Moni haluaa saada kortin ilman ylimääräisiä tunteja ja mahd. nopeasti. Mutta mitä jos inssi menee juuri ja juuri läpi, kuinka te uskallatte ajaa yksin?
Inssi lähestyy, mutta tuntuu sille kun ei osaisi vielä mitään, vaikka opettajan mielestä ajan hyvin. Yhtäkkiä pitäisikin ajon sujua ongelmitta ja olla vastuullinen kuljettaja. Kääk.
Tuo 30 ajokertaa on todella vähän. Sitä ehtii oppia ne alkeet, ja sitten pitäisikin jo olla valmis liikenteeseen. Huh. Minua ainakin jännittää aina ratin takana ja ajo ei suju vielä rutiinilla.
Inssi lähestyy, mutta tuntuu sille kun ei osaisi vielä mitään, vaikka opettajan mielestä ajan hyvin. Yhtäkkiä pitäisikin ajon sujua ongelmitta ja olla vastuullinen kuljettaja. Kääk.
Tuo 30 ajokertaa on todella vähän. Sitä ehtii oppia ne alkeet, ja sitten pitäisikin jo olla valmis liikenteeseen. Huh. Minua ainakin jännittää aina ratin takana ja ajo ei suju vielä rutiinilla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siirrytään harjoittelemaan välivaiheeseen. Ja ei kukaan vielä siinä vaiheessa ole valmis kuljettaja.
Aivan turha hermoilla enempää. Autolla ajaminen on kuten polkupyörällä ajaminen, aluksi hankalaa.
30 ajokertaa on ehkä vähän, mutta mikä on riittävästi? Vain tekemällä oppii, suuri osa jännityksestä ja sähläyksestä tulee vain siitä ettei tunne autoa riittävästi.
Ajoin joskus intissä Pasi-kortin. Siitä rautalaatikosta ei näe oikealle mitään koska vaunun johtaja on edessä ja ikkunat on pienet. On vain luotettava ohjeisiin ja ajettava ikäänkuin katsoen vaistolla. Jonkun aikaa kun on tehnyt, niin sekin alkaa tuntua luonnolliselta.
itse menin heti inssin jälkeen töihin kuljetusfirmaan, vaikka inssi ment läpi just ja just. Sitä oppii itsekseen ajamalla parhaiten ja omista pienistä virheistä.
Talvella sitten oppii parhaiten ajamaan, toimi ainakin minulla. Eka oma auto meni katolleen loppu talvel... mut toimii vieläkin eikä oo lommoakaan.
Niin mullakin inssi kohta ja tosiaan tuntuu, että en osaa vieläkään ajaa ilman opastusta.
Mitenkähän se inssikin sitten menee=0
Ymmärrän huolesi. Inssin mentyä läpi minä valitin inssisedälle, että en halua luopua kolmiostani vielä. En kokenut olevani riittävän "hyvä" ajelemaan yksikseni ja kolmio olisi ollut mukamas selitys muille autoilijoille, että olen ihan keltanokka.
Mulla tuli inssin jälkeen taukoa ajamisessa, kun koin olevani vaan niin tavattoman huono. Nyt kortti on ollut puoli vuotta, siis ykkösvaiheen kortti, ja sain juuri oman auton ja sillä olen rohkaistunut ajamaan itsekseni.
Kyllähän se potuttaa, kun töppäilee välillä, mutta pikkuhiljaa kokemus kasvaa.
Mieskin sanoi, että nyt olisi hyvä, että niitä tenkkapoo tilanteita tulisi, jotta saisi niistä kokemuksia ja oppisi toimimaan niissä oikein.
Minusta ainakin on hienoa, että itse ymmärrät ettet ole "kaiken osaava tosihyvä kuski", sehän jo tekee sinusta vastuullisen kuskin!!
alkaa se itsenäisen harjoittelun vaihe.
Itse olin aivan paniikissa kun tuo meidän auto on epäkuntoinen,lähdin viemään lapsia aika suoraan inssin jälkeen juna-asemalle autolla.No ei oikein taas sitten oudossa autossa pelannut kytkin ja kaasu jalat yhteen niin sammuihan tuo perkule.Eikä siinä mitään jos ois vaan sammunut mutta kun se perkule meinaa lähteä käyntiin.Siinä sitten keskellä risteystä yritin saada hopan hyrräämään ja sainkin mutta mitä enemmän hermostuin ja nolostuin sitä varmemmin kaasu ei kerennyt mukaan liikkeelle lähtiessä,iski paniikki.No päästiin kuin päästiinkin liikkeelle.
Nyt olen tuolla autolla hurruutellut menemään vkonlopun aikana ja koko ajan paremmin ja paremmin.Vielä vähän tökkii tuo vaihtaminen mutta eipähän enää sammahtele.Liikennesääntöjäkin pitää noudattaa.Ne tuntuu olevan aika hyvin muistissa eli nopeesti muistaa esim.risteyksessä ajojärjestyksen.Mutta vielä pitää ajella aika maltilla mielummin sitä ali kuin yli nopeutta.Tokihan se maltti on valttia vielä vuosienkin päästä.Ja ruuhka aikoja pyrin välttämään.
Oppia ikä kaikki.Kyllä se tästä lähtee....