Länsimaissa on meneillään erittäin suuri uskosta luopumisen aalto ja kirkoista eroaminen. Kun siis kehoitatte ihmisiä eroamaann kirkosta ja julistatte ateismin "voittoa", teette Raamatun yhtä profetiaa todeksi.
"1 Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet,
2 ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. [1. Tess. 4:15-17]
3 Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
Myös Jeesus kyseli uskon perään:
"Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8).
Kirkosta eroaminen ei tosin ole aina merkki uskosta luopumisesta eikä kirkkoon kuuluminen merkki uskosta Kristukseen.
"1 Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet,
2 ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. [1. Tess. 4:15-17]
3 Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
Myös Jeesus kyseli uskon perään:
"Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8).
Kirkosta eroaminen ei tosin ole aina merkki uskosta luopumisesta eikä kirkkoon kuuluminen merkki uskosta Kristukseen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Sinä teet kirjoituksillasi minun oletustani sinun typeryydestäsi todeksi;)
Raamattu on vähän kuin Nostradamuksen ennustukset: sen tekstejä voi tulkita selityksiksi lähes mihin vaan.
Valitsemasi lainaus on hyvä esimerkki, ympäripyöreä kuin horoskooppi.
Mutta kerro minulle, että milloin on ollut vastaavaa liikehdintää? Tämä liikehdintä on alkanut 1700-luvulla, valistuksen aikana ja sen seurauksena.
Raamatun tekstejä ei voi tulkita selitykseksi lähes mihin vain, sillä profetioiden kohdalla asiaa tarkastellaan lähinnä siitä näkökannasta, että onko profetia jo toteutunut vai ei.
Raamatun tulkintaa on olemassa omat ohjeensa, eikä pelkkä Pyhän Hengen käyttäminen selityksenä ole riittävä.
Ei siitä sen enempää.
No se on hyvä. Tyhjä teksti loppui vihdoin.
että ihmisiä on olemassa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa. Liikehdintää on varmasti tapahtunut aiemmin, dinosaurusten aikaan hyvinkin isossa mittakaavassa.
Ihmiskunnan tuhoutumisessa ei olisi mitään ihmeellistä, massasukupuuttoja tunnetaan useita ja mikään laji ei säily ikuisesti.
niin kyllä minäkin sanoisin: "Kaikki eivät tule hyväksymään minun oppejani, mutta älkää välittäkö niistä soraäänistä".
Että aivan loistavaa profetiaa.
..Pitäisiköhän alkaa profeetaksi. Ensin omalla maallani, ja sitten muiden..
Moista inflaatiota vasta n. 300 vuotta, valistuksen ajasta alkaen. On aivan eri asia sanoa, että ihmiset tulevat olemaan eri mieltä, kuin se, että tapahtuu uskosta luopumista ja uskon auktoriteetin häviämistä maallisuuden edessä.
Voiskohan osasyy olla sillä, että keskiajalla ihmisiä poltettiin jumalanpilkasta, jos heidän näkökantansa erosivat "yleisesti hyväksytystä". Mieti itseäsi keskiajan (tai "vanhan ajan") ihmisen asemaan.
Vasta myöhemmin nousi esiin ajattelijoita, jotka pistivät itsensä alttiiksi, ja kyseiset aatteet saivatkin paljon kannattajia.
on, vain se on tärkeää, että niin tapahtuu. Asiaahan voidaan selitellä kaikenlaisilla syillä ja mainitsemasi on varmasti ainakin yksi syy.
Nykyään "roviolle" näyttävät joutuvan uskovat. Me edustamme valtakulttuurista poikkeavia arvoja ja vain vähemmistö uskoo Jeesukseen ainoana tienä taivaaseen. Tämä usko on rapisemassa jo kirkonkin sisällä.
Raamatun varoitukset harhaanjohtajista, toisen evankeliumin julistajista, enkelien ilmestymisien kautta perustetuista uskonnoista, ovat kaikki toteutuneet.
Onko se sattumaa?
Niinkuin aiemmin ilmoitin, ei ole kovinkaan kummoista profetiaa turvata oma selusta sanomalla, että oma oppi tulee kohtaamaan haasteita, oli ilmaisun asu millainen tahansa.
Se, mihin edellisellä viestillä viittasin, oli kiinnostuksesi siitä, miksi vasta nyt, eikä aiemmin ole tapahtunut uskontojen näin voimakasta kyseenalaistamista. Profetialla on sen kanssa yhtä paljon tekemistä kuin gerbiilillä joulukortin.
Toteutuvat täsmälleen?
Et edelleenkään näe "haasteiden kohtaamisen" ja uskosta kokonaan luopumisen eroa.
Kyseenalaistaminen ja uskosta luopuminen ovat vielä eri asia. Uskoa voi kyseenalaistaa, mutta sen julkinen kieltäminen on jo toista luokkaa!
Etkö nyt millään ymmärrä?
"Uskoa voi kyseenalaistaa, mutta sen julkinen kieltäminen on jo toista luokkaa!"
Tuossahan jo aiemmin kerroin, miten vanhalla ajalla kohdeltiin "pakanallisia ihmisiä". Eli olisistko kieltänyt jumalan silloin, jos toisena vaihtoehtona olisi ollut jatkaa elämää normaalisti.
Sanoin myös: "haasteiden kohtaaminen, RIIPPUMATTA ILMAISUN ASUSTA", sen olisi jo pitänyt kertoa jotain.
En haluaisi jatkaa tätä toistelua samasta asiasta, koska aikaa voi käyttää hyödyllisemminkin. Jos et ymmärrä, niin se on sinulta pois.
Ja lisäksi: olen nähnyt monia horoskooppi-profetioita, jotka ovat osuneet täsmälleen oikeaan. Woe tätä ihmeiden aikaa.
Ei tosiaan vaadi suuriakaan ennustajanlahjoja tajuta se, että on ihminen sitten mitä mieltä hyvänsä, niin aina on ja tulee olemaan myös toisinajattelijoita. Tämä nyt ei ole mikään uusi asia. Jos toisinajattelijoita ei koskaan olisi, olisi valtaosa sodista jäänyt käymättä.
"Uskoa voi kyseenalaistaa, mutta sen julkinen kieltäminen on jo toista luokkaa!"
Juuri näin. Kristinusko on väkivlloin maailmaan levitetty ja väkivalloin sitä on myös pyritty ylläpitämään. Uskonnon julkinen kieltäminen oli muutama sata vuotta sitten jo niin "toista luokkaa", että siitä olisi maksanut hengellään. Vielä sata vuotta sittenkin sellaisesta sai maksaa vähintään sosiaalisen verkostonsa ja asemansa menetyksellä. Onko siis todellakin ihme, että ihmiset uskaltavat julkisesti jumalattomiksi tunnustautua vasta nyt, kun siitä ei koko elämänlaatua huonontavia sanktioita enää seuraa?
"julkinen kieltäminen on jo toista luokkaa!"
Luulisi että nimenomaan julkinen kieltäminen olisi hyvä asia: vihollinen (tai siis parannettava, harhautunut ihmispolo) on näkyvillä. Toista olisi, jos hän kulkisi seurakuntalaisten joukossa mitään ilmoittamatta, käärmeenä luikertelemassa...
Käytin ehkä vääriä sanoja "toista luokkaa", vaan pyrin tuomaan esiin sen, että silloin asialla on suurempi painoarvo, kun jonkun asia julkisesti osoittaa, eikö?
Eivät ei-uskovat ole minulle vihollisia tms., vaikka kirjoitankin usein hyvin tulikivenkatkuisia tektstejä;).
Olenhan itsekin elänyt suurimman osan elämästäni ei-uskovana.
sisällään väkivaltaista levittämistä. Kerro missä sitä nykyään levitetään väkivallan voimalla?
"Onko siis todellakin ihme, että ihmiset uskaltavat julkisesti jumalattomiksi tunnustautua vasta nyt, kun siitä ei koko elämänlaatua huonontavia sanktioita enää seuraa?"
Ei, mutta se ei edelleenkään poista sitä, että nyt uskosta luovutaan oikein porukalla ja kehoitetaan muitakin tekemään niin!
Tämän tiesi Paavali jo melkein 2000 vuotta sitten tulevaksi.
Selvä homma.
Minusta ei ole lainkaan huono asia, että ihmiset ovat julkisesti ei-uskovia. Se ei tarkoita, etteivätkö he olisi henkisiä, rakastavia, totuutta kunnioittavia ihmisiä.
En tiedä levitetäänkö tai ylläpidetäänkö kristinuskoa enää missään väkivalloin, tuskin sitä sentään yleisesti hyväksyttäisiin. Tämäkin edesauttaa osaltaan ihmisten uskostaan luopumista.
Syy siihen, että kirkosta erotaan oikein porukalla, on varmasti siinä, että se on helppoa. Kun äitini erosi 35 vuotta sitten kirkosta, erohakemus piti jättää kirjallisena kirkkoherranvirastoon ja sen lisäksi piti vielä papille henkilökohtaisesti perustella halukkuutensa erota. Nykyään homma hoituu netissä. Miksi ihmisillä on nykyään enemmän vaatteita kuin ennen vanhaan? Ehkä siksikin, ettei niitä tarvitse enää itse ommella...
Toisaalta, kirkosta eroaminenhan on toisinaan vain uskosta luopumisen seuraus, ei itse syy. Ehkä siis perimmäinen kysymys onkin, että miksi niin moni nykyään ylipäätään haluaa luopua uskosta.
Minä väitän kyllä, että valtaosa nykyään Suomessa kirkosta eroajia on sellaisia, jotka eivät erityisesti uskosta luovu. He eivät ehkä ole koskaan juuri edes uskoneet, heidät on vain kasteessa kirkkoon liitetty ilman, että heillä on ollut mitään valtaa asiaan. Tällaiselle henkilölle kirkosta eroamiseen tuskin suurtakaan kynnystä muodostuu, jos todellista yhteyttä kirkkoon ei ole ollutkaan.
Uskosta luopumiselle on varmasti muitakin syitä. Maailma on muuttunut paljon esim. Raamatun ajoista, mutta Raamattua ei olla päivitetty maailman mukana. Se tuntuu kaiketi hiukka vanhanaikaiselta julistukselta nykyihmisen korvaan, joka on muodostanut näkemyksiään nyky-yhteiskunnassa. Kaikella kunnioituksella, minusta ainakin vaatii aika kyseenalaistamatonta uskoa Jumalaan ja Raamatun oikeellisuuteen se, että ei näkisi Raamatun epäloogisia, ristiriitaisia ja jo aikansa eläneitä juttuja. Kyseenalaistaminen taas on mielestäni ihmisen perusolemuksessa, ja kun siitä ei rankaista, se nousee toki pintaan helpommin.
Nyky-yhteiskunnassa paitsi hyväksytään ja sallitaan, myöskin kehotetaan ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti ja muodostamaan omia näkemyksiään ja mielipiteitään. Silloin moni ei edes uskontoa koe tarpeelliseksi pureksimatta nieleksiä. Kristinuskonkin ongelma on siinä, että siihen liittyy vaatimus juuri pureksimatta nieleksimiseen. Jumalaan täytyy uskoa, Raamattuun täytyy uskoa ns. absoluuttisena totuutena, jopa niihin kaikkein järjen- ja oikeustajunvastaisimpiinkiin osioihin. Jos tästä poikkeaa, hyvä Jumala kaikessa armollisuudessaan heittää helvettiin. Henkilökohtaisesti en lainkaan ihmettele ihmisten haluttomuutta uskoa sellaisen oikeellisuuteen ja pyhyyteen. Valitettavasti uskonto ei tue omien aivojen käyttöä, kaiketi ei suoraan kielläkään, mutta kyllä kristinuskon käsitys yksilön "vapaasta valinnasta" kulkee ihan eri sfääreissä uskonnottomaan ajatteluun nähden.
Minusta ihmisessä edelleen on tietyssä määrin sisäsyntyinen tarve jonkinlaiseen hengellisyyteen ja korkeampaan voimaan. Ei, sitä ei ole kaikilla, minullakaan ei ole, mutta se on silti inhimillinen ja varsin yleinen tarve.
Samaan aikaan ihmisellä on tarve muodostaa itse omat mielipiteensä, ajatella omilla aivoillaan ja pohtia asioiden eri puolia. Elämä muokkaa meistä jokaista tavalla tai toisella. Ehkä valtauskontojen määritelmä jumalasta ja oikeasta ja väärästä on liian valmis, liian muuttumaton nykyihmisen ajattelumaailmaan. Ihminen haluaa korkeamman voiman, mutta haluaa samalla sen korkeamman voiman olevan itsensä kaltainen, sellaiseen kun on helppo uskoa.
Tällainen ajattelumalli varmaan todistaa uskovalle nykyihmisen pohjattoman itsekkyyden, mutta minusta asian voi nähdä toisinkin. Se todistaa myös nykyihmisen itsenäisen mielipiteen muodostuksen. Se todistaa myös sitä, että jumalat menettävät pyhyyttään ihmisten silmissä; diktaattoreita ja hirmuhallitsijoita on maailman sivu syösty vallasta, miksei siis myös diktaattorimaisesti toimivaa jumalaa?
Minulle herää vaan kysymys: Kristinuskoa on väkivalloin levitetty ja ylläpidetty. Nyt kun väkivallasta ja pakkosyötöstä on ruvettu luopumaan, ihmiset rupeavat luopumaan itse uskostakin. Olisiko kristinuskolla kenties itsetutkiskelun ja peiliin katsomisen paikkaa tässä? Mitä niin ylivertaisen hyvää ja oikeaa on uskonnossa, johon ei ilman pakkoa enää halutakaan uskoa? Onko vika vain nykyihmisen pohjattomassa itsekkyydessä? Vai voiko vikaa olla myös uskonnossa, joka pelottelemalla ja pakottamalla on saavuttanut valtauskonnon aseman?
Mutta seuraavaa en allekirjoita:
"Kristinuskonkin ongelma on siinä, että siihen liittyy vaatimus juuri pureksimatta nieleksimiseen."
Tästä esimerkkinä on mm. Alfa-kurssit, joissa on jopa suotavaa pureskella, väitellä, kyseenalaistaa jne.
"Jos tästä poikkeaa, hyvä Jumala kaikessa armollisuudessaan heittää helvettiin. "
Ehei. Jumalan kanssa saa olla eri mieltä. Muistatko Jobin? Hän kyseenalaisti Jumalan oikeudenmukaisuuden, syytti Jumalaa epäoikeudenmukaisesta kohtelusta jne. Heittikö Jumala hänet helvettiin? Ei.
Olenhan itsekin useasti sanonut, etten hyväksy Vanhan testamentin julmuuksia ja olen ne tuonut myös rukouksessa esiin. Raamatussakin kehoittamaan koettelemaan kaikki, kolkuttamaan, etsimään jne. Ei Raamatussa kehoiteta uskomaan ilman perusteita. Jeesus ei tuominnut Tuomasta helvettiin, vaikka tämä vaati todisteita. Siksi en siis allekirjoita väitettäsi.
Mikä on yksilön vapautta? Me emme saa päättää syntymäämme, syntymämaatamme, vanhempiamme emmekä kuolemamme hetkeä. Usein emme voi edes valita ystäviämme, vaan he valitsevat meidät.
Loppujen lopuksi olemme riippuvaisia ympäröivistä tekijöistä, muista ihmisistä jne. Mikä on siis absoluuttista vapaata tahtoa? Onko sellaista edes olemassa? Edes ateistilla?
Suurin osa ihmisistä on lainsäädännön, talouselämän suhdanteiden, ihmissuhteiden ym. lakien alaisia. Ne kaikki vaikuttavat päätöksiimme ja valintoihimme. Kuinka vapaa ihminen lopulta onkaan? On paljon asioita, jotka eivät ole meistä kiinni, ja joille emme voi mitään, vaikka kuinka haluaisimme. Ihminen on rajallinen.
"Ihminen haluaa korkeamman voiman, mutta haluaa samalla sen korkeamman voiman olevan itsensä kaltainen, sellaiseen kun on helppo uskoa. "
Tämä vaivaa kristittyjäkin. On paljon julistusta, jonka mukaan uskomalla saa huimia maallisia siunauksia ym. ja jos et ole terve, jumalasuhteesi on pielessä.
Ymmärrän tuon halun, mutta vastaako se todellisuutta? Ihminen on tottunut löytämään helpon tien tai ainakin etsii sitä. Kysymys kuuluukin, että mihin se johtaa? Elämä ei ole helppoa. Edes Raamattu ei kiistä kärsimystä, ahdinkoa eikä vastoinkäymisiä. Niitä on suurimmilla "hengenmiehilläkin", Jumala ei päästä heitäkään helpolla. Paavali vietti suuren osan elämästään vankilassa.
" Mitä niin ylivertaisen hyvää ja oikeaa on uskonnossa, johon ei ilman pakkoa enää halutakaan uskoa?"
Ei minuakaan kukaan ole pakottanut uskomaan. Tällä hetkellä suurin osa uskoontulevista ihmistä tulevat uskoon ulkoilmatilaisuuksissa, pienryhmissä, kursseilla jne. minne saa kuka tahansa osallistua, omasta halustaan. Toisaalta mielestäni onkin hyvä, että uskonto ei ole enää automaatio, joka on vain perinne.
"Vai voiko vikaa olla myös uskonnossa, joka pelottelemalla ja pakottamalla on saavuttanut valtauskonnon aseman? "
Tottakai, mutta onko mielikuva oikea? Minun näkemykseni on se, että kristinuskon erottaa kaikista muista uskonnoista nelikirjaiminen sana: ARMO. Ja pakkosyöttö tai pelottelu ei ole armoa.
Ja mitä muuta hyvää? Jeesus ja se mitä Hän teki puolestamme ja kuka Hän on.
Sinulla, Apostoli, on hiomattavasti maltillisempi tyyli käsitellä uskonasioita kuin monella muulla uskovalla tälläkin palstalla. Sinun maailmankuvasi on minusta paljon kiltimpi ja hyväksyvämpi;) Ja näiden argumettiesi valossa minun väitteiltäni putoaa pohja.
Minä puhun nyt kuitenkin uskonnottoman näkökulmasta. Jokainen meistäkin joutuu muodostamaan käsityksensä uskosta ja sen vaatimuksista jollekin pohjalle, ja minulle se muodostuu paitsi Raamatusta, jollaista en edes henkilökohtaisesti valitettavasti omista, myöskin siitä kuinka uskovat itse uskoaan julistavat ja ilmituovat.
Tälläkin palstalla pyydetään toistuvasti ateisteja erottamaan tosiuskovat ns. vale/tapauskovista. Pyynnön esittävät yleensä ne, joilla on kaikkein ehdottomimmat ja totalitäärisimmät kannanotot. Jotkut, kuten sinä, kannustavat kyseenalaistamaan ja pureksimaan ennen nielaisua. Toiset taas pitävät sitä syntinä ja saatanan eksytysyrityksenä. Kuitenkin kaikki väittävät itse edustavansa niitä oikeita tosikristittyjä. Suoraan sanoen, minä en tiedä mikä on sitten se kristinuskon todellinen luonne, onko kyseenalaistaminen hyvä vai eksytystä. Saako todella Jumalan kanssa olla eri mieltä? Vai pitääkö ajatella vain Jumalan tietävän parhaiten, jos joku asia ei omaan oikeuskäsitykseen istu? Saako puraista, vai olisiko sellainen kuitenkin yritys näyttää Jumalaa fiksummalta? Ei kai luotu voi kuvitella olevansa luojaansa viisaampi? Yleinen vastaus Raamatun julmuuksista puhuttaessa on kuitenkin se, ettei meidän ihmisten järki riitä käsittämään Jumalan ääretöntä viisautta ja hyvyyttä, eikä meidän sovi muuta väittääkään.
Tässä lienee yksi syy lisää uskosta luopumiseen; edes samaan uskontoon ja samaan jumalaan uskovat eivät tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen jumalansa luonteesta. Kun kysyy kysymyksen, saa monta erilaista vastausta, joihin jokaiseen liittyy ajatus siitä, että juuri tämä vastaus on sitä Oikeaa Tosiuskoa, ja muut jotain muuta. Vähemmästäkin menee sekaisin ja rupeaa miettimään, että nuo on kaikki ihan yhtä hulluja...
Sinun jumalaasi minun olisi paljon helpompi käsittää kuin monien muiden. Ja kuitenkin kristinuskonkin perusajatus on Yksi Oikea Jumala. Kuka ja millainen Hän sitten lieneekään...
Ja sitten siihen valinnan vapauteen. Ei toki ole olemassa mitään absoluuttista vapaata tahtoa, eikä kaikki asiat ole vapaasti valittavissamme. Mutta uskonnottomassa ajatusmaailmassa ihminen on sentään vapaa valitsemaan minkä jumalan haluaa tai jättää kokonaan valitsematta. Kristillisessä ajatusmaailmassa tällaista ei käytännössä ole. Ts. on, mutta "väärästä" valinnasta rankaistaan.
Ymmärtääkseni kristinuskossa ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, kuin olla valitsematta mitään jumalaa. Minulle on pelastus-kadotus suhdetta selitetty sillä, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, Jumala ja Saatana, ja jollei valitse juuri Jumalaa, tulee automaattisesti valinneeksi sitten saatanan. Tämä voi vieläpä tapahtua henkilön itsensä tietämättä.
Käytännössä siis kristinuskon valinnan vapaus on seuraava: valitse Jumala ja pelastut, valitse mitä tahansa muuta kuin tämä tietty Jumala ja tuhoudut. Aika rajallista valinnan vapautta mielestäni. Vastaan vielä toiseenkin viestiisi, jossa ajattelin kirjoittaa enemmänkin siitä mitä tarkoitan helppoudella uskoa. Tähän sanon kuitenkin, että minun on huomattavan vaikeaa, jopa mahdotonta, uskoa näin lyhytnäköiseen, ajattelemattomaan ja kostonhimoiseen Jumalaan. Millähän perusteella tällaista Jumalaa rakkauden Jumalaksi kutsutaan...
Nyt on pakko lepuuttaa välillä. Minua vaivaa sellainen kirjoitusripuli, ettei enää aivot, silmät ja sormet pysy perässä...
tarkoitin tietysti, että sinulla on HUOMATTAVASTI maltillisempi tyyli käsitellä uskonasioita jne.
puuh....
"Yleinen vastaus Raamatun julmuuksista puhuttaessa on kuitenkin se, ettei meidän ihmisten järki riitä käsittämään Jumalan ääretöntä viisautta ja hyvyyttä, eikä meidän sovi muuta väittääkään. "
Lue vaikka Psalmeja. Useat Psalmien kirjoittajat epäilevät Jumalan hyvyyttä, luetettavuutta jne. Lue Valitusvirsiä, tai Saarnaajan kirjaa, pohdi sitten saako ihminen kyseenalaistaa Jumalan hyvyyttä vai ei? Saa. Toki niissäkin ihminen tulee aina siihen lopputulokseen, ettemme ymmärrä ääretöntä rajallisesta käsin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö saisi kysellä ja joskus puida nyrkkiäkin:).
Tosiuskosta Paavalin esimerkki:
"1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. [Room. 15:1; 1. Kor. 9:22]
2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. [1. Moos. 1:29, 9:3]
3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin."
Tämä liittyy lakiuskoon ja toisaalta taas Hengen vapauteen (kertoo varmaan paljon?), eli Paavalin mukaan ns. tosiuskova ei olisikaan tiukkoja sääntöjä ja kieltäymyksiä noudattava uskova, vaan ihminen joka kaikessa nojaa Jeesuksen Kristuksen ristintyöhön, eli Armoon. Tämän armon alla eläminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saisi tehdä ihan mitä vain ja sitten saa taas anteeksi. Se on taas täysin laittomasti elämistä... Kumpikaan äärilaita ei siis ole ns. Tosiuskomista.
Paavali tarkoitti armosta elämisellä sitä, että kun ihminen kokee saaneensa syntinsä anteeksi ja kokee armon elämässään, hänessä syntyy ensinnäkin halu elää niin, ettei ylenkatso sitä armoa. Mutta kristittynä eläminen on myös sen tajuamista, ettei uskontoa tarvitse suorittaa tai Jumalaa lepytellä erityisruokavalioilla tai askeettisella elämäntavalla tai tiukkojen sääntöjen noudattamisella. Silloin ihminen nimittäin yrittää itse lisätä jotakin ristintyöhön.
"Tässä lienee yksi syy lisää uskosta luopumiseen; edes samaan uskontoon ja samaan jumalaan uskovat eivät tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen jumalansa luonteesta."
Ajatteleppa jotakin tuttuasi, sellaista jonka monet tuntevat. Käyppä kyselykierros heidän keskuudessaan ja pyydä hetä kuvaamaan tuon kaikkien tunteman ihmisen luonnetta. Tuleeko yhdenmukainen vastaus?
" Kristillisessä ajatusmaailmassa tällaista ei käytännössä ole. Ts. on, mutta "väärästä" valinnasta rankaistaan. "
Olen käyttänyt usein maallisia esimerkkejä,koska ne kuvaavat tätä asiaa, ainakin jotenkin. Minulle maailma on kuin joki, joka kulkee kohti putousta. Oletuksena on myös se, että kaikki ovat tuossa joessa menossa samaan suuntaan. Jeesus on köysi pois joesta ja jos joku ei ota köyttä vastaan, hän hukkuu.
Siksi en näe asiaa niinkään rangaistuksena, vaan seurauksena. "Joki" käynnistyi, kun ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta, silloin hän itse määräsi suunnan, mutta siltä polulta voi päästä pois, koska ristintyö nollasi tilanteen. Sovitti ihmisen virheen. Nyt tilanne on kuin japanilaisilla sotilailla, jotka kärvistelivät sodan jälkeen torrakka kädessä vuosia luullen, että sota on edelleen käynnissä, eivätkä uskoneet edes radiosta kuuluvia uutisia. Rauha on solmittu ihmisen ja Jumalan välille, välirikko on korjattu ja Jumala teki sen ITSE. Tämän syvällinen ymmärtäminen on kristinuskoa. Mutta jos ei usko ollenkaan Jumalaan, niin no.... Sitten asia onkin vaikeampi.
"valitse mitä tahansa muuta kuin tämä tietty Jumala ja tuhoudut."
Tämä on edelleen vähän samaa. Kyse on siitä, että uskooko sen, mitä Jumala on jo tehnyt puolestamme vai ei. Hän kun on tehnyt jo kaiken. Portit on auki. Ihmisen ei tarvitse muuta kuin pyytää anteeksi omia tekemiään syntejä (käytän tätä sanaa) ja uskoa ne myös anteeksi saaduiksi sen tähden, mitä Kristus teki. Ei sen tähden, että olisi jotenkin parempi tai ansainnut sen teoillaan, vaan Jeesuksen teko meille armon antaa.
"Millähän perusteella tällaista Jumalaa rakkauden Jumalaksi kutsutaan..."
Jeesuksen perusteella ja sillä, että Jumala on alusta alkaen halunnut, että ihminen eläisi Hänen kanssaan yhteistyössä, läheisessä suhteessa. Ajattele, että joku kuningas rakastaisi kansaansa niin paljon, että luopuisi kuninkaallisesta ominaisuudestaan lopullisesti ja tulisi kansalaiseksi, jotta kansa pelastuisi. Ja antaisi mestauttaa itsensä kansalaisten rikosten tähden.
Siddharta Gautama alias Buddhahan luopui aatelisesta elämästään ja halusi oppia tuntemaan tavallisten ihmisten elämän. Mutta hän ei tehnyt sitä pelastaakseen ihmiskunnan, vaan saadakseen itse tuntea elämän ja maailmankaikkeuden totuuden. Ja hän kertoi valaistumisensa seurauksena saaduista ajatuksistaan muille, mutta ajatus on silti eri kuin Jeesuksen teko. Jeesuksen elämä ei ollut se, joka synnytti uskonnon, vaan Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa.
"uskoa näin lyhytnäköiseen, ajattelemattomaan ja kostonhimoiseen Jumalaan."
Yksikään viaton ihminen ei tule kärsimään Jumalan tuomiosta.
Ajatukseen helvetin epäoikeudenmukausuudesta sisältyy aina sen esittäjällä oletus, että on itse liian hyvä joutuakseen sinne. Silloin ihminen pitää tuomiota epäoikeudenmukaisena ja siihen varmaan on aihettakin? Harvapa meistä on sarjamurhaaja, raiskaaja, pankkiryöstäjä, huumeiden väärinkäyttäjä, petosten tekijä, sotarikollinen tai muu näkyvästi paha ihminen. Miksi siis kunnon ihmiset eivät voisi päästä hyvyytensä tähden Taivaaseen?
En pystynyt vastaamaan lyhyesti, sorry.
Piti kirjoittamani jo eilen, mutta oli illalla vähän muuta hässäkkää, joten kiitos kärsivällisyydestäsi...
"Ymmärrän tuon halun, mutta vastaako se todellisuutta? Ihminen on tottunut löytämään helpon tien tai ainakin etsii sitä. Kysymys kuuluukin, että mihin se johtaa? Elämä ei ole helppoa."
En tarkoittanut uskomisen helppoudella sitä, että yrittäisi elämässään päästä aina mahdollisimman helpolla. Elämä ei tosiaan ole aina helppoa, mutta eikö uskomisen kuitenkin edes jollain tasolla pitäisi olla? Jos ei lainkaan jaa jumalansa näkemyksiä, ja pitää tämän julistuksia suunnilleen kauhistuttavina, niin mitä hyötyä on yrittää uskoa sellaiseen jumalaan? Eikö uskon tulisi antaa ihmiselle onnea ja sisäistä rauhaa? Sellaista tuskin saa, jos oma maailmankatsomus on jatkuvassa törmäyskurssissa uskonnon kanssa.
Minä en näe kristinuskoa ja kristittyjen Jumalaa armollisena, hyvänä ja rakkaudellisena. Minun olisi niin vaikeaa uskoa tähän Jumalaan, että katson olevani oikeastaan kykenemätön siihen.
Ymmärrän hyvin sen, ettei sinua, tai varmasti ketään muutakaan sydämestään ja tosissaan uskovaista kukaan ole pakottanut uskomaan. On olemassa ihmisiä, jotka kääntyvät täysin vapaaehtoisesti kristityiksi joko jostain toisesta uskonnosta tai vaikkapa ateismista, ja on niitä, jotka uskovat läpi elämänsä. Kyselit kuitenkin itsekin, että miksi uskosta luovutaan, ja mainitsit, kuinka sitä tapahtuu nyt yhä kiihtyvällä vauhdilla. Eli ilmeisesti kristinuskossakin on jotain, mikä tällä tavalla työntää pois luotaan.
"Toisaalta mielestäni onkin hyvä, että uskonto ei ole enää automaatio, joka on vain perinne."
Tässä asiassa olemme liikuttavan yksimielisiä. Minä luulen, että uskonto ja kirkko ovat tavallaan aidoimmillaan silloin, kun jäsenet ovat jäseniä yhteisen uskon ja arvomaailman tähden, eivät vain siksi, ettei jaksa erotakaan. Kirkot ja seurakunnat uskontokuntaan katsomatta ovat lienee lähes ainoita aatteellisia järjestöjä maailmassa, johon ihminen ei itse välttämättä liity, vaan hänet liitetään sen kummemmin vakaumuksia kyselemättä. Sanomattakin lienee selvää, ettei vastasyntyneellä oikein voi olla uskonnollista vakaumusta suuntaan tai toiseen.
"Minun näkemykseni on se, että kristinuskon erottaa kaikista muista uskonnoista nelikirjaiminen sana: ARMO."
Tästä minulla on toisenlainen näkemys. Minusta kristinuskon armo jää lähinnä juuri sanan tasolle. Itse oppia se ei tavoita tavalla, jota minä armollisena pitäisin. En voi pitää sellaista Jumalaa, joka toisia palkitsee pelastuksella luoksensa, ja toisa rankaisee ikuisella kidutuksella tämän elämän päättyessä ainoastaan uskonnollisen näkökulman perusteella. Minusta ei ole oikein rankaista ketään yksinomaan mielipiteensä tähden, kun mitään merkitystä ei Jumalalle ole sillä, kuinka elämänsä eli. Toki tuntuu armolliselta ajatus siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä päästä Jumalan armoon. Sanotaan myös, ettei ole syntiä, jota ei anteeksi saisi, mutta sepäs kun ei pidäkään ilmeisesti paikkaansa: uskonpuute tähän tiettyyn Jumalaan on synti, jota ei armahdeta.
Käytit toisessa viestissäsi sitä joki-putous-pelastava oksa-vertausta. Mielestäni se on, sori vaan, vähän ontuva. Minä näen, että joki on elämä, putous kuolema ja oksa on usko, joka pelastaa putouksen kuolemalta. Tästä kuviosta vaan unohtui yksi oleellinen elementti, nimittäin helvetti. Se ikuinen kiduttava pyörre ja pahan valtakunta putouksen jälkeen. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että eläisin elämäni, soljuisin pitkin jokea. Sitten putoaisin putouksen mukana ja kuolisin pois. Mutta kun se ei Jumalalle riitä. Pelkästään kuolema ei riitä, sen lisäksi Hän katsoo tarpeelliseksi vielä kiduttaa ihmistä ikuisesti. Ja miksi? Vain siksi, ettei Hän pikkumaisuuttaan siedä omastaan poikkeavaa uskonnollista näkemystä.
Jos Jumala todella olisi armollinen, Hän ei helvetillä pelottelemalla pyrkisi pakottamaan ihmisiä uskomaan itseensä, vaan hän antaisi ihan todellisen valinnan vapauden. Jos Hän todella olisi rakastava, Hän ei haluaisi rankaista ihmistä uskonpuutteesta. Ymmärrän hyvin, ettei Jumala taivaaseen luokseen halua sellaisia, jotka eivät Häntä kunnioita ja Häneen usko, mutta en käsitä helvetin tarkoitusta. Minä en taivaaseen kaipaisikaan, mutta en koe ansaitsevani helvettiäkään. Miten ihmeessä pelkän kuoleman, olemassaolon loppumisen salliminen voi olla niin mahdoton tehtävä kaiken valtiaalle?
Se oksa ei ollutkaan oksa vaan köysi... Mutta ymmärtänet idean kuitenkin. Anteeksi nämä sekoiluni, on vaan pari muutakin rautaa tulessa tässä...
Kohta alkaa ykköseltä mielenkiintoinen sarja.
"Kirkot ja seurakunnat uskontokuntaan katsomatta ovat lienee lähes ainoita aatteellisia järjestöjä maailmassa, johon ihminen ei itse välttämättä liity, vaan hänet liitetään sen kummemmin vakaumuksia kyselemättä. Sanomattakin lienee selvää, ettei vastasyntyneellä oikein voi olla uskonnollista vakaumusta suuntaan tai toiseen. "
Tämän takia kannatan vapaiden suuntien tulkintaa mm. kasteesta.
" En voi pitää sellaista Jumalaa, joka toisia palkitsee pelastuksella luoksensa, ja toisa rankaisee ikuisella kidutuksella tämän elämän päättyessä ainoastaan uskonnollisen näkökulman perusteella. Minusta ei ole oikein rankaista ketään yksinomaan mielipiteensä tähden, kun mitään merkitystä ei Jumalalle ole sillä, kuinka elämänsä eli."
Ei pelastus ole palkinto, vaan se mitä Jeesus teki. Jumala ei siis palkitse ihmistä, koska palkinto on aina jotenkin tekoon liittyvää. Silloin vain ansioituneet ihmiset pääsisivät taivaaseen. Sinne pääsevät kuitenki kaikki, jotka haluavat.
Kyllä Jumalalle on merkitystä myös sillä, miten ihminen elämänsä elää. Tämän takia Jaakob kirjoitti, että usko ilman tekoja on kuollut. Jos sanoo uskovansa ja samaan aikaan kohtelee esim. lähimmäisiään kaltoin, se ei ole oikein. Minä en kuitenkaan ole oikea ihminen tuomitsemaan ketään.
"uskonpuute tähän tiettyyn Jumalaan on synti, jota ei armahdeta. "
Tämä liittyy siihen, että ihminen joko uskoo Jumalan hoitaneen pelastuksen ihmisen puolesta tai sitten ei usko. Ihminen tekee siis joko turhaa työtä tai sitten halveksii Jumalan tekemää palvelusta. Pakanoista Paavali sanoi, että heidän lakinsa on heidän omatuntonsa. Tämä tarkoittaa siis kansoja, jotka eivät ole kuulleetkaan Jeesuksesta. Tämä tarkoittaa siis sitä, etteivät Jeesuksesta tietämättömät kansat mene automaattisesti kadotukseen.
Helvetistä vielä sen verran, että kristikunnan sisällähän sen ikuisuudesta tai siis rangaistuksen ikuisuudesta on erilaisia tulkintoja. Adventistithan eivät usko ikuiseen rangaistukseen, vaan kaiken tuhoavaan lopulliseen tulimereen. Siellä ei siis kiduta ikuisesti jne. Raamattu antaa tähänkin joitakin viitteitä. No, me emme tiedä sitä varmaksi. Voihan olla, että he ovatkin oikeassa.
"Eikö uskon tulisi antaa ihmiselle onnea ja sisäistä rauhaa? Sellaista tuskin saa, jos oma maailmankatsomus on jatkuvassa törmäyskurssissa uskonnon kanssa. "
Minä pistän luottoni Kristuksen ristintyöhön ja siihen, että Hän on täydellinen Jumalan ilmoitus itsestään. Jumala tuli ihmiseksi ja kuoli puolestani, jotta minä voin saada syntini anteeksi. Tämän julistuksen kanssa maailmankatsomukseni ei ole ristiriidassa.
Jokainen voi saada kaiken anteeksi, jos niin haluaa. Jumala armahtaa katuvan. Sitä tarkoitin armolla. Ja se armo ei perustu ihmisen tekoihin, vaan Jumalan tekoon ristillä.
"Kirkosta eroaminen ei tosin ole aina merkki uskosta luopumisesta eikä kirkkoon kuuluminen merkki uskosta Kristukseen."
No hyvä. Mihin perustat siis väitteesi, että nyt on meneillään "suuri uskosta luopumisen aalto?"
Enpä sitten tiedä, jos menisimme jonkin keskiaikaisen kaupungin syysiltaan, olisiko siellä meno kovin henkistä ja ihmiset kiinteässä yhteydessä Pyhään Henkeen.
"No hyvä. Mihin perustat siis väitteesi, että nyt on meneillään "suuri uskosta luopumisen aalto?"
Siihen, että SUURIN osa kirkosta eroavista ei usko Jumalaan. Ja siihen, että yhä useampi kieltää Kristuksen. Ja siihen, että jopa kirkossa on Kristuksen ristintyön ja Raamatun sanan kieltäjiä, enemmän kuin koskaan.
Suurin osa kirkosta uskovista ei siis usko Jumalaan. Eivät siis usko opetettuun, etäiseen 'perinnejumalaan'. Mutta jospa se on hyvä merkki - aitoa totuuden etsintää, erillään instituutiosta jota myös itse kritisoit.
"jopa kirkossa on Kristuksen ristintyön ja Raamatun sanan kieltäjiä, enemmän kuin koskaan."
Niin puhuivat sekä protestantit että katoliset toisistaan 1600-luvulla keskenään sotiessaan.
Mutta missio turmeluksen kitkemiseksi on toki oleellinen osa juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. Uskonnollinen identiteetti ei tuntuisi niin tarpeelliselta, jos ei rukoilisi pelastusta tälle murenevalle maailmalle/tästä murenevasta maailmasta.
Ei oie olemassa mitään suurta luopujien aaltoa vaan pikemminkin näemme suuren uskontoon liityvien airueiden. Paha vaan että tämä airue on islamin uskoisten eli muslimien, heitä näet liittyy koko ajan uskoonsa tuhansittain samalla kun kristinusko kokee tuhansia luopujia.
"Kun siis kehoitatte ihmisiä eroamaann kirkosta ja julistatte ateismin "voittoa", teette Raamatun yhtä profetiaa todeksi."
Minusta tuntuu, että vaikka kehoittaisimme ihmisiä eroamaan kirkosta ja julistamaan ateismin "häviötä", me vieläkin tekisimme jotain profetiaa todeksi.
Totta kai te tulkitsette kaiken, ihan kaiken jonkin epämääräisen profetian toteutumiseksi. Teidän on pakko. Ette te missään tapauksessa voi tulkita, että jokin profetia EI täyttyisi. Sen takia kaikki teidän "profetia täyttyy, profetia täyttyy"-hihhulointinne on puhdasta hevonpaskaa.
""Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8)."
Vastaus kysymykseen: Ihmisen Poika ei löydä uskoa maan päältä.
jälleen kerran..
Otetaanpa helpommasta päästä:
""Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
No, jos historiallinen jeesus todella tulisi ja lampsisi johonkin hänelle rakennettuun kirkkoon, vaikkapa täällä Suomessa, niin eiköhän kirkon vahtimestari hoitaisi hommansa ja paiskaisi sen rääsyläisen takaisin lumihankeen. Tai vaihtoehtoisesti soittaisi poliisit paikalle:)
Nämä profetiat, joilla ilmeisesti olisi tarkoitus vakuuttaa ihmisiä uskonne oikeellisuudesta, toimivat todellisuudessa aivan päinvastoin. Sillä
jos jotkut asiat on todella ennustettu aivan oikein jo silloin kauan sitten, niin olemme vain pelinappuloita jossain kummallisessa pelissä ja omilla valinnoillamme ei ole mitään merkitystä.
Profetiahan toteutuu joka tapauksessa, joten aivan se ja sama mitä siinä piruparka puuhastelee. Ts. haluat siis sanoa, että kristinusko on fatalistinen usko, jossa loppujen lopuksi ei ole mitään väliä millään?
Kuulostaa aika paljon pahemmalta opilta kuin esim. ateismi, jossa omilla teoilla on todella paljon merkitystä! Eikö sinunkin olisi aika poltaa se raamattusi ja siirtyä oppiin, jossa voi vaikuttaa ainakin omalla pienellä panoksellaan asioiden kulkuun ilman että rohveetta pahastuu:)
"Ts. haluat siis sanoa, että kristinusko on fatalistinen usko, jossa loppujen lopuksi ei ole mitään väliä millään? "
On totta, että osa Jumalan suunnitelmista toteutuu meistä ihmisistä riippumatta, mutta toisin kuin islamissa, kristinuskossa me uskomme voivamme vaikuttaa rukouksilla Jumalan tekoihin. Kuten Mooseskin esti pyynnöillään Jumalaa tuhoamasta koko kansaa jne. Eli kyllä sillä on väliä, mitä pyydämme Jumalalta.
"niin olemme vain pelinappuloita jossain kummallisessa pelissä ja omilla valinnoillamme ei ole mitään merkitystä. "
Jumala tietää mitä tulee tapahtumaan. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö valinnoillamme olisi mitään merkitystä. Profetioiden toteutumiselle on ehdot. Onhan Raamatussa mm. sanottu, että evankeliumi on julistettava kaikille kansoille ja vasta sitten tulee loppu. Eli tämän ajan loppu, ei lopullista tuhoa tms. Se on uuden ajan alku. Meidän ihmisten toimet ovat viivästyttäneet tuota profetian totetumista, evankeliumia ei ole julistettu siinä ahkeruudessa kuin pitäisi. Myös olosuhteet ovat vaikuttaneet siihen. Maailmassa on herra, joka taistelee Jumalaa vastaan muodostuttamalla kommunistisia, islamistisia ym. valtioita, joissa kristinuskoa on lähes mahdoton julistaa. Kaikki tämä on hidastanut prosessia ja Jumala sallii sen.
Me ihmiset emme siis ole vain pelinappuloita tai kykenemättömiä vaikuttamaan maailmanhistorian tapahtumiin. Yksittäisen ihmisen rukouksella voi olla erittäin suuret vaikutukset, mutta paholainen pistää kampoihin loppuun asti.
" Meidän ihmisten toimet ovat viivästyttäneet tuota profetian totetumista, evankeliumia ei ole julistettu siinä ahkeruudessa kuin pitäisi."
No ei kai sillä ole väliä, jos se kuitenkin loppujen lopuksi on julistettu kaikille? Oli sitten julistettu nyt tai vuonna 2150, kaikki 'teikäläiset' saavat siitä palkinnon.
"Yksittäisen ihmisen rukouksella voi olla erittäin suuret vaikutukset, mutta paholainen pistää kampoihin loppuun asti."
Yksittäisen ihmisen rukouksella on suuret vaikutukset hänen omaan elämäänsä, kuten muillakin syvillä ja selkeästi tiedostetuilla ajatuksilla. Ja sitä kautta muihinkin ihmisiin.
Mielenkiintoista, että sinulla on tällaista faktatietoa näkymättömän maailman meiningeistä. Tiedätkö mitä sitten tapahtuu kun loppu on tullut ja paholainen ei enää pistä kampohin?
Siinä vaiheessa ihmisillä on päässään mikrosirut jotka estävät ajattelemasta pahaa. ^^
Hullu aivopesu mekanismi, joka käytännössä tekee kaikista ajattelemattomia. :D
'Kapi' päässä ja tripodit hallitsevat.
Palkintoajatteluun, jonka tuot kommentissasi esiin.
Palkinto on jotakin, mikä pitää ansaita, eikä Jumalan armoa voi ansaita.
"Mielenkiintoista, että sinulla on tällaista faktatietoa näkymättömän maailman meiningeistä."
Kutsuisin sitä enemmänkin "hiljaiseksi tiedoksi", enkä faktatiedoksi.
"Tiedätkö mitä sitten tapahtuu kun loppu on tullut ja paholainen ei enää pistä kampohin?"
Lue Ilmestyskirjasta. Sitä toki tulkitaan monella tavalla, mutta lopputulos on sama. Jumala palauttaa valtakuntansa siihen tilaan, kuin se oli luomisen jälkeen, ennen syntiinlankeemusta. Siihen tilaan, jossa se oli ennen Luciferin lankeamusta. Kun paholainen on kukistettu lopullisesti, ei ole enää pahuutta, syntiä, eikä kuolemaa. Pahalta on valta lopullisesti pois.
Korostan, että tämäkään ei ole faktatietoa, sillä ei minulla ole tulevasta varmaa tietoa, sen enempää kuin kenelläkään ihmisellä.
..mainitaan lusifer??
Aina joskus tämä sun kanssa inttäminen on ihan hauskaa:)
"Kristinusko ei perustu Palkintoajatteluun, jonka tuot kommentissasi esiin. Palkinto on jotakin, mikä pitää ansaita, eikä Jumalan armoa voi ansaita."
Niin, ensin pitää uskoa ja sitten "oma-aloitteisesti" tehdä mitä muut määräävät. Vähän kuin sotilasvala siis, josta tosin ei saa muuta palkintoa kuin oikeuden käydä vapaasti sotkussa.
Mutta kun ihmisillä ei ole samanlaista mahdollisuutta uskoa juuri tähän sinun jumalaasi.
Minun ja sinun, puhumattakaan jonkun thai-pojan mahdollisuus uskoa on aivan erilainen. Eli jumala määrää, kuka saa uskoa ja kenet hän pelastaa. Kaikki on kirjoitettu kirjoihin jo ennen syntymääsi. Tämä on kait sitä ennaltamääräämisoppia. Ajatuksellisesti se vie kohti kastiajattelua ja yhteiskunnan eriarvoistumista..
Olemme edelleen laudalla, jossa joku on sotilas ja joku saanut vaikka lähetin arvon. Eli jumalten peliä, jossa olet pelinappulan asemassa. Profetiat olisivat tässä ajatusmallissa vain eri avausteorioita, koska mikä estää jumalia pelaamasta peliä uudelleen?
Uskotko aivan tosiaan, että näin on, vaikka omat pähkäilysikin ovat, kuten toteat, epävarmalla pohjalla.
Kristinusko on niin tolkkuton oppirakennelma, että
jokainen selitysyritys vie selittäjänsä entistä katastrofaalisempaan asemaan. Ja niitä selityksiähän piisaa, niiden nimenä on "helluntailaisuus", "lestadiolaisuus", jne.
Edelleen: polta se raamattusi. Minä lainaan sulle välillä omaani, jos vieroitusoireet käyvät ylipääsemättömiksi:D
"Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja." (Jes. 14:12). Latinankielisessä Raamatussa kointähti tai aamutähti on Lucifer. Niin kuin yöllä näkyvä aamutähti päivän tullen "putoaa" taivaalta, niin myös Saatana "putoaa" pois näyttämöltä, kun oikea aurinko eli Jumalan valo nousee valaisemaan uutta päivää."
http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/piispa/puheenvuoroja/?num=13303
"Edelleen: polta se raamattusi. Minä lainaan sulle välillä omaani, jos vieroitusoireet käyvät ylipääsemättömiksi:D "
"Herra, kenen luokse me menisimme? Sinulla ovat ikuisen elämän sanat."
Kristus on elämä, kuten Hän itse sanoi. Miksi luopuisin Elämästä? Entisestä elämästäni jo luovuin ja sain tilalle paljon enemmän kuin mitä maailma ikinä voi tarjota.
"Mutta kun ihmisillä ei ole samanlaista mahdollisuutta uskoa juuri tähän sinun jumalaasi. "
Onpas.
Paavalin sanoi:
"19 Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. [Ap. t. 14:17, 17:27]
20 Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. "
"Kaikki on kirjoitettu kirjoihin jo ennen syntymääsi. Tämä on kait sitä ennaltamääräämisoppia. Ajatuksellisesti se vie kohti kastiajattelua ja yhteiskunnan eriarvoistumista.. "
Kastiajattelussa on tyypillistä, että jos ihminen syntyy kerjäläiseksi, hänen pitää elää sellaisena, koska sen uskotaan olevan seurausta edellisestä elämästä.
Kristinuskossa taas uskotaan, että Jumala voi muuttaa ihmisen elämän, eli sokeasta kerjäläisestä voi tulla ensinnäkin näkevä ja hänen elämänsä muuttua muutenkin Jumalan avulla. Hänen ei tarvitse tyytyä "kohtaloonsa". Toisaalta olet oikeassa, mutta me emme tiedä, kenen nimi on kirjoitettu sinne kirjaan ja kenen ei. Emmekä siis voi päättää toisen ihmisen kohdalla, että esim. sinä et ole kutsuttu uskoon, vaan me kutsumme kaikkia. Yksin Jumala tietää, kuka tulee uskoon ja kuka ei.
"Eli jumala määrää, kuka saa uskoa ja kenet hän pelastaa. "
Jumala on jo pelastanut kaikki, kuolemalla ristillä meidän puolestamme ihmisenä. Mutta pelastus riippuu siitä, otammeko sen vastaan vai hylkääämmekö sen. Kuten eräs pappi sanoikin: "Jumala on tehnyt jo kaiken pelastuksemme eteen, me voimme oikeastaan tehdä vain yhden asian. Kieltäytyä siitä..."
"Niin, ensin pitää uskoa ja sitten "oma-aloitteisesti" tehdä mitä muut määräävät."
Ei minua kukaan määrää tekemään yhtään mitään. Vaikka en kävisi seurakunnassa vuoteen, ei kukaan mitään sanktioita esittäisi.
Uskominen tarkoittaa sitä, että uskoo siihen, mitä Jumala on jo tehnyt puolestamme. Kaiken. Ja että Hän myös antaa ihmiselle kaiken mitä tämä tarvitsee. No niin, tässä vaiheessa astuvat esiin kysymyksen kehitysmaista... Niin. Jumala on antanut ihmiskunnalle kaiken mitä tarvitsemme, mutta hän on myös velvoittanut meidät jakamaan sen. Sitä me emme tee. Raamatussa on monta ohjettä tähän. Johannes Kastaja sanoi:"Jos jollakulla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään..." Jos siis kaikki ihmiset luottaisivat siihen, että Jumala antaa meille kaiken mitä tarvitsemme, voisimme luopua liiasta niiden hyväksi, joilla ei ole.
Fatalismista vielä. Ilman jumalauskoakin maailma on syntynyt ja kulkee kohti loppuaan. Aurinko tulee sammumaan eräänä päivänä, emmekä me sille voi mitään. Kun synnyimme, alkoi matka kohti kuolemaa. Me emme ole voineet päättää syntymäaikaamme, emme perhettämme, emmekä kuolinhetkeämme. Ellemme tee itsemurhaa.
Mikä siis on lopulta meidän käsisämme? Aika jonka vietämme täällä. Uskoni mukaan Jumala antaa meidän elää sitä niinkuin haluamme, mutta Hän saattaa välillä muistuttaa itsestään. Esim. muiden ihmisten välityksellä, muuttamalla olosuhteita jne. Mutta lopullinen päätös on ihmisellä, silloinkin kun Jumala vetää vahvasti puoleensa, on ihmisellä vielä mahdollisuus sanoa ei ja Jumala hyväksyy sen.
"Kristinusko on niin tolkkuton oppirakennelma, että
jokainen selitysyritys vie selittäjänsä entistä katastrofaalisempaan asemaan. Ja niitä selityksiähän piisaa, niiden nimenä on "helluntailaisuus", "lestadiolaisuus", jne."
Hyvin harva taho enää uskoo siihen, että on olemassa vain yksi oikea seurakunta, jossa pelastuu. Lestiksistä en tiedä ihan varmaksi. Pelastukseen on vain yksi tie ja se on Jeesus itse. Ei helluntaiseurakunta, lestadiolaisuus, luterilaisuus tai katolilaisuus. Tämän on suurin osa kristityistä alkanut ymmärtämään. Että uskovia on muissakin seurakunnissa. Mistä erimielisyydet sitten ovat johtuneet? Ihmisyydestä ja itsekkyydestä. Kukapa ei haluaisi olla oikeassa? Jo Paavalin aikana oli opettajia, jotka väittivät HEIDÄN oppinsa olevan ainoa oikea jne. Tämä kertoo kaikkein eniten meistä ihmisistä, eikä niinkään uskosta.
Kun aikoinaan toimin seikkailuyrityksessä, meillä oli kattojärjestö, yhdistys, jonka tavoitteena oli kerätä alan toimijat yhteen. Se kaatui. Arvaa miksi? Koska osa toimijoista ei voinut hyväksyä toisen käsitystä seikkailukasvatuksesta tai menetelmistä joita käytetään.... Kuulostaako tutulle? Tämän takia pidän itse aina mielessä sen, että seurakunnat koostuvat ihmisistä, jotka ovat myös itsekkäitä ajoittain, ajavat omaa etuaan ja haluavat olla oikeassa. Silloin muodostuu erilaisia käsityksiä myös uskosta. Tai Raamatusta.
Eikö olisi aika pelottavaa, jos kaikki uskoisivat täsmälleen samoin? Tai pitäisi uskoa täysin samoin? Joskus te ateistit vaaditte meiltä kristitityiltä sellaista, mitä kaikkein eniten kritisoitte. Yhtä ainoaa uskoa! Täysin ristiriidatonta sanomaa, jne.
Mielestäni se on kummallista.
Lyhyesti pari erityisen älytöntä juttua kirjoituksestasi:
Kun sanon, että kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta uskoa kristinuskon jumalaan, tempaiset todisteeksi pari tuhatta vuotta sitten kuolleen herran (Paavalin) lausunnon. No, se lausunto osoittaa vaan, että raamattu valehtelee jälleen. Ei jollain Amerikan intiaaneilla ole ollut mitään mahdollisuuksia uskoa jesseen, koska eivät he ole voineet siitä mitään tietää ennen Kolumbusta. Vai onko jesse nyt yhtäkkiä sama kuin joku toteemijumala?
Sitten tämä viestin lopetus on kyllä tosi erikoinen:
"Eikö olisi aika pelottavaa, jos kaikki uskoisivat täsmälleen samoin? Tai pitäisi uskoa täysin samoin? Joskus te ateistit vaaditte meiltä kristitityiltä sellaista, mitä kaikkein eniten kritisoitte. Yhtä ainoaa uskoa! Täysin ristiriidatonta sanomaa, jne."
No voi herran jumala sentään. Ateistina musta on ihan se ja sama mitä te uskotte. Te itsehän riitelette keskenään siitä, mikä se uskonne sisältö on. Jos tänne tullaan käännyttämään meitä uskoon, niin kai se nyt olisi aika hyvä tietää, mikä se usko sitten täsmällisesti ottaen on.
Mutta apostoli haluaa olla poliitikko. Kaikki jutut pannaan epämääräiseksi mössöksi, ettei sanomisista jää kiinni. Raamatun jaetta joukkoon ja sen on muka siinä.
Minä en muuten saa oikein käsitystä enää siitäkään mihin sinä loppujen lopuksi uskot. Selitystä on kyllä tullut pienen paperinkeräyksen tarpeisiin.
Kokeiles kiteyttää uskosi vaikka kymmeneen ehdottomaan teesiin, niin aletaan ampumaan niitä palasiksi. Kaikessa ystävällisyydessä, tietty:)
Joskus tullu mieleen, että onko media (ja lähinnä)
tv ne meidän "kapi" -päähineet. Aika paljon niillä tuntuu valtaa olevan.
Hyviä sci-fi-kirjoja noi, vaikken kyllä just nyt saa päähäni kirjailijaa. On jo aikaa, kun olen ne lukenut:)
" Ei jollain Amerikan intiaaneilla ole ollut mitään mahdollisuuksia uskoa jesseen, koska eivät he ole voineet siitä mitään tietää ennen Kolumbusta. Vai onko jesse nyt yhtäkkiä sama kuin joku toteemijumala?"
Amerikan intiaaneilla oli usko Luojaan, Manitouhun, joka oli Suuri Henki. Jos lähetyssaarnaajat olisivat malttaneet kuunnella heidän käsityksiään Jumalasta, he olisivat voineet yllättyä. Totta, heillä ei ollut tietoa Jeesuksesta, kuten ei ollut kreikkalaisillakaan, mutta heillä oli usko maailman Luojaan.
Tämä sama usko oli myös Inkoilla, mutta se oli aikojen kuluessa muuttunut aurinkojumalan palvonnaksi. Papisto kyllä palasi juuri ennen valloittajia vanhojen kirjoitusten mukaiseen uskoon, mutta katsottiin olevan liian vaikeaa alkaa muuttamaan vanhoja traditioita kansan parissa, joten kansa palvoi edelleen aurinkoa, kun espanjalaiset saapuivat. Koska papisto tapettiin, ei pitkään aikaan ollut tiedossa, että myös inkojen varhaiseen jumalakäsitykseen kuului usko yhdestä kaiken luoneesta Jumalasta.
Se mitä Paavali selitti kreikkalaisille (jota et tajunnut?) tarkoitti, että Jumala oli ilmoittanut itsensä kaikille kansoille. Vanhassa testamentissa vanhassa käännöksessä on sanamuoto "Iankaikkisuuden hän laittoi heidän sydämiinsä." Tämä tarkoittaa kaikkia kansoja.
Intiaaneillakin oli siis kaipuu Jumalan puoleen, mutta heillä ei ollut kuin ns. yleinen ilmoitus, iankaikkisuus sydämessä, joka sai heidät palvomaan Suurta Henkeä, mutta evankeliumi oli heille vasta tulossa. Kauko-Idässä on kansoja, joilla oli hyvin tarkkaan samanlainen käsitys Jumalasta kuin juutalaisilla. Heillä oli jopa kymmenen käskyn oma versionsa ja psalmeja muistuttavia runoja. Kun he kuulivat lähetyssaarnaajien lukevan Raamattua, he hämmästelivät, että kyllähän he tuon Jumalan jo tuntevat?!! Hänellä oli vain eri nimi ja Uusi testamentti täydensi heidän ilonsa. Näin on käynyt mm. Etelä-Koreassa ja osittain Kiinassakin, jossa edelleen on ihmisiä, jotka palvovat Sang Ti (Taivaan Herra) nimistä Jumalaa ja se palvonta on jo ajalta 2600eKr.
Näiden takia "tempaisin" Paavalin puheen esiin. Jumala on ilmoittanut itsensä sekä yleisellä ilmoituksella että erityisellä ilmoituksella. Erityinen ilmoitus on Raamattu ja varsinkin Aabrahamin saama lupaus. Yleiseen ilmoitukseen kuuluu luonto ja koko luomakunta, sekä ihmisen taipumus uskoa.
"Kokeiles kiteyttää uskosi vaikka kymmeneen ehdottomaan teesiin, niin aletaan ampumaan niitä palasiksi."
Voin kiteyttää sen yhteen teesiin.
Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka tuli ihmiseksi maan päälle, jossa Jumala oli täydellisesti ruumillistuneena, lihaksi tulleena ja joka kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista ja elää edelleen. Jeesus kuoli minunkin puolestani, jotta voin saada syntini anteeksi ja tulla Jumalan lapseksi.
Saat alkaa tulittamaan;).
Nyt on painajaiset kärsitty, kuten Arkkipiru kehoitti. No, ei vaitenskaan, oli harvinaisen rauhallinen ja levollinen yö:)
Tuosta edellisestä kirjoituksestasi sanoisin heti kärkeen (ennen kuin vedän liikkuvat taakse), että
mukavaa huomata sinultakin jotain ymmärrystä ja humaanisuutta muita uskontoja ja varsinkin luonnonkansojen uskomuksia kohtaan. Siitä ylimääräinen plupsa-merkki:)
Jos ajatellaan Pyhää henkeä jonkinlaisena kaikkialla olevana luonnonhenkenä, niin aivan varmasti tällaisia uskontoja löytyy lukemattomia,
onhan ihminen ollut pitkään täysin luonnon armoilla. Ja on sitä monilta osin vieläkin, vaikka
emme halua asiaa myöntää.
Analogiaa voidaan laajentaa vaikka roomalaisten tai kreikkalaisten jumaltarustoon asti. Jolloin kristinuskon enkelit, kerubit, Pyhät Pietarit ja taivaallinen sotaväki ovat eräänlaisia jumalia myös. Roomalaiset vain jakoivat jumalansa toimialan mukaan, kristinuskossa taas muut henkiotukset ovat enempi jumalan sekatyömiehiä. Yhteistä on kuitenkin jonkinlaisen pääjumalan olemassaolo.
On kuitenkin uskontoja, jotka eivät mene tämän kaavan mukaan. Esimerkkeinä tulee mieleen hinduismi, buddhalaisuus, shiantolaisuus ja tämä
"jin ja jang" -ajattelu, jossa hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa. Kaikki ne ovat minun mielestäni enemmän järkeenkäypiä nykytiedon valossa kuin hierarkisesti järjestäytynyt taivasten valtakunta.
Tuo, että jumalat asuvat taivaassa (ylhäällä)
on tietysti aivan luonnollista, koska ihmisellä ei sinne aiemmin ollut kykyä päästä. Mutta myös muissa pelottavissa elementeissä asui jumalalia, kuten vedessä ja tulessa.
En ymmärtänyt (ja en edelleenkään ymmärrä) lainaustasi Paavalilta johtuen siitä, että kaikki kristityt, sinä mukaanlukien, ovat tähän asti korostaneet, että vain "usko Jeesukseen pelastaa". Manitou ja muut erinimiset luonnonjumalat eivät mielestäni ole synonyymeja Jeesukselle. Mutta jos näin mielestäsi on, niin olet ottanut suuren askeleen ekumeenisella tiellä, mistä tietenkin sinua vilpittömästi onnittelen:)
Mutta nyt tuohon teesiin. Hienoa, että sait sen kiteytettyä yhteen, niin voidaan pähkäillä vähän perusteellisemmin. *kaivelee taskustaan susihauleja, että saa ainakin johonkin osuman*:D
Nyt oletetaan, että minä en tiedä mitään muuta sinun uskostasi. Ainoa info siitä, mihin sinä todella uskot, tulee suoraan sinulta. OK?
"Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka tuli ihmiseksi maan päälle, jossa Jumala oli täydellisesti ruumillistuneena, lihaksi tulleena ja joka kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista ja elää edelleen. Jeesus kuoli minunkin puolestani, jotta voin saada syntini anteeksi ja tulla Jumalan lapseksi."
Ensimmäinen oletus: Olet selvästi tavannut tämän Jeesuksen, koska tiedät hänen nimensä ja uskot hänen peräti kuolleeen puolestasi. Oletan sinun tavanneen hänet elävänä, ja jutelleen hänen kanssaan suomeksi, koska mistään vieraista kielistä ei ollut mainintaa. Koska tiedät hänen kuolleen, luulen, että olet nähnyt hänen ruumiinsa ja todennut hänet kuolleeksi. Jeesus on siis kuollut suomalainen mies?
Kysymyksiä tähänastisesta:
1. Missä tapasit Jeesuksen ja minkä näköinen hän oli? Tiedäthän; minä en jostain syystä luota niihin pipopäisiin hip-hoppareihin ja snoukkareihin. Ne ovat niin kauheita valehtelemaan... Jos hän näytti enempi hipiltä, niin se antaisi jo paljon luotettavamman kuvan tyypistä (hipit eivät valehtele, laulaa Shakirakin).
2. Kuinka hän sai sinut vakuuttumaan, että hän kuolee sinun puolestasi? Siis, jos ette olleet aiemmin tavanneet. Sanoiko hän käsipäivää, esitteli itsensä ja sitten töräytti, että "tulen muuten kuolemaan sinun puolestasi ristillä". Pakko myöntää, että itsekin ajattelisin vastaavassa ensitapaamisessa, että onpas merkillinen mies!:)
3. Oletan, että kyse oli onnettomuudesta, koska et kerro enempää. Ja koska hän kuoli ristillä, niin kaiketi kyse oli tasoristeysonnettomuudesta? Korjaa, jos olen väärässä.
4. Oletan edelleen, että Jeesus on Jumalan Poikana myös Jumalan Lapsi ja että sinä haluamalla tulla Jumalan Lapseksi haluat myös tulla Jumalan Pojaksi eli Jeesukseksi.
Mutta määrittelisitkö tuota Jumalaa hieman tarkemmin, että päästään eteenpäin. Nyt hän vaikuttaa naispuoleiselta henkilöltä, koska saa lapsia. Ja mitä ihmettä on synti?
Tässäpä näitä nyt aluksi. Mukava lähestymistapa, eikö totta? Ei ole tarvittu vielä raamattua eikä
muitakaan auktoriteetteja peliin. Jatkan utelujani heti kohta, kun olet tarkentanut teesiäsi:D
Usko ennustuksiin jos tahdot.
Alkeelliset uskovat... fiksummat tajuavat sen ettei temppuihn ole syytä uskoa.
Sivistyksen kautta vapaudutaan taikauskoisuuden ikeestä. ^^
Joten.. hus kirjastoon siitä ja lue muutakin kuin sitä raamattuasi. ^^