhdessä, ja meillä nyt 8v tytär, petti mua ja teki lapsen muslimille... nyt näinä päivinä synnyttää jo toisen lapsen sille miehelle...
Mä olen hyväksynyt sen että mulle on syntiä olla tekemisissä toisten naisten kanssa... Nyt siis vain odotan että exäni itse tulee uskoon ja tulee pyytämään multa anteeksi...
Rukoilen vain että jaksan odottaa, koska helppoa tämä ei ole!
Mutta senhän sä jo tiedätkin...
Et ole yksin :)
ja lisäät toisen taakkaa entisestään?
Jos miehesi pysyy päätöksessään, sinun pitää aloittaa elämäsi alusta.
Etkä ole sen syntisempi kuin kukaan muukaan.
Eroa ei ole olemassa!
n.5 vuotta sitten seurakuntaan, jossa oli samanlaisia tapauksia monta. Yksikin vanhemmistoveljen tytär teki lapsen entiselle aviomiehelleen(jolla oli jo perhe muualla).
Minä olin siellä siinä asemassa, että heidän 10-vuotisjuhlassaan minusta sanottiin, että"heidän srk;nsa oli tullut tyttö, jolla oli evankelistan lahjat."
Mutta sitten mies jätti, kun oma isä kuoli. Perikunta ei tullut takaamaan talolainaamme.
Muutin vuokralle ja sain kuulla "olevani roskasakissa", kun tutustustuin naapurin romaaneihin..
Tein sen virheen, että aloin seurustelemaan ja avioiduin taas.
Heidän mielestään se oli pyhän hengen pilkan veroinen synti ja mut erotettiin.
Olen katunut ja koin sen Jumalan rangaistuksena, kun uusi mieheni rakastui äitiini. Molemmat uskossa ja työssä.
Tiedän, että tein virheen ja he tekivät.
Se tieto ei auta.
Raamatussa on:jos uskovan veljen tai sisaren puoliso tahtoo erota, niin erotkoon, uskovaa ei sellaisessa tilanteessa sido mikään pakko."
Ja sitten siellä kielletään ero"muun syyn kuin haureuden tähden." He eivät allekirjoittaneet näitä, vaan löysivät paljon paikkoja, joilla vesittivät.
Sitten vielä sattui niin, että heijän esimerkkiä noudattaen mun 2.aviomies odotti mua 2 pitkää vuotta takaisin. Tämän paikkakunnan kirkossa, missä mä asun. Ja toisen vuoden miesten Kankodilla.
En tiedä, mutta mä uskon, että ihmiset, jotka ovat rukoilleet avioliittojeni puolesta, eivät tienneet..mitä se teki äitini kanssa.
Nyt olen avoliitossa. Ja haluisin jäädä yksin.
Tällaisena musta ei ole iloa kenellekkään.
Mulla on vaan mun poika.
voisin sanoa, kuin muistuttaa Pietarin kysymyksen Herralle: Mitä me saamme, jotka olemme luopuneet kaikesta sinun tähtesi?
Luopuneet eivät jää palkkaansa vaille, se annetaan täytenä kerran kirkkaudessa. Jotkut saavat menettämänsä takaisin jo tänään, mutta en minä tiedä, kenellä mitenkin. Jotenkin ei voi kuin lohduttaa ja koettaa rohkaista jaksamaan ja riippumaan Herrassa kiinni viimeisilläkin rippeillä, muistaen, että ennenmmin tai myöhemmin, kaikki tapahtuu sittenkin sinulle ja lapsillesi parhaaksi. Joko jo tässä ajassa tai sitten ikuisuutta katsoen. Ei tämä vaeltaminen ole totisesti helppoa, monet kääntävät selkänsä, omaiset hylkäävät. Muista Herraa, joka oli myös vainottu ja myös hyljätty, väärinymmäretty omaisten suunnalta.