Olkaamme itse kirjoittajasta mitä mieltä tahansa, niin ainakin tässä asiassa hän on niin oikeassa kuin vain ihminen voi oikeassa olla.
************************************************
"Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunta tapasi viime tiistaina Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvien maiden - Norjan, Islannin ja Liechtensteinin - parlamentaarikkoja. Alustajina kokouksessa olivat Norjan ja Liechtensteinin ulkoministerit sekä Islannin ulkoministeriön korkea virkamies.
Kokouksessa syntyi sanailua ETA-maiden asemasta. Puheenvuoroissa vertailtiin ETA-jäsenyyden ja EU-jäsenyyden etuja ja haittoja.
Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Støre kertasi ETA:n syntyvaiheet, joissa hän oli itse ollut mukana. Ajatuksena oli tarjota Euroopan vapaakauppaliiton, EFTA:n jäsenmaille pääsy EU:n sisämarkkinoille luomalla Euroopan talousalue, jossa on kaksi pilaria, EU ja EFTA -maat. Kun Suomi, Ruotsi ja Itävalta kuitenkin liittyivät unioniin ja kun Sveitsi jättäytyi sivuun ETA:stakin, pilareiden välinen tasapaino järkkyi ja EFTA -pilarista tuli kovin heiveröinen. Tällaisenakin se on kuitenkin turvannut EFTA -maiden perusedut EU:n sisämarkkinoilla.
Kukin ETA -maa päättää itse, mitä asetuksia ja direktiivejä sovelletaan vastavuoroisesti sen ja EU:n välillä. Tähän liittyy se väite, että ETA-mailla on demokratiavaje, kun ne eivät pääse päättämään asetusten ja direktiivien sisällöstä. Tämä on totta, vaikka ne voivatkin konsultoida EU:n kanssa ennen päätöksentekoa.
Tiistain kokouksessakin joku esitti jopa väitteen, että ETA-maiden itsenäisyys, suvereniteetti, vahvistuisi, jos ne liittyisivät unioniin. Näin ei tietenkään ole.
Nyt ETA-maat päättävät itse, mitä asetuksia ja direktiivejä ne haluavat omalta osaltaan soveltaa. Ne eivät ole lainkaan mukana EU:n ylikansallisessa päätöksenteossa.
Toisaalta merkittävät politiikan osa-alueet ovat nyt kokonaan niiden itsensä päätettävissä. Niinpä niillä on mm. itsenäinen maatalous- ja aluepolitiikka, kalastuspolitiikka, alkoholipolitiikka, kauppapolitiikka sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
Tiistain keskustelu toi jälleen mieleen 12 vuoden takaiset keskustelut Suomen ja Ruotsin liittymisestä Euroopan unioniin.
Me olimme ratkaisijan asemassa, sillä Ruotsikaan ei olisi liittynyt unioniin, jos Suomi olisi jättäytynyt sen ulkopuolelle. Jos myös Suomi ja Ruotsi olisivat jääneet Euroopan talousalueeseen, siitä olisi muodostunut toimiva kahden pilarin järjestelmä. Mukana olevat Pohjoismaat olisivat voineet tiivistää keskinäistä yhteistyötään ja muodostaa Pohjolan yhteisön.
Ruotsin kansan enemmistö on suhtautunut kaiken aikaa kielteisesti oman maansa jäsenyyteen Euroopan unionissa. Vain kansanäänestyksessä niukka enemmistö oli Suomen imussa liittymisen kannalla.
Suomessa kansan enemmistö taivuteltiin syksyllä 1994 jäsenyydelle myönteiseksi. Viimeaikaiset mielipidetutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaistenkin enemmistö äänestäisi vastaan, jos jäsenyyskysymys olisi nyt esillä.
Suomen ja Ruotsin liittyminen Euroopan unioniin oli ilmeinen virhe. Euroopan talousalue ja tiivis pohjoismainen yhteistyö olisivat olleet näille maille parempi vaihtoehto kuin unioniin liittyminen.
Suomen osalta virheet ovat jatkuneet unionin jäsenyydessä. Paavo Lipposen johtamat hallitukset ovat vieneet Suomea unionin ytimeen. Nykyinen hallitus on puolestaan halunnut Suomen osallistuvan unionin yhtenäisyyden nimissä kaikkeen yhteistyöhön. Lopputulos on sama: Suomi on kaventamassa omaa itsenäisyyttään kehittämällä unionista ylikansallista liittoa ja pyrkimällä sen ytimeen."
************************************************
"Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunta tapasi viime tiistaina Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvien maiden - Norjan, Islannin ja Liechtensteinin - parlamentaarikkoja. Alustajina kokouksessa olivat Norjan ja Liechtensteinin ulkoministerit sekä Islannin ulkoministeriön korkea virkamies.
Kokouksessa syntyi sanailua ETA-maiden asemasta. Puheenvuoroissa vertailtiin ETA-jäsenyyden ja EU-jäsenyyden etuja ja haittoja.
Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Støre kertasi ETA:n syntyvaiheet, joissa hän oli itse ollut mukana. Ajatuksena oli tarjota Euroopan vapaakauppaliiton, EFTA:n jäsenmaille pääsy EU:n sisämarkkinoille luomalla Euroopan talousalue, jossa on kaksi pilaria, EU ja EFTA -maat. Kun Suomi, Ruotsi ja Itävalta kuitenkin liittyivät unioniin ja kun Sveitsi jättäytyi sivuun ETA:stakin, pilareiden välinen tasapaino järkkyi ja EFTA -pilarista tuli kovin heiveröinen. Tällaisenakin se on kuitenkin turvannut EFTA -maiden perusedut EU:n sisämarkkinoilla.
Kukin ETA -maa päättää itse, mitä asetuksia ja direktiivejä sovelletaan vastavuoroisesti sen ja EU:n välillä. Tähän liittyy se väite, että ETA-mailla on demokratiavaje, kun ne eivät pääse päättämään asetusten ja direktiivien sisällöstä. Tämä on totta, vaikka ne voivatkin konsultoida EU:n kanssa ennen päätöksentekoa.
Tiistain kokouksessakin joku esitti jopa väitteen, että ETA-maiden itsenäisyys, suvereniteetti, vahvistuisi, jos ne liittyisivät unioniin. Näin ei tietenkään ole.
Nyt ETA-maat päättävät itse, mitä asetuksia ja direktiivejä ne haluavat omalta osaltaan soveltaa. Ne eivät ole lainkaan mukana EU:n ylikansallisessa päätöksenteossa.
Toisaalta merkittävät politiikan osa-alueet ovat nyt kokonaan niiden itsensä päätettävissä. Niinpä niillä on mm. itsenäinen maatalous- ja aluepolitiikka, kalastuspolitiikka, alkoholipolitiikka, kauppapolitiikka sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
Tiistain keskustelu toi jälleen mieleen 12 vuoden takaiset keskustelut Suomen ja Ruotsin liittymisestä Euroopan unioniin.
Me olimme ratkaisijan asemassa, sillä Ruotsikaan ei olisi liittynyt unioniin, jos Suomi olisi jättäytynyt sen ulkopuolelle. Jos myös Suomi ja Ruotsi olisivat jääneet Euroopan talousalueeseen, siitä olisi muodostunut toimiva kahden pilarin järjestelmä. Mukana olevat Pohjoismaat olisivat voineet tiivistää keskinäistä yhteistyötään ja muodostaa Pohjolan yhteisön.
Ruotsin kansan enemmistö on suhtautunut kaiken aikaa kielteisesti oman maansa jäsenyyteen Euroopan unionissa. Vain kansanäänestyksessä niukka enemmistö oli Suomen imussa liittymisen kannalla.
Suomessa kansan enemmistö taivuteltiin syksyllä 1994 jäsenyydelle myönteiseksi. Viimeaikaiset mielipidetutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaistenkin enemmistö äänestäisi vastaan, jos jäsenyyskysymys olisi nyt esillä.
Suomen ja Ruotsin liittyminen Euroopan unioniin oli ilmeinen virhe. Euroopan talousalue ja tiivis pohjoismainen yhteistyö olisivat olleet näille maille parempi vaihtoehto kuin unioniin liittyminen.
Suomen osalta virheet ovat jatkuneet unionin jäsenyydessä. Paavo Lipposen johtamat hallitukset ovat vieneet Suomea unionin ytimeen. Nykyinen hallitus on puolestaan halunnut Suomen osallistuvan unionin yhtenäisyyden nimissä kaikkeen yhteistyöhön. Lopputulos on sama: Suomi on kaventamassa omaa itsenäisyyttään kehittämällä unionista ylikansallista liittoa ja pyrkimällä sen ytimeen."
Vastaukset 4
Vanhimmat
onnistui taivuttamaan
ja nyt naureskelee partaansa ja nauttii eliitin kaikista eduista käytyään välillä illuminaatin opetuksessa usassa
sillälailla
ja taitaa tuo vanhanenkin olla susi lammasten vaatteissa
perintöveroa ajaa alas ja puolustaa ministereiden rötöksiä ja niiden salailua
käsitäämätöntä että kepu onnistuu valitsemaan johtoon aina näitä 'saatanan tunareita' - eliitivallan tukijoita ja kansanvallan väheksyjiä
Enää puuttuvat ne tyhmänpulskeat puolfasistit Pihlajamäen johdolla Suomelle vahingollisimpien poliitikkojen listalta.
Terveisiä sinne SAK:hon.
Väyrysellä kuten monillakin muillakin EU:n vastustajilla on vajavainen käsitys EU:n merkityksestä. Hyvin monet näyttävät ajattelevat, että EU on vain sitä varten, että sen avulla voidaan syödä rusinat sopasta. ETA-sopimuksen riittävyyden korostaminen on juuri tällaista itsekästä, mutta hyvin lyhytnäköistä ajattelua. Jos kaikki ajattelisivat samalla tavoin, EU:ta ei olisi olemassakaan eikä silloin olisi myöskään mitään ETA-sopimuksia sen kanssa.
EU:n merkitys on suuri, erittäin suuri. Ensinnäkin EU:ta voi pitää rauhan projektina. Se yhdistää Euroopan valtioiden intressit toimimaan samaan suuntaan ja torjuu siten ennalta konflikteja. Toiseksi EU on halutessaan vastavoima USA-vetoiselle yhtiökapitalismille ja sen mukanaan tuomalle kurjistumiselle. Yhteiseen valuuttaan siirtyminen lopetti kerralla markkinavoimien valuuttakeinottelusodan yksittäisiä valtioita vastaan. Nämä ovat suuria asioita, valtioiden lyhytnäköiset edut ovat tämän rinnalla hyttysen ininää. EU:n potentiaalinen voima on sen suuruudessa. Halutessaan siitä voi tulla merkittävä tekijä kuin Yhdysvallat maailman suunnannäyttäjänä.
EU:n voima edellyttää luonnollisesti demokratian vahvistamista EU:ssa siihen suuntaan, että kansallisten etujen sijaan asiakymykset nousevat aatteelisilta pohjilta merkittävimmiksi. Vahva EU tarvitsee myös yhteiset pelisäännöt eli perutuslain. Nämä vievät EU:ta siihen suuntaan, ettei se ratkoisi jotain täysin merkityksettömiä kansalliseen päätöksentekovaltaan paremmin sopivia triviaaleja asioita, vaan keskittyisi suuriin kehityslinjoihin ja linjaisi siten Eurooppapolitiikan suunnan.
siinä tapauksessa, että Suomi ei olisi liittynyt, on Väyrysen keksimä myytti. Sitä toisteltaessa unohdetaan kokonaan, että Ruotsi päätti hakea jäsenyyttä ennen Suomea, itse asiassa Suomea edes informoimatta. Väyrynen myös liioitteli Suomen merkitystä Ruotsille. Tosiasiassa Tukholmasta etelään asuville (eli valtaosallle Ruotsin asukaista) Suomi kaukainen, vähän omituinen ja kutakuinkin merkityksetön maa. Saksa ja Tanska ovatkin sitten jo eri sarjaa.