Nimimerkki ... sun muut paljon perehtyneet, minulla on yksi kysymys joka on vaivannut paljon mieltäni:
Jos tietoisuus on aivoista riippumaton (mikä on välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta), miten sitten vammaiset, aivovauriopotilaat, skitsofreenikot ja muut mielisairaat, alzheimerin tautia sairastavat yms.? Millaiselta heistä tuntuu siirtyminen rajan taakse? Ovatko he siinä tilassa kuin kuollessaan, vai selkiytyykö kaikki?
Jos selkiytyy, ovatko he silloin enää omia itsejään, tajuavatko he olleensa vammaisia/skitsofreenikkoja/dementikkoja vai syntyykö tällöin uusi "sielu"?
Vähän sekavasti kirjoitettu, mutta toivottavasti saitte selkoa. Tämä on oikeastaan suurin syy sille, miksen täysin usko näihin juttuihin.
Jos tietoisuus on aivoista riippumaton (mikä on välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta), miten sitten vammaiset, aivovauriopotilaat, skitsofreenikot ja muut mielisairaat, alzheimerin tautia sairastavat yms.? Millaiselta heistä tuntuu siirtyminen rajan taakse? Ovatko he siinä tilassa kuin kuollessaan, vai selkiytyykö kaikki?
Jos selkiytyy, ovatko he silloin enää omia itsejään, tajuavatko he olleensa vammaisia/skitsofreenikkoja/dementikkoja vai syntyykö tällöin uusi "sielu"?
Vähän sekavasti kirjoitettu, mutta toivottavasti saitte selkoa. Tämä on oikeastaan suurin syy sille, miksen täysin usko näihin juttuihin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luultavasti kuoleman jälkeen nämä aivohäiriöiset ikäänkuin palautuvat ennalleen ja omaksi itsekseen.
Mutta miltä se tuntuu, ja muistaako ihminen vielä silloin ajan kun oli "ei-normaali"? Ja entä jos ei ole koskaan ollut "normaali", onko silloin täysin eri ihminen ja tarkoittaisiko se "epänormaalin" minän kuolemista?
Sokeat saavat näkönsä takaisin, rammat raajansa!
Ihmisen tietoisuus palaa "normaalitilaansa" ja esim. aistit terävöityvät.
Tunnet ja aistit paljon paremmin kuin maan päällä kehossa ollessasi ikinä!
Kaikki siis paranevat kehonsa rajoitteista. Vammaiset ja skitsofreenikotkin ikään kuin heräävät "unestaan" ja huomaavat olevansa täysin terveitä.
orgaaniset toiminnot, kokemukset ja bio-orgaaninen muisti eivät siirry rajan taakse. vain "sielu", eli sähkömagneettinen keho siirtyy uuteen ruumiiseen.
Kun synnyt uuteen elämään sinulla ei ole muistoa edellisestä.
Sielusi siirtyy sellaiseen ruumiiseen joka vastaa sielun kehitystilaa. Uudessa ruumiissa alkaa uusi elämä.
Vammainen syntyy uudelleen ehkä terveeseen ruumiiseen, eikä muista oloaan edellisessä. Voi toki uudelleen syntyä vaikka koiraksi tai poroksi, tai uuudelleen vammaiseksi.
Onko tässä sitten sama kuin se, että lakkaisi kokonaan olemasta? Eli se minä, joka olen (muistoni yms) katoaa, mutta tiedostamaton osa minusta jatkaa kulkuaan? Eikö silloin voida ajatella, että on sama kuin lakkaisi kokonaan olemasta?
Tämä on buddhalainen käsitys reinkarnoitumisesta, mutta kokemukseni mukaan se ei mene noin.
Sen verran, mitä ehdin vilkaista tuonpuoleista, niin oli kuin olisin kytkeytynyt valtavaan kosmiseen muistipankkiin, jossa oli sekä oman nykyisen elämäni muistot, että myös kaikkien edelliskertojeni muistot. Olin niissä ollut sama sielu, mutta eri ego - eri persoonallisuus. Koska ne kuitenkin sielutasolla olivat minun muistojani, pääsin niihin yhteyteen.
Mielenkiintoista sinänsä, aivotutkimus ei ole kyennyt paikallistamaan muistikeskusta mistään aivoista. Meillä ei nykytietämyksen mukaan ole minkäänlaista aivollista kovalevyä, jonne muistomme tallentuisivat, mutta johonkin niiden on pakko tallentua! Jos lähdemme siitä, että ne tallentuvat kvanttitasolle, itse maailmankaikkeuden rakenteeseen, niin tällöin on myös luontevaa olettaa, että päästessämme irti materiasta, pääsemme käsiksi kaikkiin muistoihimme ja kykenemme välittömästi aksessoimaan ihan kaikkea - myös niitä, mitä kuvittelemme jo unohtaneemme. Elämän Kirjaan on todellakin viety joka ainoa hiuskarvammekin!
Ja tämä on osoitettavissa myös empiirisesti. On käynyt niin, että ihminen on saattanut vammautua niin, että hän on kärsinyt muistinmenetyksen, ikäänkuin häneltä olisi otettu "kotihakemiston käyttäjäoikeudet" pois. Kun tämä aivovamma on saatu korjattua, kaikki muistinmenetyksessä kadonneet muistot ovatkin sitten palautuneet takaisin aivan kuin ne eivät koskaan olisi edes olleet kadoksissa! IT-ihmisenä voisin todeta, että siellä on käyttöjärjestelmätasolla mennyt muutama bitti poikittain, mutta kovalevy ei ole korruptoitunut - ja debugauksen jälkeen poikittainmenneet bitit on taas suoristettu ja kovalevyn tiedot ovat taas käytössä.
Jälleensyntyminen ei ole lainkaan sellaista mitä idän suuret uskonnot (hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus) antavat ymmärtää. Olemme täällä kaikki vapaaehtoisina, emmekä jälleensynny välittömästi kuoleman jälkeen, vaan palaamme Taivaan Kotiin, jossa sitten voimme olla juuri niin kauan kuin haluamme, ja valita itse sen ajankohdan ja ne lähtökohdat, joista lähdemme ensi kerralla tänne - jos haluamme.
se menee.Luonnonkiertoa parhaimmillaan.
Tämä tematiikka tulee kuolemakokemuksissa vastaan hyvin usein, ja vastaukset kysymyksiisi ovat:
1) Jos ja kun tietoisuus on aivoista riippumaton, niin tällöin aivot ovat pelkkä tietoisuuden käyttöliittymä materiaan. Eli se, että käyttöliittymä menee rikki, ei tarkoita sitä että systeemi siellä toisella puolen menee rikki. Elii siis vammaisuus, Alzheimer, skitsofrenia, aivovauriot jne koskevat vain _käyttöliittymää_, eivät tietoisuutta itseään. Tietoisuus itsessään käyttöliittymän takana säilyy ehjänä. Koska kuitenkin kuolevainen egomme vaimentaa sen, emme tiedosta asiaa.
Heille kuolema tuntuu toisaalta valtavalta vapautukselta ja toisaalta siirtymänä aivan toiselle tietoisuuden tasolle. He huomaavat välittömästi, että em. vauriot koskivat vain pelkästään materiaa, ja tuonpuoleisessa he ovat aivan yhtä osa universaalia tietoisuutta kuin me kaikki muutkin.
Tämä on asia, jonka kuolemakokemukset vahvistavat. Ihmiset, jotka kuolemakokemuksissaan ovat kohdanneet ystäviään tai sukulaisiaan, jotka olivat maan päällä vammautuneita tai dementoituneita, kohtasivat heidät tuonpuoleisessa täysin normaaleina ja tollkuissaan.
2) Ovat. He tietävät olleensa vammaisia/skitsofreenikkoja/dementikkoja, mutta sillä ei kertakaikkiaan ole merkitystä. Tuonpuoleisessa voimme ottaa täsmälleen sen hahmon, minkä haluamme.
Tsekkaapa tästä aiheesta http://www.near-death.com/experiences/evidence03.html - se tosin ei koske dementiaa, mutta kyse on syntymästään saakka sokean naisen kuolemakokemuksesta - hänellä ei koko elämässään ollut edes mitään _ideaa_, mitä on näkeminen!
Tsekkaa myös http://www.near-death.com/atwater/column/archives/2004/2004_07.html
Tyhmänä ihmisenä en kaikkea täysin ymmärtänyt, mutta...
Voin siis olla huoleti (jos tämä juttu on todellisuutta) suuresta pelostani - siitä että periaatteessa hienot muistoni ja tietoisuuteni katoaisivat?
Kaikki on kirjoitettu Elämän Kirjaan, ja Raamattua lainaten "jokainen hiuskarvasiki on luettu" (tämä muuten ei ole vitsi).
Kaupan päälle saat vielä yhteyden entisten elämiesi muistoihin ja kokemuksiin.
Tapahtuuko se vähän samalla tavalla, kuin muistinsa menettäneelle henkilölle, jonka muisti palautuu?
Ei. Se tapahtuu pikemminkin niin kuin kytkisit työasemaasi uuden verkkolevyn.