Loin kyseisen topicin sen vuoksi, koska haluan tänne todellista keskustelua LOTR moskan sekaan. Ehkä tällainen on joskus 500 topiccia sitten jo luotu, mutta tässä se nyt on taas pari päivää etusivulla...
Joten mikä on teidän mieltymyksenne nykypäivän elokuviin? Onko niissä laadullisesti jotain mätää, vai onko käsikirjoitukset liian toimintakyllästettyjä? Kertokaa viat ja positiiviset sanottavat verrattuna esim, -85-97 elokuviin.
Itse todellakin olen mieltynyt n.-95- vuoden toiminta/crime/violence -leffoihin sekä 80-luvun kauhuun (Praise the a Nightmare on elm street).
Tätä nykyä ei voi 2000 lukua juurikaan kehua, sillä harva on se leffa mitä voisi täydellä tunnolla ylistää. Mikä on siis mennyt vikaan nykypäivän elokuviin. Hyviä leffoja tulee ja menee... useimmiten itse voin vain kehua 2000 luvuin leffoja OIVASTA tietokonegrafiikastaan verrattuna esim. ensimmäiseen Terminaattoriin. Ja eipä se toinenkaan ollut ihan mitä parhainta, vaan pullamössö-mönjä efectiä täynnä...Silti.
Kertokaa ihmeessä omat mieltymyksenne tämän päivän ja eilisen päivän leffoista...vertailkaa niitä ja perustelkaa asiallisesti.
http://filmnet.cjb.net
Joten mikä on teidän mieltymyksenne nykypäivän elokuviin? Onko niissä laadullisesti jotain mätää, vai onko käsikirjoitukset liian toimintakyllästettyjä? Kertokaa viat ja positiiviset sanottavat verrattuna esim, -85-97 elokuviin.
Itse todellakin olen mieltynyt n.-95- vuoden toiminta/crime/violence -leffoihin sekä 80-luvun kauhuun (Praise the a Nightmare on elm street).
Tätä nykyä ei voi 2000 lukua juurikaan kehua, sillä harva on se leffa mitä voisi täydellä tunnolla ylistää. Mikä on siis mennyt vikaan nykypäivän elokuviin. Hyviä leffoja tulee ja menee... useimmiten itse voin vain kehua 2000 luvuin leffoja OIVASTA tietokonegrafiikastaan verrattuna esim. ensimmäiseen Terminaattoriin. Ja eipä se toinenkaan ollut ihan mitä parhainta, vaan pullamössö-mönjä efectiä täynnä...Silti.
Kertokaa ihmeessä omat mieltymyksenne tämän päivän ja eilisen päivän leffoista...vertailkaa niitä ja perustelkaa asiallisesti.
http://filmnet.cjb.net
Vastaukset 7
Vanhimmat
Väkivalta- ja kauhuelokuvat eivät minua kiinnosta. Nykyään ne ovat vielä kuorrutetut tarkoituksettomalla tietokonegrafiikalla. Juonesta viis, kunhan vauhtia ja alapäävitsejä riittää. Alfred Hitchcock oli aikanaan mestari siinä, miten kauhun tunnelma saadaan aikaan ilman väkivallan näyttämistä.
Aidosti ihmisen elämästä kertovat elokuvat kiehtovat minua. Yhä sellaisiakin tehdään. Tulevat mieleeni Lukas Moodysson, Lars von Trier ja Pedro Almodovar ja Aki Kaurismäki. Edesmenneistä pitämistäni ohjaajista mainittakoon Kieslowski, Jarva ja Fellini.
Hyvässä elokuvassa tärkeintä mielestäni on se, että elokuva kohoaa itsensä yläpuolelle, elokuva koskettaa yleisellä tasolla katsojan tunteita, katsoja saa elokuvasta positiivisia tuntemuksia.
Kyllä elokuvien taso on heikentynyt! Suurella rahalla tuotettuja tehosteilla kuorrutettuja tyhjänpäiväisyyksiä. Kyllä tekemisessä täytyy olla tunne ja sydän mukana jotta jotakin syntyy. Toki koneiston täytyy toimia ja puhaltaa yhteen hiileen jotta saadaan aikaan katsottavaa kamaa. Kuten jo tuolla aiemmin kirjoitin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=112&conference=672&posting=21500000000080810
niin kokonaisuus ratkaisee ja jos se onnistuu niin se on enemmän kuin osiensa summa. Ei tuollaisia tykityksiä edes jaksa katsoa kun leikkaus on sellaista ettei mistään saa mitään selvää. Kuvat vaihtuvat sellaista tahtia, että päätä alkaa särkeä ja hyvä ettei saa epilepsiakohtausta. Kokonaisuudesta ei saa mitään selkoa koska tämä nopea leikkaus on itsetarkoituksellista. Ehkä siksi, että saataisiin muka vauhtia vaikka sitä ei todellisuudessa olekaan. Katsokaapa muutama vanha filmi kuten Ben Hur tai Driver – Keikkakuski joiden kohtauksista löytyy vauhtia jota ei ole ”ylileikkauksella” pilattu! Toki löytyy varmasti muitakin hyviä esimerkkejä vanhoista hyviksi koetuista elokuvista mutta nämä juolahtivat viimeksi katsottuina mieleeni.
Toki joissakin nykyelokuvissa leikkaus pyörii joissakin kohden ylärajalla kuten Moulin Rougessa mutta se ei häiritse koska se on onnistunutta eikä jatkunut koko elokuvan ajan.
Lisäisin vielä sen, että hyvä elokuva koskettaa tunteita useilla tasoilla eikä välttämättä jätä positiivisia tuntemuksia vaan herättää ajattelemaan. Katsoin joku aika sitten elokuvan joka pyörii vieläkin mielessäni, jäi siitä niin hämmentynyt olo. Elokuva oli Donnie Darko ja en osaa sanoa oliko se hyvä vai ei, mutta se herätti tunteita monella tasolla ja ajattelin katsoa sen vielä uudelleen joskus myöhemmin, mitä teen hyvin harvoin.
No kyllähän vieläkin tehdään hyviä elokuvia, niitä on vaan vaikeampi löytää kuin ennen. Ns. suuret Hollywood-elokuvat ovat pääsääntöisesti huttua. Niistä ehkä 3/10 on loppujen lopuksi katsomisen arvoisia ja loput silkkaa "rahat pois katsojilta" -paskaa.
Tässä muutama hyvä jälkeen-97 -leffa:
Memento
Amelié
American Beauty
Unelmien Sielunmessu
American History X
Kuudes Aisti
Magnolia jne....
toki niitäkin löytyy mutta ei kasapäin!
Siinäpä muutama:
Amores Perros
Donnie Darko
Garage Olimpo-kidutuskammio
Jackie Brown
Juokse Lola
LA Gonfidential
Moulin Rouge
Pelastakaa stm. Ryan
Siinä leffa, jonka jälkeen en ole yhtään hyvää crime-trilleriä nähnytkään...
Killing Zoe... toivottavasti QT näyttää asenteellisella perusotteellaan kaapin paikan nykypaskaleffoille.
Täytyy sanoa, että nykyään en näe videohyllyillä mitään ostettavan arvoisia leffoja... onneksi sentään dvd-julkaisuja vanhoista ja ennen SUOMESSA näkemättömiä leffoja on alkanut sadella... niitä on kiva ostella kun tietää ainakin saavansa jotain katsomisen arvoista.
Kuudes Aisti on kyllä täysi mestariteos, I love it! "Tule...näytän missä isä säilytää asettaan..."
http://filmnet.cjb.net
Olikohan se nyt Peter Jackson joka sanoi, että nykyään Hollywoodissa kirjanpitäjät päättävät kaikesta, toisin sanoen leffaa on paha tehdä jos rahoitusta ei tipu (kun kyseessä ei ole laskelmoitu hitti). Ja joku mainitsi senkin, että jostain syystä elokuvalle on paljon vaikeampi saada miljoona dollaria rahoitusta kuin kymmenen miljoonaa dollaria.
Ja mikä mättää? No henk. koht. ainakin toimintaelokuvissa minua risoo tämä nykyinen pehmeä, mustavalkoinen ja laskelmoitu meininki. Nykyään on hyvä vastaan paha ja minua suorastaan oksettaa se, että putipuhtoinen kaunis nuori kungfu-hyvis joka pätkii "suuria ja ilkeitä ja voittamattomia" rumia (venäläis)pahiksia (joiden toiminnan ainoa motiivi tuntuu olevan raha, pahuus ja maailman valloittaminen/tuhoaminen) miten päin vain ja vaikka käden selän taakse sidottuna.
Itseäni miellyttäisi suuresti jos
A) pahikset eivät olisi perinteisessä mielessä pahiksia vaan heillä/niillä olisi todellinen motiivi tehdä mitä tekevät
B) hyvikset eivät olisi joko nuoria ja kauniita mallinmitoissa olevia alojensa parhaita mutta väärinymmärrettyjä viattomia pulmusia tai sitten muka resuisia ja auktoriteetteja kunnioittamattomia yksinäisiä sankareita
C) hyvis (jos sellaisesta voidaan puhua) saisi maistaa henkistä tuskaa ja joutuisi todellisten moraalisten ongelmien eteen, eikä vain tappaisi kaikkia ja sitten leffan lopuksia saisi isotissiseltä joka jätkän pieksevältä kungfubimboagentilta piparia
D) loppu ei olisi yksiselitteisen hyvä (kuten nykyään, koska syvällisempi lopetus on liikaa jenkkiyleisön aivotoiminnalle ja he hämmentyvät)
E) Amerikka ei olisi se hyvä ja suuri maailman paras maa joka puolustaa heikkoja (hah!) ja jonka lipun pitää liehua ylväänä sekä elokuvan alussa että lopussa
F) tappelut eivät aina olisi itämaista akrobatiaa, mielestäni se on suoranainen loukkaus budoa kohtaan
G) ihmiset eivät olisi joko yliheikkoja tai voittamattomia, vaan päähenkilöltä hampaat lentelisivät ja läski tummuisi, kun pahis paiskoo häntä turpaan oikein olan takaa
Itse asiassa brittiläinen tuotanto voittaa lähes kaiken amerikkalaisen, näyttelijät eivät ole malleja vaan ihmisiä.
Puuta heinää ja muutama vesiperä on loistava leffa.
Tosin kaikkien aikojen kuningaleffa on edelleenkin Bad Taste. :-)
Aijaijai!