Kalevassa artikkeli jossa kerrotaan itälestadiolaisten touhusta etota kirkosta.
Itälestadiolaiset tekevät pesä eron kirkkoon
Pär-Uno
132886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuohon suuntaan. Heppoista on, kun ajatellaan, että synti löytyy oman itsen ja yhteisön ulkopuolelta.
ketä he ovat ?. En ole kuullutkaan selit-
täiskö joku armollisesti
Ovat lienee vanhoillislestadiolaisia? Ainakin he eroavat ruotsin kirkosta... Lisää täältä:
http://www.sr.se/sisuradio/nyheter/artikel.asp?artikel=967329
Sisuradio on väärässä. Pikku-esikoiset Ruotsissa siis Rauhansanalaiset Suomessa!
....ottavat HPE omin käsiin Ruotsissa
....jättävät Ruostin lutherilainen kirkko
Jokohan kirkon kannattajat vihdoin huomaa kuinka mätä on kirkkomme työntekijät. Itse kirkkohan on hyvä, mutta työntekijät tekevät siitä ryövärien ja suden pesän. Vain umpisokea ja kuuro ei näe kirkossamme mitään raamatun vastaista josta Jeesus syytti fariseuksia aikanaan.
Monilta on kokonaan unohtunut kristittyjen lähetystehtävä. Ollan vain niin narsistisen itsetyytyväisinä lähdössä karkuun syntisiä.
Hävetkää! Näin olette toteuttamassa omalta osaltanne vihollisen suunnitelmia.
Näin olette toteuttamassa omalta osaltanne vihollisen suunnitelmia. Niin olette te kirkon kalkkimaalaajat ette huomaa kuinka paljon sisällä on kuolleitten luita. Väärät ja valheelliset opetukset on teille niitä joita puolustatte. Miksi sitten ette tee mitään vaan haukutte toisia, ei ole teidänkään joukosta kuulunut valitushuutoa kirkkomme tilasta. Tokkopa olette edes huomannut sitä saastaa jota kirkomme vijelee. Kirkkomme on kuin paavin kirkko keskiajalla. Papistomme harjoittaa jumalattomuutta mielinmäärin jopa lehdetkin siitä kirjoittaa tämän tästä. Osaisivat edes hävetä.
Tuskin sellaisia kuuroja on montakaan.
Enemmän on niitä kuuroja, jotka eivät näe lappijumalan mädännäisyyttä.
Kirkko on ongelmistaan huolimatta seurakunta, eikä raamatussa neuvota separatismiin. Laestadiuskin sellaista vastusti.
Valitushuuto kirkon tilasta?
Sitäkö se on, että tullaan Ruotsista Suomeen omahyväisinä mollaamaan pappeja ja kirkkoa sekä keksimään loruja ehtoollisesta??
Ei se niin mene. Sanoa pitää oikeassa paikassa. Kirkossa on paljon jumalan työtä ja oikeaa opetusta, sitä pitää tukea. Ei pidä repiä kommarien kanssa koko kirkkoa nurin.
"Laestadiuskin sellaista vastusti".
Lestadius ruoski kovilla sanoilla kuolleenuskon pappeja, jotka vuodatti kirkkokansasta kiulullisen kyyneliä niin liikuttavilla saarnoillaan, mutta mitään heräystä eivät saaneet aikaan.
KITOS,!vastauksista
Mitä tapahtuu jos erotaan luterilaisen kirkon sakramenttiyhteydestä ? Otaksun, että Suomessa ei olisi edes mahdollista "ottaa sakramentteja omiin käsiin" ja yhä kuulua kirkkoon, Ruotsissahan tilanne on toinen.
Kalevan artikkelista kävi ilmi, että osa itälestadiolaisista on jo eronnut kirkostakin.
Sakramenttiyhteyden katkeaminen luterilaiseen kirkkoon on tapahtunut myös Ruotsin esikoislestadiolaisilla. Siellä saarnaajat kastavat lapset ja ehtoollista vietetään rukoushuoneissa.
Jos samanlainen skenaario olisi edessä Suomessa, mitenkähän seurakunnallinen toiminta organisoituisi mm piispojen ja seurakunnan johdon osalta ?
Minua kiinnostaa siis se, tulisiko luterilaisesta kansankirkosta eronneista lestadiolaisista osa vaikkapa Ruotsin Missionssynodia( piispa Arne Olsson, kirkon nimi voi olla väärin)vai olisiko aikeena perustaa vapaa lestadiolainen kirkko ?
Olen jonkun verran tutustunut Luther-säätiön toimintaan ja pidän ( näin vähällä tietämyksellä vain) sen toimintaa raamatullisena, vaikka se puhdasoppisuuden palo saa minut joskus pelokkaaksi ja mietteliääksi. Siis jos vaikka Luther-säätiö ja sen ruotsalainen sisarkirkko yhdistyisivät, voisi sen suojissa lestadiolaisten saada toimia omien toiveidensa mukaisesti. Seurakunnallinen organisaatio olisi valmiina ja myötäilisi jo meille tuttua luterilaisen kansankirkon vastaavaa.
Uhkakuvana mielessä väijyy ajatus lestadiolaisesta vapaaseurakunnasta/kirkosta. Väistämättä joutuisimme tilanteeseen, missä vallastakin pitäisi puhua avoimesti - siis siitä, mihin me uskomme, mitä me opetamme ja kuka tekee mitäkin. Kuinka kävisi niiden lestadiolaiseen vapaaseurakuntaan kastettujen lasten, jotka myöhemmällä iällä eivät olisikaan valmiita sitoutumaan seurakunnan opetuksiin, mutta jotka kuitenkin haluaisivat mennä kristilliseen avioliitton, saada kristillisen hautaansiunaamisen ?
Vaikka kirkon sisäinen tila on huolestuttava ja vaikka aika usein jumalanpalveluksessa saarnan anti jää ohueksi, tunnen kirkossa käynnit arvokkaaksi ja pyhäpäivääni kuuluvaksi. Edelleen siellä käy ihmsiä, jotka tulevat Jumalan kasvojen eteen etsiäkseen tietä Taivaaseen ja edelleen kirkkokansa rukoilee kirkkonsa puolesta. Luterilaisessa kirkossamme on edelleen pappeja, joille tehtävä on kutsumus ja josta tehtävästä he kokevat kerran olevansa vastuussa Jumalan edessä.
Kirkko kirkon sisällä tuntuu turvalliselta. Siten emme sulje ketään etsivää ulkopuolelle emmekä rajaa "toisinajattelevia" syrjään, vaan edelleenkin kirkon sisäisenä herätysliikkeenä kuulutamme ilosanomaa kaikelle kansalle.
Anteeksi pitkä ja sekva sepustukseni, mutta aiheesta tulee virittää keskustelua ennenkuin olemme siinä tilanteessa, että kirkon sisällä ei ole meille tilaa - ei siitä syystä, ettemme enää täällä Suomessa saisi elää uskoamme todeksi myös kirkon seinien siäpuolella - vaan siitäsyystä, että lestadiolainen yhtenäisyys eri valtakuntien välillä on se keskeinen asia, joka määrää tahdin.